Sisäinen turvallisuus alkaa toimivasta ulkorajasta, IL-blogi

15.5.2019

Euroopan unionin sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat kietoutuneet tiiviisti yhteen. Turvallisuuden kahden  ulottuvuuden välinen yhteys konkretisoituu EU:n ulkorajassa. Sen hallinta on sisäisen vakauden perusedellytys.

Vuonna 2015 ulkorajoille kohdistui ennennäkemätöntä painetta. Muuttovirtojen kohisten kasvanut volyymi paljasti rajavalvontamme puutteet. Rajat ylitettiin laittomasti yli 1,8 miljoonaa kertaa. Sen jälkeen yksi EU:n tärkeimmistä tehtävistä on ollut kehittää ulkorajojen valvontaa niin, että laiton maahanmuutto saadaan lopetettua.

Komissio vastasi puutteisiin esittämällä Eurooppalaisen raja- ja merivartioston sekä Euroopan unionin turvapaikka-asioiden tukiviraston EASO:n vahvistamista. Olin parlamentin suurimman ryhmän EPP:n pääneuvottelijana näitä esityksiä käsittelevissä budjettivaliokunnan lausunnoissa.

Molemmat ehdotukset ovat tarpeen, sillä Eurooppaan suuntautuvat muuttovirrat on pakko ottaa hallintaan ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt voitava palauttaa järkevästi.

Tällä hetkellä pisimmällä valmisteluissa on raja- ja merivartiostoa koskeva ehdotus, jossa uutuutena tulee esimerkiksi 10 000 hengen pysyvä joukko. Olen korostanut läpi neuvotteluiden sitä, että  käytännön tason päällekkäisyyksiä kansallisten ja EU:n yhteisten järjestelmien välillä on vältettävä. Tuplatyöstä ei ole mitään hyötyä, resurssit tarvitaan sinne missä on aukkoja.

Yhteisen tekemisen ei kuitenkaan ole tarkoitus keskittää maahanmuuttoasioita ja rajavalvontaa EU:lle.  Päävastuu ulkorajojen valvonnasta säilyy viime kädessä jäsenvaltioilla. EU:n rooli on kehittää yhteistä politiikkaa ja mahdollistaa kaikkia hyödyttävä yhteistyö. Toisin sanoen EU avaa meille uuden mahdollisuuksien tason kansallisten järjestelmien tueksi.

Siirtolaiskriisin puhkeamisen jälkimainingeissa julkaistiin EU:n globaalistrategia eli ulko- ja turvallisuuspoliittinen suunnitelma. Sen keskeinen ratkaisu vakauden säilyttämiseen Euroopassa on vahvistaa EU:n kykyä reagoida yllättäviin sisäisiin ja ulkoisiin uhkiin sekä sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin.

Mikä sitten on se taikakeino, jolla strategia toteutetaan?

Mielestäni yksi hyvä lähtökohta on varmistaa, että olemassa olevat järjestelmät alkavat toimia niin kuin niiden pitäisi.

Viime vuonna laittomien rajanylitysten määrä oli 92% pahinta piikkiä alhaisempi. Suunta on siis oikea. Seuraavaksi meidän on keskityttävä tehostamaan laittomasti maahantulleiden palautuksia, jotka eivät vielä suju yhteisten pelisääntöjen mukaisesti.

Julkaistu IL-blogissa 15.5.2019.

MTV uutiset: Ensi kuussa alkaa Suomen puolen vuoden urakka EU:n työnjohdossa, edessä suuria uudistuksia – ”On iso vastuu, miten tätä isoa orkesteria johdetaan”

9.5.2019

Tuoreen selvityksen mukaan suomalaisten meppien vaikutusvalta on hyvissä kantimissa. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on 751 mepin joukosta 14. vaikutusvaltaisin. ”Mielestäni suomalaisten äänestäjien pitäisi olla vain tyytyväisiä, että ovat valinneet sinne ahkeria, peräänantamattomia ja oman asiansa puolesta taistelevia kansanedustajia. On korkea työmoraali ja halu vaikuttaa”, sanoo Euroopan komission Suomen edustuston päällikkö Antti Peltomäki.

Lue uutinen ›

Politico: Orbán backs away from Weber

6.5.2019

Unkarin pääministeri Viktor Orbán ei tue enää Euroopan kansanpuolueen kärkiehdokasta Manfred Weberiä Euroopan komission puheenjohtajaksi. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on iloinen siitä, että Orbán ottaa etäisyyttä EPP:hen. Hän näkee sen merkkinä siitä, että puolueen päätös jäädyttää Fideszin jäsenyys viime maaliskuussa on toiminut toivotulla tavalla. ”Joey Ramonen sanoin: ’Glad to see you go go go go, goodbye!'”, toteaa Sarvamaa.

