13.1.2019
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on allekirjoittanut 129 kollegansa kanssa Britannian kansalaisille osoitetun kirjeen, jossa heitä pyydetään harkitsemaan Brexitiä uudelleen. Allekirjoittaneet mepit toivovat, että EU:ta voitaisiin uudistaa yhteistyössä Britannian kanssa.
12.1.2019
22.11.2018
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan Britannian EU-erosopimus tulisi hyväksyä. ”Mikä tahansa muu vaihtoehto toisi vain entistä enemmän epävakautta”, Sarvamaa sanoo. Hänen mukaansa parlamentin hyväksyttyä sopimuksen kaikki on enää kiinni briteistä.
4.11.2018
Iso-Britanniassa vaikeat Brexit-neuvottelut ovat johtaneet myös vaatimuksiin uudesta kansanäänestyksestä. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan uusi äänestys on mahdollinen muttei todennäköinen. ”Britannian sisäpolitiikka on tällä hetkellä sekaisin, eikä maasta löydy johtajuutta, joka voisi järjestää uuden kansanäänestyksen”, Sarvamaa sanoo.
17.10.2018
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan Brexit voi heikentää Britannian kansainvälistä ja taloudellista asemaa. Lisäksi hän on huolissaan Brexitin vaikutuksista Pohjois-Irlannin rauhanprosessiin. ”Rajakysymys on yksi tärkeimmistä sekä Iso-Britannian ja EU:n välisissä neuvotteluissa että brittien sisäpolitiikassa, mutta ennen kaikkea tavallisille saarivaltion ja Irlannin kansalaisille se on merkittävä”, Sarvamaa toteaa.
16.10.2018
Brexit-kansanäänestyksen tulos yli kaksi vuotta sitten oli kova pala. Iso-Britannia on historiallisesti ja maantieteellisesti osa Eurooppaa, mutta tarpeeksi suuri osa briteistä halusi ottaa taloudellista ja henkistä etäisyyttä Euroopan unioniin. Talouskriisiin, työttömyyteen, maahanmuuttoon ja itsemääräämisoikeuteen liittyvät pelot ja pettymykset purkautuivat.
Brexit astuu voimaan maaliskuun 29. päivä kello 23. Mitä lähemmäs ajankohta on tullut, sitä tarkemmin on selvinnyt, kuinka onneton asia ero onkaan. Lukemattomat taloudellisia vaikutuksia selvittäneet laskelmat ennustavat Iso-Britannian talouskasvun hidastuvan. Hidastuminen johtuu uusista tullimaksuista, rajoituksista tavaroiden, ihmisten, pääoman ja palveluiden rajat ylittävään liikkuvuuteen sekä maassa noudatettavaan lainsäädäntöön ja sopimuksiin liittyvästä epävarmuudesta.
Punnan arvo luultavasti heikkenee, mikä korottaa tuontitavaran hintalappuja. Lisäksi ainakin lääkkeiden ja ruoan hintojen ennustetaan nousevan Briteissä. Myös maanviljelijöiden odotetaan kärsivän EU:n asettamista tulleista. Asuntojen arvojen pelätään laskevan pahimmillaan jopa 35 prosenttia ja asuntokaupan hiipuvan.
Samalla kaupan ja valtion verotulojen vähentyminen oletettavasti kumoaa EU-jäsenmaksun poistumisesta koituvat säästöt. Julkisiin palveluihin, kuten terveydenhuollosta vastaavalle NHS:lle, ei ole luvassa lisää rahaa. Briteissä koulutukseen tehdyt leikkaukset ja uudet rajoitukset työvoiman liikkuvuudelle aiheuttavat luultavasti pulaa ainakin sairaanhoitajista.
Brittisatamille ennustetaan menetyksiä kun tullimaksujen ja uuden byrokratian välttämiseksi kuljetuksille etsitään uusia reittejä. Esimerkiksi Irlannin ja Espanjan välille on uutisoitu avattavan uusi lauttayhteys. Toisaalla Etelä-Englannissa varaudutaan muuttamaan moottoritie parkkipaikoiksi mahdollisten tullijonojen ja kaaoksen helpottamiseksi.
