Vihreä palapeli
Green Deal on EU:n vihreän kehityksen ohjelma, jonka tavoitteena on tehdä Euroopasta ensimmäinen hiilineutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Kesällä valmistunut biodiversiteettistrategia ja valmisteilla oleva metsästrategia ovat osa ennennäkemättömän laajaa ohjelmakokonaisuutta.
Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin viime joulukuussa julkistama Green Deal eli vihreän kehityksen ohjelma on kunnianhimoinen hanke, jolla komissio aikoo saada ilmastonmuutosta aiheuttavat päästöt kuriin. Green Deal tuo ilmastopolitiikan yhteiskunnan kaikille osa-alueille, mikä tekee siitä ainutlaatuisen. Ohjelma tarkastelee uusin silmin niin teollisuutta, energiantuotantoa, liikennettä, ruuantuotantoa kuin koulutustakin.
Laaja-alainen lähestymistapa on välttämätöntä, mikäli hiilineutraali Eurooppa aiotaan saavuttaa määräaikaan mennessä. Yleisesti hiilineutraaliudella tarkoitetaan sitä, että hiilidioksidipäästöjä ei tuoteta enempää kuin niitä kyetään sitomaan. Päästöjen laskemisen, vähentämisen ja kompensoinnin ohella on siis lisättävä globaalia hiilensidontakykyä – ja tässä kohtaa katseet kääntyvät metsiin.
Metsillä merkittävä rooli
Metsillä on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, sillä kasvavat metsät sitovat itseensä ilmakehän hiilidioksidia. Metsät toimivat hiilinieluna, jos puuston kasvu sitoo hiiltä enemmän kuin sitä vapautuu puunkorjuun ja luonnollisen poistuman kautta. Metsät toimivat myös hiilivarastona, ja varsinkin suojelualueilla, missä puuta ei korjata lainkaan, hiili säilyy pitkään sekä puustossa että maaperässä.
Kun metsä ei enää kasva, sen hiilensidontakyky heikkenee, ja puuston lahotessa hiiltä alkaa vähitellen vapautua hitaasti takaisin ilmakehään. Muun muassa tämä ilmiö synnyttää jyrkkiä näkemyseroja siitä, pitäisikö ilmastopolitiikassa painottaa metsien kestävää käyttöä vai niiden suojelua.
”EU:n metsästrategialla
on Suomelle valtava
merkitys.”
– Tarvitsemme metsiä, jotta EU:n kunnianhimoiset ilmastotavoitteet voisivat toteutua – tästä ollaan Brysselissä yksimielisiä. Isoja erimielisyyksiä syntyy sen sijaan siitä, miten hiilinieluja ylläpidetään ja miten niitä lisätään, sanoo europarlamentaarikko Petri Sarvamaa.
Kesällä valmistunut biodiversiteettistrategia painottaa suojelualueiden tuntuvaa lisäämistä. Sarvamaan mukaan ratkaisu voi kuulostaa toimivalta, jos tilannetta katsotaan kapeasta perspektiivistä ja lyhyellä aikajänteellä. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun tarkastelu ulotetaan yli 50 vuoden päähän ja katsotaan laajempaa kokonaisuutta.
– Mielestäni pelkästään biodiversiteetin kautta hahmoteltu metsäpolitiikka pikemminkin vähentää kuin lisää metsien kokonaismäärää. Nyt on arvioitava myös sitä, miten hakkuukiellot ja tiukat suojelu- ja ennallistamistavoitteet vaikuttaisivat EU-alueen hiilensidontakykyyn 50 tai 100 vuoden päästä, Sarvamaa painottaa.
Metsistä löytyy kestäviä ratkaisuja
Sarvamaa hämmästelee myös sitä, että biodiversiteettistrategia sivuuttaa metsien taloudellisen ja sosiaalisen merkityksen.
– Suomessa on aina eletty metsistä, ja metsien merkitys maan taloudelle ja siten myös kansalaisten hyvinvoinnille on täällä huomattavasti suurempi kuin monissa muissa maissa. Suomi kohtaa merkittäviä haasteita, jos metsiä tarkastellaan pelkästään ympäristön näkökulmasta.
