MEP Sarvamaa Yle A-talkissa: pakolaiskriisi Turkin ja Kreikan välisellä rajalla sekä koronavirus

5.3.2020

Verkkouutiset: Petri Sarvamaa: Kreikan pidettävä EU:n ulkoraja kiinni

4.3.2020

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan mielestä Euroopan toimien pääpainon on oltava ulkorajojen vahvistamisessa, sillä EU:n sisäinen taakanjakojärjestelmä ja turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittaminen eivät ratkaisuina toimi.

Lue uutinen täältä>

Iltalehti: Näin vastavalitut mepit ajattelevat Euroopan polttavimmista kysymyksistä

27.5.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) ei halua antaa EU:lle oikeutta verottaa suoraan jäsenmaidensa kansalaisia, kuuluttaa ilmastopolitiikassa hiilidioksidipäästöjen kierrättämistä ja kannattaa EU:n ulkopuolisten pakolaiskeskusten perustamista. ”Suurimmat ongelmat liittyvät pakolaiskeskusten isäntämaiden poliittiseen epävakauteen, toisaalta hyötynä olisi tehokas viesti siitä, että EU ei ole halukas ottamaan hallitsemattoman kokoisia väkijoukkoja nopeasti alueelleen”, Sarvamaa perustelee.

Lue uutinen ›

Keskisuomalainen: Kuusi uutta euroedustajaa – nykyisistä mepeistä seitsemän uusi paikkansa

26.5.2019

Yli puolet eurovaaleissa valituista suomalaisista ovat jatkokaudelle pääseviä meppejä. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on profiloitunut tiukan maahanmuuttopolitiikan, ”ilmastokiiman” vastustamisen ja päästörajoitusten tiukentamisen ajajana.

Lue uutinen ›

Sisäinen turvallisuus alkaa toimivasta ulkorajasta, IL-blogi

15.5.2019

Euroopan unionin sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat kietoutuneet tiiviisti yhteen. Turvallisuuden kahden  ulottuvuuden välinen yhteys konkretisoituu EU:n ulkorajassa. Sen hallinta on sisäisen vakauden perusedellytys.

Vuonna 2015 ulkorajoille kohdistui ennennäkemätöntä painetta. Muuttovirtojen kohisten kasvanut volyymi paljasti rajavalvontamme puutteet. Rajat ylitettiin laittomasti yli 1,8 miljoonaa kertaa. Sen jälkeen yksi EU:n tärkeimmistä tehtävistä on ollut kehittää ulkorajojen valvontaa niin, että laiton maahanmuutto saadaan lopetettua.

Komissio vastasi puutteisiin esittämällä Eurooppalaisen raja- ja merivartioston sekä Euroopan unionin turvapaikka-asioiden tukiviraston EASO:n vahvistamista. Olin parlamentin suurimman ryhmän EPP:n pääneuvottelijana näitä esityksiä käsittelevissä budjettivaliokunnan lausunnoissa.

Molemmat ehdotukset ovat tarpeen, sillä Eurooppaan suuntautuvat muuttovirrat on pakko ottaa hallintaan ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt voitava palauttaa järkevästi.

Tällä hetkellä pisimmällä valmisteluissa on raja- ja merivartiostoa koskeva ehdotus, jossa uutuutena tulee esimerkiksi 10 000 hengen pysyvä joukko. Olen korostanut läpi neuvotteluiden sitä, että  käytännön tason päällekkäisyyksiä kansallisten ja EU:n yhteisten järjestelmien välillä on vältettävä. Tuplatyöstä ei ole mitään hyötyä, resurssit tarvitaan sinne missä on aukkoja.

Yhteisen tekemisen ei kuitenkaan ole tarkoitus keskittää maahanmuuttoasioita ja rajavalvontaa EU:lle.  Päävastuu ulkorajojen valvonnasta säilyy viime kädessä jäsenvaltioilla. EU:n rooli on kehittää yhteistä politiikkaa ja mahdollistaa kaikkia hyödyttävä yhteistyö. Toisin sanoen EU avaa meille uuden mahdollisuuksien tason kansallisten järjestelmien tueksi.