Netistä ostettavat tavarat ja palvelut ovat tulevaisuudessa mahdollisesti kalliimpia Isossa-Britanniassa kun EU:n geoblokkausta koskeva lainsäädäntö ei enää päde. Lisäjärjestelyitä tarvitaan Pohjois-Irlannin sähkönsaannin turvaamiseksi. Yhteistyö EU:n kanssa loppuu myös terrorismin vastaisessa taistelussa, ydinturvallisuudessa ja lentoliikenteessä.
Toisaalta Brexit on mahdollisuus luoda maan olosuhteisiin räätälöidyt säännöt esimerkiksi laivakuljetuksille, turismille ja maataloudelle. Toisaalta EU-lainsäädäntö tuskin on briteille yhdentekevää tulevaisuudessakaan globaalien arvoketjujen vuoksi. Saarivaltio ei välttämättä ole kaikille yrityksille tarpeeksi houkutteleva markkina-alue, jos sen sääntely poikkeaa merkittävästi muusta Euroopasta.
Myös Iso-Britannian kansainvälinen asema voi heiketä. Maalla ei enää nykyään ole samanlaista mahdollisuutta ohjata tulevaisuuden suuntaa kuin imperiumin kulta-aikoina. Siitä pitävät siirtomaiden itsenäistyminen ja talouden globalisaatio huolen. Lisäksi Ranskan kanssa YK:n turvallisuusneuvostossa tehdyn yhteistyön pelätään kärsivän.
Vaikutukset tuntuvat varmasti myös Euroopassa, jonka talouskasvun ja osakemarkkinoiden oletetaan kärsivän Brexitin aiheuttamasta epävarmuudesta. Muun EU:n ja brittien välisen kaupan lasketaan vähenevän merkittävästi. Vaikutukset tuntuisivat varsinkin saksalaisessa ja brittiläisessä autoteollisuudessa. Eurooppalaiset korkeakoulut pelkäävät brittiyliopistojen kanssa tehtävän tutkimus- ja koulutusyhteistyön loppuvan. Voittajia ei ole.
Mikään näistä seurauksista ei toivottavasti ole ylitsepääsemättömän vaikea. Mutta niiden yhteisvaikutus tuntunee tavallisten ihmisten arjessa ja vaatii totuttelua.
Kaikista surullisinta on kuitenkin Pohjois-Irlannin rauhanprosessin vaarantuminen. Tulevaisuudessa EU:n ulkoraja kulkisi Irlannin saaren läpi, mikä rajoittaisi vapaata liikkuvuutta ja vuorovaikutusta yhteisöjen välillä. Se ei ole omiaan lisäämään kovalla työllä saavutettua protestanttien ja katolilaisten herkkää yhteisymmärrystä.
Mutta jos EU:n ulkoraja ei käytännössä kulje Irlannin saaren läpi, kulkee se Pohjois-Irlannin ja muun Yhdistyneen kuningaskunnan välillä. Rajakysymys onkin yksi tärkeimmistä sekä Iso-Britannian ja EU:n välisissä neuvotteluissa että brittien sisäpolitiikassa, mutta myös tavallisille saarivaltion ja Irlannin kansalaisille.
Iso-Britannian eroneuvottelut EU:n kanssa ovat tällä hetkellä ennen näkemättömän vaikeassa tilanteessa. Ilman minkäänlaista sopimusta ja käsitystä tulevaisuudesta toteutuva Brexit on todennäköisempi kuin koskaan.
Reilut kaksi vuotta sitten Brexitiä pidettiin mahdottomana. Nyt ei uskota erosopimuksen syntyyn. Toivottavasti historia toistaa itseään.
Julkaistu IL-blogissa 16.10.2018.
31.5.2018
Euroopan komissio esitteli toukokuun alussa ehdotuksensa EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi. Rahoituskehys on EU:n budjetin ja koko toiminnan kannalta kriittinen. Se asettaa useaksi vuodeksi eteenpäin käytännössä ehdottoman katon Unionin talousarviolle ja ennen kaikkea sille, mitä EU pystyy tekemään.
Esityksen mukaan vuosien 2021–2027 yhteenlasketut EU-budjetit voisivat olla korkeintaan 1135 miljardia euroa. Se tarkoittaa noin 162 miljardia per vuosi. Yksityiskohdat saadaan touko-kesäkuussa, kun komissio antaa ehdotuksensa EU:n rahoitusohjelmiksi. Nyt annettiin isot suuntaviivat.
