30.11.2018
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) mukaan ilman tehokasta rajavalvontaa vapaa liikkuvuus ja Schengen-alue romahtavat ennen pitkää omaan kestämättömyyteensä. Sarvamaan mielestä nyt on käytettävä hyväksi pakolaiskriisin luoma poliittinen tahto ja tilaus parantaa EU:n ulkorajojen valvontaa. ”Tehokas ja luotettava valvonta EU:n ulkorajoilla on elintärkeää”, Sarvamaa sanoo.
Toimiva ja luotettava valvonta EU:n ulkorajoilla on elintärkeää. Muuten vapaa liikkuvuus ja Schengen-alue romahtavat ennen pitkää omaan kestämättömyyteensä. Se tietäisi lopun alkua myös yhteiselle Euroopalle ja Unionin meille tavallisille ihmisille tuomalle vakaudelle.
Eurooppalaista rajavalvontaa vahvistettiin pakolaiskriisin yllättäminä housut kintuissa syksyllä 2015 ja keväällä 2016. Vuonna 2015 laittomia rajanylityksiä tapahtui yli 1,8 miljoonaa. Esimerkiksi Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexin toimintamahdollisuuksia, miesvahvuutta ja viraston käytössä olevaa kalustoa lisättiin. Toimet näyttävät onneksi purreen ja tilanne ulkorajoilla tuntuu tilastojen valossa olevan hallinnassa. Vuonna 2016 laittomia EU:n ulkorajojen ylityksiä havaittiin reippaasti yli puoli miljoonaa, viime vuonna noin 200 000. Kuluvan vuoden lokakuun loppuun mennessä EU:n ulkoraja ylitettiin laittomasti enää 120 000 kertaa.
Nyt kun paine EU:n ulkorajoilla on ainakin väliaikaisesti hellittänyt ja neuvottelut seuraavasta pidemmän aikavälin budjetista käynnissä, on oikea hetki varautua tuleviin kriiseihin ja toimia suunnitelmallisesti. Samalla on käytettävä hyväksi pakolaiskriisin ja sen jälkivaikutusten luoma poliittinen tahto ja tilaus parantaa eurooppalaista rajavalvontaa. Seuraavalla kerralla kansalaisia on pystyttävä suojelemaan paremmin vapaan liikkuvuuden hyväksikäyttäjiltä.
Euroopan parlamentti, minä mukaan lukien, ja jäsenmaat syynäävät tällä hetkellä ehdotusta Euroopan raja- ja merivartioston vahvistamisesta ja 10 000 henkilön pysyvästä joukosta. Tavoitteena on tehostaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palautuksia, yhteistyötä siirtolaisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa sekä tukea jäsenmaita järjestelmällisesti rajavalvonnassa nyt tarjolla olevan kriisiavun lisäksi.
Nämä ovat hyviä päämääriä. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttamisaste nimittäin tippui 45,8 prosentista vuona 2016 vain 36,6 prosenttiin vuonna 2017, mikä väistämättä heikentää eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toimivuutta ja maahanmuuttopolitiikan uskottavuutta. Lisäksi mahdollisuus toimia EU:n ja välittömien naapurimaidemme ulkopuolella on tärkeä.
Jotta haluttuihin tuloksiin myös päästäisiin, on kuitenkin toteutustavassa oltava tarkkana. Ensinnäkin jäsenvaltioiden täytyy taata, että pysyvä joukko saadaan kasaan. Siihen ei lainsäädäntö yksistään pysty. Resurssien on seurattava päätöksiä ja EU-maiden on opittava luottamaan toisiinsa taas hitusen enemmän. Muuten tuloksena on jälleen yksi paperitiikeri. Toiseksi eurooppalaisen toiminnan ja kansallisten viranomaisten välille ei pidä missään tapauksessa luoda operatiivisia päällekkäisyyksiä. Se tarkoittaisi kustannusten turhaa kasvattamista.
