Iltalehti: Kysyimme mepeiltä suoraan, mitä he ovat tehneet Suomen hyväksi

20.4.2019

Europarlamentaarikko  Petri Sarvamaa (kok., EPP) kertoo toimineensa tällä kaudella esittelijänä kaikista suomalaismepeistä eniten, yli 40 mietinnössä, neuvotelleensa Suomeen yli 20 miljoonaa euroa EU:n globalisaatiorahastosta ja edistäneensä Suomen maataloustukien jatkumista. Budjettivaliokunnan 1. varapuheenjohtajana Sarvamaa on pystynyt turvaamaan suomalaisten etua  mm. Venäjän informaatiovaikuttamisen torjunnassa ja hiilinielujen laskentaa koskevassa LULUCF-asetuksessa.

Lue uutinen ›

Suomi ja muu maailma, IL-blogi

15.4.2019

Onhan se kummallista. Mitä enemmän maailmalla myllertää, sitä vähemmän Suomen poliittisessa keskustelussa sitä pohditaan. Eduskuntavaalien alla puhuttiin kuukausikaupalla sotesta, vanhustenhoidosta ja ilmastomuutoksesta. Kaksi ensimmäistä olivat puhtaasti suomalaisia aiheita ja ilmastomuutosta käsiteltiin sitäkin hyvin suomalaisesti, ikään kuin me suomalaiset voisimme jotenkin erityisesti vaikuttaa ilmakehän lämpötilaan.

Ainoa seikka, joka tunki ulkomaailmasta tähän ummehtuneeseen tilaan, oli Suomen tuleva EU-puheenjohtajuus. Mutta sekin sai takuuvarman suomalaisen käsittelyn. Miten Suomi pärjää? Miten Suomi pärjää, jos hallituksen muodostaminen menee liian lähelle puheenjohtajuutemme alkamista 1. heinäkuuta? Selviämmekö ME tehtävästä kunnialla?

Nyt vaalit on käyty ilman, että äänestäjiä olisi juuri ollenkaan vaivattu todellisilla ja konkreettisilla kysymyksillä kansainvälisen politiikan asettamista haasteista Suomelle ja suomalaisille:

Millainen on Itämeren sotilaallinen jännitystila? Miksi Suomen pitää korvata käytöstä poistuvat Hornet-hävittäjät vähintään täysimääräisesti? Mitä tällä hetkellä tapahtuu täysillä riehuvassa kybersodassa, jossa Suomikin on mukana? Miten hallitsematon kansainvaellus voidaan ehkäistä tulevaisuudessa? Miten Suomi on mukana EU:n yhteisessä rajavalvonnassa? Mitä Suomen vientiteollisuudelle oikeasti tapahtuu seuraavan vuoden aikana, jos Brexit toteutuu ilman selviä sopimuksia? Tai jos Brexit ylipäätään toteutuu? Mikä on EU:n kauppapolitiikan merkitys Suomelle ja suomalaisille? Miksi ja miten Suomi voi parhaiten vahvistaa suomalaisten  turvallisuutta toimimalla maksimaalisesti EU:n turvallisuusyhteistyössä, kuten tietojen sujuvassa vaihtamisessa? Miten meidän pitäisi suhtautua taloudelliseen yhteistyöhön Kiinan kanssa? Entä Venäjän kanssa? Mitenkäs tämä Nordstream-kaasuputki ja Yhdysvaltain suhtautuminen siihen? Niin ja kaiken kaikkiaan kansainvälinen energiapolitiikka…

Tuossa vain muutamia kysymyksiä, jotka kaikki vaikuttavat suomalaisten elämään.

Eduskuntavaalissa päätetään siitä, mitkä puolueet muodostavat maahan seuraavan hallituksen. Uudella hallituksella pitää olla kannat valmiina ja jonkinlaiset vastaukset selvillä näihin edellä mainittuihin kysymyksiin, koska ne kaikki vaikuttavat suoraan suomalaisten elämään.

