Petri Sarvamaa isännöi vierasryhmää Brysselissä

2.3.2018

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) isännöi vierasryhmää Brysselissä Euroopan parlamentissa. Vieraat edustivat suomalaista muoviteollisuutta ja muita Sarvamaan yhteistyötahoja.

Vierailun tarkoituksena oli esitellä Euroopan unionin toimintaa sekä erilaisia vaikutusmahdollisuuksia, joita europarlamentaarikoilla ja kansalaisilla on. Vierailu käynnistyi tutustumisella Euroopan parlamentiin Sarvamaan johdolla. Kärkiteemoja olivat työnjako Euroopan unionin eri toimielinten välillä ja sisällä. Keskustelut kääntyivät pitkin vierailua pohdinnoiksi siitä, kuinka EU:n toiminnasta voisi saada paremman käsityksen Suomesta käsin.

Parlamentin lisäksi vierailijoille esiteltiin komission toimintaa varapuheenjohtaja Jyrki Kataisen toimeista. Komissiolla ryhmä tapasi myös Kataisen kabinettia edustavan Tatu Liimataisen, joka keskusteli ryhmän kanssa pitkään useiden vieraiden erityisosaamiseen keskeisesti liittyvästä komission muovistrategiasta.

Toisena päivänä ohjelmaan kuului vierailu Suomen pysyvässä edustustossa EU:ssa, jossa vieraille valotettiin, kuinka ministeriöidemme edustajat neuvottelevat Suomen kantaa eteenpäin Euroopan unionin neuvostossa. Viimeisen vierailun ajaksi siirryttiin EU:n puolelta  Suomen erityisedustustoon Natossa. Erityisedustuston vastuuvirkamies Tiina Hirvonen ja apulaissotilasjohtaja Mikael Salo avasivat vierasryhmälle Suomen Nato-kumppanuuden arkea ja puolustusliiton yleisiä toimintaperiaatteita.

Deutsche Welle: Finns seek calm amid US and Russian unpredictability

27.1.2018

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan Suomella ei ole mahdollisuutta liittyä Natoon, jos se hakee jäsenyyttä vasta sitten kun maata uhataan. Sarvamaan mukaan Nato-jäsenyys ei noussut presidentinvaaleissa tärkeäksi kysymykseksi, koska puolueet eivät halua muuttaa vallitsevaa tilannetta.

Lue uutinen ›

Yle Politiikkaradio: Euroopparadio: Onko liittoutumattomuuskeskustelu psykologista itsensähuijaamista?

14.12.2017

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan suomalaisten mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä lisääntyvät, jos EU vahvistuu. Mepit keskustelivat EU:n integraatiosta, puolustusyhteistyöstä, Natosta, Brexitistä ja maahanmuutosta, jotka ovat loppuviikon EU-huippukokouksen aihena. ”Suomalaisessa liittoutumattomuuskeskustelussa on vallinnut itsehuijauksen psykologinen tila jo 27 vuotta, Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien”, Sarvamaa kommentoi viime päivien keskustelua Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta.

Kuuntele ohjelma ›

Verkkouutiset: ”Avioliiton ja avoliiton ero hämärtynyt” – mepit arvioivat Suomen sotilaallista asemaa

1.12.2017

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mielestä Suomen puolustusyhteistyötä eri tahojen kanssa ei pidä sotkea siihen, etteikö Suomi olisi yhä sotilaallisesti liittoutumaton maa. Hänen mukaansa tiivistynyt puolustusyhteistyö EU:n, Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa toki vahvistaa Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Sarvamaa kuitenkin muistuttaa, että koko näköpiirissä olevan tulevaisuuden ajan Nato-jäsenyys on ainoa vaihtoehto, jossa liittoutuminen ja turvatakuut toteutuisivat.

Lue uutinen ›

Baltic Rim Economies: The future of defence in Europe

29.5.2017

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) analysoi Euroopan turvallisuustilannetta ja eurooppalaisten maiden suhtautumista omaan kansalliseen puolustukseensa. Maiden puolustusmenojen välillä on suuria eroja, mutta talouskasvun kääntyessä nousuun useimmat maat ovat lisänneet puolustusbudjettiaan uusien uhkien taklaamiseksi.  Sarvamaa toteaa, että uudet uhat Itä-Euroopassa ja Lähi-Idässä vaikuttavat Euroopan maiden käsitykseen  rauhasta.

Lue uutinen ›

Puolustuksen vapaamatkustajat, Nykypäivä

24.2.2017

Puolustusbudjetteja on leikattu ja asevoimia kutistettu ympäri Eurooppaa talouskriisin seurauksena erityisesti vuodesta 2010 lähtien. Näin siitäkin huolimatta, että terrori-iskut, Ukrainan kriisi ja Venäjän arvaamattomuus sekä pitkään jatkunut Syyrian sota olisivat vaatineet toisenlaista reaktiota.