Eniten euroja käytettäisiin edelleen koheesio- ja maatalouspolitiikkaan. Samalla komissio näkee, aivan oikein, tarpeen rakentaa Euroopalle parempaa tulevaisuutta. Johdonmukaista on, että siihen ehdotetaan myös aiempaa suurempia panostuksia.
Tulevaisuuteen investoitaisiin lisäämällä tutkimuksen ja kehityksen, rajavalvonnan, sisäisen turvallisuuden, koulutusvaihdon sekä kehitys- ja ulkopolitiikan määrärahoja. Tuloksien saaminen ja hyötyjen näkyminen näillä aloilla vaatii luonnollisesti sitoutumista ja paljon aikaa. Kärsivällisyyttä. Niin kuin investoinnit aina vaativat.
Ihmisluonto on kuitenkin malttamaton. Sen vuoksi erittäin tuottoistenkin investointien tekeminen tuntuu usein ylitsepääsemättömän vaikealta. Rahanmeno kirpaisee heti, mutta parempaa tulevaisuutta pitää odottaa. Toisaalta, kun tulokset aikanaan ovat todellisuutta, ei aina muisteta, mistä parannukset johtuvat.
Ehkä tästä syystä kaukokatseisuus ei ole monenkaan EU-jäsenmaan vahvuus. Varsinkaan niiden, jotka vuositasolla laskevat maksavansa Unionin budjettiin liikaa. Valitettavasti Suomi kuuluu tähän porukkaan. Vaikka hallituksen ja valtiovarainministeriön luulisi malttavan nykyhetken lisäksi pitää silmällä tulevaisuutta.
Vahva EU-budjetti nimittäin on isänmaan etu. Niin ristiriitaiselta kuin se monen korvaan kuulostaakin. Innovaatioita ja turvallisuutta on järkevä edistää yhdessä EU-maiden kanssa. Isoihin haasteisiin, kuten muuttoliikkeeseen, pystytään vastaamaan tehokkaammin ja paremmin tuloksin yhdessä. Eurolla saadaan enemmän.
Suomen kannattaisi olla aktiivinen ja rakentava jäsenmaiden välisissä budjettikehysehdotusta ruotivissa neuvotteluissa. Se on paras tapa saavuttaa kansallinen etu ja varmistaa, että EU toimii kaikista parhaimmalla tavalla Suomen hyväksi.
Tästä syystä minulla on kana kynittävänä hallituksen EU:n rahoituskehykseen ottaman virallisen linjan kanssa. Kun vaatimuksia Brexitin aiheuttaman aukon täysimääräisestä huomioimisesta budjetissa lievennettiin karvan verran ja Suomi irtautui ehdottomien nettomaksajien kovimmasta leiristä, meno komission käytävillä helpottui.
Tiukkojen budjettineuvotteluiden ilmapiiri näet läikkyy myös muille sektoreille. Suomelle tärkeiden asioiden läpivienti esimerkiksi maatalouspolitiikassa helpottuu, jos meidän ei odoteta automaattisesti haraavan kaikessa vastaan.
Komission esitys EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi katsoo tulevaisuuteen. Sen pohjalta on mahdollista neuvotella Suomen kannalta hyvä lopputulos.
Suomen on otettava jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa heti rohkea vaikuttajan rooli ja tehtävä kaikkensa, jotta rahoituskehyksestä saadaan sopu ennen ensi kevään eurovaaleja. Tästä myöhästyminen johtaisi auttamattomasti Suomen plus-sarakkeen pienentymiseen.
Hallituksen on syytä tarkistaa linjaansa EU:n rahoituskehykseen. Muuten se sahaa sitä oksaa, jolla me kaikki suomalaiset nökötämme. EU-jäsenmaksu on nimittäin investointi Suomen tulevaisuuteen.
Julkaistu Nykypäivässä 31.5.2018.
25.5.2018
Odotettu ehdotus esiteltiin ensimmäisenä parlamentille
Vapun jälkeen mepit kokoontuivat vuoden toiseen minitäysistuntoon Brysselissä. Otimme kantaa muun muassa moniarvoisen ja vapaan lehdistön sekä maahanmuuttajalasten oikeuksien puolesta. Suurimman huomion sai kuitenkin komission ensiesittelyssä ollut ehdotus seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi eli MFF.
