Maaseudun Tulevaisuus: Meppijoukko vaatii Unkarin rahoituksen jäädyttämistä

2.4.2020

Noin 20 hengen joukko Euroopan parlamentin jäseniä on lähettänyt EU-instituutioille kirjeen, joka kritisoi Unkarin toimia. Ensimmäisten allekirjoittaneiden joukossa ovat suomalaismepit Petri Sarvamaa (kok.) ja Heidi Hautala (vihr.).

”Populistihallitukset käyttävät koronavirusta hämäyksenä ja runnovat läpi lakeja, jotka estävät demokraattisesti valittujen parlamenttien toiminnan. Tämä hiljentää opposition ja kumoaa lehdistönvapauden kaltaisia vapaan yhteiskunnan periaatteita. On olemassa vaara, että liberaalit demokratiat muutetaan autoritäärisiksi järjestelmiksi EU:n sisällä.”

Lue koko uutinen täältä>

Kyllä kansa tietää, Maaseudun Tulevaisuus

21.2.2020

Kansa odottaa politiikan päättäjiltä tekoja talouden eteen. Ja kun tekoja ei tule, kansa on entistä pettyneempi politiikkaan.

Isoja asioita on tapahtunut kuukauden aikana eli sitten viime kolumnini. Koronavirus iski toden teolla Kiinaan, Yhdysvaltain presidentti vapautettiin senaatissa syytteistä ja Paavo Väyrynen liittyi takaisin keskustaan. Isoja asioita on jäänyt myös tapahtumatta. Muun muassa Etelä-Suomeen ei lopulta tullut lainkaan oikeaa talvea.

Suomessa ehkä merkittävin asia liittyi kuitenkin talouspolitiikkaan. Se kuului molempiin kategorioihin: tapahtui ja ei tapahtunut.

Tapahtunut tosiasia on, että riippumattomat asiantuntijat ilmaisivat syvän huolen Suomen taloudenpidosta. Ensin vuorossa oli Talouspolitiikan arviointineuvosto, sitten Ruotsin ja yksi maailman arvostetuimmista taloustieteilijöistä, Lars Calmfors. Molempien mielestä Suomen hallituksen pitäisi nyt toden teolla keskittyä talouden tasapainottamiseen ja budjettivajeen supistamiseen.

Mutta mitään ei tapahtunut. Työllistämistoimetkin hallitus siirsi syksylle. Ainoa varsinainen toimi, josta hallitus päätti, ei auta Suomen taloutta lainkaan. Se päätti perustaa muutaman sadan miljoonan euron ilmastorahaston, jossa siinäkin on kyse vanhojen varojen pyörittämisestä.

Kun Suomen kansantalous nyt ryssitään, koittaa katajaiselle kansalle kamalat ajat seuraavan laman iskiessä. Ja sehän tulee ennemmin tai myöhemmin. Jos katsoo maailmantalouden tähtien asentoa ja jumalatonta velkakuplaa, voi veikata että ennemmin kuin myöhemmin.

Niin kuin tässä ei olisi tarpeeksi murhetta, paljon pahempaa kytee politiikan isossa kuvassa. Analyysin johtotähteni on suomalaisen populismin isä, Veikko Vennamo. Hänen tunnetuin tokaisunsa on kovaa valuuttaa myös 2020-luvulla. ”Kyllä kansa tietää!”

Kansa nimittäin tietää eli ymmärtää hyvin, että nyt pitäisi laittaa Suomen talous kuntoon. Kansa arvostaa asiantuntijoiden puolueettomia arvioita. Kansa odottaa politiikan päättäjiltä tekoja. Ja kun tekoja ei tule, kansa on entistä pettyneempi politiikkaan. Luottamus politiikkaan ja sen kokeneisiin konkareihin rapistuu.

Tämän vuoksi Suomen vanhoilla puolueilla on 2020-luvulla valtava vastuu. Pystyvätkö ne aidosti ajattelemaan Suomen tulevaisuuden parasta? Kykenevätkö ne yhteistyöhön siten, että jokainen luopuu vaalimantroistaan?