Tilanne EU:n ulkorajoilla on toistaiseksi vakiintunut, mutta konfliktit ja kriisit lähialueillamme eivät ole loppuneet. Eurooppalaiset ovat edelleen huolissaan maahanmuutosta ja turvallisuudesta. Aihe keikuttaa ymmärrettävästi myös monen maan sisäpolitiikkaa. Pakolaiskriisin jälkimainingit on käännettävä eurooppalaisen rajavalvonnan vahvistamiseksi, vaikka se yksistään ei ratkaisekaan kaikkea.
Rajavalvonnan tarkoitus on rauhallisten ja turvallisten olojen säilyttäminen. Eurooppalaisella yhteistyöllä kitketään paitsi laitonta maahanmuuttoa, niin myös järjestäytynyttä rikollisuutta, vaarallista ihmissalakuljetusta, pimeitä työmarkkinoita ja terrorismia. Meillä on monta kestävää vastausta kaipaavaa haastetta edessämme alkaen maahanmuutosta ja puolustuksesta. Ne ovat myös mahdollisuus säästää veronmaksajien euroja ja saada yhdessä EU:na aikaan parempaa jälkeä kuin mihin kansallisvaltiot yksikseen pystyisivät. Ulkorajat kuuluvat epäilyksettä tähän joukkoon.
Julkaistu Nykypäivässä 30.11.2018
22.11.2018
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan Britannian EU-erosopimus tulisi hyväksyä. ”Mikä tahansa muu vaihtoehto toisi vain entistä enemmän epävakautta”, Sarvamaa sanoo. Hänen mukaansa parlamentin hyväksyttyä sopimuksen kaikki on enää kiinni briteistä.
21.11.2018
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mielestä EU:n kannattaisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän siviilikriisinhallintaan. Sarvamaa esittää EU:n seuraavaan vuodet 2021-2027 kattavaan monivuotiseen rahoituskehykseen siviilikriisinhallinnan parempaa huomioimista.
”EU:n seuraavasta pidemmän aikavälin budjetista pitäisi rahoittaa paitsi siviilikriisinhallintaoperaatioita niin myös niihin liittyvää kansallisten viranomaisten kuten poliisin ja rajavartijoiden valmiuksien kehittämistä”, vaatii Sarvamaa. Sarvamaa esitti budjettivaliokunnan sisäisen turvallisuuden, turvapaikka- ja maahanmuutto sekä rajaturvallisuusrahastoa käsitteleviin lausuntoihin näiden valmiuksien kehittämisen mahdollistavia muutosesityksiä.
Sarvamaa peräänkuuluttaa siviilikriisinhallinnan merkitystä Euroopan sisäisen turvallisuuden vahvistamisessa ja maanosaamme suuntautuvien muuttovirtojen hallinnassa pitkällä aikavälillä. ”Euroopan ulkopuoliset tapahtumat ja kehitys vaikuttavat suoraan turvallisuuteemme täällä. Niihin kannattaa vastata yhdessä”, korostaa Sarvamaa.
Lähestulkoon kaikki Sarvamaan ehdotukset hyväksyttiin budjettivaliokunnan äänestyksissä 5. ja 21.11.
20.11.2018
Sopua vuoden 2019 EU-budjetista ei löytynyt parlamentin, komission ja jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan jäsenmaat halusivat parlamenttiin verratuna rahoittaa vähemmän erityisesti koulutusta, tutkimusta sekä liikenneyhteyksiä. ”Parlamentilla ei neuvotteluissa ollut muuta vaihtoehtoa kuin puolustaa veronmaksajien etua jäsenmaiden lyhytnäköisyyttä vastaan”, Sarvamaa sanoo.
13.11.2018
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan EU:n kannattaisi panostaa huomattavasti enemmän siviilikriisinhallintaan. ”Meidän on rakennettava rauhaa ja kestäviä yhteiskuntia. Muuten Eurooppaan suuntautuvia muuttovirtoja ei ole toivoakaan saada hallintaan”, Sarvamaa sanoo. Sarvamaa esittää EU:n seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen siviilikriisinhallinnan parempaa huomioimista.