Käsitys metsistä, metsiin liittyvä osaaminen ja metsien hoidon taso vaihtelevat melkoisesti eri jäsenmaiden välillä, minkä vuoksi EU:n asettamat vaatimukset koetaan osin epäoikeudenmukaisiksi, paikoin jopa kohtuuttomiksi.
– Biodiversiteettistrategiassa muun muassa ehdotetaan, että vuoteen 2030 mennessä EU-alueen metsien pinta-alasta suojellaan 30 prosenttia. Meistä tämä tuntuu epäoikeudenmukaiselta, sillä jo nyt yli puolet EU:n tiukasti suojelluista metsistä sijaitsee Suomessa. Suojelualueiden tuntuva lisääminen heikentäisi suomalaista metsäteollisuutta ja vähentäisi investointeja puupohjaiseen kiertotalouteen. Suomi ei saa joutua kohtuuttoman taakan kantajaksi.
Sarvamaa muistuttaa, että puupohjaiset innovaatiot tukevat kestävää kehitystä ja auttavat vähentämään fossiilisten raakaaineiden käyttöä. Suomessa innovaatioiden kehittämiseen on erinomaiset lähtökohdat, koska täällä on sekä kestävästi tuotettua raaka-ainetta että korkeatasoista osaamista.
EU:hun tarvitaan lisää metsäosaamista
Vaikka EU:lla ei ole virallisesti yhtenäistä metsäpolitiikkaa, on EU:n vaikutus kansalliseen metsäpolitiikkaan viime vuosina kasvanut.
– Vaatimuksia kansalliseen metsäpolitiikkaan tulee koko ajan lisää EU:n energia-, ympäristö- ja ilmastopolitiikan kautta. Kovasti on ollut pyrkimystä myös siihen, että kestävä metsänhoito määriteltäisiin biodiversiteettistrategiassa, mikä on mielestäni käsittämätön ajatus, Sarvamaa hämmästelee.
Ajatus kummastuttaa monia muitakin, sillä Suomen metsissä on jo vuosien ajan harjoitettu metsätaloutta, joka huomioi myös luontoarvot. Luonnon monimuotoisuuden huomioon ottaminen on kestävän metsätalouden lähtökohta.
– Meille on kertynyt metsäalan osaamista enemmän kuin monille muille jäsenmaille. Ei siis ole ihme, että haluamme pitää kiinni kansallisesta metsäpolitiikasta. Metsäasioissa komission kannattaa kuunnella muun muassa Suomea, jolla on kokemusta metsien kestävästä käytöstä.
Tasapaino tärkeintä
EU:n tärkein metsien käyttöä määrittävä ohjauskeino on metsästrategia, jota parhaillaan päivitetään vuonna 2021 alkavalle monivuotisjaksolle. Sarvamaa osallistuu EU:n metsästrategian valmisteluun parlamentin pääneuvottelijana, mikä on antanut Suomelle mahdollisuuden vaikuttaa tuleviin linjauksiin.
– EU:n metsästrategialla on Suomelle valtava merkitys. Osallistuminen valmisteluun on tarjonnut mahdollisuuden vaikuttaa strategian sisältöön ja nostaa esille meille tärkeitä näkökulmia. Pyrin kaikin tavoin edistämään metsien kestävää monikäyttöä ja tuomaan esille metsien ekologisen, taloudellisen kuin sosiaalisenkin arvon, Sarvamaa sanoo.
Sarvamaa kertoo, että yhteisymmärrystä työryhmässä ryhdyttiin hakemaan pilkkomalla laaja kokonaisuus osiin. Ilmasto-, biodiversiteetti- ja energiakysymyksiä sekä metsien talouskäyttöä käsiteltiin ensin omina kokonaisuuksinaan, minkä jälkeen näkemykset työstettiin komissiolle annettavaksi mietinnöksi.
– Tämä helpotti asioiden hahmottamista. Kyse oli melkoisesta palapelistä. Liikkeelle lähdettiin altavastaajan asemasta, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Jos laaditut kompromissit menevät läpi lokakuun täysistunnossa Strasbourgissa, tulee parlamentin esityksestä Suomenkin kannalta hyvä ja tasapainoinen kokonaisuus.
Juttu julkaistu alunperin Metsä.fi:ssä. Voit lukea sen täältä.