Yksi tragikoomisimpia esimerkkejä puolueiden kyvyttömyydestä tässä suhteessa oli radiossa kuulemani keskustan veteraanipoliitikko Sirkka-Liisa Anttilan vuodatus, jossa hän paheksui edellistä hallitusta pienten ihmisten puolustamisesta luopumisesta.

Nykyinen hallitus on tietysti Anttilan logiikan mukaan oikealla tiellä, koska alkiolaiset arvot istuvat paremmin vasemmistolaiseen talouspolitiikkaan. Samaan aikaan saman vasemmistovihreän hallituksen politiikka saa kepun ydinkannatusalueilla aikaan joukkopaon perussuomalaisiin.

Demareita ja vihreitä odottaa sama kohtalo kuin keskustaa – kannatus laskee heti kun talous on kunnolla sukeltanut. Kansa hyväksyy ilmastokärjen juuri niin kauan kuin taloustilanne antaa siihen jonkinlaisen mahdollisuuden.

Kokoomuksen saattaa pelastaa oppositiossa oleskelu, sekä tietysti se että se jaksaa olla huolissaan taloudenpidosta. Paljon sataa persujen laariin, mutta eipä sieltäkään ole tullut viisauksia talouspolitiikkaan. Päinvastoin, huoltosuhteen romahtamisen edessä perussuomalaiset ovat täysin neuvottomia, kun ei tänne saisi ottaa työntekijöitäkään.

Kansa tämän kaiken kyllä näkee, ymmärtää ja pistää muistiin. Nyt pitäisi äkkiä löytyä yhteistä ymmärrystä ja yhteisiä toimia, ennen kuin kansa kyllästyy lopullisesti.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 21.02.2020. 

Sitä saa mitä tilaa, Maaseudun Tulevaisuus

27.12.2019

Euroopan yhdentymistä ryhdyttiin rakentamaan vajaat 70 vuotta sitten hiilen ja teräksen ympärille. Ajatus syntyi Euroopan savuavista raunioista: Sidotaan Saksa, Ranska, hiili ja teräksen tuotanto sopimuksin yhteen. Tämä estää 1930-luvulla tapahtuneen Saksan varustautumisen enää koskaan uudestaan.

Vuosikymmenten saatossa saatiin paljon aikaan. Syntyi Euroopan unioni, valtioiden yhteistyö syveni ja nyt se tavoittelee ylikansallista demokratiaa. Elämme aikaa, jossa eurooppalaiset voivat valita yhteisen parlamentin, joka käyttää todellista lainsäädäntövaltaa.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä läntisen maailman rauhan ja yltäkylläisyyden tavoitti uusi uhka, ilmaston lämpeneminen. Ajatus oli huolestuttava, joskin etäinen. Valtiomahdeista neljäs eli media tervehti sitä ensimmäisenä ja suurella ilolla tervehtikin.

Uhkakuvista ammentavat toimittajat ryhtyivät siteeraamaan tuomiopäivän viestintuojia. Heidän etunenässään oli Yhdysvaltain presidentinvaalin katkerasti vasta korkeimmassa oikeudessa hävinnyt Al Gore. Hän löysi viestin levittämisestä uuden merkityksen elämälleen. Hänet palkittiinkin lopulta tehokkaasta viestittämisestään Nobelin palkinnolla.

Tiedeyhteisö ei ollut vielä saavuttanut nykyään usein mainittua ”yksimielisyyttään”, mutta viime vuosikymmenen vaihteen molemmin puolin elettiin tärkeitä aikoja senkin suhteen. Tuolloin ratkaistiin Yhdysvalloissa ja Euroopassa tutkimussuuntien rahoituksia. Silloin ratkesi, mikä tieteenala nousee ilmastotutkimuksen tiennäyttäjäksi. Meteorologien lämpötilamittaukset ja niitä seurannut napajäiden sulamisvauhtia mittaava tutkimus veivät voiton.