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan Suomi tarvitsee vahvoja meppejä myös jatkossa. Euroopan tulevaisuuden haasteista puhuttaessa Sarvamaa nostaa esiin moderniin sodankäyntiin liittyvät hybridiuhat. ”Vahva EU on Suomen etu”, Sarvamaa sanoo.
4.11.2018
Iso-Britanniassa vaikeat Brexit-neuvottelut ovat johtaneet myös vaatimuksiin uudesta kansanäänestyksestä. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan uusi äänestys on mahdollinen muttei todennäköinen. ”Britannian sisäpolitiikka on tällä hetkellä sekaisin, eikä maasta löydy johtajuutta, joka voisi järjestää uuden kansanäänestyksen”, Sarvamaa sanoo.
23.10.2018
16.10.2018
Brexit-kansanäänestyksen tulos yli kaksi vuotta sitten oli kova pala. Iso-Britannia on historiallisesti ja maantieteellisesti osa Eurooppaa, mutta tarpeeksi suuri osa briteistä halusi ottaa taloudellista ja henkistä etäisyyttä Euroopan unioniin. Talouskriisiin, työttömyyteen, maahanmuuttoon ja itsemääräämisoikeuteen liittyvät pelot ja pettymykset purkautuivat.
Brexit astuu voimaan maaliskuun 29. päivä kello 23. Mitä lähemmäs ajankohta on tullut, sitä tarkemmin on selvinnyt, kuinka onneton asia ero onkaan. Lukemattomat taloudellisia vaikutuksia selvittäneet laskelmat ennustavat Iso-Britannian talouskasvun hidastuvan. Hidastuminen johtuu uusista tullimaksuista, rajoituksista tavaroiden, ihmisten, pääoman ja palveluiden rajat ylittävään liikkuvuuteen sekä maassa noudatettavaan lainsäädäntöön ja sopimuksiin liittyvästä epävarmuudesta.
Punnan arvo luultavasti heikkenee, mikä korottaa tuontitavaran hintalappuja. Lisäksi ainakin lääkkeiden ja ruoan hintojen ennustetaan nousevan Briteissä. Myös maanviljelijöiden odotetaan kärsivän EU:n asettamista tulleista. Asuntojen arvojen pelätään laskevan pahimmillaan jopa 35 prosenttia ja asuntokaupan hiipuvan.
Samalla kaupan ja valtion verotulojen vähentyminen oletettavasti kumoaa EU-jäsenmaksun poistumisesta koituvat säästöt. Julkisiin palveluihin, kuten terveydenhuollosta vastaavalle NHS:lle, ei ole luvassa lisää rahaa. Briteissä koulutukseen tehdyt leikkaukset ja uudet rajoitukset työvoiman liikkuvuudelle aiheuttavat luultavasti pulaa ainakin sairaanhoitajista.
Brittisatamille ennustetaan menetyksiä kun tullimaksujen ja uuden byrokratian välttämiseksi kuljetuksille etsitään uusia reittejä. Esimerkiksi Irlannin ja Espanjan välille on uutisoitu avattavan uusi lauttayhteys. Toisaalla Etelä-Englannissa varaudutaan muuttamaan moottoritie parkkipaikoiksi mahdollisten tullijonojen ja kaaoksen helpottamiseksi.
Netistä ostettavat tavarat ja palvelut ovat tulevaisuudessa mahdollisesti kalliimpia Isossa-Britanniassa kun EU:n geoblokkausta koskeva lainsäädäntö ei enää päde. Lisäjärjestelyitä tarvitaan Pohjois-Irlannin sähkönsaannin turvaamiseksi. Yhteistyö EU:n kanssa loppuu myös terrorismin vastaisessa taistelussa, ydinturvallisuudessa ja lentoliikenteessä.
Toisaalta Brexit on mahdollisuus luoda maan olosuhteisiin räätälöidyt säännöt esimerkiksi laivakuljetuksille, turismille ja maataloudelle. Toisaalta EU-lainsäädäntö tuskin on briteille yhdentekevää tulevaisuudessakaan globaalien arvoketjujen vuoksi. Saarivaltio ei välttämättä ole kaikille yrityksille tarpeeksi houkutteleva markkina-alue, jos sen sääntely poikkeaa merkittävästi muusta Euroopasta.
Myös Iso-Britannian kansainvälinen asema voi heiketä. Maalla ei enää nykyään ole samanlaista mahdollisuutta ohjata tulevaisuuden suuntaa kuin imperiumin kulta-aikoina. Siitä pitävät siirtomaiden itsenäistyminen ja talouden globalisaatio huolen. Lisäksi Ranskan kanssa YK:n turvallisuusneuvostossa tehdyn yhteistyön pelätään kärsivän.
Vaikutukset tuntuvat varmasti myös Euroopassa, jonka talouskasvun ja osakemarkkinoiden oletetaan kärsivän Brexitin aiheuttamasta epävarmuudesta. Muun EU:n ja brittien välisen kaupan lasketaan vähenevän merkittävästi. Vaikutukset tuntuisivat varsinkin saksalaisessa ja brittiläisessä autoteollisuudessa. Eurooppalaiset korkeakoulut pelkäävät brittiyliopistojen kanssa tehtävän tutkimus- ja koulutusyhteistyön loppuvan. Voittajia ei ole.
Mikään näistä seurauksista ei toivottavasti ole ylitsepääsemättömän vaikea. Mutta niiden yhteisvaikutus tuntunee tavallisten ihmisten arjessa ja vaatii totuttelua.
Kaikista surullisinta on kuitenkin Pohjois-Irlannin rauhanprosessin vaarantuminen. Tulevaisuudessa EU:n ulkoraja kulkisi Irlannin saaren läpi, mikä rajoittaisi vapaata liikkuvuutta ja vuorovaikutusta yhteisöjen välillä. Se ei ole omiaan lisäämään kovalla työllä saavutettua protestanttien ja katolilaisten herkkää yhteisymmärrystä.
Mutta jos EU:n ulkoraja ei käytännössä kulje Irlannin saaren läpi, kulkee se Pohjois-Irlannin ja muun Yhdistyneen kuningaskunnan välillä. Rajakysymys onkin yksi tärkeimmistä sekä Iso-Britannian ja EU:n välisissä neuvotteluissa että brittien sisäpolitiikassa, mutta myös tavallisille saarivaltion ja Irlannin kansalaisille.
Iso-Britannian eroneuvottelut EU:n kanssa ovat tällä hetkellä ennen näkemättömän vaikeassa tilanteessa. Ilman minkäänlaista sopimusta ja käsitystä tulevaisuudesta toteutuva Brexit on todennäköisempi kuin koskaan.
Reilut kaksi vuotta sitten Brexitiä pidettiin mahdottomana. Nyt ei uskota erosopimuksen syntyyn. Toivottavasti historia toistaa itseään.
Julkaistu IL-blogissa 16.10.2018.
31.8.2018
Olen vankkumaton Euroopan yhdentymisen kannattaja. Rauha on vallinnut vuodesta 1945 lähtien. Euroopan Unioni ei ole yhdentekevä, oli sen järjellisyydestä mitä mieltä tahansa. On arvioitu, että ilman EU:ta alueen talous voisi olla jopa viisi prosenttia nykyistä pienempi. Itse arvostan sisämarkkinoiden, vapaan liikkuvuuden, nuorisovaihdon ja tieteen luomaa talouskasvua, mahdollisuuksia ja tulevaisuuden näkymiä. Niihin kannattaa panostaa.
EU on tapa rakentaa tulevaisuutta yhdessä. Tätä tapaa pitää välillä kuitenkin tarkistaa ja tarpeen vaatiessa oikaista. Kohtaamamme polttavat haasteet kuten Brexit, maahanmuutto, turvallisuus ja populismi ovat osoittaneet korjausliikkeen olevan paikallaan. Yhteisen lainsäädännön lisäksi on tarkasteltava yhteistä budjettia. Nyt käynnissä olevat neuvottelut EU:n seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä ovat tilaisuus, jota ei saa hukata.
