Raskaan kaluston CO2-asetus äänestyksessä – Suomalaisen syrjäseudun uhkana toiveajattelu ja ymmärtämättömyys
Ensi viikolla Euroopan parlamentti äänestää kiistellystä raskaan kaluston CO2-raja-arvoasetuksesta. Tavoitteena on lisätä energiatehokkaampien ratkaisujen käyttöä ja vähentää päästöjä. Asetuksella on suuri vaikutus pitkien etäisyyksien Suomelle, jossa etenkin syrjäseutujen logistiikan, tavarantoimitusten ja ihmisten liikkuvuuden riippuvuus raskaista ajoneuvoista on suuri.
Omaa ajatteluani teemaan liittyen muokkaa erityisesti perusajatus raide- ja tievaihtoehtojen vastakkainasettelusta, sekä ajatus Suomesta erityisenä toimintaympäristönä. On hienoa, että Suomella on rohkeutta tehdä uusia raideinvestointeja, mutta samalla on selvää, ettei harvaan asutussa Suomessa raiteet yllä jokaisen kodin ja yrityksen takapihalle. Kun Suomen rataverkon kokonaispituus on reilut 5 900 kilometriä, on pinta-alaltaan samankokoisen Saksan rataverkko yli 33 000 kilometrin pituinen – onkin selvää, että Suomen teillä ja erityisesti syrjäseuduilla kiskojen ulottumattomissa on tarvetta raskaille ajoneuvoille vielä pitkään.
Tärkeänä osana Suomen maanteiden tavaraliikennettä ovat raskaat ajoneuvoyhdistelmät. Niiden rooli myös ympäristönäkökulmasta on merkittävä, sillä suuren yhdistelmän vetoautona käytettävä raskas ajoneuvo on parhaimmillaan yllättävänkin energiatehokas. Komission ehdotuksessa suurimmat ongelmat liittyvät Suomen edun kannalta juuri näihin ajoneuvoyhdistelmiin. Nyt olisi suunnattoman tärkeää, että ensi viikkona äänestettävä parlamentin kanta huomioisi kaikista raskaimpien yhdistelmien (yli 60 tonnia ja yli 70 tonnia) erikoistarpeet ja korvaamattomuuden Suomen kaltaisissa maissa.
Komission esitys on muuten oikeansuuntainen askel kohti hiilineutraalia Eurooppaa. Kaupunkibussien osalta uusien ajoneuvojen päästöttömyystavoite vuonna 2030 on kunnianhimoinen, mutta kansallisten poikkeusten salliminen mahdollistaisi taloudellisesti kestävän siirtymisen uusiin linja-autoihin. Erityiskäyttöajoneuvojen, työkoneiden ja työajoneuvojen jättäminen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle on perusteltua ja takaa yhteiskunnan toimivuuden jatkossakin. Paljon perusajatukseltaan hyvää mahtuu siis tähänkin pakettiin – lopulta kyse on kansallisen liikkumavaran määrästä ja erityisolojen huomioinnista.
Kokonaisuus on monimutkainen, onhan tieverkostosta ja maakuljetuksista täysin riippuvainen myös vihreä kultamme – 70 prosenttia puusta nimittäin kuljetetaan maanteitse perille kumipyöriä käyttäen.
EU ei saa toimillaan kasvattaa jo entisestään vaikeuksissa olevien syrjäseutujen ilmastotaakkaa tai kärjistää ympäristölainsäädännöllään vastakkainasettelua kaupunkien ja haja-asutusalueiden välille – tämä johtaisi vaalien alla vain kärkkääseen EU-vastaisuuteen.
Mielipidekirjoitus on julkaistu Uudessa-Suomessa 16.11.2023
