Ajankohtaista

Löysä ja huono kaivoslaki on uudistettava, IL-blogi

17.12.2018

Heinäveden uusi kaivoshanke herätti huomiota kesällä. Saimaan välittömään läheisyyteen Aitolammen rannalle suunniteltu grafiittikaivos uhkaisi toteutuessaan arvokasta luontoa. Vain muutamien kilometrien päässä kaivosalueesta alkaa Kermajärven Natura-alue. On selvää, että toteutuessaan kaivos olisi merkittävä riskitekijä korvaamattomalle Saimaan luonnolle ja paikallisille elinkeinoille. Tämän takia olen aktiivisesti vastustanut hanketta.

Lisää esimerkkejä kaivosteollisuuden ympäristöongelmista ei ole vaikea löytää. Hovioikeus antoi alkuvuodesta tuomionsa Talvivaaran kaivoksen tapauksessa. Nivalassa puolestaan vuonna 2015 suljetun Hituran nikkelikaivoksen ympäristöongelmien korjaaminen jäi lopulta veronmaksajien maksettavaksi, kun kaivoksen kanadalaisen omistajan konkurssipesästä loppuivat rahat kesken.

Myös Orivedeltä kantautui syyskuun lopussa harmillisen tutun kuuluisia uutisia. Paikallisen kultakaivoksen epäillään käsitelleen kaivosjätettä väärin vuosia. Viranomaisten tarkastukset olivat säännöllisiä, mutta virheitä ei havaittu. Kaivosjätteen luvaton säilöntä saattoi kuitenkin turmella merkittävästi ympäristöä.

Lukuisat väärinkäytökset johtuvat osaltaan Suomen kaivoslaista. Se on järkyttävän huono ja löysä. Vuonna 2011 hyväksytty laki jättää epäselväksi sen, kuka on vastuussa kaivoksen ympäristövaikutuksista. Osa melko tuoreen lain määräyksistä on 1800-luvulta: malmiesiintymä kuuluu sille, joka ensimmäisenä varaa alueen malminetsintää varten. Lisäksi kaivosyhtiöiltä vaaditut alhaiset maksut heikentävät veronmaksajien asemaa ja malminetsintälupia myönnetään liian helposti esimerkiksi luonnonsuojelualueiden lähelle.

Aikaisemmat kokemukset kaivoshankkeista eivät ole rohkaisevia. Päättäessään Heinäveden kaivoksesta ja muista kaivoshankkeista viranomaisten tulisi entistä tarkemmin arvioida ympäristövaikutuksia. On vastuutonta antaa kaivoslupia arvokkaiden luontokohteiden läheisyyteen. Kaivosten taloudellista merkitystä laskettaessa myös vaikutukset muihin elinkeinoihin on otettava vakavasti huomioon.

Erityisesti Pohjois-Suomessa kysymys on vaikea. Lapin ainutlaatuista luontoa on suojeltava. Toisaalta työpaikkojen kaikotessa tarve uusille elinkeinoille on kova. Helposti vastakkain asetetaan matkailuala sekä kaivoksen mukanaan tuomat työpaikat. Jokaista kaivoshanketta käsiteltäessä tulisi tarkkaan arvioida sen kokonaisvaikutukset paikalliseen talouteen. Kaivosluvista päätettäessä luonnon on oltava etusijalla kansainvälisten kaivosjättien voittojen sijaan.

Kaiken lisäksi varsinkin Ylläs-tunturin kupeessa Äkäslompolon kaivoshanke tekisi tuplatuhon, luonnon lisäksi myös elintärkeä matkailuelinkeino olisi todellisessa vaarassa. On muuten täysin käsittämätöntä, että Äkäslompolossa paikalliset aktiivit, siis tavalliset kansalaiset, ovat joutuneet pulittamaan jo lähes 200 000 euroa omasta pussistaan asiantuntijoiden palkkaamiseksi. Syy tähän on se, että ympäristöministeriö on ilmoittanut, että sillä ei ole resursseja eikä varaa tutkia riittävän yksityiskohtaisesti kaivoslupahakemukseen liitettyjä teknisiä yksityiskohtia. Kansalaiset joutuvat maksamaan omista rahoistaan, koska viranomainen, jolle asian hoitaminen lain mukaan kuuluu, ei siihen pysty! Tämä on täysin sietämätöntä.