Siirtolaiskriisin puhkeamisen jälkimainingeissa julkaistiin EU:n globaalistrategia eli ulko- ja turvallisuuspoliittinen suunnitelma. Sen keskeinen ratkaisu vakauden säilyttämiseen Euroopassa on vahvistaa EU:n kykyä reagoida yllättäviin sisäisiin ja ulkoisiin uhkiin sekä sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin.

Mikä sitten on se taikakeino, jolla strategia toteutetaan?

Mielestäni yksi hyvä lähtökohta on varmistaa, että olemassa olevat järjestelmät alkavat toimia niin kuin niiden pitäisi.

Viime vuonna laittomien rajanylitysten määrä oli 92% pahinta piikkiä alhaisempi. Suunta on siis oikea. Seuraavaksi meidän on keskityttävä tehostamaan laittomasti maahantulleiden palautuksia, jotka eivät vielä suju yhteisten pelisääntöjen mukaisesti.

Julkaistu IL-blogissa 15.5.2019.

Maahanmuuttopolitiikka määrittää Euroopan tulevaisuuden, Verkkouutiset

29.4.2019

Suomalaista poliittista keskustelua leimaa muuallakin Euroopassa ilmenevä vaiva. Maahanmuutosta puhuminen on jäänyt liiaksi yhden porukan harteille. Keskustelua –  jos sitä voi sellaiseksi kutsua –  käydään tunnepohjalta ja tarjolla on vain rasistin tai isänmaan vihollisen leima. Ei ihme, että valtaosa tyytyy seuraamaan kärkästä kommentointia hiljaisena vierestä tai ostaa parempien vaihtoehtojen puutteessa heikosti perusteltuja heittoja.

Maahanmuuttopoliittisen keskustelun köyhyys on meidän kaikkien tappio. Aihe ei ole helppo. Samalla se on äärimmäisen tärkeä, sillä sitä koskevat ratkaisut ja niissä onnistuminen määrittelevät Euroopan tulevaisuuden. Siksi sen linjaukset on tehtävä vastuullisesti ja realistisen tilannekuvan pohjalta. Mielikuvien varaan rakentamalla ei synny käytännön tasolla toimivaa politiikkaa.

Välillä kannanotoissa eksytään epämääräisille raiteille jo sen takia, että perusteet ovat hukassa. Muuttoliikettä puidessa on aina pidettävänä kirkkaana mielessä, puhutaanko laillisesta maahanmuutosta, laittomasta maahanmuutosta vai kansainvälisestä suojelusta ja turvapaikanhakijoista.

Silloin kun puhutaan laittomasta maahanmuutosta EU:n alueelle, tavoitteenani on ehdoton nollapeli. On täysin kestämätön ajatus, että meillä on vapaan liikkuvuuden alue, jos sen rajat vuotavat kuin seula, kuten vuonna 2015 kävi.

Raivostuttavinta on se, että siirtolaiskriisin paljastamat heikkoudet olivat jo entuudestaan tiedossa, mutta EU-mailta ei löytynyt poliittista tahtotilaa tarttua asiaan ennen kohtalokasta piikkiä muuttoliikkeen volyymissa. Tätä on vaikea ymmärtää, varsinkin kun vastuu ulkorajojen valvonnasta on viime kädessä nimenomaan jäsenvaltioilla itsellään.

Ulkorajojen saralla EU:n rooli on kehittää yhteistä politiikkaa ja mahdollistaa kaikkia hyödyttävä yhteistyö. Hyvä esimerkki on Euroopan parlamentin pari viikkoa sitten hyväksymä päätös Euroopan raja- ja merivartioston vahvistamisesta 10 000 hengen pysyvällä joukolla. Olin osaltani varmistamassa, että vartioston budjetti suunnitellaan vastuullisesti vastaamaan sille uskottua tehtävää: tukea EU-maiden rajavalvontaa, rikollisuuden torjuntaa ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttamista.

