Valkoisia elefantteja jahtaamassa, Nykypäivä
26.2.2016
Salainen, salaisempi, EU:n ulkoinen apu. Jos kehitysprojekteista ei julkisteta oikeaa tietoa, ne ovat vaarassa. Vain avoimuus mahdollistaa hyväksynnän.
Muutamat Brysselissä toimivat lehdet sekä suomalaiset maakuntalehdet julkaisivat muutama viikko sitten uutisen EU:n ulkoisen avun rahoituksesta. Se perustui julkaisijoiden EU-lähteiltä saamiin tietoihin, joiden mukaan varsin iso osa EU:n ulkoisen avun hankkeista on vaikeuksissa.
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan EU:n suurlähettiläiden vuosittain komissiolle tekemässä raportoinnissa todetaan, että suuri osa EU:n ulkoisen avun hankkeista ei todennäköisesti tule saavuttamaan niille alun perin asetettuja tavoitteita. Rahamäärältään nämä vastaavat kolmannesta käytettävissä olevasta 30 miljardin euron potista. Kaiken kaikkiaan puolet EU:n ulkoisen avun hankkeista ei todennäköisesti saavuta alkuperäisiä tavoitteitaan tai niiden saavuttaminen on viivästynyt.
Heti tietovuotojen jälkeen komissaari Neven Mimica kiirehti blogikirjoituksessaan puolustelemaan, että kyseessä ovat komission sisäiseen käyttöön tarkoitetut arviot, eikä niiden perusteella voi vetää johtopäätöksiä hankkeiden lopputuloksesta. Raporteista on luettavissa ainoastaan hankkeiden tila raportointivuoden päättyessä ja todelliset vaikutukset nähdään vasta hankkeiden päätyttyä.
Tämä pitää varmasti paikkansa. EU:n budjetin valvontavaliokunnan koordinaattorina mieleni olisi kuitenkin levollisempi, jos näitä raportteja käytettäisiin siihen, että havaitaan hankkeissa esiintyvät ongelmat mahdollisimman aikaisin ja ratkaistaan ne, jolloin hankkeet saavuttavat tavoitteensa todennäköisemmin ja suunnitellussa aikataulussa.
Myös Vihreiden meppi Heidi Hautala suivaantui paikallislehtien artikkelista siinä määrin, että kirjoitti lehtiin lukijakommentin, jossa hän tuomitsi avoimuuden vaatijat tarkoitushakuisesta ulkoisen avun mustamaalauksesta. Hän puolusteli, etteivät suurlähettiläiden vuosiraportit ole tarkoitettu hankkeiden seurantaa tai arviointia varten. En vain valitettavasti oikein keksi muutakaan käyttötarkoitusta niille. Tuntuu erikoiselta, että keskustelu aiheesta halutaan näin hanakasti hiljentää.
Kaikelta EU-toiminnalta vaaditaan tehostamista. Ulkoinen apu ei voi olla tästä poikkeus. Poikkeuksellista on se, että nyt julkisuuteen vuotaneet tiedot eivät ole avoimesti saatavilla. Keskustelun hiljentäjät ovat kovasti korostaneet, että raportit ovat avoimesti saatavilla. Ovathan ne tosiaan tiskin alta saatavilla, harvoille ja valituille. Kuten muilla rahankäytön alueilla, ulkoisen avunkin tapauksessa rahankäytön tehostaminen vaatii ongelmakohtien löytämistä ja avointa keskustelua ratkaisuista.
Keskustelu kehittämiskohteista ei tarkoita sitä, ettei ulkoisen avun saavutuksia arvosteta. EU:n ulkoisella avulla on saatu aikaan paljon hyvää ja niin pitää olla jatkossakin. Unionilla on tärkeä rooli globaalin kehityksen vauhdittajana, mikä palvelee myös unionin ulkopoliittisia tavoitteita.
On kuitenkin selvää, että toimittaessa haastavissa olosuhteissa tulee aina myös valkoisia elefantteja, epäonnistuneita projekteja. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan osa kyseenalaisista hankkeista sijaitsee alueilla, joilla ei esiinny levottomuuksia. Silloin huolellisella suunnittelulla ja seurannalla pystytään väistämään suurimmat kompastuskivet.
Itse en koe, että valkoisten elefanttien jahtaaminen on EU:n ulkoisen avun mustamaalaamista. Päinvastoin. Ilman EU-kansalaisten hyväksyntää EU:n kehitysprojektit ovat vaarassa. Ja kansalaiset eivät voi hyväksyä sitä, että emme saa täyttä vastinetta rahoillemme. Meidän rahoillemme.
Julkaistu Nykypäivässä 26.2.2016
