Täällä lapsi, kuuleeko eduskunta?
22.3.2011
Kirjoitukseni otsikko on lainattu suoraan Ilta-Sanomista (21.3.). Yleensä tiedotusvälineet enimmäkseen seuraavat yhteiskuntaa, mutta joskus harvakseltaan ne ottavat soihdun ja lähtevät vetämään letkaa. Nyt on käynyt näin ja hyvä niin. Ilta-Sanomat kertoo tämän viikon ajan joka päivä suomalaisten lasten hädästä.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelimeen tai nettiin tulee joka päivä keskimäärin yli tuhat soittoyritystä. Yleisimmät puheenaiheet ovat masentuneisuus tai ahdistus, kaverisuhteet sekä keskusteluvaikeudet vanhempien kanssa. Vain joka kymmenenteen yhteydenottoon pystytään vastaamaan, koska auttajia ei ole tarpeeksi.
Hienon maamme yksi suurimpia ongelmia on pään työntäminen pensaaseen. Todellisia ongelmia ei oikein kyetä kohtaamaan. Ja kun ongelmista puhutaan, siirtyy painopiste turhan usein tuhkan ripotteluun. Usko siihen, että asioita voidaan muuttaa, on lujilla.
Poliittisten päättäjien tehtävä on pitää huoli siitä, että yhteiskunnassa on riittävät resurssit ongelmien hoitoon ja mielellään myös ennaltaehkäisyyn. Mutta poliittisilla päättäjillä on minun mielestäni toinenkin velvollisuus. Se on esimerkin antaminen kaikelle kansalle.
Kuinka usein kuulemme poliittisten vaikuttajien käyttävän asemaansa painavaan arvopuheeseen? Kuinka usein todella pysähdymme poliittisen vaikuttajan sanojen kohdalla, kun hän vetoaa siihen, että jokaisen kansalaisen on kysyttävä ensin, mitä hän voi tehdä maansa hyväksi – ja vasta sen jälkeen, mitä maa voi tehdä hänen hyväkseen?
Vastaus on ikävä. Ensimmäiseen kysymykseen se on ”joskus harvoin” ja toiseen kysymykseen ”emme koskaan”.Kysymyskin on tuttu vain siksi, että John F. Kennedy kehotti virkaanastujaispuheessaan vuonna 1961 kansalaisia asettamaan järjestyksen oikein päin.
Lasten ja nuorten hädän kohdalla poliitikot ovat tässä suhteessa avainasemassa. Nyt tarvitaan kaikkien kynnelle kykenevien voimakas viesti siitä, että lapset tarvitsevat ennen kaikkea aikaa, huomiota ja rakkautta. Tämä ei tarkoita sitä, että julkinen valta voisi sen jälkeen unohtaa kokonaan oman roolinsa.
Poliitikot voisivat tehdä niin paljon tämän näkymättömän ketjun yhdistämiseen, koska heille suodaan palstatilaa, mikrofonin vartta ja kameran linssiä. Niiden yhteen laskettu voima on nyky-yhteiskunnassa usein suurempi kuin sen kuuluisan napinpainalluksen eduskunnassa.