Lue uutinen ›

Työn juhlaa kaikille – olisipa aihetta enemmänkin!, IL-blogi

30.4.2019

Tänään virittäydytään juhlimaan työtä. Aihetta onkin, mutta ei vielä tarpeeksi. Suomessa työllistämisen kankeat pelisäännöt sotivat edelleen sitä perustavanlaatuista merkitystä vastaan, mikä työllä on  yksilölle ja yhteiskunnalle. Monta tarpeellista työpaikkaa on vielä syntymättä.

Katseet kääntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Euroopanlaajuisesti viimeisen viiden vuoden aikana 85% uusista yksityisen sektorin työpaikoista on syntynyt juuri niistä. Suomessa on ollut perinteisesti vahva suuryrityskulttuuri, mutta viime vuosina työpaikkoja on syntynyt meilläkin eniten juuri pk-sektorille. Vauhtia vaan tarvittaisiin roimasti lisää.

Yritykset ovat kaivanneet joustavuutta työllistämisen edellytyksiin jo pitkään, mutta sitä ei ole edelleenkään läheskään tarpeeksi. Erityisen suurissa ongelmissa ovat pienet yritykset. Nykyisillä edellytyksillä on todella vaikeaa tehdä kannattavaa bisnestä.

Esimerkiksi määräaikaista työntekijää, joka ei ole jonkun sijainen, ei voi lomauttaa vaikka koko yrityksen tuotanto keskeytyisi kokonaan vaikkapa joksikin kesäkuukaudeksi. Tällainen kankeus koituu kaikkien tappioksi.

Euroopan komission tuoreimman raportin mukaan vuonna 2017 99,8% EU-maiden muista kuin rahoitusalan yrityksistä oli pieniä ja keskisuuria yrityksiä, ja ne työllistivät 66,4% väestöstä. Se, miten yrityksemme voivat ja miten kannattavaa niiden on työllistää, vaikuttaa koko kansantalouden tilaan. Siksi yritysten edellytyksiä palkata työntekijä olisi vastuutonta vaikeuttaa. Tarvittavat toimet ovat nimenomaan päinvastaisia.

Kasvu ei pääse tällä menolla koskaan kunnolla vauhtiin. Ilman kasvua meillä ei ole mitään mahdollisuutta toteuttaa haluttuja ja tarvittavia uudistuksia, eikä edes säilyttää nykyistä julkisten palvelujen tasoa. Eikä kestävää kasvua ole ilman korkeaa työllisyyttä.

Suunnitelmia ei voi rakentaa sen varaan, että työllisyys jotenkin kummasti kasvaisikin itsestään ennustettua nopeammin. Vaikka Suomen työttömyys on laskussa, ei tämänhetkinen tilanne anna syytä hengähtää helpotuksesta.

Suomen työllisyysaste pitää saada nostettua 80 prosenttiin. Nykyinen noin 73 prosenttia on tuhon tie koko Suomelle.

Kokoomus julkaisi tänään vastauksensa hallitustunnustelijan kysymyksiin. Puolueemme kynnyskysymyksissä hallitusvastuuseen tarttumiselle korostettiin taloutta ja  korkeaa työllisyyttä sen avaimena. Nämä kysymykset ovat ratkaisevia Suomen tulevaisuudelle pidempään kuin vain seuraavan hallituskauden ajan.

Malja siis työlle – olkoon sen tekeminen ja tarjoaminen Suomessa tulevaisuudessa entistä kannattavampaa!

Julkaistu IL-blogissa 30.4.2019.

Kaivoslaki rikkoo EU:n periaatteita, Warkauden Lehti

Kaustisilta kuului ikäviä uutisia, kun Syväjärvelle suunniteltu avolouhos sai vuoden alussa ympäristöluvan huolimatta hankkeen ilmiselvistä riskeistä alueen vesistöille, rauhoitetuille viitasammakoille ja viereiselle Vionnevan Natura-suojelualueelle. Vastaavia esimerkkejä räikeästä välinpitämättömyydestä kaivosten lupia myönnettäessä löytyy ympäri Suomea. Syynä tähän on löperö kaivoslaki, joka sallii kaivosyritysten tuhoisan käytöksen.

Kansalaisaktivismin ja mediahuomion myötä kaivoslain herättämä pöyristys ja paine sen uudistamiseksi ovat kasvaneet. Hallituksen vastaus kansalaisten huoleen viime kuussa oli kuitenkin kuin isku vasten kasvoja. Lakiin hyväksyttiin muutoksia, joilla helpotetaan kaivosyhtiöiden asemaa edelleen, sen sijaan että lisättäisiin näiden vastuuta ympäristövaikutuksista.