Euroopan komission toukokuussa antaman esityksen mukaan vuosien 2021-2027 yhteenlasketut EU-budjetit voisivat olla korkeintaan 1135 miljardia euroa. Noin 162 miljardia per vuosi. Eniten euroja käytettäisiin yhä koheesio- ja maatalouspolitiikkaan. Samalla komissio rakentaisi eurooppalaisille parempaa tulevaisuutta investoimalla nykyistä enemmän tutkimukseen ja kehitykseen, rajavalvontaan, sisäiseen turvallisuuteen, koulutusvaihtoon sekä kehitys- ja ulkopolitiikkaan.
Lisäksi ehdotetaan, että Unioni voisi etsiä tarvittavia lisätuloja hiilidioksidipäästöistä ja kierrättämättömästä muovijätteestä. Käytettävä budjetti kartutettaisiin kuitenkin edelleen suurimmaksi osaksi EU-maiden jäsenmaksuilla.
Euroopan tilintarkastustuomioistuin, joka valvoo EU-rahojen käytön lainmukaisuutta ja tehokkuutta, esitti heinäkuussa komission rahoituskehysehdotusta ruotivan tiukan analyysin. Siinä huomautetaan, että komission ehdotus annettiin ennen kuin EU:n seuraavan vuosikymmenen tavoitteista on sovittu. Monivuotinen budjetti tulee siis käytännössä rajoittamaan Eurooppa 2020 -strategian seuraajaa ja seuraavan, kevään 2019 europarlamenttivaalien jälkeen valittavan, komission työtä.
Jäsenmaat vielä hienosäätävät omia näkemyksiään komission pitkän aikavälin budjettiehdotukseen. Varmaa kuitenkin on, että jäsenmaksuihin perustuva rahoituskehys vie huomion numeroihin ja valtionvarainministeriöiden yksisilmäiseen plus- ja miinussarakkeiden vertailuun näissäkin neuvotteluissa. Vaikka tärkeämpää olisi keskittyä siihen, mitä budjetilla halutaan saavuttaa. Tällä hetkellä Pariisin ilmastosopimus ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ovat ainoat löyhät ohjenuorat, joihin on sitouduttu.
EU on isojen haasteiden äärellä. Maanosamme turvallisuuteen ja maahanmuuton aiheuttamiin paineisiin kannattaa vastata yhdessä. Ei siis jäädä tuuliajolle ja tarkastella pelkkiä summia suurennuslasilla. EU:n seuraavan rahoituskehyksen pitää toimia tehokkaammin ja saada aikaan parempia tuloksia verrattuna tilanteeseen, jossa kaikki jäsenmaat toimivat yksin. Se ei kuitenkaan ole mahdollista ilman asetettuja tavoitteita. Muuten emme voi tietää, mitä niiden saavuttamiseksi tarvitaan.
Päällä olevissa rahoituskehysneuvotteluissa on siis kyse sekä rahasta mutta varsinkin Euroopan tulevaisuudesta. Neuvottelut vaikuttavat entistäkin enemmän eurooppalaisten 2020-lukuun, kun samalla päätetään ainakin osittain EU:n strategiasta ja prioriteeteista. Jäsenmaiden on löydettävä sopu ensi kevääseen mennessä. Muuten Euroopan suunta ratkeaa sattumalta ja myöhässä.
Julkaistu Akavalaisessa 31.8.2018
29.8.2018
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok.,EPP) mukaan EU:n monivuotinen menokehys on parlamentin syksyn tärkeimpiä aiheita. ”Vuosittaisen budjetin pitää kasvaa, jotta voimme vastata turvallisuutta ja maahanmuuttoa koskeviin haasteisiin. Tämä tarkoittaa jo olemassaolevien vastuiden kantamista, ei koneiston kasvattamista”, Sarvamaa sanoo.