Sanahirviön takaa löytyy ikkuna EU:n lähitulevaisuuteen. EU:n vuosibudjetit rakennetaan laajemman kehyksen pohjalta, joka tehdään nykyisin seitsemäksi vuodeksi kerrallaan. Komission ehdotus kertoo siis paljon siitä, mihin EU tulee vuosina 2021–2027 keskittymään. Pitkän aikavälin suunnittelu on ehdoton edellytys budjetin tehokkaalle käytölle. Se on myös ainoa kestävä keino toteuttaa suuren mittaluokan ponnistuksia, eli hyödyntää yhdessä tekemisen mahdollisuudet.
Komission esittelyn jälkeisenä päivänä 3.5. budjettikomissaari Günther Oettinger oli budjettivaliokunnan kokouksessa vastaamassa kysymyksiimme. Moniin ei ollut vielä saatavilla vastauksia, sillä tämänhetkisessä ehdotuksessa asetettiin vasta kokonaispotti ja budjettilinjat. Tarkempaa tietoa käytännön toteutuksesta saamme touko-kesäkuun vaihteessa.
Selvää on se, että komissio haluaa rakentaa kestävää eurooppalaista tulevaisuutta. Tämä näkyy panostuksena tutkimukseen ja innovaatioihin, ilmastoon sekä turvallisuuteen ja rajavalvontaan. Myös nuoriin sijoitetaan tuntuvasti, mikä on sekin vahva signaali eteenpäin katsomista. Hiljattain tapaamani Suomen Nuorisoyhteistyö – Alliansin edustajat kiittelivät jo etukäteen odotetuista lisäyksistä nuorten kansainvälistymistä tukevaan Erasmus+ -ohjelmaan.
Parlamentti olisi ollut valmis rohkeampiin vetoihin
Parlamentti ilmaisi näkemyksensä seuraavasta rahoituskehyksestä jo viime syksynä. Olin tiivisti mukana kannanmuodostuksessa; budjettivaliokunnan työn lisäksi kirjoitin raportöörinä talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon ja toimin myös kansalaisvapauksien sekä sisä-ja oikeusasioiden valiokunnan puolella ryhmämme pääneuvottelijana.
Komission ehdotus on monilta osin samansuuntainen omamme kanssa. Moni meppi kiittelee erityisesti oikeusvaltion periaatteiden toteutumisen lisäämisestä ehdoksi jäsenmaiden saamalle EU-rahalle. Jatkossa yhteisiin arvoihin sitoutumattomilta jäsenmailta evättäisiin tukia ja niiden täytyisi paikata tästä syntyvät aukot kansalaisilleen omasta pussistaan. Tämä olisi kaivattu uudistus.
Kaikilta osin parlamentin ja komission näkemykset eivät kuitenkaan kohtaa. Tähän saakka jäsenmaiden maksujen kattona on ollut 1 % yhteenlasketusta vuotuisesta bruttokansantulosta. Komission ehdotuksessa kattoa nostettaisiin prosenttiyksikön kymmenyksellä. Useat mepit ovat harmitelleet ehdotuksen maltillisuutta, parlamentti kun kannattaisi katon nostamista 1,3 prosenttiin. Todennäköistä onkin, ettei seuraavan rahoituskauden budjetti tule parhaallakaan suunnittelulla riittämään EU:n kasvaneisiin velvoitteisiin.
Itse en budjettikeskustelua sisäpiiristä pitkään seuranneena odottanutkaan, että jäsenmaiden maksuja olisi ehdotuksessa korotettu tuon enempää. Jäsenmaiden, valitettavasti myös Suomen, linja tuntuu olevan, että budjetilla pitäisi pystyä tekemään enemmän kuin ikinä ennen nostamatta sen kokonaistasoa. Samalla kaikki aiotut säästöt tuntuvat kuitenkin olevan väärässä paikassa. Näin ollen olen tyytyväinen prosentin katon rikkoutumiseen ja näen ehdotuksen kokonaisuuden hyvänä pohjana neuvotteluille – myös Suomen näkökulmasta.
Neuvottelupöydällä on nyt Euroopan tulevaisuus
Neuvotteluita seuratessa on hyvä muistaa EU:n toiminnan perusperiaatteet. Ehdotuksen tehnyt komissio tarkastelee asioita koko EU:n näkökulmasta. Me mepit parlamentissa puolestaan ajamme suoraa kansalaisten asiaa. Kolmas osapuoli on neuvosto, jossa on edustettuina jäsenmaiden ministeriöt. Kaikkien kolmen on hyväksyttävä neuvotteluiden lopputulos. Rahoitusohjelmien käynnistymiseksi ajallaan sovun olisi tärkeää löytyä ensi kevään aikana. Tällä hetkellä pallo on jäsenmailla.
EU:n pitkän aikavälin budjetti vaikuttaa konkreettisella tavalla kaikkien EU-kansalaisten arkeen. Mielestäni kansalaisten ansaitsevat siksi mahdollisimman paljon tietoa budjetista jo nyt sen neuvotteluvaiheessa. Olenkin iloiten tarttunut tilaisuuksiin puhua MFF-ehdotuksesta suomalaisille jo tuoreeltaan: meppien kyselytunnilla Eurooppasalissa 4.5., YLE:n aamu-tv:ssä 5.5. ja Helsingin Narinkkatorilla Eurooppa-päivänä 9.5.
Eurooppa-päivä oli hyvä hetki tarkastella budjettikeskustelua erityisesti EU:n olemassaolon tarkoituksen ja siihen kohdistuneiden haasteiden näkökulmasta. Tästä vinkkelistä yksi ehdotuksen parhaita puolia on maahanmuuton hallitsemiseen panostaminen ja rajavalvonnan puutteiden paikkaaminen. MFF moninkertaistaisi rajahenkilöstön määrän 1 200:sta kymmeneen tuhanteen. Tämä säästäisi valtavasti jäsenmaiden resursseja ja turvaisi vapaan liikkuvuuden tulevaisuuden.
En toki väitä, että budjettiehdotus olisi täydellinen. Iso-Britannian lähdön myötä rahat ovat tiukalla ja jokainen joutuu nuolemaan näppejään jossakin asiassa. Nyt ei kuitenkaan ole aika luovuttaa. Nyt on oltava hereillä ja pidettävä suomalaisten puolta. Muutaman viikon päästä saamme lainsäädäntöesitykset ja tiedämme enemmän siitä, miten budjetin uudistukset vaikuttavat eri aloihin sekä Suomeen. Neuvottelupöydissä tarvitaan silloin poliittista johtajuutta ja rohkeutta sijoittaa yhteiseen tulevaisuuteen.
Terveisin,
Petri
16.3.2018
Hallituksen keskuudessa on avointa erimielisyyttä brexitin vaikutuksia koskevista asioista, kuten europarlamentin paikkajaosta ja nettomaksujen nostamisesta tulevaisuudessa. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) toivoo Suomelta aiempaa vahvempaa panosta seuraavaan budjettiin. ”Samalla pidetään tietysti huoli siitä, että me saamme siitä sen lisäarvon, joka on saatavissa”, hän painottaa.
23.2.2018
Venäjä vahvistaa suurvalta-asemaansa sekaantumalla vaaleihin ja rapauttamalla demokratiaa länsimaissa. Räikein esimerkki on Yhdysvaltojen viimeisimmät presidentinvaalit. Venäjä on pyrkinyt vaikuttamaan viime vuosina myös esimerkiksi Ranskan presidentinvaaleihin, Brexit-kansanäänestykseen, Saksan liittopäivävaaleihin, Itävallan parlamenttivaaleihin sekä Hollannin Ukrainan ja EU:n lähentymiseen tähtäävästä sopimuksesta järjestämään kansanäänestykseen ja maan parlamenttivaaleihin.
Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi, Brexit-äänestys ja hollantilaisten kaksi vuotta sitten torjuma EU-Ukraina assosiaatiosopimus menivät Venäjän presidentti Vladimir Putinin toiveiden mukaan. Muissa vaaleissa äänestäjät vaikuttamisyrityksistä huolimatta kannattivat avointa yhteiskuntaa ja yhteisiä demokraattisia arvoja.
Maaliskuussa presidentinvaalit järjestetään vuorostaan Venäjällä. Niitäkään Putin eikä Kremlin koneisto varmasti jätä väliin. Mielenkiintoista on, että vaalit pidetään vaikka voittajasta ei ole epäselvyyttä. Putinin valta ja hyväksyntä perustuvat lopulta kansan ainakin jonkinlaiseen kannatukseen. Vaalit ovatkin Putinille poikkeuksellisen tärkeä mielipidemittaus ja valtakirjan vahvistus. Peukaloinnista ja lukujen vääristelystä huolimatta.
