Siirtolaisaalto ei ole yksinkertainen juttu, Maaseudun Tulevaisuus
23.10.2015
Pakolaisen tie vastaanottokeskuksesta integroituneeksi yhteiskunnan jäseneksi on pitkä.
Turvapaikanhakijoiden ilmestyminen katukuvaan ympäri Suomen on lähettänyt sähköiskuja läpi poliittisen kentän. Varsinkin pienillä paikkakunnilla muutos on ollut nopeaa ja mahdotonta olla huomaamatta. Mielipiteet ovat ulottuneet laidasta laitaan.
Ihmisten ja talouden edun vuoksi sokista on kuitenkin toivuttava niin pian kuin mahdollista.
Sisäministeriö arvioi Suomeen saapuvan tämän vuoden aikana 30 000–35 000 ihmistä. Arviota tarkastettiin alaspäin viikko sitten, suurimmillaan se oli lähes 50 000 ihmistä.
Lopullisella lukumäärällä ei ole kuitenkaan ratkaisevaa merkitystä tulevaisuuden kannalta. Ratkaisevaa on, miten käsittely, kotouttaminen ja yhteiskuntaan mukaan ottaminen onnistuvat.
Poikkeuksellisesta tilanteesta on puhuttu ”pakolaistulvana”, ikään kuin luonnonilmiönä, jonka edessä olemme voimattomia. Kyse ei kuitenkaan ole luonnonilmiöstä vaan ihmisistä. He eivät mahdu ennalta määrättyyn muottiin, vaikka mielessämme heille sellaisen luommekin.
Osa ei pidä puurosta. Osa on korkeasti koulutettuja. Kukaan ei vastaa Nälkäpäivän julisteen kuvaa.
Maahanmuutto ei ole mustavalkoista. Yhtälö on monimutkainen ja tie vastaanottokeskuksesta integroituneeksi yhteiskunnan jäseneksi on pitkä ja alku vaikea.
Vanhentuvalle Euroopalle kyseessä on parhaimmillaan kuitenkin suuri mahdollisuus. Me emme tätä tilannetta valinneet tai toivoneet. Tästä huolimatta se on nyt todellisuutta, ja se tulee käyttää hyödyksi.
Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet maahanmuuton hyödyttävän yhteisöä taloudellisesti keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä yli 95 prosentissa tapauksista.
Hyöty ei vaadi koulutetun väestön maahanmuuttoa. Se näkyy toistuvasti myös tapauksissa, joissa tulijat päätyvät suurelta osin matalapalkka-aloille. Ikääntyvä väestö ja heikentyvä huoltosuhde ovat Suomenkin ongelmia, joiden ratkaisemisessa uudet tulijat auttavat. Talouden isossa kuvassa ei vastakkainasettelua näy.
Lyhyen aikavälin vaikutukset sen sijaan ovat ne, jotka ovat keskustelussa korostuneet. Talouskurin keskellä huoli on luonnollinen.
Silti paras investointi, jonka voimme tehdä, on panostaa heihin nyt. Se ei tarkoita löperöä suhtautumista ja avokätisiä tukia vaan apua elämän alkuun pääsemiseen. Jokainen hakemus käsitellään yksilöllisesti ja hyväksytään tai hylätään tapauksesta riippuen.
On syytä muistaa, että väitetyn löysemmän maahanmuuttopolitiikan aikaan vuonna 2008 myönteisen päätöksen sai vain noin 40 prosenttia hakijoista.
Rajavalvontaa on kiristetty jo ja palautusehtoja tarkistettu varsinkin Irakin osalta. Käsittelyaikoja on pyritty lyhentämään mahdollisimman paljon. Toimet ovat olleet ripeitä ja pääosin tehokkaita. Jos tilanne muuttuu edelleen, valmius sopeutua pitää olla hallituksella olemassa − myös tiukempaan suuntaan.
Väkilukuun suhteutettuna Suomi vastaanottaa EU:n sisäisessä taakanjaossa yhtä paljon turvapaikanhakijoita kuin Saksa. Haaste ei ole pieni, eikä kukaan suhtaudu siihen kevyesti. Sitäkin tärkeämpää on suoriutua siitä mahdollisimman hyvin. Kun puhutaan ihmisistä, ei mittakaavamme voi olla yksi, kaksi tai viisi vuotta. Nyt saapuneista osa pysyy seuranamme lopun ikäänsä.
He asettuvat tänne ja luovat elämästään itsensä näköisen. Meistä suomalaisista on paljolti kiinni se, että heidän elämästään tulee samalla tunnistettavasti suomalaisen näköinen. Siitä hyötyy lopulta koko yhteiskunta.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 23.10.2015
