15.2.2011
Kävin Ystävänpäivänä koulussa. Tarkemmin sanoen kävin neljässätoista helsinkiläisessä koulussa. Joukossa oli ala-asteita, yläasteita ja lukioita. Vein jokaisen koulun opettajanhuoneeseen vaaleanpunaisen kakun, koska tiedän että opettajat eivät saa tarpeeksi myönteistä tunnustusta työstään. (lisää…)
12.2.2011
Nyt se alkoi – politiikan pelin vastenmielisin ilmentymä. Kansalaisten pelottelu täysin asian vierestä. Käsikirjoituskin on jo tuttu: Kokoomus vie Suomen Natoon, jos pääsee oikein kunnolla vallan kahvaan.
SDP:n varapuheenjohtaja Pia Viitanen varoittaa suomalaisia. Kokoomus vie Suomen ”salaa” Natoon (YLE uutiset 12.2.). ”Vaalivoittoa seuraisi Nato-jäsenyyshakemus, vaikka julkisuudessa muuta vakuutetaan”.
Kun SDP:n puoluesihteeri Mikael Jungner syyttää Kokoomusta ja sen talouspolitiikkaa ”flirttailusta ilmestyskirjan pedon kanssa” (Iltalehti 12.2.), niin SDP puolestaan pelottelee koko kansaa ilmestyskirjan pedolla – Natolla.
Wikileaks-dokumentteja käytetään härskisti hyväksi, vaikka niistä ilmenneet keskustelut diplomaattien kanssa ovat olleet täysin normaalia kanssakäymistä. Tiedot venäläisten diplomaattien kanssa käydyistä keskusteluista tasapainottaisivat kummasti tätä sirkusta.
Mutta karuselli pyörii jo täyttä vauhtia. Kuten ennenkin, itse asia eli Suomen turvallisuuspoliittinen ratkaisu ja sen asiallinen selvittäminen näyttää olevan täysin yhdentekevää.
Esimerkiksi Uuden Suomen täyspäinen päätoimittaja Markku Huusko kirjoittaa Puheenvuorossaan: ”Vyyhti antaa koko oppositiolle ja Mari Kiviniemen keskustalle vaalimoukarin kokoomuksen Jyrki Kataista vastaan, koska puolueen Nato-halukkuus näyttää kulisseissa yllättävän avoimelta. Samasta asiasta voi kärsiä myös Sauli Niinistö, jos lähtee ehdolle vaaleissa 2012, koska gallupeissa kansalaiset ovat olleet hyvin Nato-vastaisia.”
Huuskon havainto on tietenkin oikea, mutta vain siksi, että itse asialla ei ole mitään väliä. Kun kansa on kyllästetty vuosikymmeniä asiattomalla ja väärällä tiedolla, on tulos yhtä surkuhupaisa kuin aina ennenkin.
Surkuhupaisaa ei ole niinkään se, ettei ”Suomi ole todennäköisesti seuraavaan 6-8 vuoteen liittymässä Natoon” (Jyrki Katainen, YLE TV-uutiset 11.12.), vaan ennen kaikkea se, ettei tässä pelissä ole itse asialla juuri mitään roolia.
Tämä on juuri se suurin syy, miksi allekirjoittanut on lopen kyllästynyt meillä edelleen vallitsevaan poliittiseen kulttuuriin – ja pyrkii siksi omalta osaltaan sitä muuttamaan. Ai niin, vielä yksi sitaatti: ”Suomen Nato-intoilijat – Petri Sarvamaa, puolesta” (Iltalehti 11.2.).
Niinpä niin. Asialliset argumentit, kysymyksen perinpohjainen tuntemus ja selkeä suorapuheisuus on ”Nato-intoilua”. Voi elämän kevät.