Suomen venkoilua kaivoslain uudistamisessa on vaikea ymmärtää myös siksi, että se on ristiriidassa EU:n luonnonsuojeluperiaatteiden kanssa. Suomi on jo saanut Euroopan komissiolta huutia näiden direktiivien huolimattomasta toimeenpanosta.

EU:n ympäristönsuojelulakien pohjalta on perustettu Natura-alueita, jotka suojelevat tiettyjä lajeja ja luontotyyppejä. Niitä on myös monien kaivostemme läheisyydessä. Natura-alueiden suhteen on selkeät säännöt ja matala kynnys kaivoslupien hylkäämiselle: täytyy olla täysi ennakkovarmuus siitä, ettei hankkeella ole mitään haitallisia vaikutuksia luontoon.

Pykälä tuntuu kuitenkin suomalaisilta viranomaisilta unohtuneen. Esimerkiksi Kermajärven Natura-alueen luontoa uhkaava Aitolammen kaivos joutui lykkäämään hankettaan ja tekemään lisää ympäristöselvityksiä vasta kansalaisten noustua äänekkäästi sitä vastustamaan.

Ongelmana on, että ympäristöarvioinnin tuottaa kaivosyritys itse, eikä luvan myöntävällä viranomaisella ole resursseja tietojen tarkistamiseen. On uskomattoman naiivia, että luotamme voittoa tavoittelevien kaivostoimijoiden tekevän puolueettomia raportteja, jos niille annetaan vapaat kädet. Esimerkiksi Muonionjokeen jätevesiensä laskemista suunnittelevan Hannukainen Mining Oy:n oman arvion mukaan hankkeen vaikutukset ovat ”häviävän pieniä”, vaikka asiantuntijatahojen mukaan ne riittäisivät vaarantamaan vesistön lohikalat.

Myös kehnon ennaltaehkäisyn seurauksena syntyvien ympäristövahinkojen jälkipyykkiin ollaan varauduttu huonosti. EU velvoittaa jäsenmaansa luomaan rahoitusmekanismeja tuhojen torjumiseksi. Suomi ei tätä velvoitetta kuitenkaan ole toteuttanut. Seurauksena on ollut Hituran nikkelikaivoksen kaltaisia tapauksia, joissa tuhojen korjaamisesta koituvat miljoonien laskut jäävät lopulta veronmaksajien maksettavaksi, kun kaivoksen konkurssipesästä loppuvat rahat kesken.

Suomen kaivoslaki täytyy päivittää vastaamaan muualla Euroopassa jo noudatettavia periaatteita.

Julkaistu Warkauden Lehdessä 30.4.2019

Maahanmuuttopolitiikka määrittää Euroopan tulevaisuuden, Verkkouutiset

29.4.2019

Suomalaista poliittista keskustelua leimaa muuallakin Euroopassa ilmenevä vaiva. Maahanmuutosta puhuminen on jäänyt liiaksi yhden porukan harteille. Keskustelua –  jos sitä voi sellaiseksi kutsua –  käydään tunnepohjalta ja tarjolla on vain rasistin tai isänmaan vihollisen leima. Ei ihme, että valtaosa tyytyy seuraamaan kärkästä kommentointia hiljaisena vierestä tai ostaa parempien vaihtoehtojen puutteessa heikosti perusteltuja heittoja.

Maahanmuuttopoliittisen keskustelun köyhyys on meidän kaikkien tappio. Aihe ei ole helppo. Samalla se on äärimmäisen tärkeä, sillä sitä koskevat ratkaisut ja niissä onnistuminen määrittelevät Euroopan tulevaisuuden. Siksi sen linjaukset on tehtävä vastuullisesti ja realistisen tilannekuvan pohjalta. Mielikuvien varaan rakentamalla ei synny käytännön tasolla toimivaa politiikkaa.

Välillä kannanotoissa eksytään epämääräisille raiteille jo sen takia, että perusteet ovat hukassa. Muuttoliikettä puidessa on aina pidettävänä kirkkaana mielessä, puhutaanko laillisesta maahanmuutosta, laittomasta maahanmuutosta vai kansainvälisestä suojelusta ja turvapaikanhakijoista.

Silloin kun puhutaan laittomasta maahanmuutosta EU:n alueelle, tavoitteenani on ehdoton nollapeli. On täysin kestämätön ajatus, että meillä on vapaan liikkuvuuden alue, jos sen rajat vuotavat kuin seula, kuten vuonna 2015 kävi.

