Turkkia ei saa päästää lipsumaan kauemmas Euroopasta, IL-blogi
7.9.2016
Turkista kantautuneet uutiset ovat viime aikoina olleet järjestään huolestuttavia. Ensin armeijan epäonnistunut vallankaappausyritys ”demokraattisen järjestyksen palauttamiseksi” ja sitä seuranneet opettajien, sotilaiden, poliisien, virkamiesten ja juristien viraltapanot. Lisäksi lukuisia uutistoimistoja, televisio- ja radiokanavia, lehtiä sekä kustantamoita uhkaa sulkeminen.
Sananvapauden ja ihmisoikeuksien heikentyminen on pikavauhtia viemässä Turkkia oikeusvaltion kehityksessä taaksepäin. Samaan aikaan Eurooppa tuntuu olevan puun ja kuoren välissä, kun päälle painavat siirtolaiskriisi, terrorismin uhka ja pitkään jatkunut olematon talouskasvu.
Tilanne sopii valitettavan huonosti yhteen ihmisoikeuksien kanssa. Turkin kanssa on toki oltava hyvin tiukkana ja tilanteen kehittymistä seurattava tarkasti. Mutta samalla meidän on oltava realisteja. On selvää, että EU:n ja Turkin suhde ei voi pysyä entisenlaisenaan. Jonkinlainen suhde pitää kuitenkin olla, ja suhteen merkitystä pakolaiskriisi vain lisää.
Maaliskuussa solmittu pakolaissopimus on toistaiseksi auttanut hyvin siirtolaisvirtojen hillitsemisessä. Turkkilaisille puolestaan luvattiin viisumivapaa pääsy Schengen-alueelle, jos maa muuttaa lainsäädäntöään enemmän meidän käsityksiämme vastaavaksi.
Erityisesti Turkin terrorismilait ovat ongelmallisia, koska niitä käytetään myös hallitukseen kriittisesti suhtautuvien toimittajien ja tutkijoiden hiljentämiseen. En usko, että Turkki näitä lakeja näin pian vallankaappausyrityksen jälkeen muuttaa.
Seuraan Turkin tilanteen jatkuvasti, sillä viisumivapauden myöntäminen edellyttää sekä Euroopan parlamentin että jäsenmaiden hyväksyntää. Päätöstä on jo lykätty kesäkuulta lokakuulle.
Syyskuun lopussa on luvassa seuraava raportti Turkin edistymisestä, minkä jälkeen viisumivapaus mahdollisesti myönnetään. Turkki on uhannut lopettaa pakolaissopimuksen toteuttamisen, jos myönteistä päätöstä ei tule tämän vuoden kuluessa.
Turkilta ei pidä ottaa vastaan minkäänlaisia uhkavaatimuksia, ja sen on täytettävä sille asetetut turvallisuuteen, muuttoliikkeen hallintaan ja perusoikeuksiin liittyvät ehdot. Mutta maan sisäpoliittisen kehityksen lisäksi on syytä ottaa huomioon myös laajempi ulko- ja turvallisuuspoliittinen näkökulma.
Turkin ja Venäjän välit ovat lämmenneet sitten viime vuoden lopun, jolloin Turkki pudotti sen ilmatilaa loukanneen venäläishävittäjän. Putin muun muassa on luvannut poistaa Turkille asetetut pakotteet tämän vuoden loppuun mennessä.
Lopulta Nato-maa Turkilla on luonnollisesti hyvin erilaiset intressit Venäjän kanssa. Lähentyminen saattaa kuitenkin olla pahimmassa tapauksessa ensimmäinen merkki Turkin lipsumisesta pois Euroopan vaikutuspiiristä.
2005 alkaneet Turkin EU-jäsenyysneuvottelut ovat pitkään olleet hyvä keino vaikuttaa maan kehityksen suuntaan. Tässä valossa viisumivapauden myöntäminen voisi edelleen olla järkevää, sillä se saisi Turkin jälleen sitoutumaan poliittisesti lähemmäs Eurooppaa Venäjän ja Lähi-idän sijaan. Muuten riskinä on, että Euroopalla on entistä vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa lähiympäristönsä kehitykseen.
Julkaistu IL-blogissa 7.9.2016.
