Ajankohtaista

Verkkouutiset: ”Petri Sarvamaa hanhista: Viranomaiset eivät voi piiloutua EU:n selän taakse”

22.5.2020

 

– Hanhet aiheuttavat kestämätöntä vahinkoa viljelijöille syödessään kevätkauden viljat ja laiduntaessaan säilörehunurmet ja syysviljat. Monet menettävät rehusadon kokonaan hanhien seurauksena. Tilanne on absurdi, sillä viljelijät eivät voi tehdä tilanteelleen mitään. Hanhet saapuvat kevään myötä suurissa parvissa ja syövät kaiken tieltään. Myös kaupunkien puistot ovat muuttuneet hanhien valtakunnaksi, Petri Sarvamaa toteaa.

Sarvamaa esitti syksyllä EU:n komissiolle kirjallisen kysymyksen hanhien metsästyksestä. Vastauksessaan komissio totesi, että: ”Lintudirektiivin 9 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole, myöntää lintujen pyydystämistä ja tappamista koskevia poikkeuksia viljelmille koituvan vakavan vahingon estämiseksi tai kansanterveyden turvaamiseksi. Jäsenvaltioiden vastuulla on varmistaa, että 9 artiklan vaatimukset täyttyvät. Komission yksiköt ovat valmiita avustamaan jäsenvaltioita näiden säännösten täysimääräisessä hyödyntämisessä.”

– On selvää, että suomalaiset viranomaiset eivät voi enää piiloutua EU:n selän taakse päätöksissään olla myöntämättä valkoposkihanhien pyydystämislupia. Esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa paikalliset viranomaiset myöntävät vuosittain merkittävän määrän pyydystämislupia. Kyse on Ely-keskusten omasta harkinnasta, ja sen tulisi tässä tapauksessa joustaa naapurimaiden tapaan, Sarvamaa sanoo.

Lue koko uutinen täältä >

Ajankohtaista

Suomenmaa: HS:n vaalikone paljastaa: Enemmistö demareiden meppieh­dok­kaista kieltäisi polt­to­moot­torit – kokoomuksen ja keskustan ehdokkaat eivät lämpene kiellolle

15.5.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) vastustaa jyrkästi polttomoottoriautojen kieltoa. ”Aja­tus on täy­sin epä­re­a­lis­ti­nen ja mikä vie­lä pa­hem­paa EU:n eri alu­ei­ta jyr­käs­ti eri­ar­vois­ta­va. Neu­vos­to­lii­ton ym­pä­ris­tö­po­li­tii­kas­ta tut­tu idea pak­ko­kiel­los­ta ym­pä­ris­tön hy­väk­si ai­heut­tai­si lä­hin­nä en­tis­tä pa­hem­man us­kot­ta­vuu­son­gel­man ja mo­raa­li­ka­don”, Sarvamaa sanoo.

Ajankohtaista

Kaivoslaki rikkoo EU:n periaatteita, Warkauden Lehti

30.4.2019

Kaustisilta kuului ikäviä uutisia, kun Syväjärvelle suunniteltu avolouhos sai vuoden alussa ympäristöluvan huolimatta hankkeen ilmiselvistä riskeistä alueen vesistöille, rauhoitetuille viitasammakoille ja viereiselle Vionnevan Natura-suojelualueelle. Vastaavia esimerkkejä räikeästä välinpitämättömyydestä kaivosten lupia myönnettäessä löytyy ympäri Suomea. Syynä tähän on löperö kaivoslaki, joka sallii kaivosyritysten tuhoisan käytöksen.

Kansalaisaktivismin ja mediahuomion myötä kaivoslain herättämä pöyristys ja paine sen uudistamiseksi ovat kasvaneet. Hallituksen vastaus kansalaisten huoleen viime kuussa oli kuitenkin kuin isku vasten kasvoja. Lakiin hyväksyttiin muutoksia, joilla helpotetaan kaivosyhtiöiden asemaa edelleen, sen sijaan että lisättäisiin näiden vastuuta ympäristövaikutuksista.

Suomen venkoilua kaivoslain uudistamisessa on vaikea ymmärtää myös siksi, että se on ristiriidassa EU:n luonnonsuojeluperiaatteiden kanssa. Suomi on jo saanut Euroopan komissiolta huutia näiden direktiivien huolimattomasta toimeenpanosta.

EU:n ympäristönsuojelulakien pohjalta on perustettu Natura-alueita, jotka suojelevat tiettyjä lajeja ja luontotyyppejä. Niitä on myös monien kaivostemme läheisyydessä. Natura-alueiden suhteen on selkeät säännöt ja matala kynnys kaivoslupien hylkäämiselle: täytyy olla täysi ennakkovarmuus siitä, ettei hankkeella ole mitään haitallisia vaikutuksia luontoon.