Raivostuttavinta on se, että siirtolaiskriisin paljastamat heikkoudet olivat jo entuudestaan tiedossa, mutta EU-mailta ei löytynyt poliittista tahtotilaa tarttua asiaan ennen kohtalokasta piikkiä muuttoliikkeen volyymissa. Tätä on vaikea ymmärtää, varsinkin kun vastuu ulkorajojen valvonnasta on viime kädessä nimenomaan jäsenvaltioilla itsellään.

Ulkorajojen saralla EU:n rooli on kehittää yhteistä politiikkaa ja mahdollistaa kaikkia hyödyttävä yhteistyö. Hyvä esimerkki on Euroopan parlamentin pari viikkoa sitten hyväksymä päätös Euroopan raja- ja merivartioston vahvistamisesta 10 000 hengen pysyvällä joukolla. Olin osaltani varmistamassa, että vartioston budjetti suunnitellaan vastuullisesti vastaamaan sille uskottua tehtävää: tukea EU-maiden rajavalvontaa, rikollisuuden torjuntaa ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttamista.

Erityisesti palautusten saralla apu on todella tarpeen. Siinä missä paine ulkorajoilla on helpottanut ja laittomien rajaylitysten määrä oli viime vuonna vain 8% vuoden 2015 yli 1,8 miljoonasta, onnistuneiden palautusten osuus sen kuin huononee.

Euroopan komission virallisten lukujen mukaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista tai muuten EU:n alueella laittomasti oleilevista henkilöistä palautettiin onnistuneesti vuonna 2016 45,8 % ja vuonna 2017 36,6 %. Tämä trendi on ehdottavasti saatava kääntymään.

Palautuspäätöksen antaminen laittomasti EU-alueella oleilevalle on jäsenvaltioiden oikeus ja velvollisuus. Palautuksen toteuttamisen suhteen kuvio onkin monimutkaisempi. Silloinkin kun päätös on lainsäädännön ja ihmisoikeuspykälien suhteen selvä, käytännön palautusta hankaloittaa usein henkilön tai vastaanottavan EU:n ulkopuolisen maan haluttomuus yhteistyöhön.

Toisaalta monissa tilanteissa haasteet ovat johtuneet EU-mailta puuttuvista keinoista jakaa tietoja keskenään tai koko turvapaikkajärjestelmän valuvioista. Näihin epäkohtiin puututaan parhaillaan. Työn alla on joukko uudistuksia, joilla halutaan muun muassa yhtenäistää ja nopeuttaa nykyisin varsin epäselvää turvapaikanhakuprosessia. Samalla saataisiin järjestelmän väärinkäytöksiin puuttumiseen paremmat työkalut. Ehdotus jumittaa nyt jäsenvaltioiden pohdiskeltavana neuvostossa, ikävä kyllä.

Pitkittyneet lupaprosessit sekä vaihtelevat säännöt porsaanreikineen hukkaavat resursseja ja tuottavat valitettavia seurauksia kaikille osapuolille. Tarvitsemme johdonmukaiset edellytykset tulijoiden jäämiselle Eurooppaan. Sen jälkeen, kun tulokriteerit ovat selkeät, prioriteetiksi nousevat työllistymistä ja integraatiota helpottavat toimet. Luvan kanssa tulevilla siirtolaisilla on oltava aito mahdollisuus päästä osaksi yhteiskuntiamme.

Viime vuosista oppineina meillä on mahdollisuus tehdä parempaa ja vahvempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Tarvittavat päätökset eivät kuitenkaan synny itsestään. Toivoa sopii, että suomalaiset uskaltavat vaatia kansallisilta ja eurooppalaisilta parlamentaarikoiltaan aitoa johtajuutta maahanmuuttopolitiikassa erilaisten mielikuvien maalailun sijaan.

Julkaistu Verkkouutisissa 29.4.2019

Tahtoo Tampereelle – tunnissa!, IL-blogi

25.4.2019

Tunnin junayhteydet Tampereelta ja Turusta Helsinkiin olisivat kaikkien mielestä erinomainen juttu. Hiilidioksidipäästöt pienenisivät, bisnes luistaisi, ihmiset liikkuisivat entistä jouhevammin. Ratojen kunnostaminen supernopeille yhteyksille kuitenkin maksaa. Rahanreikiä on tunnetusti enemmän kuin rahaa.