Tultiin 2010-luvulle, Greta Thunberg oli juuri oppinut lukemaan. Kuten aina historiassa, pelko hallitsi massojen käyttäytymistä.

Loppu on niin tuoretta historiaa, ettei sen muste ole ehtinyt kuivua – jos mustetta enää käytetään. Tämä onkin tärkeä huomio: painomusteen aikakaudella ihmiskunta ei olisi kyennyt siirtämään kollektiivista pelkoa suuriksi poliittisiksi päätöksiksi samalla vauhdilla kuin 2010-luvulla.

Mitä Euroopassa tapahtui? Ihmiskunnan sivistyksen kehtona itseään pitävä maanosa julisti poliittisten johtajiensa suulla, että Eurooppa pelastaa maapallon ilmaston lämpenemiseltä. Lisäksi samalle vuosikymmenelle osui niin sanottu ”populismin nousu”. Euroopan unioniin kriittisesti suhtautuvien puolueiden nousu mielipidemittauksissa pakotti vanhan oikeiston ja vasemmiston epäpyhään liittoon.

Näiden kahden, suhteellisen äskettäin tapahtuneen kehityksen tuloksena meillä on nyt käsissämme EU:n komission julkistama ”Vihreä sopimus”, poliittinen ohjelma 2020-luvulle.

EU-parlamentissa meidän täytyy pitää huoli siitä, että edes kaavailtujen lainsäädäntöuudistusten vaikutusarviot tehdään ennalta ja huolella, kuten Euroopan kansanpuolue EPP edellyttää. Vaikeaa tästä tulee, koska Eurooppa-laivan komentosillalla navigaattorin tehtävää hoitavat nyt vihreät – niin vihreissä kuin muissakin puolueissa. Eurooppalaiset ovat saaneet, mitä tilasivat. Niin kuin tietysti demokratiassa kuuluukin tapahtua.

Olemme uljaalla tiellä, jolla on markkinatalouden kanssa enää vain vähän tekemistä, vaikka toisin väitetään. Toivomme, että muu maailma seuraa EU:ta. Jos ei seuraa, ryhdymme protektionisteiksi ja heikennämme entisestään Euroopan taloutta. Siinä sivussa pistämme Suomen ja Ruotsin metsätalouden ahtaalle, vaikka pitäisi keskittyä hiileen ja teräkseen (sic!).

Tämä ei pääty hyvin. Toivon tietenkin, että olen väärässä.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 27.12.2019. 

Verkkouutiset: EU kumoon EU:n sisältä

27.4.2019

Kansallismieliset puolueet ovat saamassa toukokuun EU-vaaleissa vaalivoiton. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) kuitenkin uskoo, että EU-vastustajien, populistien ja äärioikeistolaisten joukko pysyy jatkossakin hajanaisena. ”En millään jaksa uskoa, että kaikki muodostavat yhden ryhmän. Näin heidän poliittinen voimansa hajoaa”, toteaa Sarvamaa.

Lue uutinen ›

Vihreä Lanka: Populismi nousee, miten käy EU:n?

4.1.2019

Oikeistopopulistien määrän pelätään kasvavan europarlamentissa kevään EU-vaalien myötä. Hajanaisuutensa vuoksi heidän vaikutuksensa voi kuitenkin jäädä pieneksi. ”Ainoa asia, joka heitä yhdistää on maahanmuutto. He joutuvat työntämään maton alle erimielisyyksiä, joita on pilvin pimein”, sanoo europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) Vihreälle Langalle.

Lue uutinen ›

Eurooppa vedenjakalla, Maaseudun Tulevaisuus

2.11.2018

Oikeistopopulismi on viime vuosina ottanut Euroopassa tuskallisen vahvaa jalansijaa. Äärioikeisto on nostanut suosiotaan, asenteet ovat koventuneet ja puheet ja teot muuttuneet vihamielisemmiksi – ja kaikki tämä demokraattisella mandaatilla.