Pykälä tuntuu kuitenkin suomalaisilta viranomaisilta unohtuneen. Esimerkiksi Kermajärven Natura-alueen luontoa uhkaava Aitolammen kaivos joutui lykkäämään hankettaan ja tekemään lisää ympäristöselvityksiä vasta kansalaisten noustua äänekkäästi sitä vastustamaan.

Ongelmana on, että ympäristöarvioinnin tuottaa kaivosyritys itse, eikä luvan myöntävällä viranomaisella ole resursseja tietojen tarkistamiseen. On uskomattoman naiivia, että luotamme voittoa tavoittelevien kaivostoimijoiden tekevän puolueettomia raportteja, jos niille annetaan vapaat kädet. Esimerkiksi Muonionjokeen jätevesiensä laskemista suunnittelevan Hannukainen Mining Oy:n oman arvion mukaan hankkeen vaikutukset ovat ”häviävän pieniä”, vaikka asiantuntijatahojen mukaan ne riittäisivät vaarantamaan vesistön lohikalat.

Myös kehnon ennaltaehkäisyn seurauksena syntyvien ympäristövahinkojen jälkipyykkiin ollaan varauduttu huonosti. EU velvoittaa jäsenmaansa luomaan rahoitusmekanismeja tuhojen torjumiseksi. Suomi ei tätä velvoitetta kuitenkaan ole toteuttanut. Seurauksena on ollut Hituran nikkelikaivoksen kaltaisia tapauksia, joissa tuhojen korjaamisesta koituvat miljoonien laskut jäävät lopulta veronmaksajien maksettavaksi, kun kaivoksen konkurssipesästä loppuvat rahat kesken.

Suomen kaivoslaki täytyy päivittää vastaamaan muualla Euroopassa jo noudatettavia periaatteita.

Julkaistu Warkauden Lehdessä 30.4.2019

Ajankohtaista

Tervehdys Brysselistä, Uutiskirje

9.4.2019

Maaliskuuhun mahtui kaksi Euroopan parlamentin täysistuntoviikkoa Strasbourgissa ja useampi Suomen kannalta mielenkiintoinen äänestys, kuten päätös kellojen siirtelyn lopettamisesta. Poliittisessa ryhmässäni EPP:ssä päätimme Unkarin Fidesz-puolueen jäsenyyden jäädyttämisestä. EU:n ydinarvoista piittaamattoman Viktor Orbánin hyllyttäminen EPP:stä oli merkittävä askel.

Vastuullisen rahankäytön vahtikoirana

Euroopan parlamentissa pidämme huolta, että eurooppalaisten veronmaksajien rahat käytetään vastuullisesti. 32 EU-viraston vastuuvapausmenettelyt saatiin päätökseen, kun parlamentti äänesti kirjoittamistani loppuraporteista Strasbourgissa. EU-virastoissa saadaan aikaan tuloksia ja käytetään rahaa kohtuullisen järkevästi. Ainoa poikkeus on turvapaikkavirasto EASO, jonka vastuuvapautta lykättiin epäsäännönmukaisuuksien takia.

Myös talousarvion valvontavaliokunnan puolella linjani voitti, kun äänestimme asetuksesta, jolla sujuvoitetaan EU:n talousrikoksia tutkivien virastojen välistä yhteistyötä. Toimin myös esittelijänä Euroopan syyttäjänvirastoa käsittelevässä tutkimuksessa.

Olen vastuussa poliittisen ryhmäni EPP:n kannan muodostamisesta Euroopan tilintarkastustuomioistuimen uusien jäsenten valinnassa. Tähän valmistautuakseni tapasin Romanian varapääministeri Viorel Stefania, joka on maansa ehdokas.

Ympäristö huomioon tulevaisuutta rakennettaessa

Tulevaisuuden liikenneratkaisuissa tulisi huomioida ympäristövaikutukset ja tukea ilmastohaasteisiin vastaavia innovaatioita. Puhuin TEN-T -konferenssissa Itämeren alueen liikenneverkoston laajentamisesta. Kävin lisäksi Kajaanissa erittäin mielenkiintoisella vierailulla ajoneuvojen tietojärjestelmiä valmistavassa Sunit Oy:ssä, jonka tuotteet vähentävät liikenteen kustannuksia ja ympäristöhaittoja.

Myös siirtymistä ympäristöystävällisempään energiantuotantoon on kannustettava. Vierailin Keravan biovoimalaitoksella ja keskustelin Energiateollisuus ry:n markkinavaliokunnan jäsenten kanssa energiantuotannon tulevaisuudennäkymistä. Suomen mainetta ympäristöasioiden edelläkävijänä vahvistaa myös Lahden ehdokkuus Euroopan Vihreä pääkaupunki 2021 -kilpailussa, jonka tiimoilta tapasin Lahden kaupunginjohtajaa Pekka Timosta.