Putinilla ei käytännössä ole vaaleissa varteenotettavaa haastajaa, vaikka muita ehdokkaita on ilmoittautunut kisaan mukaan. Venäjän keskusvaalikomitea myös sulki näkyvimmän oppositiopoliitikon Aleksei Navalnyin ulos vaaleista hänen aikaisemmin saamaansa rikostuomioon vedoten. Päätöksen poliittisuudesta tuskin on epäilyksiä.
Venäjän presidentinvaaleissa kiinnostavinta onkin Putinin saama osuus äänistä ja äänestysaktiivisuus. Tuloksen pitää antaa Putinille kiistaton mandaatti, mutta samalla vaalien halutaan näyttävän reiluilta. Venäjälle, ja erityisesti Putinille, länsimaiden arvostus ja hyväksyntä ovat vastakkainasettelusta huolimatta tärkeitä.
Itse vaalipäivä on 18. maaliskuuta. Se on sattumoisin myös Krimin valtauksen vuosipäivä. Valinnan merkitys on selvä ja se vain korostaa Putinin ulkopoliittista linjaa ja Venäjän suurvaltapyrkimyksiä. Kyselyiden mukaan myös suurin osa kansasta tukee Putinin valitsemaa tietä ja pitää Venäjän suurvalta-asemaa tärkeänä.
Venäjän ulkopolitiikan suurin tavoite Putinin aikana on ollut suurvalta-aseman palauttaminen Neuvostoliiton aikaiselle tasolle ja saada sille lännen tunnustus. Kun Putin voittaa vaalit myös Venäjän aggressiivisen ulkopolitiikan jatkaminen saa kansan tuen. Samalla Venäjän ja lännen vastakkainasettelu kiristyy kun Putinilla ei sisäpoliittisista syistä ole mahdollisuutta perääntyä.
Putinin uudelleenvalinta ja sen myötä Venäjän ja lännen vastakkainasettelun vahvistuminen tuntuvat varmasti myös Suomessa. Suomi on kiistatta osa länttä, minkä lisäksi jaamme pitkän maarajan Venäjän kanssa. Venäjän toiminta vaikuttaa myös merkittävästi Suomen kannalta tärkeään Itämeren alueen turvallisuustilanteeseen. Suomi ei siis ole puolueeton suhteessa Venäjään. Esimerkiksi EU:n yhteinen linja on otettava huomioon, vaikka tietenkin keskusteluyhteys Putinin kanssa on järkevää säilyttää.
Julkaistu Nykypäivässä 23.2.2018.
Keskustelut Euroopan Unionin seuraavasta budjettikehyskaudesta ovat kovassa vauhdissa. Yksi suurista kysymyksistä on köyhiempien jäsenmaiden tukemiseen käytettävän koheesiorahaston rahoitus. Brexitin jättämän aukon paikkaamisen vuoksi keskustelussa on ollut koheesiorahoituksen rajaaminen selvästi kaikken köyhimmille maille säästöjen saamiseksi, mikä voisi jättää joitakin nykyisiä tuensaajia sen ulkopuolelle. Budjettivaliokunnan varapuheenjohtajan toimivan europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan on epärealistista kuvitella, että rahoitus säilyisi aiemmalla tasolla, vaikka paine pitää koheesiorahat entisellään onkin kova.
Euroopan Unionin jäsenmaiden johtajat päättävät tänään Brexitin myötä vapautuvien europarlamentaarikkopaikkojen kohtalosta. Europoopan parlamentin kanta on, että osa paikoista jaettaisiin aliedustetuille maille. Esityksen mukaan esimerkiksi Suomi saisi yhden lisäpaikan parlamenttiin ensi kaudelle. Suomen hallitus kuitenkin vastustaa esitystä. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok.,EPP) kummastelee Suomen kantaa: ”Ei minusta ole mitään hyvää perustetta sille, etteikö kaikista paikoista voisi luopua. Mutta tämä on se, minkä parlamentti on hyväksynyt ja tällä mennään huippukokoukseen. Sen vuoksi minusta on hassua, että Suomi vastustaa sitä tässä vaiheessa”.
