Suomen on viimeistään nyt luovuttava mallioppilasasenteestaan
Viljelijöiden protestit ovat levinneet Itä-Euroopasta Länsi-Eurooppaan. Mielenosoitukset heijastelevat aitoa ja perusteltua huolta, joka on syntynyt erityisesti Ukrainan sodan heijastevaikutuksista. Tuottajahinnat ovat laskeneet Euroopassa jyrkästi vuodesta 2022 lähtien.
EU-korttelit olivat muutama viikko sitten kirjaimellisesti liekeissä. Viljelijöille on luvattu EU:n perussopimuksissa asti esimerkiksi maatalousväestön kohtuullinen elintaso. EU näyttäytyy nyt osalle kansasta kaksinaamaisena.
Suomessa viljelijät ja metsänomistajat eivät ainakaan toistaiseksi ole protestoineet näyttävästi, mutta ainekset tähän voivat silti olla kasassa.
Suomen vaikuttaminen EU:n maa- ja metsätalouspolitiikkaan onkin oltava strategista. Tähän ajatteluun on sisällytettävä sekä kansallinen että kansainvälinen näkökulma.
Yksi esimerkki Suomen mahdollisuudesta toimia strategisesti viisaalla tavalla on menettely ennallistamisasetuksen kanssa, jos parlamentti hyväksyy kolmikantaneuvotteluissa saavutetun sovun ja asetusta aletaan siten soveltaa. Komission keskeisin perustelu neuvotteluissa on ollut jäsenvaltioille jätettävä joustovara asetuksen soveltamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että komissiolle toimitettavissa kansallisissa ennallistamissuunnitelmissa pitäisi olla mahdollisuus päättää jäsenvaltion kannalta keskeisistä kysymyksistä.
Suomen on viimeistään nyt luovuttava mallioppilasasenteestaan ja pidettävä omiensa etu mielessä palauttaessaan ennallistamissuunnitelmiaan.
Jos suunnitelma ei kelpaisikaan komissiolle, Suomen tulisi nöyrtymisen sijaan pitää päänsä ja vaatia luvattuja joustoja. Mikään ei heikennä unionia ja demokratiaa niin nopeasti, kuin kansalaiset, jotka eivät ymmärrä, miksi EU:sta tulee ristiriitaista ja kohtuutontakin sääntelyä. Tällä tavalla Suomi näyttäisi myös kansalaisilleen mahdollisuuden vaikuttaa.
Kansainvälisestä näkökulmasta Suomen on korostettava EU:n strategista autonomiaa. Haluamme, että EU on vahva maanosa, jonka huolto- ja energiavarmuus eivät ala sakata kriisien edessä. Tämä ei tarkoita sitä, että Suomi ei tukisi tai ajaisi EU:n yhteisiä ilmastotavoitteita. Suomen on kuitenkin pidettävä kunnianhimoisissa keskusteluissa mukana vahva kanta siitä, että ketään ei jätetä jälkeen tai kenenkään elinkeinoa ei lakkauteta ilman tukea. Niin meille kuin muillekin jäsenvaltioille on elintärkeää kuulua Euroopan unioniin, emmekä halua tieten tahtoen ajaa kansalaisia poliittisiin äärilaitoihin, joissa todelliset riskit maanosamme tulevaisuudelle vasta piilevätkin.
Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 16.2.2024
