Ajankohtaista

Viime sunnuntaina ranskalaiset äänestivät itselleen edistysmielisen ja EU-myönteisen presidentin. Nuori keskustaliberaali Emmanuel Macron ansaitsi paikkansa lupaamalla kansalle toivoa paremmasta Ranskasta ja paremmasta Euroopasta. Macronin selkeä vaalivoitto sai myötätuulta myös niiden äänistä, jotka halusivat vain välttää Marine Le Penin vihamielisen nationalistisen vaihtoehdon.

Olemme viime vuosina joutuneet jännityksellä seuraamaan kansallismielisten populistien menestystä. Tänä vuonna jo Hollannissa ja Ranskassa on kuitenkin osoitettu, ettei Eurooppa voi sulkeutua kansallisvaltioiden vietäväksi ja taantua vuosikymmenten takaisiin asetelmiin. Yhteistyö on tullut jäädäkseen, eikä taantumukselle anneta tilaa.

EU-myönteisen Macronin voitosta huolimatta emme voi syyllistyä liialliseen optimismiin. Protestimielialaa ei vaalivoitolla hälvennetä. Ranskassakin integraatiokehitys jakaa edelleen kansaa, saihan Le Penkin kolmasosan kaikista hyväksytyistä äänistä.

Nyt tarvitaan siis konkreettisia tuloksia, jotta myös epäilijöille voidaan osoittaa edistyksen ja eurooppalaisen yhteistyön tarpeellisuus. Macronin on lunastettava odotukset ja toteutettava lupaamansa rakenneuudistukset Ranskassa. Hallintojärjestelmän saamattomuus ei saa jäädä kovettamaan kansalaisten asenteita entisestään.

Muutoksen on kummuttava kansan syvistä riveistä – huolia on kuultava yksilötasolla, jotta haasteisiin osataan vastata oikeudenmukaisella ja tuloksellisella tavalla. Sama pätee koko Eurooppaan. Huoliin ei voida vastata populistisin sanakääntein, mutta rohkeasti yhteistyöllä ja ymmärtäväisellä asenteella.

Ranskaa ja Eurooppaa rasittavat yhä yhteiset ongelmat: taloushuolet, muuttoliike, kansallismielinen populismi, itänaapurin aggressiot ja uskonnolliset ääriliikkeet. Yhteiset haasteet herättävät huolta koko Euroopassa ja edistystä ongelmien ratkaisemiseksi vaaditaan ja odotetaan. Ratkaisujen eväät onkin haettava jalkatyöllä EU-kansalaisten parista.

Eurooppalaisen yhteistyön myötätuuli saanee lisävauhtia vielä syksyllä Saksan liittopäivävaaleista, kun lopputuloksesta huolimatta varmaa on, että Saksankin tulevaisuus rakentuu EU:n kautta.

Viimeistään ensi vuonna eurooppalainen integraatio nytkähtää joiltain osin eteenpäin, mutta koska unionin jäsenmaiden kesken on suuriakin eroja, lienee kahden tai useamman vauhdin integraatio väistämätöntä. EU:n mahtimaat Ranska ja Saksa tulevat tässä yhtälössä osoittamaan suunnan vahvemmalle Euroopalle, jossa yhteiset ongelmat ratkaistaan yhteistyöllä.

Vaikka osa jäsenmaista tyytynee siis heikompaan integraatioon, vahvimpien jäsenmaiden yhteistyö tulee olemaan edistysaskel koko Euroopalle ja tähän tilaisuuteen on myös Suomen tartuttava. Vahva Ranska–Saksa-akseli on ehdottomasti sellainen juna, jonka kyytiin kannattaa tahdin jakautuessa nousta.

Suomen hallituksen on oltava nyt hereillä, ja vieläpä kiireesti. Näkemysten pitää olla selkeästi tiedossa, kun tulee aika päättää, missä ollaan mukana ja missä ei. Vierestä katselu ja vanavedessä kulkeminen eivät nyt riitä, vaan mahdollisuus vaikuttaa unionin kehityssuuntaan on hyödynnettävä täysin voimin. Suomellakin pitää olla vahva kanta ja visio tulevasta, aina ei voida vain tarttua muiden peesiin ja tyytyä siihen mitä saadaan.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 12.5.2017.