Nykytilannetta historiallisesta näkökulmasta tarkastellen voidaan nähdä yhtymäkohtia jopa maailmansotia edeltäviin asetelmiin. Poliittinen retoriikka on taantunut vuosikymmeniä ja useat valtiot ovat alkaneet sulkeutua sisäänpäin luoden jännitteitä kansainvälisiin suhteisiin.

Vaaleja voitetaan nyt uhkakuvilla ja pelonlietsonnalla. Kuvitteellisia uhkia etsitään erityisesti omien rajojen ulkopuolelta ja EU joutuu usein syntipukiksi. Valtaa haalitaan kertomalla valheellisia tarinoita, ja viesti menee silti yhä enenevissä määrin läpi. Kun asema on saavutettu, alkaa uudistusten aalto.

Kansalliseen vakauteen ja ulkoisiin uhkakuviin vedoten tehdään rakennemuutoksia, joilla heikennetään kansalaisten perusoikeuksia ja hyvinvoinnin edellytyksiä. Esimerkiksi Puolassa mullistetaan oikeuslaitosta poliittisin motiivein, Unkarissa lietsotaan vihamielistä muukalaisvastaisuutta ja Romaniassa heikennetään korruption vastaisia toimia, puhumattakaan brittien irtautumisesta koko EU:sta.

Myös Saksassa on epävarmuuden merkkejä ilmassa. Liittokansleri Merkelin luopuessa CDU:n puheenjohtajuudesta yhtenäisen Euroopan suunta on epäselvä.  Merkel on symboloinut vakautta kansainvälisten kriisien myllerryksessä. Jos tilalle nousee vähänkään nationalismille korvaansa kallistava johtohahmo, saa piru pikkusormen.

Omassakin poliittisessa perheessäni, Kokoomuksen eurooppalaisessa isäntäpuolueessa EPP:ssä, käydään poliittista kamppailua perustavanlaatuisella tasolla. EPP:n kärkiehdokaskisassa vastakkain ovat suomalainen liberaali Alexander Stubb sekä saksalainen konservatiivi Manfred Weber.

Weber haalii kannatusta myös niistä Euroopan kolkista, joissa oikeistopopulismilla on vahva jalansija. Liberaalin Stubbin sijaan EPP saattaa siis asettaa komission puheenjohtajaehdokkaaksi konservatiivin, joka on hankkinut osan kannatuksestaan nationalisteilta.

Suomessa tilanne on eurooppalaisella vertailutasolla vakaa, eurobarometri-mittauksissa tyytyväisyys unioniin on huippuluokkaa. Suomen korkea koulutustaso ja sisälukutaito luovat ymmärrystä, jonka avulla pysytään tietoisina yhteistyön arvosta. Ehkäpä siis muualla niitä jallitetaan, joilla tätä tietoa ei ole?

Asenteiden vaaliminen lähtee arjesta. Paremman ja vakaamman maailman puolesta pitää ottaa kantaa niin työpaikan kahvipöydissä, harrastuksissa kuin julkisilla keskustelufoorumeilla. Väärien uhkakuvien voitto on estettävissä, kunhan muistamme kollektiivisesti vaalia ymmärrystämme ja arvostaa yhteistyötämme.

Ensi kevään vaaleissa vastakkainasettelun vaara on käsinkosketeltava. Mikäli europarlamenttiin vyöryy mittavin määrin oikeistopopulisteja ja jäsenmaiden hallituksia vetävät heidän puoluetoverinsa, vaarantuu koko järjestelmä. Haluammeko siis kaataa kansainvälisen yhteistyön, vai kehittää sitä entistä paremmaksi?

Protestointi on ymmärrettävää jos asiat ovat huonolla tolalla. Jos EU on aiheuttanut mielipahaa tai heikennystä elinoloihin, tuleekin järjestelmää kyseenalaistaa. Tässä tulisi kuitenkin esittää faktoja väitteiden tueksi, ei vain tyhjiä sanoja.

