Ajankohtaista

Viha ja pelko ääriajatusten alustana, Maaseudun Tulevaisuus

24.3.2016

Petri Sarvamaa: EU:n siirtolaispolitiikka etsii itseään, IL-blogi

Terrori-iskut Brysseliin olivat iskuja Euroopan sydämeen. Ne olivat iskuja meidän yhteiseen sydämeemme, eurooppalaisia arvojamme ja vapauttamme vastaan.

Samalla kun kaikki ajatuksemme ovat nyt uhrien ja heidän läheistensä luona, meidän täytyy ajatella kirkkaasti. Miten saamme tämän joskus loppumaan?

Nyt tarvitaan systemaattisia, yhtenäisiä ja harkittuja toimia.

Ensimmäiseksi, terrorismin pesä Isis täytyy tuhota nopeasti ja päättäväisesti sen juurella, Lähi-idässä. Tämä edellyttää laajaa kansainvälistä rintamaa, johon myös Venäjä täytyy saada mukaan ja Yhdysvallat toimimaan voimakkaammin kuin Obaman hallinnon aikana.

Toiseksi, tiedustelua ja ennen kaikkea sen yhteistoimintaa ja tietojen jakamista täytyy tehostaa.

Kolmanneksi, täällä Euroopassa maltilliselta muslimiyhteisöltä täytyy edellyttää ja vaatia, että se lähtee voimakkaasti katutasolle ehkäisemään radikalisoitumista. Tässä imaameilla on keskeinen rooli.

On ikävää, että Molenbeekissä toimittajille on hiljaa tunnustettu, että ”kaikkihan tiesivät Abdeslamin olevan yhä siellä”.

Muslimiyhteisöjen ja maallistuneiden maahanmuuttajayhteisöjen ympäri Euroopan täytyy kantaa suurempi vastuu. Heidän täytyy tuomita terrorismi äänekkäästi, ei vain hiljaisesti vastustaa sitä. Aivan samalla tavoin kuin kaikkien muiden täytyy puuttua lisääntyvään vihapuheeseen ja tuomita se aktiivisesti.

Mutta pidemmällä tähtäimellä terrorismin torjuminen lähtee myös meidän asenteistamme ja arjen teoistamme. Viha ja pelko eivät tuo ratkaisua, ne vievät päinvastaiseen suuntaan ja laittavat meidät helposti osoittamaan vääriä syyllisiä.

Veritekoja suorittavat yksilöt on johdettu harhaan uskonnon nimissä ja mielikuvalla yhteisön paineesta, jota heidän täytyy kunnioittaa. Heidän mieliinsä on iskostettu viholliskuva läntisistä arvoista, demokratiasta ja tasa-arvosta. Isisin värväämät terroristit eivät kunnioita iskujensa kohteina olevien ihmisten henkeä tai hyvinvointia, koska heillä on päässään tämä viholliskuva.

Näitä yksilöitä ei saa missään nimessä yhdistää muslimiyhteisön ylivoimaiseen enemmistöön, joka ei hyväksy terroristien toimia. Terrori-iskujen takana on järjestö, joka on syntynyt Lähi-idässä, sen sodissa kasvaneiden poikien vartuttua miehiksi. Sen riveissä taistelee ihmisiä, joille väkivalta on pyhitetty ratkaisu.

Pariisissa ja Brysselissä terroritekoja tekevät ovat enimmäkseen syntyneet ja kasvaneet Euroopassa. He tulevat usein syrjäytyneiden ja hyljeksittyjen keskuudesta.

Terroristijärjestöjen tiedetään tarttuvan tilaisuuteen, kun yhteiskunnasta syrjäytyneet nuoret ovat kypsiä värvättäväksi. Tähän kehitykseen Euroopassa täytyy puuttua. Erityisen kiireisiä toimet ovat Belgiassa ja Ranskassa, mutta tekemistä riittää niin Ruotsissa kuin Suomessakin.

Pohjoismaissa tilanne on parempi kuin Belgiassa, koska meillä lapset sosiaalistetaan osaksi yhteiskuntaa jo varhaislapsuudesta alkaen. Tämä tapahtuu päiväkotien ja koulujen yhteisöllisessä ilmapiirissä, joka ei jätä merkittäviä määriä lapsista ja nuorista yhteisön ulkopuolelle.

Kehitystä vahvistaa voimakas yhtenäiskulttuuri, koulun kuusijuhlasta vapun ja juhannuksen riitteihin. Siihen kuuluu kevään euroviisut ja lätkäkisat, syksyn ruskat ja talven nietokset ja loskat.

Mutta muukalaisvastainen kohtaaminen, jonka vaikutuksille alttiit nuoret joutuvat kokemaan, on myrkkyä. Se vieraannuttaa yhtenäiskulttuuriin kasvamisesta ja pelottaa. Tämän seurauksena terrorismiin värvääminen helpottuu, ei vaikeudu.

Terroritekojen tavoitteena on nimenomaan lisätä vastakkainasettelua ja kasvattaa kuilua muslimiväestön ja eurooppalaisen kantaväestön välillä. Tätä me emme voi sallia. Vihan lietsontaan pitää puuttua päättäväisesti.

Luottamuksemme yhteiskuntajärjestelmäämme ja kanssaeläjiimme on sukupolvien työn tulos. Demokratian ja oikeusvaltion periaatteet ovat juurtuneet syvälle eurooppalaisten sydämiin. Näistä perinteistä ja arvoista emme voi tinkiä. Muuten ne ovat todellisessa vaarassa.

 

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 24.3.2016