Ajankohtaista

Suomi on vakavampien haasteiden edessä kuin kertaakaan sotien jälkeen. Onneksi meillä sattuu olemaan eduskuntavaalit tuossa tuokiossa.

Erikoista on se, ennätysmäärä suomalaisista ei tiedä ketä äänestää.  Vajaat neljä viikkoa ennen vaaleja näyttää siltä kuin kansa olisi kävelemässä lankkua pitkin ja side silmillä. Mutta epävarmojen äänestäjien määrä saattaakin kertoa siitä, ettei kansa ole tyhmää. Kansa miettii, koska kansa tietää, että eritoten näissä vaaleissa äänellä on todella suuri merkitys.

Näissä vaaleissa on kaksi kysymystä yli muiden. Näitä äänestäjän pitää kysyä väsymättä puolueilta ja ehdokkailta:

1. Miten hoidatte Suomen talouden vakaalle pohjalle?

2. Miten takaatte Suomen turvallisuuden ja alueellisen koskemattomuuden?

Vastauksia kannattaa verrata laajaan otantaan asiantuntijoiden mielipiteitä. Tässä vertailussa yhtään poliitikkoa ei (tietenkään) saa laskea asiantuntijaleiriin. Vaikka kummassakaan kysymyksessä asiantuntijoiden mielipiteet eivät mene täysin yksiin, antaa vertailu häkellyttävän tuloksen.

Historiallisen tärkeiden vaalien alla poliitikot eivät ole valmiita lupaamaan samoja toimenpiteitä, joita asiantuntijoiden enemmistö pitää tarpeellisina – tai suorastaan välttämättöminä.

Talouden osalta lähes kaikki puolueet aliarvioivat äänestäjän älyä väheksymällä asiantuntijoiden suosittelemia sopeutustoimia ja rakenneuudistuksia.  Kun valtiovarainministeriön selvitys (joka harvemmin syyllistyy ainakaan liialliseen pessimismiin) kehottaa kuuden miljardin sopeutukseen, niin yhtä puoluetta lukuunottamatta kaikki näkevät tarpeen vähintään kolmanneksen pienempänä. Jotkut yli puolet pienempänä.

Kun upseereilta ja turvallisuuspolitiikan tutkijoilta kysytään, miten Suomen pitäisi turvata rajansa, on vastaus selvä: liittoutumalla sotilaallisesti. Kun poliitikoilta kysytään, ovat kaikki puolueet yhtä lukuunottamatta jyrkästi vastaan tai vähintään hyvin varovaisia liittoutumisen suhteen.

Yhteistä näissä asioissa on se, että poliitikot lausuvat kantansa sen mukaan, minkä olettavat olevan myös kansan selvän enemmistön mielipide. Paitsi tämän yhden puolueen tapauksessa.

Toisin sanoen, poliitikot toimivat keskimäärin juuri niinkuin aina ennenkin. Välttävät ikävien päätösten tekemistä ja varsinkaan niiden lupaamista, eli etulinjasta johtamista. Kansansuosion tuuliviirimäinen kalastelu tällaisina aikoina on kotimaan aliarvioimista.

Ehkä tässä onkin se syy, miksi ennätyksellisen moni ei ilmoita vieläkään kantaansa. Ehkä he ovat tympääntyneitä edellä kuvattuun asioiden tilaan. Suomi tarvitsee vaikeita päätöksiä, eivätkä puolueet ole niitä valmiita kohtaamaan. Kyllä kansa tajuaa.

Nyt on korkein aika kysyä, miten te ratkaisette Suomen talouden ja turvallisuuden? Ei enempää, eikä vähempää.

Julkaistu Uuden Suomen puheenvuorossa 26.3.2015.