Todellisuudessa eurooppalainen yhteistyö on luonut vakautta ja vaurautta, ja sen jatkuvuuden eteen pitää myös taistella. Nyt ei ole sivusta seuraamisen aika, Eurooppa on vedenjakajalla.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 2.11.2018

Maaseudun Tulevaisuus: Populismi ja ilmastonmuutos haastavat seuraavaa EU-vaalikautta

21.10.2018

Maaseudun Tulevaisuuden kyselyssä seuraavan EU-vaalikauden haasteista nousivat esiin populismi ja ilmastonmuutos. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan suuri ongelma on jäsenvaltioiden sisältä kasvava populistinen politiikka, joka yrittää kylvää unioniin hajaannusta pelon ja vihan avulla.

Lue uutinen ›

Verkkouutiset: Petri Sarvamaa: Brexit voi vaarantaa Pohjois-Irlannin rauhan

17.10.2018

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan Brexit voi heikentää Britannian kansainvälistä ja taloudellista asemaa. Lisäksi hän on huolissaan Brexitin vaikutuksista Pohjois-Irlannin rauhanprosessiin. ”Rajakysymys on yksi tärkeimmistä sekä Iso-Britannian ja EU:n välisissä neuvotteluissa että brittien sisäpolitiikassa, mutta ennen kaikkea tavallisille saarivaltion ja Irlannin kansalaisille se on merkittävä”, Sarvamaa toteaa.

Lue uutinen ›

Helsingin Sanomat: Visio Euroopasta tärkeä

13.9.2018

Komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin viimeinen linjapuhe korosti tarvetta yhtenäiselle Euroopalle, jossa ei ole tilaa syyllistävälle nationalismille. ”Puheen sanoma on todella tärkeä. Tällainen visio Euroopasta on Junckerin perintö”, linjasi europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP).

Lue lisää ›

Bannonin levottomat liikkeet eivät pitkälle kanna, Maaseudun Tulevaisuus

10.8.2018

Euroopassa viime vuosina aktivoituneet kansallismieliset ryhmittymät ovat tunnetusti saaneet tukea itänaapuriltamme. Putinin hallinto on osoittanut tyytyväisyytensä hajaannukseen, jota nationalismi EU:n piirissä aiheuttaa. Venäjän suunnalta on raotettu kyseenalaisesti myös kukkaron nyörejä kansallisaatteen edustajien tueksi.

Nyt oikeistopopulistit pistävät kapuloita EU:n rattaisiin myös lännestä. Trumpin entinen ykkösnyrkki, Steve Bannon, liittyi heinäkuussa eurooppalaisten nationalistien rintamaan. Bannon rantautuu vanhalle mantereelle ensisijaisena pyrkimyksenään heikentää Euroopan unionia.

Vastikään Belgiassa lanseerattu Liike, ”The Movement”, jonka johtohahmoksi Bannon on ilmoittautunut, pyrkii kokoamaan joukkoja Euroopan liberaalin järjestyksen ravistelemiseksi. Liikkeen perustaja, Trumpin voitosta inspiroitunut belgialaispoliitikko Mischaël Modrikamen sai idean yhdistää Euroopan populistiset voimat, ja visiota toteuttamaan kutsuttiin rapakon takaa suuren maailman menestystarina.

Bannon teki kyseenalaisen uroteon johtaessaan Donald Trumpin voitokasta presidentinvaalikampanjaa. Ansioluettelosta löytyy myös valkoisen talon päästrategin virka, sekä alt-right liikkeen johtopositio. Viekas ja nokkela Bannon on onnistunut haalimaan rutkasti kannatusta, vaikka suhteet valkoiseen taloon ovatkin jo katkenneet Trumpille epämieluisten lausuntojen myötä.

Liike haaveilee oikeistopopulistien voittavan ensi vuoden europarlamenttivaalit ja aloittavan mullistuksen, jossa euroskeptisyys määrittää tulevaisuuden suuntaa. Populistien liikkeisiin onkin syytä suhtautua vakavasti. Demokratiassa mandaatti tulee kansalta ja vaaleissa voi tapahtua mitä vaan. USA:ssa tyytymättömyys vallitsevaan tilaan ja valtaapitävään ”eliittiin” riitti nostamaan Trumpin presidentiksi — voitto, jonka taustalla hääräsi juuri Bannon.

Liike yrittänee alkuun saada riveihinsä puolueita ainakin Italiasta, Unkarista, Puolasta ja Ranskasta. Näistä löytyy vaatimuksiin sopivia kandidaatteja jo entuudestaan. Le Pen, Orbán, Salvini ja muut saattavat hypätä mieluusti mukaan. Muihinkin maihin siirryttäneen, mikäli pyörät lähtevät pyörimään.

Suomalaisittain mielenkiintoista on, että Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-Aho on myöntänyt (HS 27.7.) neuvottelevansa ainakin Italian sisäministeri Matteo Salvinin johtaman Lega Nordin kanssa ensi vuoden vaalien jälkeen europarlamentissa tehtävästä yhteistyöstä.

Eurooppa on kuitenkin Liikkeelle haastava työmaa. Mantereellamme on pitkät juuret myös amerikkalaisvastaisuudelle, ja pelkästään Bannonin mukanaolo riittää aiheuttamaan epäluuloa. Hänen aatteensa tunnetaan — Bannon on kivenkova patriootti, eikä amerikkalaisintoilu herätä varauksetonta sympatiaa Euroopan nationalistipiireissä.

Euroopan kansallismieliset ovat myös varsin sekalainen seurakunta. Niiden kokoaminen yhdeksi poliittiseksi voimaksi europarlamenttiin on vaikeaa, eri valtioiden poliittisilla liikkeillä kun on runsaasti keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Samat oikeistovoimat, joita Liike toivoo riveihinsä, ovat jo pitkään yrittäneet punoa omiakin juoniaan samanmielisten yhteensaattamiseksi.

Elämme tärkeitä aikoja Euroopan historiassa. Meidän on edelleen jatkettava ponnistuksiamme synkän ja sotaisan menneisyytemme lopulliseksi nujertamiseksi. Liikkeen aatepiiriin kuuluvien kansallisten poliittisten puolueiden perusretoriikkaan heijastuu juuri näitä menneisyyden kaikuja; pelkoja, inhoa, epäluuloja ja suoranaista vihanlietsontaa. Tällaisille liikkeille ei ole tilaa minun Euroopassani.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 10.8.2018.

Kansainvälinen järjestelmä heikoilla kantimilla, Maaseudun Tulevaisuus

13.7.2018

Suomi saa alkuviikosta paistatella maailmanpolitiikan keskiössä Trumpin ja Putinin tavatessa pohjoisen kotimaamme neutraalilla maaperällä. Kahden suuren kohtaamista jännitetään joka puolella planeettaa. Eikä suotta. Luvassa saattaa pahimmillaan olla suuruudenhullu sielunkumppanuuden näytös tai tragikoominen tahtojen taisto, josta voittajina selviytyvät korkeintaan osapuolet itse, jos hekään.

Kansainvälisellä kentällä ollaan jälleen asetelmassa, jossa passiivis-aggressiiviset ja ennalta-arvaamattomat valtiot saattavat järkyttää yksin, kaksin tai pienen porukan kesken koko maailmanjärjestyksemme tilaa. Monenkeskisen yhteistyön arvo on alkanut unohtua ja itsekkyys ajaa yksittäisiä toimijoita eteenpäin.

Olemme viime kuukausina enenevissä määrin joutuneet todistamaan kauppasotien uhkaa, keskinäisen vihoittelun yltymistä ja sulkeutuvia rajoja. Vakaina ja avoimina pidetyt eurooppalaisetkin valtiot ovat sortuneet populismin tielle suojaamaan kiihkomielisesti kansallista identiteettiään ja vastustamaan yhteistyötä globaalilla kentällä.