Viime kuukausien aikana käydyt vaalikeskustelut eivät antaneet kansalaisille juuri minkäänlaista kuvaa siitä, miten eri puolueet ovat näihin kysymyksiin valmistautuneet. Vastaukseksi puolueelle ei voi riittää se, että ”meillä ei ole varaa uusiin hävittäjiin”. Eikä yleiseksi syyksi koko maailman poissaololle vaalikeskusteluista (lukuun ottamatta sitä ilmastonmuutosta, jonka lähes kaikki puolueet antoivat ymmärtää voivansa ratkaista) riitä se, että keskustellaan näistä sitten europarlamenttivaalin alla. Koska se on se Suomen hallitus, jolla pitää olla vastaukset näihin kysymyksiin.

Ehkä juuri tästä keskustelun puuttumisesta osaltaan johtuu se, että meille saattaa tulla hallitus, jolla on entistä vähemmän vastauksia maailman kysymyksiin. Jotka ovat juuri niitä kysymyksiä, jotka vaikuttavat suomalaisten elämään lähiaikoina enemmän kuin kertaakaan sitten 1930-luvun.

P.S. Vastaan kuitenkin omalta osaltani kaikkiin edellä esittämiini kysymyksiin tulevien päivien ja viikkojen kirjoituksissani ja keskusteluissa suomalaisten kanssa ympäri maata.

Julkaistu IL-blogissa 15.4.2019

Sarvamaa, Kaleva, Heikkinen: Miksi emme hakisi juuri nyt Naton jäsenyyttä?

2.4.2019

Turvallisuustilanne Itämeren alueella on viime vuosien aikana heikentynyt. Venäjä on toiminnallaan halunnut osoittaa, että sillä on legitiimi oikeus valvoa aluetta: uudet pitkän kantaman ohjukset muun muassa Kaliningradin alueelle, varuskuntien vahvistaminen lähialueilla ja sotilaskoneiden lennot ilman transpondereita ovat osa valittuja toimenpiteitä.

Krimin valtaaminen sekä sotatoimet Ukrainassa saivat länsimaat varpailleen ja ottamaan talouspakotteet käyttöön Venäjää vastaan. Luonnollisesti tämä sai Venäjän päättämään
vastapakotteista.

Turvallisuuden heikkeneminen on myös saanut Naton lähettämään pienen määrän joukkoja Puolaan ja Baltian maihin signaalina siitä, että puolustusyhteisö on viidennen artiklan mukaisesti valmis puolustamaan jäsenmaitaan mahdollisissa konfliktitilanteissa.

Suomi – poliittisen johtonsa vahvalla myötävaikutuksella – on päättänyt olla liittymättä puolustusyhteisö Natoon, heikentyneestä turvallisuustilanteesta huolimatta. Poliittinen johtomme
on ilmaissut vahvan kantansa siitä, ettei liittyminen ole ajankohtaista ja että Suomella on paras mahdollinen turvallisuusratkaisu nyt käytössään.

Leikkikäämme hetki tällä ajatuksella.

Suomen linja on paras puolustuksellinen valinta. Meillä on yhteinen pitkä raja Venäjän kanssa, kuten Virollakin. Pitääkö tästä vetää johtopäätös, että Baltian maiden sekä erityisesti naapurimme Viron kannattaisi luopua Nato-jäsenyydestään (ja alentaa puolustusmenojaan kahden prosentin BKT-tasostaan Suomen 1,4 prosentin tasolle)?

Kuvitellaan tilanne, jossa Viro jättää puolustusliiton.

Voiko kukaan parhaalla tahdollakaan väittää, että Viron turvallisuustilanne kohenisi tämän muutoksen myötä? Vähenisikö Viroon kohdistuva painostus? Paranisivatko Venäjän ja Viron väliset suhteet, koska Viro olisi poistanut heihin kohdistuvan uhan rajoiltaan?

Voidaanko pitää luultavampana, että Viro tuntisi itsensä yksinäiseksi ja että painostus sitä kohtaan lisääntyisi? Olisiko maa konfliktitilanteessa ilman turvatakuita paremmassa asemassa kuin osana puolustusyhteisöä?

Jos reaktiosi on hämmentävää naureskelua, ihmetystä tai kysymys: Onko kirjoittajalla ”kaikki inkkarit kanootissa”, kysyn heti perään, miksi ihmeessä emme heti, välittömästi, nyt, juuri tällä
hetkellä hae Nato-jäsenyyttä?

Jäsenyys länsimaisessa puolustusyhteisössä on kuin palovakuutuksen ottaminen: sitä kun ei myönnetä siinä vaiheessa, kun lieskat kärventävät nurkkia.

Haikailu jostakin EU-pohjaisesta turvallisuusratkaisusta on niin ikään pelkkää haihattelua. Euroopan Unionista ei rakenneta missään vaiheessa puolustusyhteisöä, sillä länsimailla on jo tätä varten Nato.

Ruotsi ei tule suostumaan puolustusliittoon Suomen kanssa. Sen ovat merkittävät päättäjät Ruotsin pääministerin johdolla ilmaisseet lukuisia kertoja.

Nyt on aloitettava vakava keskustelu: Suomen kansalla on oikeus odottaa ja velvollisuus vaatia päättäjiltä avoimuutta, johtajuutta ja johdonmukaisuutta.

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa
Varakansanedustaja Atte Kaleva
Oulun kaupunginhallituksen jäsen Janne Heikkinen

Verkkouutiset: ”Miksi emme hakisi juuri nyt Naton jäsenyyttä?”

30.3.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) sanoo lausunnossaan Janne Heikkisen ja Atte Kalevan kanssa, että vakava keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä on vihdoin aloitettava. ”Jäsenyys länsimaisessa puolustusyhteisössä on kuin palovakuutuksen ottaminen: sitä kun ei myönnetä siinä vaiheessa, kun lieskat jo kärventävät nurkkia”, he toteavat.

Lue uutinen ›

Verkkouutiset: Petri Sarvamaa: Nato-jäsenyys takaisi rauhan

19.3.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) pitää lähes uhkarohkeana, että Suomi on päättänyt pysytellä vakautta ja lisäarvoa tuottavan transatlanttisen puolustusyhteistyön ulkopuolella. ”Muut pienet eurooppalaiset valtiot ovat tämän ymmärtäneet jo hyvän aikaa sitten. Nato-jäsenyys olisi rauhan tae myös meille”, Sarvamaa sanoo.

Lue uutinen ›

Nato-jäsenyys takaisi rauhan Suomessa, IL-blogi

18.3.2019

Uskottava armeija ja kunnollinen sotilaallinen pelote ovat parhaat rauhan takeet nykymaailmassa. Itärajan taakse ei saa antaa aihetta edes leikitellä ajatuksella Suomen turvallisuuden uhkaamisesta. Järkevin puolustusteko olisi katkaista tällaisilta kuvitelmilta siivet jo etukäteen ja pysyvästi. Se tarkoittaa pelotteen kasvattamista mahdollisimman suureksi.

Vasta julkaistun puolustusvoimien, sisäministeriön ja ulkoministeriön yhteisen raportin mukaan Venäjä pyrkii vaikuttamaan Suomessa käytävään turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, puolustustoimintaan ja päätöksentekoon sitä enemmän mitä tiiviimmin olemme osa lännen puolustusjärjestelyjä. Ratkaisu tähän ei kuitenkaan ole liittyminen Venäjän puolustusjärjestelyihin tai pesäeron tekeminen länsimaiden kanssa vaan uskottava puolustus.

Kansallisen puolustusjärjestelmämme suorituskyky riippuu olennaisesti paitsi sotilaiden osaamisesta myös puolustuksemme takana olevasta kokonaisvoimasta. Tarvitaan sekä laatua että määrää. Mutta liittoutumalla saadaan ennen kaikkea uskottava pelote.

Kansallisen itsemääräämisoikeuden sydämessä olevaan maanpuolustukseen on suhtauduttava vakavasti. Perinpohjaisen harkinnan lopputulema on kuitenkin selvä. Mitä enemmän teemme puolustusyhteistyötä länsimaiset arvomme jakavien maiden kanssa, sitä parempaan pystymme. Käytännössä se tarkoittaa EU- ja Nato-maita.

Molemmat perustettiin Euroopan raunioille toisen maailmansodan jälkeen. Molempien tehtävä on turvata maanosamme rauhaa ja luoda vakautta. Molemmat ovat demokraattisia kansainvälisiä järjestöjä. Molemmissa tehtävät päätökset koskettavat meitä suomalaisia. Vain yksi kuitenkin antaa jäsenilleen sotilaalliset turvatakuut. Se, jonka jäseniä me emme ole.

Eurooppalainen puolustusyhteistyö on toki ottanut pikkuhiljaa tulta alleen, mutta Natoon verrattuna se on hyvin vaatimatonta. Siitäkin huolimatta, että EU:lla on maailman toiseksi suurin puolustusbudjetti ja armeija, kun kansalliset puolustusbudjetit ja aktiiviset joukot lasketaan yhteen. Eurooppa ei kuitenkaan ole maailman toiseksi suurin sotilasmahti. Isoin budjetti on Yhdysvalloilla ja armeija Kiinalla.

Kylmä totuus on, että Nato on Suomelle paras paikka taata sotilaallinen koskemattomuutemme ja saada äänemme kuuluviin. Viimeiset 70 vuotta rauhaa ovat käytännössä perustuneet Yhdysvaltojen Euroopalle antamille takuille. Transatlanttinen puolustusyhteistyö edistää kiistatta vakautta ja tuo kaikille osapuolille lisäarvoa. On suorastaan uhkarohkeaa jättäytyä sen ulkopuolelle.

Suomen on sitouduttava sekä eurooppalaiseen että transatlanttiseen monenkeskiseen puolustusyhteistyöhön. Muut pienet eurooppalaiset valtiot ovat tämän ymmärtäneet jo hyvän aikaa sitten. Puolustuksesta puhuttaessa Suomen ja Ruotsin rinnastaminen toisiinsa ei ole paikallaan. Suomen nykyinen tilanne ja historia muistuttavat paljon enemmän Baltian maita. Nato-jäsenyys olisi rauhan tae myös meille.

Suomessa on vihdoin ymmärrettävä, että me emme ole liittoutumattomia. Olemme EU-maa. Lisäksi meillä on lukuisia eri maiden, myös Yhdysvaltojen, kanssa tehtyjä yhteistyösopimuksia. Olemme puolemme valinneet ja hyvä niin. Meiltä kuitenkin puuttuu se pahan päivän varalta olennainen tapaturmavakuutus.

Erilaiset yhteistyösopimukset tai EU:n niin kutsutut turvatakuut eivät tiukan paikan tullen ole haitaksi. Mutta niissä on yksi ratkaiseva puute: Ne eivät takaa sotilaallista apua. Naton ulkopuolelle jäämisessä ei yksinkertaisesti ole järkeä.

Julkaistu IL-blogissa 18.3.

Yle: Troikan rahapesulan arkkitehdille vaaditaan talouspakotteita – ehdotuksen takana yli kaksikymmentä EU-parlamentin jäsentä

15.3.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on ainoana suomalaisena parlamentin jäsenenä allekirjoittanut kirjeen, jossa vaaditaan talouspakotteita, uuden rahanpesua ehkäisevän EU-valvojan perustamista ja tietovuodon paljastamien epäselvyyksien tutkintaa. Euroopan komission puheenjohtajalle Jean-Claude Junckerille lähetetyn kirjeen on allekirjoittanut 22 EU-parlamentin jäsentä, joiden mielestä EU ei edistysaskeleista huolimatta ole tehnyt riittävästi kitkeäkseen rahanpesua.

Lue uutinen ›

Verkkouutiset: Petri Sarvamaa ja Heidi Hautala ottivat yhteen Venäjä-laista

8.3.2019

Europarlamentaarikot Petri Sarvamaa (kok., EPP) ja Heidi Hautala (vihr.) ovat eri linjoilla ihmisoikeuksia ja henkilöpakotteita koskevan lainsäädännön nimeämisestä Sergei Magnitskin mukaan. Sarvamaa ihmettelee Hautalan voimakasta vastahyökkäystä artikkeliin, joka käsittelee Hautalan roolia kyseisen lain synnyssä. ”Daily Beastin juttu on normaalia journalismia”, sanoo Sarvamaa.

Lue uutinen ›

Yle: Suomalaismepit eri linjoilla EU:n pakotelauselmasta – Sarvamaa: Hautala toimii samaan suuntaan kuin Kreml

6.3.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) arvostelee vihreiden Heidi Hautalaa Venäjän etujen myötäilystä. Hautala on vastustanut Sergei Magnitskin nimen mainitsemista korruption vastaisessa päätöslauselmassa. ”Kremlin intressissä ei ole se, että Magnitskia liitetään EU-lainsäädännössä ihmisoikeuksiin. Venäjä ei pidä siitä, että EU:ssa puuhataan sen nimistä juttua”, Sarvamaa sanoo.

Lue uutinen

Venäjän salakavaliin valheisiin puututtava, Nykypäivä

22.2.2019

Valeuutiset ovat uhka demokratialle. Viime keväänä julkaistun eurobarometrin mukaan 83 prosenttia eurooppalaisista on tätä mieltä. Alimmillaan luku on Virossa, jossa 74 prosenttia ihmisitä jakaa näkemyksen. Samoin huomattavan suuri enemmistö, jokaisessa jäsenvaltiossa vähintäänkin 70 prosenttia kansasta, pitää valeuutisia todellisena ongelmana omassa maassaan.

Demokraattisessa yhteiskunnassa tarvitaan julkista keskustelua, jotta päätöksiä voidaan tehdä faktojen perusteella. Vapaalla ja riippumattomalla lehdistöllä on tässä iso vastuu. Mutta jos faktat eivät ole totta, myös niiden perusteella tehtävät päätökset ovat auttamatta vääriä. Pahimmassa tapauksessa suorastaan vahingollisia.

Valeuutisilla ja disinformaatiolla tarkoitetaan tarkoituksella levitettyä harhaanjohtavaa tai jopa väärää tietoa. Suurin osa siitä on peräisin Venäjältä. Julkista keskustelua myös manipuloidaan esimerkiksi poliittisen tai taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi. Pidemmän päälle ohjailu johtaa yhteiskunnallisten jännitteiden kärjistymiseen ja luottamuksen rapautumiseen.

Käsissämme on todellinen turvallisuusuhka. Ensinnäkin levitettävä valheellinen tieto saattaa olla jo sinänsä vaarallista vaikkapa terveydelle. Toiseksi, jos tällainen aivopesu onnistuu, olemme huomaamattamme joutuneet ulkopuolisten vietäviksi. Se siitä itsenäisyydestä.

Tässä piilee valeuutisten suurin vaara ja syy sille, miksi Venäjä panostaa informaatiohyökkäyksiin samalla vakavuudella kuin perinteiseen puolustuskykyyn. Naapureihin ja länsimaihin voidaan kätevästi vaikuttaa ilman sen suurempia seurauksia kun luotu eripura ja epäluottamus hoitavat raskaimman työn. Tuloksena Venäjän suurvalta-asema vahvistuu.

Moskovalla on käytössään sekä taitava mediakoneisto että kokenut tiedustelupalvelu, jotka ovat kylmän sodan lisäksi harjoitelleet vastaäänien vaimentamista kotimaassa esimerkiksi Tšetšenian sotien yhteydessä. Trollitehtaiden, teknologian ja sosiaalisen median avulla Kremlin edun mukaista viestiä on viety Krimin valtauksen jälkeen entistä tehokkaammin myös Venäjän ulkopuolelle.

Varsinkin vaalit ovat mehukkaita tilaisuuksia disinformaatiokampanjoille. Vaakalaudalla on länsimaisen demokratian olennaisimman instituution uskottavuus, minkä lisäksi yhteiskuntaa jakavat kysymykset ovat jo valmiiksi tapetilla. Venäjä on todistetusti käyttänyt tätä hyödykseen jo lukuisia kertoja ja käyttää varmasti jatkossakin.

Venäjän salakavalasti levittämiin valheisiin onkin puututtava entistä hanakammin tarkistamalla faktoja, lisäämällä läpinäkyvyyttä ja parantamalla medialukutaitoa. Yksi esimerkki vastatoimista on yhdessä romanialaisen meppikollegani Siegfried Mureșanin kanssa ajamani StratCom Plus -projekti, joka seuraa ja korjaa Venäjän levittämää harhaanjohtavaa tietoa.

Totuus kuitenkin on, että meillä on vastassamme erittäin laajalle levinnyt, tarkasti kohdennettu ja runsaasti rahoitettu propagandakampanja. Mikään määrä vastatoimia tai resursseja tuskin riittää sen selättämiseen, jos emme pitkällä aikavälillä panosta myös omien arvojemme, demokratian ja yhteiskunnallisen luottamuksen puolustamiseen.

Valeuutisten horjuttaman luottamuksen vahvistaminen ja kriittinen ajattelu on kaikkien vastuulla. Samalla on muistettava puhua painavasti tärkeiden, yhteisten arvojen puolesta. Yhteiskunnallinen luottamus on jokaisen asia ja kaikkien etu silloinkin, kun päivänpolttavat kysymykset jakavat mielipiteitä.

Julkaistu Nykypäivässä 22.2.2019

Euroopan Suunta ja MEPit: Petri Sarvamaa

26.12.2018

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) mukaan EU:n tärkein päätös tulee olemaan oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen kytkeminen EU-budjettiin. ”Suomeksi sanottunan kyse on Unkarin ja Puolan kaltaisista tilanteista”, Sarvamaa selventää. Muita merkittäviä asioita kuluneella vaalikaudella ovat olleet maahanmuutto ja rajaturvallisuus, yhteinen puolustus sekä EU:n seuraava monivuotinen budjetti.

Kuuntele ohjelma ›

Jouluiset terveiset Euroopan parlamentista, Uutiskirje

18.12.2018

Vuoden viimeisten viikkojen aikana olen työskennellyt erityisesti EU:n vuoden 2019 budjetin sekä oikeusvaltioperiaatteen ja EU-budjetin yhteen kytkevän lakiesityksen parissa. Tavoitteenani on varmistaa, että veronmaksajien rahat käytetään yhteisten sääntöjen mukaisesti ja niillä aloilla, joissa eurooppalainen yhteistyö todella tuo lisäarvoa. Valitettavasti täysistunnon kanssa samaan aikaan Strasbourgissa tapahtui todella surullinen ampumavälikohtaus, osanottoni uhreille ja omaisille.

Suomalaisen tuottajan asialla

Poliittiset ryhmät ja valiokunnat kokoontuivat joulukuun alussa Brysselissä viimeistä kertaa ennen joulutaukoa. Toimin raportöörinä, kun 32 EU:n erillisviraston vuoden 2017 sääntöjenmukaista toimintaa tarkistetaan. Virastojen vastuuvapausmenettelyyn liittyen tapasin Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston edustajia ja talousarvion valvontavaliokunnassa aloitimme virastojen johtoportaiden kuulemiset.

Maatalousvaliokunta käsitteli meille suomalaisille merkittävää asiaa, kun se keskusteli EU:n yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 2020-luvulla. Allekirjoitin valiokunnan käsittelyssä olleeseen esitykseen 50 muutosesitystä, jotka kaikki tähtäävät siihen, että Suomessa voidaan jatkossakin tuottaa puhdasta kotimaista ruokaa menestyksekkäästi.

Viikon aikana tapasin myös pohjoissuomalaisia viljelijöitä, joiden kanssa puhuin EU:n maatalouspolitiikan tulevaisuuden suunnasta. Kävimme tärkeän keskustelun siitä, miten esimerkiksi turvemaiden kyntökielto sekä maataloustukien tukikatto vaikuttaisivat suomalaisiin tuottajiin. Suomen valtion omistaman kehitysmaille rahoitusta ohjaavan FinnFundin edustajien kanssa taas käsittelimme ehdotettua EU-Afrikka investointikumppanuutta ja erityisesti sitä, miten Afrikkaan istutettaisiin lisää metsää. Tällä hankkeella olisi erinomainen panos/tuotto -suhde, se lisäisi taloudellista hyvinvointia Afrikassa ja vähentäisi näin muuttoliike-tarvetta Eurooppaan.

Itsenäisyyspäivää kunnioitin tasavallan presidentin vastaanotolla. Suomen itsenäisyyden juhliminen on aina yhtä arvokasta ja tärkeää.

Ihmisoikeuksien puolesta, valeuutisia vastaan

Allekirjoitin yhdessä yli 50 muun mepin kanssa vetoomuksen Venäjällä vankilassa kuolleen kirjanpitäjä Sergei Magnitskin mukaan nimetyn lain puolesta. Vetoomuksessa vaadimme Euroopan laajuista ihmisoikeuslakia, joka asettaisi kovat sanktiot myös Euroopan ulkopuolisille ihmisoikeuksien rikkojille. Uskon, että erityisesti Venäjän suhteen on vaarallista pidättäytyä suorasta puheesta ja laki on syytä nimetä Magnitskin mukaan.

Joulukuun puolivälissä Strasbourgin täysistunnossa Euroopan parlamentti hyväksyi vuoden 2019 EU-budjetista saavutetun sovun parlamentin ja jäsenmaiden välillä. Tärkein yksityiskohta oli aloite, joka takaa 3 miljoonan euron rahoituksen Venäjän valeuutisia vastaan. Venäjän pyrkimyksiin horjuttaa demokratiaa ja vaikuttaa ensi kevään eurovaaleihin on suhtauduttava vakavasti. Vastassa on todella kehittynyt ja hyvin rahoitettu koneisto. Olen ajanut aloitetta pitkäjänteisesti muun muassa romanialaisen mepin Siegfried Mureșanin kanssa.

Parlamentin ja jäsenmaiden saavuttama sopimus kasvatti budjettia noin 200 miljoonaa euroa komission toiseen ehdotukseen verrattuna. Tutkimukseen ja koulutukseen neuvottelemamme lisärahoitus rakentaa parempaa tulevaisuutta eurooppalaisille.

Eurooppalaisia arvoja on puolustettava

Strasbourgin viikon merkittävimmät päätökset valiokuntatasolla liittyivät oikeusvaltioperiaatetta koskevaan budjettilakiin. Budjettivaliokunta ja talousarvion valvontavaliokunta hyväksyivät oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen sekä EU-rahoituksen yhdistävän lakiehdotuksen, jonka esittelijä olen. Jo edellisellä viikolla olimme päässeet yhteisymmärrykseen muiden europuolueiden neuvottelijoiden kanssa.

On tärkeää, että voimme puuttua huolestuttavaan demokratian ja sananvapauden vastaiseen kehitykseen EU-maissa nopeasti. Veronmaksajien rahat on käytettävä yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaisesti. EU ei voi rahoittaa jäsenvaltioita, joissa oikeuslaitos ei ole itsenäinen tai media ei saa toimia vapaasti. Parlamentin täysistunto äänestää ehdotuksesta tammikuussa ja tämän jälkeen alkavat neuvottelut jäsenmaiden kanssa.

Joulu on jo lähellä ja nyt on syytä rauhoittua perheen parissa. Ensi keväänä minulla on esittelijänä eli raportöörinä työpöydälläni 34 mietintöä, jotka on saatava valmiiksi ennen toukokuun vaaleja.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Terveisin,
Petri