Erityisesti palautusten saralla apu on todella tarpeen. Siinä missä paine ulkorajoilla on helpottanut ja laittomien rajaylitysten määrä oli viime vuonna vain 8% vuoden 2015 yli 1,8 miljoonasta, onnistuneiden palautusten osuus sen kuin huononee.

Euroopan komission virallisten lukujen mukaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista tai muuten EU:n alueella laittomasti oleilevista henkilöistä palautettiin onnistuneesti vuonna 2016 45,8 % ja vuonna 2017 36,6 %. Tämä trendi on ehdottavasti saatava kääntymään.

Palautuspäätöksen antaminen laittomasti EU-alueella oleilevalle on jäsenvaltioiden oikeus ja velvollisuus. Palautuksen toteuttamisen suhteen kuvio onkin monimutkaisempi. Silloinkin kun päätös on lainsäädännön ja ihmisoikeuspykälien suhteen selvä, käytännön palautusta hankaloittaa usein henkilön tai vastaanottavan EU:n ulkopuolisen maan haluttomuus yhteistyöhön.

Toisaalta monissa tilanteissa haasteet ovat johtuneet EU-mailta puuttuvista keinoista jakaa tietoja keskenään tai koko turvapaikkajärjestelmän valuvioista. Näihin epäkohtiin puututaan parhaillaan. Työn alla on joukko uudistuksia, joilla halutaan muun muassa yhtenäistää ja nopeuttaa nykyisin varsin epäselvää turvapaikanhakuprosessia. Samalla saataisiin järjestelmän väärinkäytöksiin puuttumiseen paremmat työkalut. Ehdotus jumittaa nyt jäsenvaltioiden pohdiskeltavana neuvostossa, ikävä kyllä.

Pitkittyneet lupaprosessit sekä vaihtelevat säännöt porsaanreikineen hukkaavat resursseja ja tuottavat valitettavia seurauksia kaikille osapuolille. Tarvitsemme johdonmukaiset edellytykset tulijoiden jäämiselle Eurooppaan. Sen jälkeen, kun tulokriteerit ovat selkeät, prioriteetiksi nousevat työllistymistä ja integraatiota helpottavat toimet. Luvan kanssa tulevilla siirtolaisilla on oltava aito mahdollisuus päästä osaksi yhteiskuntiamme.

Viime vuosista oppineina meillä on mahdollisuus tehdä parempaa ja vahvempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Tarvittavat päätökset eivät kuitenkaan synny itsestään. Toivoa sopii, että suomalaiset uskaltavat vaatia kansallisilta ja eurooppalaisilta parlamentaarikoiltaan aitoa johtajuutta maahanmuuttopolitiikassa erilaisten mielikuvien maalailun sijaan.

Julkaistu Verkkouutisissa 29.4.2019

Suomi ja muu maailma, IL-blogi

15.4.2019

Onhan se kummallista. Mitä enemmän maailmalla myllertää, sitä vähemmän Suomen poliittisessa keskustelussa sitä pohditaan. Eduskuntavaalien alla puhuttiin kuukausikaupalla sotesta, vanhustenhoidosta ja ilmastomuutoksesta. Kaksi ensimmäistä olivat puhtaasti suomalaisia aiheita ja ilmastomuutosta käsiteltiin sitäkin hyvin suomalaisesti, ikään kuin me suomalaiset voisimme jotenkin erityisesti vaikuttaa ilmakehän lämpötilaan.

Ainoa seikka, joka tunki ulkomaailmasta tähän ummehtuneeseen tilaan, oli Suomen tuleva EU-puheenjohtajuus. Mutta sekin sai takuuvarman suomalaisen käsittelyn. Miten Suomi pärjää? Miten Suomi pärjää, jos hallituksen muodostaminen menee liian lähelle puheenjohtajuutemme alkamista 1. heinäkuuta? Selviämmekö ME tehtävästä kunnialla?