Vuosikymmenten kehityksestä nauttinut Eurooppa on hajaantunut ideologisesti. Puola ja Unkari vetävät täysin omaa linjaansa, mutta myös Saksan ja Itävallan kaltaisissa vahvoissa maissa sisäiset jännitteet ohjaavat yhä enemmän politiikkaa ja heikentävät yhteistyökykyä kansainvälisillä foorumeilla. Eilisen päivän ideologiat nostattavat päätään ja yrittävät repiä kansalaisia ääripäiden leireihin.

Vanhan viisauden mukaan saatamme oppia vanhempiemme virheistä, mutta jo isovanhempiemme opit jäävät helposti unholaan. Kansallisvaltioissa ympäri maailmaa löytyy yhä enemmän kannatusta valtiokeskeisten asetelmien palauttamiseksi ja monenkeskisen yhteistyön lakkauttamiseksi. Siis takaisin asetelmiin, jotka kuuluvat historiankirjoissa maailmansotia edeltäneisiin tunnelmiin.

Huolestuttavaa kehitystä ei esiinny ainoastaan autoritäärisissä yhteiskunnissa. Vakaita sivistyneitä yhteiskuntarakenteita on viime vuosina läntisessäkin maailmassa haastettu legitiimisti demokraattisilla vaaleilla. Sulkeutuneiksi on siis alettu tarkoituksellisesti. Tällaistako maailmaa ihmiset todella haluavat?

Jos itsekkyys ja sisäänpäinkääntyneisyys voittavat, ei kansainvälisen yhteistyön tarjoamalle kasvulle ja kukoistukselle jää tilaa. Kansojen kisailu yhä enemmän toistensa kustannuksella murentaa hitaasti rauhan ja vakauden rakenteita.

Maailmanpolitiikka painii kasvukivuissaan, eivätkä EU:ssakaan jäsenmaat ole pystyneet kokoamaan joukkojaan yhteiseen poliittiseen rintamaan. Populististen liikkeiden tarjoamat nopeat helpotukset ovat nousseet kansan suosioon ja ratkaisut hetkellisiin ongelmiin on haluttu saavuttaa välittömästi, ilman todellista pohdintaa siitä, mikä toisi parhaan ja oikeudenmukaisimman lopputuleman pitkällä aikajänteellä.

Edustuksellinen demokratia, tasa-arvo, vapaus ja oikeusvaltio ovat kuitenkin edelleen voimissaan. Vika ei ole arvoissamme tai sivistyneissä yhteiskuntajärjestelmissämme. Vika on ihmisluonteessa. Populistien tarjoamiin pikavoittoihin on helppo langeta.

Mutta me olemme kansa, ja me olemme muutos. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kehityksen on lähdettävä omista asenteistamme.

Kysymys kuuluukin: haluammeko me sivistyneenä ihmiskuntana tosiaan vaarantaa kansainvälisen järjestelmän olemassaolon? Epäilen vahvasti. Itse haluan vakaata ja oikeudenmukaista yhteistyötä, jota rakennetaan yhteinen hyvinvointi ja vauraus edellä. Pelkojen ja itsekkyyden varaan emme voi rakentaa mitään kestävää.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 13.7.2018.

Verkkouutiset: Petri Sarvamaa: EU-kriittisten kommenteissa ei mitään logiikkaa

4.7.2018

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) ihmettelee joidenkin EU-kriittisten kommentoijien viimeaikaista argumentointia. ”Samat vouhottajat, jotka haluaisivat kaataa EU:n, käyttävät samaa, hyvin ristiriitaista argumentaatiota myös Puolan ja Unkarin tilanteen kohdalla” Sarvamaa toteaa. Erityisesti hän ihmettelee kielteistä suhtautumista ehdotukseen EU-rahoituksen leikkaamiseen oikeusvaltioperiaatetta rikkovilta jäsenmailta, vaikka samaan aikaa kritisoidaan EU:ta menoeränä.

Lue uutinen ›