Puolustusmenojen leikkaus on ollut myös pidemmän aikavälin suuntaus. Tukholman rauhantutkimuslaitoksen mukaan puolustukseen käytettiin Euroopassa vuonna 2015 noin 8,5 prosenttia vähemmän rahaa kuin vuonna 2006. Kun puhutaan sadoista miljardeista, se ei ole mikään pikkusumma. Tosiasiassa Euroopan puolustuksen alasajo aloitettiin kuitenkin jo paljon aiemmin, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvulla.

Tämän hetkisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa on huutava tarve vakaudelle ja turvallisuudelle. Trumpin antama viimeinen herätys tulee tarpeeseen. Hänen vaatimuksensa puolustusmäärärahojen nostamisesta Euroopassa ja vastuun kantaminen omasta puolustuksesta eivät ole kohtuuttomia.

Toisaalta EU:lla on maailman toisiksi suurin puolustusbudjetti. Kun kansalliset puolustusbudjetit lasketaan yhteen, EU-maat käyttävät puolustukseensa noin 203 miljardia euroa. Yhdysvallat käyttää puolustukseen ylivoimaisesti eniten, noin 565 miljardia euroa vuodessa. Vertailun vuoksi Kiinan vuosittainen puolustusbudjetti on noin 185 miljardia euroa ja Venäjän 67 miljardia euroa.

Eurooppa ei kuitenkaan ole maailman toisiksi suurin sotilasmahti. Paljon rahaa kuluu päällekkäisyyksiin, minkä lisäksi rakenteet ja kalusto eivät aina ole yhteensopivia. Myös EU:n perussopimukset rajoittavat tehokkaasti Unionin puitteissa tehtävää yhteistyötä. Tällä hetkellä se on lähinnä kriisinhallintaa ja tutkimusta.

Kansallisvaltion tärkeimpiin tehtäviin kuuluu sen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden takaaminen, minkä vuoksi puolustus on EU:ssa jätetty jäsenmaiden toimivaltaan. Mutta kansalaiset, YK ja Nato odottavat EU-mailta enemmän, kuin mitä ne tällä hetkellä tekevät.

Nyt Yhdysvallat kattaa noin 70 prosenttia Naton puolustusmenoista. Sen lisäksi vain Iso-Britannia, Viro, Puola ja Kreikka käyttävät Naton asettaman tavoitteen mukaisesti yli kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen.

Mikään valtio ei voi laskea maansa puolustusta pelkkien turvatakuiden varaan. Jossain vaiheessa liittolaiset kyllästyvät vapaamatkustajiin. Oli sitten kyse EU:sta tai Natosta.

Puolustuksen parantaminen Euroopassa vahvistaisi sekä EU:ta että Natoa, jonka 28 jäsenestä 21 on EU-maita. Ensimmäinen hyvä uutinen on, että eurooppalaiset Nato-maat kasvattivat puolustusbudjettejaan noin 3,8 prosentilla viime vuonna.

Pelkkä budjetin kasvattaminen ei kuitenkaan riitä vaan EU-maiden pitää ottaa myös kaikin puolin vahvempi rooli NATO:ssa. Yhdysvallat on tietenkin yhä tärkeä kumppani ja Naton merkittävin jäsen. Mutta myös eurooppalaisten pitää kantaa kortensa kekoon. Muuten sulkeutunut ja sisäänpäin käpertyvä ajattelu voi päästä valloilleen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Naton eurooppalaisten jäsenten yhteistyön tiivistyminen olisi tilaisuus myös Suomelle. Suomen turvallisuuden kannalta on keskeistä sitoutua sekä eurooppalaiseen että transatlanttiseen monenkeskiseen yhteistyöhön. Kehityksen ulkokehälle ei missään tapauksessa saa jäädä varsinkaan nyt, kun Naton laajeneminen voi pysähtyä Montenegroon.

Julkaistu Nykypäivässä 24.2.2017

Kun pöly laskeutuu, pitää Suomen liittyä Natoon

4.3.2014

Ensin pari kylmää tosiasiaa. Venäjä on ensimmäistä kertaa kylmän sodan jälkeen astunut sotilassaappaallaan eurooppalaisen valtion maaperälle. Se on rikkonut tekemänsä sopimukset, eikä piittaa vastalauseista.

Krimin niemimaalla Venäjällä on geopoliittisia etuja valvottavana. Vladimir Putin on tehnyt useaan kertaan selväksi, että hän aikoo palauttaa Venäjän suurvalta-aseman. Ukrainassa tekosyy miehitykselle on vähintäänkin liioiteltu huoli venäläisväestön kohtelusta. Väestön, joka ei ole ollut minkäänlaisen syrjinnän kohteena, vainosta puhumattakaan.