Suomalaisia kuulemassa

Mepin täytyy kansalaisten kuuntelemisen lisäksi selvittää laajasti käsiteltävien lakien vaikutuksia yhteiskuntaan tehdäkseen parhaita mahdollisia päätöksiä. Maaliskuussa tapasin Suomen Kuntaliiton, Suomen Yrittäjien ja suomalaisten maantiealan liikennejärjestöjen edustajia, Kaupan liiton EU-asiantuntija Janne Koivistoa sekä Novartis Finland Oy:n toimitusjohtajaa Antti Viitasta.

Keskustelin parlamentin maaliskuussa hyväksymästä tekijänoikeusdirektiivistä Musiikkituottajat–IFPI Finland ry:n toiminnanjohtaja Antti Kotilaisen sekä Teoston yhteiskuntasuhteiden päällikön Riikka Railimon kanssa. Lakiuudistukseen liittyi paljon pelottelua julkisuudessa, minkä vuoksi oli erityisen tärkeää saada faktat pöytään. Direktiivi varmistaa, että luovien alojen toimijat saavat reilun korvauksen työstään myös netissä.

Suomessa tapasin työministeri Jari Lindströmiä, jonka kanssa puhuimme Euroopan globalisaatiorahastosta. Olen neuvotellut rahastosta Suomeen jo yhteensä yli 14 miljoonaa euroa tukea esimerkiksi Nokialta ja Microsoftilta irtisanottujen uudelleen työllistymisen edistämiseksi.

Olen myös tavannut tiuhaan tavallisia suomalaisia. Hyviä keskusteluja ja innokasta väkeä on riittänyt vieraillessani Satakunnassa, Pirkanmaalla, Kainuussa ja pääkaupunkiseudulla. Pääsin maaliskuussa myös isännöimään Brysselissä Kansallisen Sivistysliiton Eurooppaopiskelijoita sekä joukkoa Kokoomuksen jäseniä Nokialta ja Espoosta. Kaikkien kanssa on ollut ilo pohtia Euroopan tulevaisuutta.

Terveisin,

Petri

Ajankohtaista

Suomen on säilytettävä tolkku akkumineraalijahdissa, Maaseudun Tulevaisuus

22.3.2019

Suomeen on rantautunut maailmalta uusi kultakuume. Sama toiveikas kiilto silmissä, jonka innoittamina lähdettiin aikoinaan kultamaille, puhutaan nyt oman maaperän kaivoslouhinnasta. Kansakuntamme on lähtenyt mineraalijahtiin, toiveissa valoisampi tulevaisuus koboltin, litiumin ja suomugrafiitin siivittämänä.

Kasvaneen kysynnän vuoksi näiden mineraalien hinnat ovat olleet viime vuosina kovassa nousussa. Akkumetalleiksikin kutsuttuja raaka-aineita käytetään muun muassa uusiutuvan energian tuotannossa ja sähköautojen valmistuksessa. Erityisesti jälkimmäisen kasvupotentiaali tuntuu lujittavan yleistä uskoa siihen, että nyt on aika louhia.

Kotimaan maanteillä sähköautojen määrä ei ole räjähtänyt käsiin, ainakaan vielä. Niiden yleistyminen maantieteellisissä olosuhteissamme edellyttää käytettävyyden kannalta tärkeiden puitteiden kehittämistä. Kansainvälisesti voidaan kuitenkin puhua jo buumista: kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi teillä liikkuvien sähköautojen määrän nousevan viime vuoden kahdesta miljoonasta 140 miljoonaan vuonna 2030. Eli 70-kertaistuvan.

Ei siis ole ihme, että akkuteknologian mahdollisuudet ovat herättäneet myös suomalaisten kiinnostuksen. Löydettyjen ilmentymien valossa innostus on perusteltua. Suomesta löytyvät esimerkiksi Euroopan suurimmat tunnetut kobolttivarannot.

Koboltin lisäksi maaperästämme on löytynyt useita muitakin haluttuja raaka-aineita. Geologian tutkimuskeskus GTK:n kartoitellee parhaillaan Suomea uusien mineraaliesiintymien toivossa. Nelivuotisen projektin tarkoitus on nimenomaan akkujen tuotantoon hyödynnettävien varantojen tutkiminen.

Mineraalijahdin mahdollisuuksiin liittyy kuitenkin yksi iso ja painava mutta. Äkkirikkauden toivoissa on helppo tehdä peruuttamattomia uhrauksia. Siinä kohdin, kun suunnitellaan kaivoksen paikkaa, on pystyttävä huomioimaan projektin vaikutukset ympäristöön. Monimuotoisten vesistöjen rannasta näitä mineraaleja ei nimittäin tarvitse kaivaa.

Olisi valtavaa typeryyttä uhrata puhtaat vesistöt mineraalikuumeen alttarille. Maltti on syytä pitää matkassa erityisesti, kun kaivoksia ollaan rakentamassa näin nopeasti kehittyvän teknologian tarpeisiin. Vaikka sähköinen liikenne ja tuulivoimalat eivät tällä hetkellä rakennu ilman näitä mineraaleja, kukaan ei tiedä varmasti miltä tarve näyttää 10 tai 20 vuoden päästä.

Akkuteknologiaa pyritään koko ajan kehittämään suuntaan, joka olisi vähemmän riippuvainen kalliista mineraaleista, kuten litiumista ja koboltista. Tällä hetkellä kuhinaa akkutuotannon ympärillä kuitenkin riittää. Nykyiset investoinnit tehdään siinä toivossa, että sähköautojen kysyntä jatkaa kasvuaan eikä teknologian kehitys aja nykyisten raaka-aineiden tarpeen ohi.

Suomen maaperän rikkauksia hyödyntäisivät mielellään myös kansainväliset kaivosjätit. Ala on kilpailtu eikä ympäristövaikutusten huomioiminen ole kaivosyritysten prioriteetti. Toivoa sopii, että Suomessa on koettu tarpeeksi huonosti suunniteltujen kaivosten vaikutuksia, jottei mitä tahansa hankkeita lähdetä tukemaan.

Kestävyyden näkökulmasta kolikolla on kaksi puolta. Ensimmäinen on raaka-aineiden järkevä hyödyntäminen ympäristöystävällisten ratkaisujen valmistamisessa. Toinen on Suomen korvaamattoman luonnon suojeleminen lyhytnäköisiltä ratkaisuilta. Molemmat on hyvä pitää mielessä, kun uutisia GTK:n uusista löydöistä alkaa tulla ja kartoituksista siirrytään uusien kaivosten rakentamiseen.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 22.3.

Ajankohtaista

Muovihysterian avaamat ovet, ABC Plastics News

25.2.2019

Viime vuonna muovista ja varsinkin sen haitoista uutisoitiin poikkeuksellisen paljon. Otsikoissa mässäiltiin meristä, rannoilta, maaperästä ja juomavedestä löytyneen muovin määrällä. Muovista maalattiin nykyisen talouden vertauskuva, jossa luonnonvaroja otetaan käyttöön uusien, mutta ennen pitkää kaatopaikalle päätyvien tuotteiden valmistamiseksi.

Luonnonvarojen ylikäytön katkaisemiseen tähtäävä kiertotalous puolestaan perustuu jakamiseen, uudelleenkäyttöön, korjaamiseen ja kierrätykseen. Materiaaleja arvostetaan ja jäte minimoidaan. Muovin ei kuitenkaan uskottu siihen taipuvan, koska kiertääkseen jätteellä pitäisi olla arvo. Ja silti esimerkiksi Indonesiassa bussilipun voi maksaa muovipussilla.

Tällä hetkellä muovin käytössä on kieltämättä haasteita, kun rahanarvoista materiaalia kipataan kaatopaikoille. Lisäksi sillä saattaa olla haitallisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Uuden lainsäädännön ja vaatimusten kanssa pitää olla kuitenkin tarkkana, koska ratkaisujen löytymiseksi tarvitaan yrityksiltä uskallusta investoida. Lainsäätäjien tempoilevuudelle tai sooloilulle ei EU:n sisämarkkinoilla ole sijaa.

Viimeisimmät muovidirektiivit

Vuosi sitten EU:sta tuupattiin ulos muovistrategia uutta muoviaikaa edistämään. Ongelmiksi tunnistettiin muovin vähäinen uudelleenkäyttö ja kierrätys, tuotannosta ja poltosta syntyvät kasvihuonepäästöt sekä merten muovijäte. Muovin arvoketjun korjaamiseksi pitäisi strategian mukaan ennen kaikkea lisätä muovin laadukasta ja taloudellisesti järkevää kierrätystä, uudelleenkäyttöä sekä materiaaleihin ja tuotteisiin liittyviä kiertotalouden mukaisia innovaatioita.

Strategian tavoitteena on, että vuonna 2030 kaikki muovipakkaukset suunniteltaisiin uudelleenkäytettäviksi tai helposti kierrätettäviksi. Lähemmäs 40 % muovintuotannosta menee nimittäin pakkauksiin ja muovijätteestä lähes 60 % on pakkauksista peräisin. Euroopassa yritysten maksamilla valitun pakkauksen kierrätettävyyteen perustuvilla maksuilla ollaan saatu hyviä tuloksia aikaan pakkausjätteen keräyksessä, kierrätyksessä ja kuluttajien tietoisuuden lisäämisessä. Loputtomiin tuottajavastuuta ei kuitenkaan pidä laajentaa eikä sillä mielestäni voida kaikkea ratkaista.