Kaivoslain uudistus ei ole Suomessa edennyt. Viranomaisten on puututtava huomattavasti tiukemmin kaivoslupahakemuksiin, jotka uhkaavat paikallisia elinkeinoja tai luontoa. Heinäveden kaivoshanke on oiva esimerkki tilanteesta, jossa kaivoslupaa ei pitäisi myöntää.

Nyt on syytä vaikuttaa täällä Brysselissä. Aion pitää kaivoslain puutteita esillä jatkossakin. Jokaisen suomalaisen vastuulla on kantaa huolta kotimaamme luonnosta. On huolestuttavaa, ettei EU:n ympäristölainsäädännön periaatteita ole kirjattu kaivoslakiin. Ne takaisivat, että kaivoksia perustettaisiin vain silloin, kun se on varmasti kannattavaa, ja samanaikaisesti kaikki voitava olisi tehty luonnon suojelemiseksi.

Tarvitsemme uuden kaivoslain, joka tukee Suomen rikkaan maaperän mineraalien vastuullista hyödyntämistä. Järkevästi laadittu laki ottaisi huomioon ympäristön ja samalla tukisi uusia innovaatioita kaivosalalla. Brysselissä vaikuttamisen lisäksi muutokseen tarvitaan kansallisten päättäjien halua puuttua huolestuttavaan tilanteeseen. Järkyttävän huono kaivoslaki on uudistettava.

Julkaistu IL-blogissa 17.12.

Ajankohtaista

Iltalehti: Petri Sarvamaa kuvailee tunnelmia Strasbourgissa: ”Surullinen tapaus, mutta tämän ei pitäisi olla yllätys”

12.12.2018

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) pääsi tiistaina täpärästi Strasbourgin ammuskelua turvaan influessarokotuksen nostaman kuumeen ansiosta. Sarvamaa oli noin 500 metrin päässä ammuskelupaikalta. ”Tämä ammuskelu on surullinen tapaus. Samalla täytyy kuitenkin sanoa, että tämän ei pitäisi olla kenellekään yllätys”, Sarvamaa kommentoi.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Seuraavaan siirtolaiskriisiin pitää varautua jo nyt, IL-blogi

28.6.2018

Suomalaiset ovat muiden eurooppalaisten tavoin huolissaan maahanmuutosta ja sen vaikutuksista talouteen, turvallisuuteen ja omaan elämäänsä. Euroopan lähialueilla on käynnissä useita pitkittyneitä ja monimutkaisia konflikteja. Afrikan väestö kasvaa. Ilmastonmuutos tekee monista alueista elinkelvottomia. On enemmän kuin todennäköistä, että ihmisiä tulee tänne jatkossakin.

Huoli maahanmuutosta nousee toistuvasti esiin erilaisissa mielipidemittauksissa, viimeisimpänä toukokuun lopussa julkistetussa Eurobarometrissa. Näistä kyselyistä käy selkeästi ilmi, että eurooppalaiset odottavat EU:lta enemmän maahanmuuttopolitiikan saralla vaikka pahin paine rajoilla on toistaiseksi helpottanut. Homma halutaan hoitaa yhdessä järkevällä tavalla.

Vuonna 2015 alkanut siirtolaiskriisi on kuitenkin muuttunut pitkittyneeksi poliittiseksi kiistaksi EU:ssa. Näin siitäkin huolimatta, että Eurooppaan pyrkivien määrä on laskenut kolmen vuoden takaisesta huipustaan merkittävästi. YK:n pakolaisjärjestön lukujen mukaan kolme vuotta sitten Välimeren poikki tuli yli miljoona ihmistä. Viime vuonna luku oli noin 172 000 ja tänä vuonna ensimmäisen kuuden kuukauden aikana noin 43 000. Myös turvapaikkahakemuksia koskevat luvut noudattavat samaa laskevaa suuntausta.

EU on tehnyt todella paljon maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ulkoisten ulottuvuuksien haltuun ottamiseksi. Eurooppalaista rajavalvontaa on vahvistettu. Yhteistyötä siirtolaisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa on parannettu esimerkiksi palautus- ja takaisinottosopimuksilla. Afrikkaan pyritään investoimaan koko ajan enemmän. Tuloksena EU:n ulkorajat ovat tiiviimmät, tänne pyrkivien ihmisten määrä laskee ja rajojen yli tapahtuva liike on paremmin hallussa.