Nyt vaalit on käyty ilman, että äänestäjiä olisi juuri ollenkaan vaivattu todellisilla ja konkreettisilla kysymyksillä kansainvälisen politiikan asettamista haasteista Suomelle ja suomalaisille:

Millainen on Itämeren sotilaallinen jännitystila? Miksi Suomen pitää korvata käytöstä poistuvat Hornet-hävittäjät vähintään täysimääräisesti? Mitä tällä hetkellä tapahtuu täysillä riehuvassa kybersodassa, jossa Suomikin on mukana? Miten hallitsematon kansainvaellus voidaan ehkäistä tulevaisuudessa? Miten Suomi on mukana EU:n yhteisessä rajavalvonnassa? Mitä Suomen vientiteollisuudelle oikeasti tapahtuu seuraavan vuoden aikana, jos Brexit toteutuu ilman selviä sopimuksia? Tai jos Brexit ylipäätään toteutuu? Mikä on EU:n kauppapolitiikan merkitys Suomelle ja suomalaisille? Miksi ja miten Suomi voi parhaiten vahvistaa suomalaisten  turvallisuutta toimimalla maksimaalisesti EU:n turvallisuusyhteistyössä, kuten tietojen sujuvassa vaihtamisessa? Miten meidän pitäisi suhtautua taloudelliseen yhteistyöhön Kiinan kanssa? Entä Venäjän kanssa? Mitenkäs tämä Nordstream-kaasuputki ja Yhdysvaltain suhtautuminen siihen? Niin ja kaiken kaikkiaan kansainvälinen energiapolitiikka…

Tuossa vain muutamia kysymyksiä, jotka kaikki vaikuttavat suomalaisten elämään.

Eduskuntavaalissa päätetään siitä, mitkä puolueet muodostavat maahan seuraavan hallituksen. Uudella hallituksella pitää olla kannat valmiina ja jonkinlaiset vastaukset selvillä näihin edellä mainittuihin kysymyksiin, koska ne kaikki vaikuttavat suoraan suomalaisten elämään.

Viime kuukausien aikana käydyt vaalikeskustelut eivät antaneet kansalaisille juuri minkäänlaista kuvaa siitä, miten eri puolueet ovat näihin kysymyksiin valmistautuneet. Vastaukseksi puolueelle ei voi riittää se, että ”meillä ei ole varaa uusiin hävittäjiin”. Eikä yleiseksi syyksi koko maailman poissaololle vaalikeskusteluista (lukuun ottamatta sitä ilmastonmuutosta, jonka lähes kaikki puolueet antoivat ymmärtää voivansa ratkaista) riitä se, että keskustellaan näistä sitten europarlamenttivaalin alla. Koska se on se Suomen hallitus, jolla pitää olla vastaukset näihin kysymyksiin.

Ehkä juuri tästä keskustelun puuttumisesta osaltaan johtuu se, että meille saattaa tulla hallitus, jolla on entistä vähemmän vastauksia maailman kysymyksiin. Jotka ovat juuri niitä kysymyksiä, jotka vaikuttavat suomalaisten elämään lähiaikoina enemmän kuin kertaakaan sitten 1930-luvun.

P.S. Vastaan kuitenkin omalta osaltani kaikkiin edellä esittämiini kysymyksiin tulevien päivien ja viikkojen kirjoituksissani ja keskusteluissa suomalaisten kanssa ympäri maata.

Julkaistu IL-blogissa 15.4.2019

MEP Sarvamaa EU-virastojen vastuuvapauksien myöntämisestä

26.3.2019

Turvallisuus alkaa vahvasta ulkorajasta, Maaseudun Tulevaisuus

28.12.2018

Toissaviikolla huippukokoukseen kokoontuneet EU-päämiehet eivät edelleenkään saaneet edistettyä yhteistä kantaansa tämän hetken tärkeimpiin kysymyksiin: maahanmuuttoon ja ulkorajojen vahvistamiseen.

Turhautuminen päätöksenteon hitauteen on ollut voimakasta Jean-Claude Junckeria myöten, jonka johdolla komissio on tehnyt isoja avauksia esimerkiksi Euroopan rajavartioviraston vahvistamiseksi. Ehdotuksessa luotaisiin muun muassa 10 000 hengen joukko yhteisiä rajavartijoita ja mahdollistettaisiin yhteistyö EU:n ulkopuolisten maiden kanssa palautusten jouduttamiseksi.

Tarpeellisten ehdotusten junnatessa paikallaan syytökset on helppo kohdistaa kaikille yhteisen päätöksenteon pääkallopaikoille Brysseliin. Totuus on kuitenkin se, että ulkorajojen vahvistaminen ei tällä hetkellä ole kiinni komissaareista tai mepeistä. Peukaloa pureskellaan neuvostossa; jäsenvaltioilta ei löydy yhteistä halua asian edistämiseen.

Isojen kysymysten äärellä erotellaan sanat teoista. Kukapa päättäjä ei puheissaan haluaisi turvallisempaa arkea kaikille Euroopan kouluteille ja toreille. Käytännön ratkaisujen edessä polvet tuntuvat kuitenkin pehmenevän – erityisesti suurimpien puutteiden kanssa kamppailevien ja keskeisellä sijainnilla olevien maiden kohdalla.

Ulkorajamme valuviat ja vuotokohdat paljastuivat karulla tavalla pakolaiskriisin myötä. Liike ulkorajojen yli ei pysynyt hallinnassa. Eurooppalainen ja kansallinen maahanmuuttopolitiikka joutuivat tiukentamaan linjaansa nopeasti.

Sittemmin laittomat rajanylitykset ovat vähentyneet jatkuvasti. Kaksi vuotta takaperin EU:n ulkorajojen laittomia ylityksiä oli tiedossa yli puoli miljoonaa vuodessa, kun viime vuonna vastaava luku oli 200 000. Tämän vuoden lokakuun loppuun mennessä ylityksiä oli vielä vähemmän, 120 000. Eteenpäin on siis tultu, mutta perille on matkaa.

Samaa virttä veisaa Euroopan rajavartioviraston toimintaa käsittelevä haavoittuvuusarviointi. Arvion hälyttävimpiä viestejä on se, että jäsenmaiden käsityksissä omista toimintavalmiuksistaan on edelleen selviä aukkoja. On sietämätöntä, että todellisten puutteiden lisäksi ulkorajojemme turvallisuutta heikentävät epärealistiset mielikuvat. Tällä linjalla jatkamalla olemme seuraavan siirtolaiskriisin tullessa jälleen housut kintuissa.

Kansalaiset sitä vastoin tuntuvat jakavan todellisuuteen perustuvan ja aidon huolen turvallisuudesta. Osaltaan siihen ovat ehkä vaikuttaneet eurooppalaisissa kaupungeissa koetut terrori-iskut, joista viimeisimmän aikaan olin itsekin paikalla Strasbourgissa. En kuitenkaan usko, että kasvaneen turvallisuuden kaipuun taustalla ovat vain yksittäiset tapahtumat. En, vaikka aina löytyy niitä, jotka terroritekojen aikaan pyrkivät luomaan hysteriaa.

Turvallisuus ja maahanmuutto ovat nousseet eurooppalaisen prioriteettilistan kärkeen pysyvästi. Tämä nousee jatkuvasti esiin vaalikyselyissä, mielipidemittauksissa ja keskusteluissa kansalaisten kanssa. Näissä teemoissa kansallisten päättäjien on rohkaistuttava, jotta eurooppalainen yhteistyö voi näyttää voimansa.

Riippumatta siitä miten pyhänsä viettää, nyt on hyvä hetki hidastaa tärkeimpien asioiden äärelle ennen syöksymistä uuden vuoden kiireisiin. Meidän perheellemme se tuo mukanaan vauhdikkaan vaalikevään, jonka aikana parlamentti painaa niska limassa keskeneräiset työt maaliin. Sitä ennen toivotan kuitenkin kaikille rauhallisia välipäiviä ja valoisaa vuodenvaihdetta!

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 28.12.2018.

Euroopan Suunta ja MEPit: Petri Sarvamaa

26.12.2018

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) mukaan EU:n tärkein päätös tulee olemaan oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen kytkeminen EU-budjettiin. ”Suomeksi sanottunan kyse on Unkarin ja Puolan kaltaisista tilanteista”, Sarvamaa selventää. Muita merkittäviä asioita kuluneella vaalikaudella ovat olleet maahanmuutto ja rajaturvallisuus, yhteinen puolustus sekä EU:n seuraava monivuotinen budjetti.

Kuuntele ohjelma ›

Ylen Aamu-tv: Mihin suuntaan Eurooppaa johdetaan?

8.12.2018

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan Annegret Kramp-Karrenbauerin valinta Saksan kristillisdemokraattien CDU:n uudeksi johtajaksi on paras mahdollinen uutinen. ”Euroopan kuohunnassa Saksan poliittinen vakaus on tärkeää”, Sarvamaa sanoo. Hänen mukaansa on keskeistä, että Kramp-Karrenbauer on sitoutunut pitämään CDU:n kaukana populistisista ja maahanmuuttovastaisista äärilaidoista.

Katso ohjelma ›

Myöhäissyksyn kuulumiset Brysselistä, Uutiskirje

7.12.2018

Marraskuun alussa Euroopan kansanpuolue EPP kokoontui Helsingissä. Ohjelmassa oli runsas määrä mielenkiintoisia tapaamisia. Valtiovarainministeri Petteri Orpon sekä MTK:n väen kanssa käsittelimme maatalouden rahoitusta. Lisäksi keskustelin Euroopan tulevaisuudesta ja Venäjän vaikutusyrityksistä. Suurimman huomion vei luonnollisesti europuolueemme kärkiehdokaskamppailu, joka päättyi Manfred Weberin voittoon. On kuitenkin syytä onnitella Alex Stubbia hienosta kampanjasta.

Rahoituskehys etenee

Strasbourgin täysistunnossa kuun puolivälissä parlamentti äänesti kannastaan EU:n monivuotiseen budjettiin 2021–2027. Rahoituskehys antaa suuntaviivat EU:n toiminnalle seuraavalla vuosikymmenellä. Parlamentin kanta on EU-komission ehdotusta kunnianhimoisempi, halusimme lisätä enemmän esimerkiksi koulutuksen ja tutkimuksen rahoitusta. Parempi tulevaisuus vaatii EU:n tiiviimpää yhteistyötä. Samalla rahoitus on kuitenkin kohdistettava aloille, joissa EU todella tuo lisäarvoa eurooppalaisille. Lisäksi EU-rahoituksen käyttöä on valvottava tiukemmin.

Saksan liittokansleri Angela Merkel painotti puheessaan parlamentille EU:n tarvetta olla vahvempi toimija ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. On mielestäni selvää, että EU:n yhteisen turvallisuuspolitiikan kehittäminen olisi Suomen etu. Paljon rahaa kuluu Euroopan tasolla päällekkäisyyksiin ja tässä yhteistyö on kaikille edullista.

Ei budjettisopua

Neuvottelut ensi vuoden EU-budjetista jatkuivat myös täysistuntoviikolla. Heti Strasbourgin äänestysten jälkeen suuntasin takaisin Brysseliin budjettineuvotteluihin, jotka käytiin parlamentin, komission sekä jäsenmaiden välillä. Yhteisymmärrystä seuraavan vuoden EU-budjetista ei löytynyt parlamentin pitäessä tiukasti kiinni veronmaksajien eduista. Jäsenmaat halusivat leikata rahoitusta tutkimukselta ja liikennehankkeilta, mikä on valitettavan lyhytkatseista. Kaatuneen budjettiesityksen tärkeimpiä yksityiskohtia oli aloitteeni, jolla olisi vastattu Venäjän vaikutusyrityksiin muun muassa tulevissa eurovaaleissa. Komissio tekee nyt uuden ehdotuksen ja sopu vuoden 2019 EU-budjetista on löydettävä ennen joulukuun puolta väliä.