Ehdottomasti kohutuin aloite oli kuitenkin muovidirektiivi, joka keskittyi yleisimpien muovisten kertakäyttötuotteiden kieltämiseen ja kulutuksen vähentämiseen. Tästä päästiin sopuun parlamentin ja jäsenmaiden muodostaman neuvoston kesken ennen joulua ja sinetti sille saataneen vielä ennen eurovaaleja. Kieltolistalle laitettiin muoviset ruokailuvälineet, lautaset ja pillit, styroksiset pika- ja noutoruokapakkaukset sekä mukit, oxo-hajoavasta muovista tehdyt tuotteet ja muoviset pumpulipuikot.

Myös päivitetty versio pakkausdirektiivistä hyväksyttiin viime vuoden lopulla. Sen mukaan muovisesta pakkausjätteestä 50 % on kierrätettävä vuonna 2025 ja 55 % vuonna 2030. Kansalliseen lainsäädäntöön nämä tavoitteet on sisällytettävä vuoteen 2020 mennessä. Myös ehdotus jäsenvaltioille asetettavasta kierrättämättömiin muovipakkauksiin perustuvasta uudesta maksusta on pöydällä.

Muovi ei ole ainoa este kiertotalouteen siirtymiselle eikä yhtä materiaalia ole mielestäni tarkoituksenmukaista nostaa tikunnokkaan ja esittää siitä eroon pääsemistä yksinkertaisena ja helppona ratkaisuna maailman ongelmiin. Materiaalina muovi on kevyttä, kestävää, monipuolista ja edullista, minkä vuoksi sen käyttö on itseasiassa usein ympäristön ja tuotteen toimivuuden kannalta paras ratkaisu. Kunhan tuotanto ja kierrätys ovat kunnossa. Toisaalta, muoviteollisuudelle kielteinen huomio voi loppupeleissä kääntyä eduksi, koska se näyttää poikivan enemmän rahoitusta alan kehitystyöhön muovin ja kiertotalouden yhteensovittamiseksi.

EU-rahoitusmahdollisuudet muovialan innovaatioille

Kiertotalouteen siirtymiseksi tarvitaan merkittäviä investointeja sekä materiaalien, tuotteiden että arvoketjujen kehittämiseen. Pelkästään muovipakkausten osalta arviot huitelevat miljardeissa euroissa. Kiertotaloutta pidetään kuitenkin yhteiskunnan kannalta järkevänä tavoitteena, jonka saavuttamiseen kannattaa sijoittaa veroeuroja. Euroopan strategisten investointien rahastosta ja sen suuremmasta seuraajasta InvestEU-takuurahastosta myönnetäänkin lainan takauksia kiertotaloutta edistäville projekteille.

Toinen selvä mahdollinen rahoituslähde muovialalle on Euroopan tutkimuksen- ja innovaatioiden rahoitusohjelma Horisontti. Vuoden 2020 loppuun ulottuvalla rahoituskaudella on muovin tutkimukseen ja tuotekehitykseen haettavana vielä noin 100 miljoonan euron verran rahaa esimerkiksi uusiin materiaaleihin, terveyteen, ruokaturvallisuuteen, biotalouteen, ilmastotoimiin ja resurssitehokkuuteen liittyen.

Myös biotalouteen ja esimerkiksi muovin korvaajiksi sopivien biopohjaisten pakkausten kehittämiseen panostetaan. Alalle on jo suunnattu useampi miljardi EU:n tutkimusrahaa. Seuraavalla budjettikaudella 2021-2027 EU:n tutkimusohjelmasta ollaan kaavailtu 10 miljardia euroa elintarvikehuoltoon ja luonnonvaroihin liittyvään tutkimukseen, mukaan lukien biotalouteen. Tällä hetkellä ollaan perustamassa myös 100 miljoonan euron investointifoorumia avittamaan biopohjaisten tuotteiden markkinoillepääsyä.

Seuraavan kauden EU-rahoitusohjelmista neuvotellaan parhaillaan parlamentissa ja jäsenmaiden kesken. Samalla Euroopan komissiossa valmistellaan jo yksityiskohtaisempia rahoitushakuja. Suomessa on esimerkiksi paljon bioalan osaamista, mikä kannattaa hyödyntää, ja muovipullojen panttijärjestelmä toimii hyvin. Hyvien ideoiden kanssa kannattaakin ehdottomasti olla yhteydessä esimerkiksi Suomen eri alueiden ja maakuntien Brysselin toimistoihin sekä Business Finlandin ammattilaisiin, jotta alan viimeisin tieto saadaan oikeille EU-virkamiehille ja se voidaan ottaa huomioon avattavissa rahoitushauissa.