Mutta eipä hätää – EU tulee apuun! Erityisesti pääradan kunnostamiseen Helsingistä Tampereelle ja pidemmällekin, Oulun kautta aina Tornioon saakka olisi saatavilla runsaastikin EU:n rahoitusta. Suomalaiset virkamiehet, maakuntalobbarit ja mepit ovat työnsä Brysselissä tehneet: Suomen pääratayhteys on saatu EU:n ns. TEN-T -infrakartalle.

Euroopan unionin ydinverkko yhdistää unionin alueella olevia talouden ja väestön solmukohtia toisiinsa, ideana tietysti tavaran ja ihmisten nopea liikkuminen yli jäsenvaltioiden rajojen etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Mutta Suomi ei ainakaan tänä vuonna rahaa hakenut. Miksi ihmeessä?

Suomesta puuttuu ratayhtiö, joka hoitaisi keskitetysti hankkeen suunnittelemisen ja myös EU-rahoituksen hakemisen. Ilman ratayhtiötä rahaa ei kannata lähteä hakemaan. Hallituksen eron myötä hanke jäi tältä hallitukselta kesken, eikä virkamieshallitus ole pystynyt asiaa viemään eteenpäin. Ihmettelin hetken, että miksi ei? Kunnes saman tien tajusin, että ensin ministerit kirmasivat vaalikentille ja nyt vaalien jälkeen ministerit (puolueet) keskittyvät pohtimaan seuraavaa hallitusta.

Tämä on sääli, koska Brysselissä komission virkamiehet istuvat sormiaan pyöritellen ja odottavat Suomen rahoitushakemusta.

Ei olisi varmaan pahitteeksi, jos heinäkuussa työnsä aloittavassa EU-parlamentissa olisi kokeneita meppejä työtä jatkamassa. Voitaisiin vaikka katsoa sen perään, etteivät komission virkamiehet unohda Suomea, josta sitä hakemusta ei kuulu. Vaikka rahat on jo kartalle pistetty.

Tarttis tehrä jotain, koska tarttis päästä Tampereelle tunnissa, nääs.

Julkaistu IL-blogissa 25.4.2019

Aamulehti: EU:lle rankaisukeino arvoja rikkovia jäsenmaita varten

5.4.2019

EU on saamassa tehokkaan rankaisukeinon niitä jäsenmaitaan kohtaan, joissa EU:n hyväksymiä oikeusvaltioperiaatteenmukaisia arvoja on loukattu. ”Ennen tätä päätöstä yhteisten eurooppalaisten arvojen, kuten vapauden, ihmisarvon, perusoikeuksien ja oikeusvaltion loukkaamiseen, voidaan puuttua tehokkaasti käytännössä vain, jos jäsenvaltiot ovat asiasta yksimielisiä. Huolimatta siitä, että kaikki ovat luvanneet näitä arvoja kunnioittaa”, europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) sanoo.

Lue uutinen ›

EPP: Sarvamaan oikeusvaltiolaki hyväksyttiin Euroopan parlamentissa

4.4.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) neuvottelema oikeusvaltioperiaatteen ja EU-tuet yhdistävä budjettilakiesitys hyväksyttiin tänään Euroopan parlamentin kannaksi ensimmäisessä käsittelyssä. ”Tavallisten yhteisiä pelisääntöjä kunnioittavien suomalaisten pussista ei pidä tukea oikeusvaltion ja demokratian keskeisiä periaatteita härskisti rikkovia jäsenmaita”, Sarvamaa painottaa.

Lue uutinen ›

Euroopan parlamentti: Oikeusvaltioperiaatetta uhkaavat EU-maat voivat menettää EU-maksuja

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) ajama budjettilakiesitys hyväksyttiin Euroopan parlamentissa. Lain avulla luodaan säännöt, joilla voitaisiin jäädyttää EU-maksuja jäsenmaihin, jotka puuttuvat tuomioistuimien toimintaan tai eivät pyri estämään petoksia ja korruptiota. “Tärkeintä tässä välineessä on EU-budjetin ja veronmaksajien rahojen suojaaminen”, kommentoi Sarvamaa. Parlamentti hyväksyi kantansa sääntöihin käsiäänestyksellä, jonka myötä päätetään parlamentin ensimmäinen käsittely.

Lue uutinen ›

Turun Sanomat: EU panee rahahanat kiinni EU-arvoja loukkaavilta jäsenmailta: ”Yksikään valtio ei voi rikkoa näitä arvoja kärsimättä seurauksista”

”Tärkeintä tässä välineessä on EU-budjetin ja veronmaksajien rahojen suojaaminen”, sanoo europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP), joka on toinen parlamentin hyväksymän esityksen pääneuvottelijoista.

Lue uutinen ›

MEP Sarvamaa oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta