Euroopan parlamentti ajaa vahvaa oikeusvaltiokytköstä EU:n budjettiin, Akava

24.1.2020

Oikeusvaltioperiaatteen kunnioitus on edellytys EU:n perusarvojen toteutumiselle. Viime vuosina kehitys on ollut heikentyvää erityisesti Unkarissa ja Puolassa, mutta myös Romaniassa ja Maltalla. Sananvapautta ja demokratiaa on kavennettu ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta heikennetty vuosi toisensa perään. EU ja sen jäsenmaat ovat heränneet tähän kehitykseen, mutta suuret laivat kääntyvät hitaasti.

On tärkeää huomata, että nämä maat ovat hakeneet mukaan unioniin vapaaehtoisesti. Jos EU:sta ja sen sisämarkkinoista haluaa hyötyä taloudellisesti, yhteisiä sääntöjä on noudatettava. Jäsenmaat sitoutuvat liittyessään noudattamaan EU:n perussopimuksia ja siihen liittyviä lakeja. Jos viikkorahaa maksetaan nurmikon leikkaamisesta, ei viikkorahan voi olettaa jatkuvan, mikäli nurmikko jätetään rehottamaan.

Kehityssuunnan syitä voidaan etsiä historiasta. Neuvostoliiton romahduksen jälkeistä maailmantilaa pidettiin läntisten arvojen lopullisena riemuvoittona. Rautaesiripun takaiset maat kiirehtivät joukolla mukaan läntisiin rakenteisiin, kuten Natoon ja lopulta Euroopan unioniin. Entinen sosialistileiri omaksui markkinatalouden nopeasti niin kutsutun shokkiterapian myötä. Vapaat markkinat olivat keskeinen edellytys EU-jäsenyydelle.

Liian vähälle huomiolle jäi demokratian aito juurtuminen. Maat, jotka satojen vuosien kuluessa olivat liikkuneet monarkioiden, maaorjuuden ja kommunismin vaiheiden kautta uudestaan itsenäisiksi eivät muutu demokratioiksi yhdessä yössä, vaikka valtion nimi vaihtuikin kansantasavallasta tasavallaksi.

Unkarissa Victor Orbánin Fidesz-puolue voitti vuoden 2010 vaaleissa tarpeeksi suuren enemmistön parlamenttiin muuttaakseen perustuslakia. Suhteellisesta vaalitavasta siirryttiin järjestelmään, jossa parlamenttiin sai 2/3 enemmistön alle puolilla äänistä. Enemmistön turvin oikeuskäytäntöjä lähdettiin muuttamaan, vaalikampanjointia rajoitettiin ja median vapautta kavennettiin. Samankaltainen kehityssuunta on alkanut Puolassa oikeuslaitoksen osalta.

Tuorein keinoista padota oikeusvaltion rapautumista on oikeusvaltion kunnioittamisen kytkentä EU:n budjettiin, josta neuvotellaan tällä hetkellä jäsenmaiden muodostamassa neuvostossa osana monivuotista rahoituskehystä (MFF). Vuoden 2018 toukokuussa Junckerin komissio antoi esityksen monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosille 2021–2027. Esitykseen liittyi mekanismi EU:n talousarvion suojaamiseksi taloudellisilta riskeiltä, jotka kytkeytyvät oikeusvaltioperiaatteeseen liittyviin yleisiin puutteisiin jäsenvaltioissa. Yleisinä puutteina pidetään esimerkiksi tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuden vaarantamista.

Aiemmin unioni on pyrkinyt käyttämään myös muita sanktioita sääntöjä rikkoville jäsenmaille. Vaikutus on ollut maltillisempi. Perussopimuksen artikla 7.2 pohjalta aloitetun prosessin myötä EU:n arvoja jatkuvasti ja vakavasti loukanneelta jäsenmaalta voidaan evätä äänioikeus. Tämä kuitenkin edellyttää yksimielisyyttä jäsenmailta, mikä on lopulta johtanut siihen, että prosessin kohteina olleet Unkari ja Puola saavat aina viime kädessä tukea toisiltaan. Tämä taas vesittää koko mekanismin tarkoituksen jo ennen aikojaan.

Komission uusi esitys ottaa järeämmät keinot käyttöön ja koskee äänioikeuden sijaan EU:n talousarviota, sillä perusarvojen kunnioittaminen on moitteettoman varainhoidon ja EU:n rahoituksen tuloksellisuuden keskeinen ennakkoedellytys. Mekanismin hyväksyntä antaisi komissiolle käyttöönsä välineitä, joiden avulla unioni voisi keskeyttää, vähentää tai rajoittaa mahdollisuuksia saada EU:n rahoitusta sen mukaan, minkä tyyppisiä ja miten vakavia ja laajoja oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuvat yleiset puutteet ovat.

EU:n jäsenvaltiot kuluttavat ja hallinnoivat isoa osaa unionin budjetista, mutta laillisuudesta ja oikeuslaitoksen riippumattomuudesta piittamattomien hallitusten rahankäyttöön ei yksinkertaisesti voida aina luottaa.

Jäsenmaalla olisi oikeus esittää korjaavia toimenpiteitä komissiolle. Mikäli ne eivät olisi riittäviä, päätös esimerkiksi tiettyjen maksujen keskeyttämisestä tehtäisiin neuvostossa jäsenmaiden käänteisellä määräenemmistöllä. Toisin sanoen 4/5 jäsenmaista olisi vastustettava esitystä, jotta sen eteneminen voitaisiin pysäyttää. Asianomainen jäsenvaltio voi milloin tahansa esittää komissiolle näyttöä siitä, että oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuva yleinen puute on korjattu tai sitä ei enää ole.

Komission esitys eteni Euroopan parlamenttiin, jossa hankkeen raportoijana johdin neuvotteluita parlamentin puolelta. Lainsäädäntömietintö hyväksyttiin parlamentin täysistunnossa viime vuoden keväällä. Mietinnön taakse asettautuivat kaikki keskeiset ryhmittymät, mukaan lukien parlamentin suurimmat EPP- ja S&D -ryhmät. Neuvoston kannanmuodostuksen jälkeen alkavat komission, parlamentin ja neuvoston väliset kolmikantaneuvottelut, jossa lopullinen lainsäädäntö päätetään.

Neuvoston käsittelyssä on riskinsä. Jos asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä, sekä komissiossa että parlamentissa tehty työ romuttuu ja koko budjettilain tarkoitus hupenee. Unkarille ja Puolalle onkin siis edullista, mitä enemmän ne pystyvät minimoimaan mahdollisen uuden mekanismin vaikutukset itseensä neuvoston kantaa muodostettaessa. Lähtökohtaisesti harva jäsenmaa kuitenkaan vastustaa oikeusvaltioperiaatteen toteutumista. On tärkeää korostaa, että tämä budjettilaki ei kuitenkaan kohdistu erityisesti mihinkään tiettyyn jäsenvaltioon. Suomen puheenjohtajuuskaudella laki ei valitettavasti edennyt osana MFF-neuvotteluita. Kroatian suunnitelmat ovat myös kunnianhimoiset, mutta todennäköisesti oikeusvaltioasiat eivät ole prioriteettilistan kärkipäässä. Viimeistään Saksan puheenjohtajuuskaudella tulemme näkemään, mihin EU:n muskelit todella riittävät, ja millainen laki saadaan aikaan.

Esityksen hyväksyminen parlamentin kannan mukaisesti takaisi unionille roiman annoksen lisää uskottavuutta kansalaisten ja ulkomaailman silmissä. Ristiriidat EU:n perusarvojen kunnioittamisessa ovat nakertaneet unionia sisältäpäin ja luoneet jännitteitä jäsenvaltioiden välille. Budjetin oikeusvaltiomekanismin hyväksyminen ja läpimeno olisi askel oikeaan suuntaan ja osoitus siitä, että poliittisilla päätöksillä voidaan edelleen suojella yhteisiä arvoja.

 

Petri Sarvamaa
Euroopan parlamentin pääneuvottelija, talousarvion valvontavaliokunta

Julkaistu Akavan verkkojulkaisuna 24.1.2020.

Cap-uudistus jännän äärellä, Maaseudun Tulevaisuus

27.9.2019

Alkanut syksy on moniulotteisten kysymysten taklaamista EU:n maatalouspolitiikassa. Vääntö monivuotisesta rahoituskehyksestä, cap-uudistus, brexit, kauppasopimukset, maatalouskomissaarin valinta sekä komission ”uusi vihreä sopimus” tuovat mausteensa soppaan.

Me Euroopan parlamentissa jatkamme cap-uudistuksen työstämistä edellisen parlamentin jäljiltä. Jäsenmaiden muodostama neuvosto muodostaa oman kantansa capiin Suomen puheenjohtamana, ja jäsenmaat valmistelevat päätä pahkaa uudistuksen velvoittamia kansallisia strategioita omilla tahoillaan.

Kolmikantaneuvotteluihin olisi siis päästävä niin pian kuin mahdollista.

 

Yksi cap-uudistuksen tavoitteista on edistää EU:n maatalousmallin kestävyyttä. Komission muotoilemat maatalouspolitiikan suuntaviivat on vuodettu julkisuuteen, ja pian näihin tavoitteisiin pureutuu työnsä aloittava uusi komissio.

Yhdeksi prioriteetiksi ehdotetaan kestävän ruokapolitiikan kehittämistä. Esitetyt viisi ruokapolitiikan tavoitetta ovat kunnianhimoisia.

Ensiksikin kouluruoka halutaan luomuksi. Antibioottien ja synteettisten torjunta-aineiden käyttöä halutaan vähentää 25 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. 400 grammaa vihanneksia ja hedelmiä pyritään saamaan päivittäin EU-kansalaisten lautasille.

Lisäksi halutaan saavuttaa maa- ja metsätalouden hiilineutraalisuus vuoteen 2050 mennessä.

 

Kysymys onkin, ovatko nämä tavoitteet realistisia?

Näistä neljä viidestä ovat Suomelle myönteisiä haasteita, koska olemme jo puolessa niistä muuta EU:ta edellä.

On täysin meidän etujemme mukaista, että olemme EU:n toiseksi vähiten antibiootteja käyttävä kansakunta. Tuotanto-olomme ovat moitteettomat, joten ennaltaehkäisevä ja turha antibioottien käyttö on tarpeetonta.

Myös torjunta-aineiden todistetusti vähäinen käyttö on osoitus suomalaisen ruuantuotannon vahvuudesta. Mainitsemisen arvoista on myös, että Suomi otti käyttöön ensimmäisenä EU-maana kansallisen asetuksen ravintolaruuan lihan alkuperämerkinnöistä toukokuussa 2019.

Suomi näyttää kympin oppilaana mallia siis tässäkin.

Kasvisten ja vihannesten syönnissä meillä päästään lähelle tavoitetta jo nyt.

Jo pelkästään nämä tekijät luovat selvästi suhteellisen edun elintarviketuotannollemme ruuan turvallisuuden ja puhtauden saralla.

 

Cap-uudistuksessa kokonaisuudessaan on kuitenkin myös vaaran paikkoja.

Komission ehdottamat 12:n ja 25 prosentin leikkaukset suoriin tukiin ja maaseudun kehittämiseen maaseutupolitiikan rahoituksessa eivät millään kohtaa viljelijöihin kohdistuvien paineiden ja velvoitteiden kanssa.

Lisää bensaa liekkeihin heittävät kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ja globaalien kauppasotien aiheuttamat turbulenssit.

Siksi parlamentin päällimmäisenä tavoitteena MFF-neuvotteluissa on oltava riittävän rahoituksen takaaminen maataloudelle.

Capia sorvatessa tukikatto tulisi neuvotella sellaiseksi, että sen ulkopuolelle jäisivät ekojärjestelmä, tuotantoon sidotut tuet sekä nuorten viljelijöiden tuet.

 

Myös kestävä metsänhoito tulisi ehdottomasti saada mukaan komission tulevaan Euroopan vihreään sopimukseen. Suomen erityisosaamista tälläkin saralla tulisi nostaa vielä enemmän esiin Brysselin neuvottelupöydissä.

Aion tehdä tälläkin vaalikaudella kaikkeni, jotta suomalaisen maatalouden, maaseudun, metsäpolitiikan sekä viljelijöiden ääni saadaan kuuluviin EU:n pelikentillä.

Torjuntataistelua on siis edessä, mutta vain ottamalla härkää sarvista me pystymme saavuttamaan suomalaisen maatalouden erityistarpeet huomioivan lopputuloksen. Nähtäväksi jää, miten palapelin palat osuvat kohdilleen.

 

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 27.09.2019.

Suomen EU-puheenjohtajuus osuu merkittävään käännekohtaan, IL-blogi

21.5.2019

Heinäkuussa alkaa kansainvälisessä politiikassa suomalaisittain merkittävä aika. Suomi nimittäin tarttuu Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajan nuijaan. Tämä tarkoittaa kokousten johtamista ja neuvoston edustamista komission ja parlamentin kanssa käytävissä neuvotteluissa. Käytännössä Suomi johtaa jäsenmaiden orkesteria ja varmistaa, että eurooppalaista politiikkaa viedään eteenpäin.

Vastuutehtävä on erityisen tärkeä nyt, sillä se osuu EU:n tulevaisuuden kannalta taitekohtaan. Euroopan parlamentti menee uusiksi toukokuussa järjestettävissä eurovaaleissa. Heinäkuussa alkaa korkeiden EU-virkojen nimitys ja marraskuussa aloittaa työnsä uusi komissio. Samaan aikaan neuvotellaan vuosien 2021-2027 rahoituskehyksestä ja yhteisestä maatalouspolitiikasta, aletaan toteuttamaan EU:n uutta strategista viisivuotisohjelmaa ja koitetaan saada Brexit-mylläkkä maaliin. Suomella on tässä puheenjohtajana oiva mahdollisuus kasvattaa poliittista painoarvoaan kiistojen ratkojana.

Kansainvälisellä kentällä on pelissä myös monia suomalaisten elämää suoraan muovaavia kysymyksiä, joihin voimme vaikuttaa EU:n päänä viemällä niitä eteenpäin:

Mikä on EU:n turvallisuusyhteistyön tulevaisuus ja sen vaikutukset Suomeen? Mitä tapahtuu Suomen vientiteollisuudelle, jos Brexit toteutuu ilman selviä sopimuksia? Mikä on Suomen rooli EU:n yhteisessä rajavalvonnassa? Miten meidän pitäisi suhtautua taloudelliseen yhteistyöhön Kiinan tai Venäjän kanssa?

Nyt muodostettavalla hallituksella toivoisi olevan kannat valmiina näihin edellä mainittuihin kysymyksiin, jotta voimme käyttää parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi puheenjohtajuuskauden tarjoaman vaikuttamisen paikan.

Yksi asia näyttäisi jo olevan varmaa: Suomi tulee johtamaan neuvotteluita oikeusvaltioperiaatteen kytkemisestä EU-rahoituksen ehdoksi. Kyseessä on uusi budjettilaki, jonka olen toisena pääneuvottelijana ajanut läpi Euroopan parlamentissa. Lain lopullista toteutumista on tähän asti jarruttanut EU:n neuvoston nykyinen puheenjohtajamaa Romania, joka ei ole halunnut avata neuvotteluita parlamentin ja komission kanssa. Suomi on onneksi jo ilmoittanut tämän yhdeksi kautensa päätavoitteista. Näin ollen ensi syksynä laista voi olla neuvottelemassa puheenjohtaja-Suomen lisäksi suomalainen meppi, jos minut valitaan uudelle kaudelle.

Suomen hetki EU-politiikan keskiössä tulee ratkaisevalla hetkellä. Euroopassa on tapahtumassa isoja rakenteellisia muutoksia. Niihin pitäisi löytää ratkaisuja, joissa EU ja jäsenvaltiot pelaavat yhteen, eivätkä toisiaan vastaan. Siksi puheenjohtajamaalla pitää myös olla selkeä ajatus siitä, millä strategialla peliin mennään. Suomella on tähän kaikki edellytykset.

Julkaistu IL-blogissa 21.5.2019