Turvallisuus etusijalle

Euroopan sisäinen turvallisuus ja maahanmuutto olivat esillä seuraavalla viikolla. Toimin EPP-ryhmän neuvottelijana budjettivaliokunnassa koskien sekä rajavalvontavirasto Frontexin vahvistamista että Euroopan turvapaikkaviraston luomista.

Painotin, että EU:n ulkorajojen valvontaa on vahvistettava. EU:n pysyvien rajavalvontajoukkojen kasvattaminen 10 000 henkilöön on välttämätöntä. Näin voimme turvata vapaan liikkuvuuden EU-alueella. Jäsenmaiden on taattava pysyvän joukon kasaaminen ja päällekkäisyyksiä ei saa syntyä jäsenmaiden oman rajavalvonnan kanssa. Sisäisen turvallisuuden vahvistaminen kitkemällä laitonta maahanmuuttoa, rikollisuutta ja terrorismia on oiva esimerkki eurooppalaisen yhteistyön lisäarvosta.

Osana EU:n yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa haluamme luoda EU:lle vakituisen viraston turvapaikka-asioiden käsittelyä helpottamaan. Näin tuemme kansallisia viranomaisia ja voimme vastata paremmin maahanmuuton mukanaan tuomiin haasteisiin. EU:n on huolehdittava humanitaarisista velvoitteistaan ja luotava laillisia väyliä työperäiselle maahanmuutolle.

Oikeusvaltioperiaate puhuttaa

Budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan yhteisessä kokouksessa käsittelimme oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen ja EU-rahoituksen yhdistävää lakiehdotusta, jonka esittelijä eli raportööri olen. Nyt keskustelimme muutosehdotuksistamme komission esitykseen ja valiokunta äänestää omasta kannastaan ennen joulua. Voimme puuttua parhaiten muun muassa Unkarin ja Romanian huolestuttavaan kehitykseen vaatimalla oikeuslaitoksen itsenäisen toiminnan ja sananvapauden varmistamista. Ajamani uuden budjettilain avulla jäsenmaiden saama EU-rahoitus voitaisiin nimittäin jäädyttää, jos niissä on havaittavissa tällaisia merkittäviä puutteita oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa. Meidän on toimittava ripeästi ja puolustettava yhteisiä eurooppalaisia arvoja.

Oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta keskustelin myös Suomen EU-suurlähettilään Marja Rislakin kanssa ja aihe nousi esiin toimittajien kanssa Brysselissä ja Strasbourgissa. Lisäksi talousarvion valvontavaliokunta hyväksyi Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun tilaa käsittelevän lausuntoni selvin numeroin 19-1. Siinä vaadin nimenomaisesti, että yhteisiä arvoja rikkovilta jäsenmailta tulisi olla mahdollista leikata EU-rahoitusta. Euroopan unionin tulee olla myös entistä avoimempi julkisia varoja käytettäessä ja panostaa niiden käytön valvontaan.

Brysselissä juhlistimme satavuotiasta kokoomusta. Useita komissaareja sekä johtavia EPP-meppejä oli saapunut paikalle juhlaseminaariin. EU:n ulkosuhdetoiminnan rahoituksesta keskustelin Euroopan investointipankin edustajien kanssa ja yhdysvaltalaista kauppakamaria tapasin Euroopan ja Yhdysvaltojen välisen kaupan tulevaisuuden tiimoilta. Finavian ja Helsinki-Vantaan lentokentän johdon kanssa esiin taas nousi liikennepolitiikka.

Ennen joulua edessä on äänestys oikeusvaltiota koskevasta budjettilaista ja komission uusi esitys vuoden 2019 EU-budjetiksi. Kuulemisiin siis pikimmiten!

Terveisin,

Petri