Muovia kierrättämällä taloudellisia ja ympäristövoittoja

Kiertotalouteen siirtymisestä on tulevaisuudessa varmasti hyötyä muoviteollisuudelle myös muilla tavoin. Tilastojen mukaan Euroopan muovijätteestä 41 % poltetaan, 31 % kierrätetään ja 27 % kärrätään kaatopaikoille. Kiertotalousajattelun ja ympäristöetujen lisäksi myös taloudelliset syyt puhuvat muovin kierrätyksen parantamisen puolesta. Kierrätetyn raaka-aineen arvioidaan olevan jopa 10 % uutta halvempaa, minkä lisäksi kierrätyksen kehittämisen lasketaan luovan enemmän työpaikkoja kaatopaikkojen ja polttolaitosten lisäämiseen verrattuna.

Toisaalta muovin kierrätystä pidetään ratkaisuna myös puhtaampiin meriin ja kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Käytännössä siihen liittyy edelleen useita teknisiä ongelmia. Muovia käytetään hyvin erilaisiin tarkoituksiin, minkä vuoksi markkinat ovat sirpaloituneet ja laatuja on useita erilaisia. Tämä tekee muovin mekaanisesta kierrätyksestä vaikeaa ja usein heikentää prosessin lopuksi saatavan materiaalin laatua.

Nykyisin muovin kaupallinen kierrätys on enimmäkseen mekaanista. Kemiallinen kierrätys on kehitysvaiheessa ja sen kustannukset vielä suuria. Kemiallisen kierrätyksen avulla muovi voitaisiin kuitenkin hajottaa takaisin käyttökelpoisiksi molekyyleiksi. Tutkijat ovat myös löytäneet muovia syöviä entsyymeitä ja bakteereita. EU:n tutkimusrahoitus sopisi erittäin hyvin esimerkiksi näiden ratkaisujen edistämiseen.

Noin 90 % maailman muovista valmistetaan fossiilisista polttoaineista. Mutta öljy on tuontitavaraa, sen hinta vaihtelee ja on arvioitujen öljyvarojen lisäksi sidoksissa esimerkiksi maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Kierrätettyihin ja biopohjaisiin raaka-aineisiin siirtymällä voitaisiinkin vähentää joitakin muovin tuotantoon liittyvä riskejä.

Suomalaisen muoviteollisuuden kannattaa satsata etulyöntiasemaan

Kierrätetyn muovin potentiaalin täydessä saavuttamisessa on kieltämättä vielä paljon tekemistä. Ensinnäkin kierrätetyn raaka-aineen käyttö on tällä hetkellä usein kalliimpaa kuin öljyn, minkä lisäksi se ei monessa tapauksessa ole laadultaan tai saatavuudeltaan tarpeeksi hyvää. Toiseksi hyvin erilaisten muovien tehokas kierrätys vaatii uusia teknisiä ratkaisuja. Ja kolmanneksi, näiden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan investointeja ja rahoitusta. Jota on kuitenkin tarjolla ehkä odotettua enemmän.

Suomalaiset muovialan yritykset ovat joustavia ja ketteriä, minkä vuoksi ne pärjäävät ja ovat kannattavia muutostenkin keskellä. Osaltaan se on perintöä öljyn hinnan heittelyihin sopeutumisesta. Samalla se tarkoittaa, että alalla on investointien, innovaatioiden ja kansainvälistymisen edellyttämää tervejärkistä ja tosiasioihin perustuvaa riskinottokykyä. Se kannattaa ehdottomasti käyttää etulyöntiaseman hankkimiseen EU:n sisämarkkinoilla ja muovihysterian avaamista ovista kulkemiseen.

Vielä enemmän ratkaisuille on tarvetta Euroopan ulkopuolella. Niiden rohkeille viejille onkin epäilemättä tarjolla kansainvälisiä mahdollisuuksia. Varsinkin kun muistetaan, että muovin kysynnän on ennustettu nelinkertaistuvan maailmanlaajuisesti vuoteen 2050 mennessä. Kohuttu merten muovijäte on globaali ongelma, mutta suurin osa siitä on tutkitusti peräisin Aasian joista. Näihin maihin pitäisi nyt järjestää toimiva jätehuolto ja kierrätys. Kansainvälinen haloo luo epäilemättä tilaisuuksia esimerkiksi muoviputkien ja säiliöiden valmistajille.

Oman pienen korteni olen kantanut kekoon tilaamalla muovinkierrätysastian kotipihaamme. Julkisia kun ei ole tarpeeksi ja ne muutamatkin ovat aina täynnä. EU:n laajuisia ja globaaleja ratkaisuja tarvitaan, mutta niiden toiminta edellyttää parempaa kierrätystä myös yksityisiltä ihmisiltä.

Julkaistu ABC Plastics News -lehdessä 25.2.2019

Ajankohtaista

Löysä ja huono kaivoslaki on uudistettava, IL-blogi

17.12.2018

Heinäveden uusi kaivoshanke herätti huomiota kesällä. Saimaan välittömään läheisyyteen Aitolammen rannalle suunniteltu grafiittikaivos uhkaisi toteutuessaan arvokasta luontoa. Vain muutamien kilometrien päässä kaivosalueesta alkaa Kermajärven Natura-alue. On selvää, että toteutuessaan kaivos olisi merkittävä riskitekijä korvaamattomalle Saimaan luonnolle ja paikallisille elinkeinoille. Tämän takia olen aktiivisesti vastustanut hanketta.

Lisää esimerkkejä kaivosteollisuuden ympäristöongelmista ei ole vaikea löytää. Hovioikeus antoi alkuvuodesta tuomionsa Talvivaaran kaivoksen tapauksessa. Nivalassa puolestaan vuonna 2015 suljetun Hituran nikkelikaivoksen ympäristöongelmien korjaaminen jäi lopulta veronmaksajien maksettavaksi, kun kaivoksen kanadalaisen omistajan konkurssipesästä loppuivat rahat kesken.

Myös Orivedeltä kantautui syyskuun lopussa harmillisen tutun kuuluisia uutisia. Paikallisen kultakaivoksen epäillään käsitelleen kaivosjätettä väärin vuosia. Viranomaisten tarkastukset olivat säännöllisiä, mutta virheitä ei havaittu. Kaivosjätteen luvaton säilöntä saattoi kuitenkin turmella merkittävästi ympäristöä.

Lukuisat väärinkäytökset johtuvat osaltaan Suomen kaivoslaista. Se on järkyttävän huono ja löysä. Vuonna 2011 hyväksytty laki jättää epäselväksi sen, kuka on vastuussa kaivoksen ympäristövaikutuksista. Osa melko tuoreen lain määräyksistä on 1800-luvulta: malmiesiintymä kuuluu sille, joka ensimmäisenä varaa alueen malminetsintää varten. Lisäksi kaivosyhtiöiltä vaaditut alhaiset maksut heikentävät veronmaksajien asemaa ja malminetsintälupia myönnetään liian helposti esimerkiksi luonnonsuojelualueiden lähelle.

Aikaisemmat kokemukset kaivoshankkeista eivät ole rohkaisevia. Päättäessään Heinäveden kaivoksesta ja muista kaivoshankkeista viranomaisten tulisi entistä tarkemmin arvioida ympäristövaikutuksia. On vastuutonta antaa kaivoslupia arvokkaiden luontokohteiden läheisyyteen. Kaivosten taloudellista merkitystä laskettaessa myös vaikutukset muihin elinkeinoihin on otettava vakavasti huomioon.

Erityisesti Pohjois-Suomessa kysymys on vaikea. Lapin ainutlaatuista luontoa on suojeltava. Toisaalta työpaikkojen kaikotessa tarve uusille elinkeinoille on kova. Helposti vastakkain asetetaan matkailuala sekä kaivoksen mukanaan tuomat työpaikat. Jokaista kaivoshanketta käsiteltäessä tulisi tarkkaan arvioida sen kokonaisvaikutukset paikalliseen talouteen. Kaivosluvista päätettäessä luonnon on oltava etusijalla kansainvälisten kaivosjättien voittojen sijaan.

Kaiken lisäksi varsinkin Ylläs-tunturin kupeessa Äkäslompolon kaivoshanke tekisi tuplatuhon, luonnon lisäksi myös elintärkeä matkailuelinkeino olisi todellisessa vaarassa. On muuten täysin käsittämätöntä, että Äkäslompolossa paikalliset aktiivit, siis tavalliset kansalaiset, ovat joutuneet pulittamaan jo lähes 200 000 euroa omasta pussistaan asiantuntijoiden palkkaamiseksi. Syy tähän on se, että ympäristöministeriö on ilmoittanut, että sillä ei ole resursseja eikä varaa tutkia riittävän yksityiskohtaisesti kaivoslupahakemukseen liitettyjä teknisiä yksityiskohtia. Kansalaiset joutuvat maksamaan omista rahoistaan, koska viranomainen, jolle asian hoitaminen lain mukaan kuuluu, ei siihen pysty! Tämä on täysin sietämätöntä.

Kaivoslain uudistus ei ole Suomessa edennyt. Viranomaisten on puututtava huomattavasti tiukemmin kaivoslupahakemuksiin, jotka uhkaavat paikallisia elinkeinoja tai luontoa. Heinäveden kaivoshanke on oiva esimerkki tilanteesta, jossa kaivoslupaa ei pitäisi myöntää.

Nyt on syytä vaikuttaa täällä Brysselissä. Aion pitää kaivoslain puutteita esillä jatkossakin. Jokaisen suomalaisen vastuulla on kantaa huolta kotimaamme luonnosta. On huolestuttavaa, ettei EU:n ympäristölainsäädännön periaatteita ole kirjattu kaivoslakiin. Ne takaisivat, että kaivoksia perustettaisiin vain silloin, kun se on varmasti kannattavaa, ja samanaikaisesti kaikki voitava olisi tehty luonnon suojelemiseksi.

Tarvitsemme uuden kaivoslain, joka tukee Suomen rikkaan maaperän mineraalien vastuullista hyödyntämistä. Järkevästi laadittu laki ottaisi huomioon ympäristön ja samalla tukisi uusia innovaatioita kaivosalalla. Brysselissä vaikuttamisen lisäksi muutokseen tarvitaan kansallisten päättäjien halua puuttua huolestuttavaan tilanteeseen. Järkyttävän huono kaivoslaki on uudistettava.

Julkaistu IL-blogissa 17.12.

Ajankohtaista

Sarvamaa vaatii EU-parlamentin rekkarallin lopettamista

26.10.2018

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (EPP, kok.) paheksuu voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden päättäjien antamaa huonoa esimerkkiä ympäristön suojelemisessa ja kestävissä toimintamalleissa. Sarvamaan mukaan Euroopan parlamentin loputon rekkaralli kahden istuntomaan välillä rapauttaa samalla EU:n kunnioituksen kansalaisten silmissä.

– On uskomatonta, miten parlamentti edellyttää säätämillään asetuksilla ja direktiiveillä yrityksiltä ja kansalaisilta mittavia ponnisteluja ilmaston ja ympäristön pelastamiseksi. Ja samaan aikaan päätöksiä tekevät mepit ja koko EU:n koneisto syytää päästöjä ja tuhlaa energiaa sekä rahaa siirtymällä 12 kertaa vuodessa Brysselistä Strasbourgiin, Sarvamaa sanoo.

– Nyt kielletään mehupillit ja ilmapallopidikkeet. Varmaan ihan hyvä niin. Mutta tässä pätee vanha sanonta: Ei pidä kauhalla vaatia, jos lusikalla antaa, Sarvamaa muistuttaa.

Sarvamaan mukaan EU:n tekemä ympäristölainsäädäntö on vastuullista ja välttämätöntä. Mepit eli europarlamentaarikot ovat itse vaatineet yhden istuntopaikan käytäntöön siirtymistä kymmenissä eri yhteyksissä, viimeksi tällä viikolla täysistunnon äänestyksessä vuoden 2019 EU-budjetista.

Vastuu päätöksestä kuuluu Sarvamaan mukaan EU:n jäsenvaltioiden hallituksille.
– Jäsenmaat saattavat koko EU:n olemassaolon kyseenalaiseksi huonolla esimerkillä. Hallitusten pitäisi puolueista riippumatta käsittää, miten suuresta PR-ongelmasta tässä on kyse. Kahden maan istuntoja ei kyetä lopettamaan, koska muut jäsenvaltiot eivät koe, että päätöksen jarruna olevaa Ranskaa kannattaa vaivata tällä asialla, Sarvamaa lataa.

Euroopan parlamentin siirtäminen Belgian Brysselistä Ranskan Strasbourgiin maksaa selvitysten mukaan noin 650-800 miljoonaa euroa viiden vuoden vaalikauden aikana. Brysselistä siirretään kymmenillä rekka-autoilla joka kuukausi edestakaisin valtava määrä tavaraa, mukaan lukien 751 euroedustajan matkalaatikko. Lisäksi parlamentin kuljetuksiin tarvittavista noin sadasta henkilö- ja pakettiautosta noin 80 siirretään edestakaisin rekkojen kyydissä.

Hiilidioksidipäästöihin pitää laskea edustajien liikkumisen lisäksi vähintään 2500 parlamentin ja komission virkamiehen matkustaminen. Lisäksi Strasbourgin täysistuntoihin matkustaa kuukausittain tuhansia muita ihmisiä, kuten edunvalvojia ja toimittajia.

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa on EU:n rahankäyttöä valvovan talousarvion valvontavaliokunnan jäsen ja poliittisen ryhmänsä EPP:n koordinaattori.

Lisätietoja: Poliittinen avustaja Aleksi Hyvätti, +32 2 28 47 647.