Lisää jäätävää tosiasiaa: Suurvalta käyttää voimakeinoja naapurin alistamiseen, kun geopoliittiset ja/tai taloudelliset intressit niin edellyttävät, suurvalta-asetelma on sopiva ja jokin jännitettä kasvattava kehitys menee tarpeeksi pitkälle. Ukrainan esimerkissä Krimin niemimaa on Venäjälle strategisesti tärkeä, EU tarpeeksi epäyhtenäinen ja ulkopoliittisesti heikko, sekä opposition kaoottinen nousu valtaan Kiovassa riittävä jännitteen nostaja.

Kun olosuhteet ovat muuten sopivat, nousee ratkaisevaksi kysymykseksi ja kynnykseksi sotilaallisten toimien aloittamiselle lopulta vain yksi asia: niiden hinta. Tämä on se tosiasia, jota suomalaisessa viime sotiemme jälkeisessä turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa ei vieläkään ole kyetty käsittelemään.

Hinnalla tarkoitetaan sitä kaikkinaista hintaa, jonka sotilastoimien käynnistäjä arvioi joutuvansa maksamaan hintana pyrkimykselleen saavuttaa asettamansa tavoite. Hyökkääjä maksaa hinnan menetettyinä ihmisuhreina ja lopulta mahdollisesti toteutuvina negatiivisina muutoksina sen poliittiseen ja taloudelliseen vaikutusvaltaan. Lisäksi Venäjänkin tapauksessa mukaan täytyy laskea hinta taloudelle, joka investointien peruuttamisen ja menetettyjen mahdollisuuksien muodossa on todella mittava.

Sotilaallisen, poliittisen ja taloudellisen hinnan arviointi on viimeinen vaihe ennen sotilaallisten toimien käynnistämistä AINA kaikilla valtioilla, kaikissa historiallisissa tilanteissa. Tämä on kiistaton tosiasia, jonka jokainen valtiojohto tietää – onpa se ollut sodassa tai ei.

Kun Ukrainan pöly on aikanaan laskeutunut, täytyy Suomen poliittisen johdon ryhdistäytyä – olivatpa Suomessa silloin hallitusvastuussa mitkä puolueet tahansa. Suomen on tehtävä meille niin kovin vaikeaksi osoittautunut ratkaisu ja aloitettava Nato-jäsenyyden poliittinen valmistelu. Valmisteluun kuuluu olennaisesti myös poliittinen johtajuus, joka tarkoittaa etenkin kansalaisten saattamista näiden kylmien tosiasioiden tasalle.

Vain sotilaallinen liittoutuminen nostaa aggression hinnan Venäjälle liian korkeaksi. Siis sellaisessa tilanteessa, jossa Venäjä joistakin syistä harkitsisi alueellisen koskemattomuutemme loukkaamista. Kaikki muu on toiveajattelua. Maailma ei valitettavasti ole sellainen kuin toivoisimme tai haluaisimme sen olevan.

Nato-jäsenyys ei tietenkään tarkoittaisi sitä, että kaikki turvallisuuttamme tulevaisuudessa uhkaavat tekijät olisi pois pyyhkäisty. Mutta sen toteuttamatta jättäminen on vastuutonta.

Ukrainan kriisi ei aiheuta Suomelle suoraa sotilaallista uhkaa, eikä meidän ole mitään syytä kiirehtiä liittoutumisprosessin käynnistämistä tilanteessa, jossa maailman katseet ovat kiinnittyneet Venäjän toimiin Ukrainassa. Käytännössä Nato-ovi on juuri tällä hetkellä Suomelta siis tavallaan väliaikaisesti myös suljettu. Juuri tällaisen tilanteen takia perustelin vuosien varrella useita kertoja, useilla foorumeilla, miksi Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon. Asia olisi pitänyt pistää kuntoon silloin, kun aika siihen oli paras mahdollinen.

Mutta jos järki voittaa ja tilanne rauhoittuu, saamme uuden mahdollisuuden. Silloin Suomen on toimittava. Tosin Ruotsi saattaa muuttaa jo sitä ennen kokonaistilanteen tekemällä omat johtopäätöksensä ja ratkaisunsa. Ruotsille kelkan kääntäminen on monista syistä helpompaa, ja Natolle Ruotsi myös helpompi hakija ilman nälkävuoden pituista Venäjän rajaa. Jos Ruotsi päätyisi nopeatahtiseen liittoutumiseen, olisi Suomi hankalan paikan edessä.

Näinhän ei pitänyt käydä?

Julkaistu Uudessa Suomessa 4.3.2014.