EU:n yhteisessä turvapaikkapolitiikassa ei kuitenkaan ole saatu aikaan kestävää ratkaisua. Tulijoiden määrän väheneminen ei nimittäin ratkaise nykyisen turvapaikkajärjestelmän sisäänrakennettua ongelmaa: mitä tehdään, kun yhteen EU-jäsenmaahan tulee seuraavan kerran merkittävästi enemmän turvapaikanhakijoita, kuin mitä se pystyy ottamaan vastaan.

Tällä hetkellä voimassa olevan Dublin-asetukseksi kutsutun lainsäädännön mukaan turvapaikkahakemusten käsittely on nimittäin sen maan vastuulla, johon ihminen ensimmäiseksi Euroopassa tulee. Mikään maa ei kuitenkaan kykene vastaamaan tulijoiden räjähdysmäiseen kasvuun. Kreikka ja Italia helisevät edelleen eikä Suomessakaan ollut helppoa.

Kaikki EU-maat ovat vastuussa yhteisistä ulkorajoista, vapaasta liikkuvuudesta ja turvallisuudesta. Euroopan komissio esittikin Dublin-asetuksen uudistamista jo vuoden 2016 keväällä. Ehdotuksen mukaan turvapaikanhakijoiden aiheuttamaa painetta tasattaisiin jäsenvaltioiden kesken maan koon ja vaurauden mukaan. Sakko rapsahtaisi, jos jokin maa ei suostuisi ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita.

Ehdotuksessa unohtui, että pelkästään maan koko ja taloudellinen tilanne eivät ratkaise sen kykyä ottaa vastaan turvapaikanhakijoita ja kotouttaa pakolaisia. Mielestäni myös kansalaisten huolet esimerkiksi turvallisuudesta ja työmarkkinoista pitäisi ottaa jakokriteereissä huomioon. On mietittävä, paljonko esimerkiksi Suomi pystyy oikeasti vastaanottamaan turvapaikanhakijoita ja kuinka monta pakolaista Suomi kykenee kotouttamaan vuosittain.

Nämä ovat sisäpoliittisesti hyvin vaikeita kysymyksiä. Jäsenmaat eivät ole lähelläkään sopua. Tilanne on tällä hetkellä erittäin herkkä Italian ja Kreikan lisäksi muun muassa Saksassa ja Unkarissa. Tosiasia kuitenkin on, että turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan on löydettävä yhteinen ratkaisu. Muuten voimme ennen pitkää heittää hyvästit vapaalle liikkuvuudelle ja pahimmassa tapauksessa koko EU:lle.

Tänään alkavan EU-päämiesten huippukokouksen pitää päästä edes jonkinlaiseen sopuun yhteisestä turvapaikkapolitiikasta ja sitä toteuttavista lainsäädäntöhankkeista. Muuten ratkaisun mahdollisuus venyy hamaan tulevaisuuteen ja EU-maiden kansalliset toimet, kuten turvapaikanhakijoiden totaalinen torjuminen ja sen myötä ihmisoikeuksien loukkaaminen, alkavat murentaa Unionia sisältä päin.

Julkaistu IL-blogissa 28.6.2018.

Ajankohtaista

Suomi käy laitonta alkosotaa, IL-blogi

9.3.2018

Suomi pyrkii rakentamaan EU:n lainsäädännön vastaisia rajoituksia alkoholin etämyynnille. Asiassa on menty niin pitkälle, että sosiaali- ja terveysministeriö on perustanut hankkeelle oman työryhmän. Sen tavoitteena on keksiä maaliskuun loppuun mennessä, miten alkoholin rajat ylittävä etämyynti voidaan peitellysti estää.

On käsittämätöntä, että ministeriö perustaa tällaisen kerhon, jonka tavoitteena on löytää tapoja jallittaa EU:ta. Kyseessä on tietoinen pyrkimys edistää itsevaltaista ja protektionistista alkoholipolitiikkaa. Se sotii EU:n lainsäädäntöä vastaan ja häiritsee sisämarkkinoiden toimintaa. Ryhmässä ovat mukana myös tulli, verottaja, Valvira ja Suomen Alkoholijuomakauppayhdistys.

Rajat ylittävällä etämyynnillä tarkoitetaan ostoksia muista EU-maista Suomeen, esimerkiksi verkkokaupan välityksellä.  Etämyyjä osallistuu jollakin tavalla kuljetuksen järjestämiseen ja huolehtii verojen maksamisesta. Alkoholin kohdalla tyypillisiä etäostoksia ovat yksityisten ihmisten tilaamat miedot alkoholijuomat ja viinit.

Kyseessä ei siis ole pimeä pörssi, vaan veronalainen tapa käydä kauppaa. Suomella ei ole järkevää syytä taistella laillista etämyyntiä vastaan, eikä vastaavia järjestelyjä ole tehty muissakaan jäsenmaissa.

Työryhmän kaavailema etämyyntikielto sen sijaan sotii suoraan EU-lakia vastaan, koska se rajoittaa tavaran vapaata liikkuvuutta. Tuonnin kieltäminen toisesta jäsenmaasta on vastoin EU:n lainsäädäntöä, ellei jäsenmaalla ole esittää poikkeuksellista perustelua. Suomella tällaista perustelua ei ole.

Tässä ei ole mitään epäselvää. Komissio on todennut yksiselitteisesti, että Suomella ei ole esittää mitään niistä perusteista, joilla etämyyntikiellon voisi sallia. Asia tiedetään myös sosiaali- ja terveysministeriössä.

Etämyyntikielto on ollut esillä länsinaapurissakin. Siellä keskustelu tosin on eri tasolla kuin meillä. Ruotsin kansanterveysviranomainen totesi, ettei etämyyntikiellon kohdalla löydy näyttöä positiivisista vaikutuksista. Päinvastoin, se tuottaisi turhia haasteita rajavalvonnalle ja siirtäisi vastuun verojen maksamisesta kuluttajalle. Tämä todennäköisesti heikentäisi alkoholista saatavia verotuloja.

Ruotsissa etämyyntikiellon pelättiin myös vahvistavan alkoholin myynnissä vallitsevaa kansallista monopolia. Vapaan kilpailun puuttuminen johtaa muun muassa hintojen nousuun. Suomessa Alkon monopolin vahvistumista ei nähdä riskinä – se tuntuu ennemminkin olevan hallituksen tavoite.

Meillä ollaan muutenkin kaukana järkevästä päätöksenteosta. Suunta tuntuu olevan yhä kauemmas sekä EU-laista että kuluttajan edusta. Olen jättänyt komissiolle useamman selvityspyynnön Suomen hallituksen kyseenalaisista toimista, joilla se yrittää rajoittaa kaupankäyntiä EU:n sisällä.

Viimeisimmässä, joulukuussa jättämässäni selvityspyynnössä, kysyin, kuinka komissio aikoo puuttua Suomen hallituksen pyrkimykseen rajoittaa etämyyntiä. Komission vastausta ei hoputuksista huolimatta ole vielä kuulunut.

Hallituksemme taistelua oman uppiniskaisen ja holhoavan alkoholipolitiikkansa puolesta on nolo seurata. Yritys kiertää EU-lakia ei tule viemään pitkälle, vastassa on auttamatta umpikuja.

Työryhmä ja sille annettu tehtävä keksiä tapa etämyyntikiellon toteuttamiseksi onkin epätoivoinen projekti. Tämä saattaa olla Suomen suuren alkosodan viimeisiä taisteluja, joita jo lähitulevaisuudessa muistellaan päätä pudistellen.

Julkaistu IL-blogissa 9.3.2018.

Ajankohtaista

Iltalehti: Suomalaismeppien vaatimus kesäajasta luopumisesta lässähti – Euroopan parlamentti ainoastaan kehottaa komissiota tutkimaan kellojen siirtelystä luopumista

8.2.2018

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) pettyi Euroopan parlamentin kesäaikadirektiiviä koskevan äänestyksen tulokseen. Kaikki Suomen europarlamentaarikot ajoivat tiukempaa päätöslauselmaa, jossa Euroopan komissiota olisi kehotettu luopumaan kaksi kertaa vuodessa tapahtuvasta kellojen viisarien siirtelystä. Parlamentin enemmistö halusi kuitenkin vain kehottaa komissiota tutkimaan kesäajasta luopumista. Parlamentin kannan ohella komissio ottaa mahdollisissa jatkoselvittelyissä huomioon myös EU-jäsenmaiden kannat asiaan. Esimeriksi Suomen hallitus ajaa kesäajasta luopumista.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Iltalehti: Suomen kanta voitti elintärkeässä metsä-äänestyksessä -”suurin osa eurooppalaisista ei ymmärrä tilannettamme”

13.9.2017

Euroopan parlamentti hyväksyi täpärästi muutoksen metsien hiilinielujen laskentatapaan. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) kuvailee taistelua metsien hakkuusta erittäin kovaksi. Sarvamaalla itsellään oli Strasbourgissa lenkkikengät jalassa, koska hän kiersi lobbaamassa Suomen asiaa mepiltä toiselle.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Iltalehti: Tänään EU-parlamentissa päätetään kuinka käy Suomen metsien – ”Äänestys voi olla tiukka”

EPP-ryhmä, johon europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) kuuluu, jätti LULUCF-asetukseen Suomelle tärkeän muutosesityksen. LULUCF-asetuksessa määritellään ajanjakso, johon metsien käyttöä verrattaisiin vuodesta 2020 alkaen. Tavoitteena on torjua ilmastonmuutosta ja lisätä hiilinieluja. Suomessa ja monissa pohjoisissa EU-maissa ongelmana pidetään kuitenkin sitä, että historiaan perustuva vertailutieto asettaa EU-maat keskenään hyvin eriarvoiseen asemaan. EPP:n muutosesityksen tarkoitus on, että Suomen hyvin hoidetut metsät säilyisivät edelleenkin laskennallisina hiilinieluina lisääntyvistä hakkuista huolimatta.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Iltalehti: Pitäisikö moottoripyörien saada ajaa autojen välissä?

6.6.2017

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan Suomi voisi ottaa mallia Kaliforniasta, jossa autojonojen ohittaminen moottoripyörällä on laillistettu. Moottoripyörien splittauksesta eli moottoripyörien kaistojen välissä ajamisesta on keskusteltu jo useampi vuosi, mutta laki sen sallimisesta on epäselvä. Erityisesti eteläisen Euroopan maissa se on käytäntö, vaikka laki ei sitä suoranaisesti sallikaan.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Iltalehti: Euroedustaja Sarvamaa selvityttää EU:n muhkeat siirtymäkorvaukset – Vapaavuoren siirtymäkorvaus ”viimeinen pisara”

1.6.2017

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) kritisoi EU:ssa toimivaa korvausjärjestelmää. EU maksaa entisille poliittisille johtajille tuhansien eurojen siirtymäkorvausta, vaikka he olisivat jättäneet tehtävänsä ja siirtyneet uusiin työpaikkoihin. Sarvamaa sai budjettivalvontavaliokunnan teettämään laajan selvityksen EU:n toimielinten korvauskäytännöistä. Sarvamaa uskoo, että meppien keskuudessa muutosliikkeelle on mahdollisuuksia.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Laiton maahanmuutto on kitkettävä, IL-blogi

24.4.2017

Eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka alkaa vihdoin toimia. Vuosina 2015 ja 2016 ympäri mannerta koettu paine ja kaaos näyttävät tasaantuneen. Ihmisvirrat ovat enemmän tai vähemmän hallinnassa, mutta tasapaino on herkkä. Vielä ei voida huokaista helpotuksesta. Jälkivaikutukset koettelevat edelleen järjestelmän oikeutusta, minkä lisäksi seuraavina vuosikymmeninä voidaan odottaa jopa paljon suurempaa maahanmuuttoaaltoa Afrikasta.

Tehdyistä virheistä pitää toki ottaa opiksi, mutta niihin ei saa jäädä vellomaan. Totuus on, että tärkeämpää on ymmärtää mahdollisten uusien maahanmuuttajien toimintaa. Poliittinen retoriikka, korosti se sitten ihmisoikeuksia tai kansallista turvallisuutta, ei näytä heihin pahemmin vaikuttavan. Tärkeämpiä ovat jo Eurooppaan saapuneiden maahanmuuttajien kokemukset.

Eurooppa vanhenee auttamattoman nopeasti. Sama kehitys on nähtävissä myös Suomessa. Tällä hetkellä suomalaisista noin 20 prosenttia on yli 60 vuotiaita. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2060 lukema hipoo jo 30 prosenttia. Hallittua ja laillista maahanmuuttoa tarvitaan sekä helpottamaan huoltosuhdetta että parantamaan kilpailukykyä.

Huutavasta tarpeesta huolimatta maahanmuutto on lisännyt kantaväestön pelkoja – riippumatta siitä, ovatko tulijat Euroopasta vai muualta. Monilla on huoli sekä omasta työpaikasta että yhteiskunnan turvallisuudesta. Tällainen maaperä on osoittautunut hyväksi kasvualustaksi populismille ja vaatimuksille rajojen sulkemisesta sekä ihmisten liikkuvuuden rajoittamisesta.

Jotta maahanmuutto pysyy hallussa ja tilanne vakaana, on pyrittävä kitkemään laitonta maahanmuuttoa. Siis sitä, että maahan tullaan tai jäädään ilman asianmukaisia lupia. Ihmissalakuljetuksen, järjestäytyneen rikollisuuden ja pimeiden työmarkkinoiden torjunta on kaikkien etu.

Toimivan maahanmuuttopolitiikan pitää ottaa huomioon sekä talous että turvallisuus. Mahdollisia keinoja laittoman maahanmuuton torjumisen näkökulmasta ovat esimerkiksi tiedusteluyhteistyön parantaminen ja työmarkkinoiden rakenteiden uudistaminen. EU:ssa on jo esimerkiksi parannettu matkustajatietojen automaattista välittämistä sekä raja- ja merivartiovirastoa, jonka vahvistamista edistin Euroopan parlamentissa.

Toisin sanoen laittoman maahanmuuton ehkäisy ei tarkoita kaiken maahanmuuton tyrehdyttämistä ja rajojen sulkemista. Useat kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet maahanmuuton tuovan taloudellista hyötyä myös niissä tapauksissa, joissa tulijat päätyvät pääasiassa matalapalkkaisiin tehtäviin.

Laillisen maahanmuuton eteen pitää tehdä töitä. Omalla vastuullani on tällä hetkellä useita viisumien ja oleskelulupien yhdenmukaistamiseen tähtääviä esityksiä. Tarkoituksena on hallita ihmisvirtoja ja sen kautta myös luoda luottamusta, hälventää pelkoja ja luoda maahanmuuttoon rakentavammin suhtautuvaa ilmapiiriä. Työ on hidasta arkista puurtamista, mutta se on tehtävä.

Samalla on tunnustettava, että laiton maahanmuutto ja sen kitkentä ovat vain pieni osa kestävää siirtolaispolitiikkaa. Tärkeässä roolissa ovat myös rajaturvallisuuden parantaminen, kansainvälisistä humanitäärisistä velvoitteista huolehtiminen, kotouttaminen ja työmarkkinarakenteiden joustavoittaminen.

Julkaistu IL-blogissa 24.4.2017.

Ajankohtaista

Trumpin puheet ja teot, IL-blogi

2.3.2017

Trump on ollut Yhdysvaltojen presidenttinä reilun kuukauden. Nyt on hyvä hetki kerrata, mitä Trump on presidenttikautensa aluksi saanut aikaan. Hän on käyttänyt ahkerasti asetusoikeuttaan sekä kauppapolitiikassa että ulkosuhteissa.

Ulospäin näyttää siltä, että Trump on keskittynyt lähinnä hajottamaan. Eurooppa on pelännyt hänen sanoutuvan irti perinteisestä, Yhdysvaltojen johtamasta kansainvälisestä turvallisuusyhteistyöstä ja kauppapolitiikasta. Viimeistään Trumpin yleinen EU-vastaisuus on nostanut monen karvat pystyyn.

Puheissaan Trump onkin arvaamaton ja ristiriitainen. Mutta suurin osa niistä on aivan hölynpölyä. Katsotaan siis enemmän presidentin tekoja.

Tähän mennessä Trump on presidentin asetuksella irtisanoutunut Tyynenmeren vapaakauppasopimuksesta, asettanut maahantulokiellon tietyistä muslimimaista tuleville matkustajille, lopettanut aborttineuvontaa antavien järjestöjen rahoituksen ja tilannut muurin Meksikon vastaiselle rajalle. Lisäksi hän on esittänyt Nato-maille vaatimuksia puolustusmenojen lisäämisestä.

Paitsi että. Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimus oli jo käytännössä tuhoon tuomittu kongressin vastustuksen vuoksi. Sopimus olisi todennäköisesti hylätty, vaikka Trumpia ei olisi valittu presidentiksi.

Maahantulokiellolla olisi todellisuudessa jäädytetty kaikkien pakolaisten tulo Yhdysvaltoihin kuudeksi kuukaudeksi, jonka aikana tulijoiden taustojen tarkistusprosessit olisi uudistettu. Muslimeita ei varsinaisessa asetuksessa mainittu sanallakaan. Paljon kohuttu lista maista oli Obaman aikaisen lainsäädännön peruja. Tämän asetuksen takana Trump aikoo pysyä antamalla sen uudestaan tarkistetussa muodossa.

Republikaanipresidentti Ronald Reagan puolestaan kielsi aborttineuvontaa antavien järjestöjen rahoituksen ensimmäisen kerran 1984. Tämän jälkeen jokainen demokraattipresidentti on kumonnut säädöksen ja jokainen republikaanipresidentti tuonut sen takaisin. Päätöksen järkevyydestä toki voidaan olla eri mieltä.

Meksikon rajalle rakennettavan muurin rahoitus taas on edelleen aivan auki. Selvää on, että Meksiko ei sitä maksa. Toisaalta rajalla on jo lähemmäs 1000 kilometriä aitaa, jonka rakentaminen aloitettiin 1994. Lisäksi rajajoki Rio Grande kattaa lähestulkoon 2000 kilometriä 3100 kilometrin mittaisesta rajasta.

Trump antoi myös vihdoin tukensa Natolle ja kiitteli sen jäseniä puolustusmäärärahojen lisäämisestä Suomen aikaa aikaisin keskiviikkoaamuna ensimmäisessä kongressille pitämässään puheessa. Lisäksi varapresidentti Mike Pence vakuutti viikon takaisella vierailullaan Brysselissä Yhdysvaltojen tukevan EU:ta jatkossakin. Yhteistyö jatkuu sekä turvallisuuden että kansainvälisen kaupan saralla.

Tähän mennessä Trumpin tekemät todelliset muutokset ovat siis olleet melko pieniä. Vertailun vuoksi: Obama vei ensimmäisen kuukautensa aikana läpi esimerkiksi 787 miljardin dollarin elvytyspaketin, joka vaati myös kongressin hyväksynnän.

Yhdysvaltoja voidaan pitää yhtenä maailman vanhimmista ja vahvimmista demokratioista puutteistaan huolimatta. Se on toisen maailmansodan jälkeen ottanut itselleen johtavan aseman liberaalin oikeusvaltion arvojen levittäjänä. Presidentin puheita ei voi jättää huomioimatta, mutta teot näyttäisivät vievän Trumpia ja hänen politiikkaansa melko perinteiseen suuntaan.

Trumpin nostattama meteli pitää laittaa mittasuhteisiinsa. Useat hänen kommenttinsa ovat huolestuttavia ja niihin pitää suhtautua vakavasti. Mutta meidän on pidettävä pää kylmänä ja mieli kirkkaana. Trumpin retoriikka ja teot on erotettava toisistaan. Muuten kritiikiltä menee kärki.

Julkaistu IL-blogissa 2.3.2017.

Ajankohtaista

EU:n on näytettävä tietä kauppapolitiikassa, IL-blogi

3.2.2017

Kansainvälinen kauppapolitiikka on historiallisessa taitekohdassa. Sen takaa Yhdysvaltojen presidentti. Donald Trump veti heti virkakautensa alkajaisiksi maansa pois Tyynenmeren vapaakauppasopimuksesta TPP:sta. Lisäksi hän on uhannut neuvotella uusiksi Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen NAFTA:n. Myös EU:n ja Yhdysvaltojen välisen vapaakauppasopimuksen TTIP:n tulevaisuus näyttää äärettömän epävarmalta.

Trump hylkäsi presidentin asetuksella muun muassa Australian, Japanin, Malesian, Meksikon, Perun ja Vietnamin kanssa neuvotellun vapaakauppasopimuksen, koska piti sitä amerikkalaisten työläisten etujen vastaisena. Teon välittömien taloudellisten vaikutusten arvioidaan olevan pieniä. Trumpin huolellisesti allekirjoittaman käskyn laajempi maailmanpoliittinen merkitys on kuitenkin huomattava.

Trump on vastustanut vapaakauppasopimuksia vuosikymmenten ajan. Hänen ajamansa poliittinen linja ei ole yllätys. Taustalla on lyhytnäköinen yritys suojata Yhdysvaltojen teollisuutta ja työpaikkoja kansainväliseltä kilpailulta.

Yllättävää sen sijaan on, että kaikista maailman päämiehistä juuri Yhdysvaltojen presidentti suhtautuu vastahakoisesti vapaakauppaan ja globalisaatioon. Yhdysvallat on 1930-luvun suuresta lamasta ja toisesta maailmansodasta lähtien johtanut monenkeskisiin vapaakauppasopimuksiin perustuvaa maailmanlaajuista taloudellista integraatiota.

Yhdysvallat oli merkittävässä roolissa heti toisen maailmansodan jälkeen solmitussa tullimaksuja ja kauppaa koskevassa yleissopimuksessa GATT:ssa ja myös sen 1994 syntyneessä perillisessä Maailman kauppajärjestö WTO:ssa. Tarkoituksena oli luoda kaikille maille tasapuoliset mahdollisuudet käydä kauppaa alentamalla tulleja ja muita kaupan esteitä.

Maailmankauppa on GATT:n ja WTO:n myötä kasvanut huikeasti. Samalla yhteisiin sääntöihin perustuva kansainvälinen kauppa ja talouskasvu ovat vähentäneet köyhyyttä, parantaneet elintasoa ja lisänneet vakautta. Tämän voi todeta vertailemalla esimerkiksi niitä kehitysmaita, jotka ovat osallistuneet erilaisiin vapaakauppajärjestelyihin ja niitä, jotka nojaavat suljettuun talouteen.

Amerikalle suotuisempien kauppasopimusten neuvottelun lisäksi Trump on uhannut korottavansa tulleja erityisesti Kiinasta ja Meksikosta tuleville tuotteille. Se, että tämä on WTO:n sääntöjen vastaista, ei haittaa. Trumpin mukaan myös WTO on katastrofi, josta Yhdysvallat voi erota.

Paluu tiukasti kahdenvälisiin sopimuksiin perustuvaan järjestelmään ja kansainvälisten järjestöjen näivettyminen olisi kuitenkin kaikkien kannalta kohtalokasta. On totta, että Dohan kehityskierros on saanut WTO:n vaikeuksiin. Yhdysvaltojen eroaminen olisi lopun alku nykyiselle yhteisiin sääntöihin perustuvalle kansainväliselle kauppajärjestelmälle.

Amerikkalaisten voimakas kotimaisen tuotannon, työpaikkojen ja talouden näennäinen suojelu tulleja ja muita kaupan esteitä käyttämällä voi johtaa taloudellisen keskinäisriippuvuuden murenemiseen maailmanlaajuisestikin. Ulkopolitiikan näkökulmasta sulkeutuneen ja sisäänpäin käpertyvän ajattelun leviäminen kansainvälisen kaupan ulkopuolelle olisi hirvittävää.

Varmaa on, että epävakaus lisääntyy sitä nopeammin mitä enemmän maailmanpolitiikka perustuu pelkästään kahdenvälisiin suhteisiin. Se olisi Suomen kannalta katastrofi. Siksi meidän täytyykin nyt itse toimia eikä vain toivoa parasta.

Syksyllä viimeisiä allekirjoituksia vaille valmis EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus CETA tyssäsi Belgian ranskankielisen alueen Vallonian vastustukseen. Lopulta sielläkin ymmärrettiin sopimuksen tuomat hyödyt. Tämä farssi ei saa kuitenkaan toistua enää 15.2. Euroopan parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa. Meidän on otettava kynä kauniiseen käteen ja osoitettava maailmalle, että pystymme ja haluamme toimia. CETA on eurooppalaisten ja kanadalaisten mahdollisuus edistää vakautta ja osoittaa, mihin suuntaan me haluamme kansainvälistä järjestelmää viedä.

Julkaistu IL-blogissa 3.2.2017