EU:n budjetoinnin perusta tulisi miettiä uudelleen, Eurooppalainen Suomi ry
19.10.2015
EU:n budjettia vuodelle 2016 valmistellaan paraikaa. Talouskurin aikakaudella on selvää, että jokainen budjettiin haluttu lisäys joutuu todella tiukan syynin alle. Rahoituksen lisäämisen sijaan ajankohtaisempi kysymys onkin, ovatko budjetoinnin vakiintuneet käytännöt edelleen paras tapa saada lisäarvoa yhteisille rahoille.
Suuri osa kohtaamistamme kriiseistä on eurooppalaisia kriisejä. Pakolaiset, kituuttava talouskasvu ja populistisen politiikan luoma paine koskettavat jokaista jäsenmaata. Ratkaisuiksi on löydettävä eurooppalaisia vastauksia. Tämä vaatii joustavampaa ja tuloskeskeisempää budjetointia. Rahan allokointi jäsenmaille siltarumpupolitiikan periaatteiden mukaan ei ole kestävää. EU:n hyöty jäsenmaille ei voi levätä vain sen varassa, kuinka paljon rahaa saadaan ulosmitattua.
Budjetointivaihtoehtoja miettiessä meidän tulisi pitää mielessä EU:n olemassaolon perusta. Unioni rakennettiin ratkaisemaan ongelmia, joihin yksittäisten jäsenvaltioiden on globaalissa maailmassa vaikeampi vaikuttaa. Juuri näihin haasteisiin vastaavia aloitteita ja hankkeita tulisi yhteisestä budjetista nytkin ensisijaisesti tukea. Digitaalisten sisämarkkinoiden rakentaminen, energiaunionin luominen sekä yleisemmin työllisyyden ja talouskasvun tukeminen mantereenlaajuisesti mm. Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) avulla toimivat hyvinä esimerkkeinä kaipaamastani kehityksestä.
Budjetoinnissa tehtävät muutokset − isotkaan − eivät riitä, jos muutosta ei viestitä tehokkaasti ja uskottavasti. Kuten kaikessa EU-aiheisessa kansalaiskeskustelussa, faktojen avoin saatavuus ei takaa niiden päätymistä keskustelun sisällöksi. Päätöksistä viestiminen voikin olla suurempi haaste kuin yhteisen päätöksen aikaansaaminen. Saavutetuista eduista luopuminen tulevaisuudessa saatavan hyödyn vuoksi ei ole suosittu sanoma koskaan, tarpeellisuudestaan huolimatta.
Keskustelu EU:n rahankäytön tehokkuudesta kiihtyi toden teolla kuukausi sitten. Erityishuomio on rahankäytön tulosten arvioinnin parantamisessa ja toimivien indikaattoreiden luomisessa. Hanke käynnistettiin komissaari Kristalina Georgievan johdolla näyttävästi, kun Euroopan suurimmat julkisesta rahankäytöstä ja sen valvonnasta vastaavat tahot kokoontuivat seminaariin pohtimaan budjetoinnin tulosvastuuta.
Budjetoinnin tehokkuus on toinen puoli yhtälöä. Sen päälle vaaditaan toimivia, riskiperusteisia ja kustannustehokkaita valvontamekanismeja takaamaan rahankäytön oikeutus. Meillä tulee olla julkista näyttöä, että rahat on käytetty paitsi sääntöjen mukaan, myös tuloksia aikaansaaden. Jälkimmäinen on toistaiseksi jäänyt usein puuttumaan.
Komission tavoite, todennettaviin tuloksiin keskittyvä EU-budjetti, olisi askel eteenpäin nykytilanteesta. Olen budjettiasioissa päätöksenteon keskiössä parlamentin budjettivaliokunnan varapuheenjohtajana ja talousarvion valvontavaliokunnan EPP-ryhmän koordinaattorina. Toivon olevani väärässä, mutta odotan muutoksesta hidasta ja vaiheittaista.
Realistisesti tuloksia on odotettavissa aikaisintaan vuoden 2020 jälkeen, nykyisen rahoituskauden päätyttyä. Tällöinkin se riippuu ennen kaikkea vallitsevasta poliittisesta tilanteesta, ajankohtaisista kriiseistä ja jäsenvaltioiden hallitusten kokoonpanoista. Muuttuvien tekijöiden määrä on lukematon ja poliittinen muisti lyhyt.
Viime vuodet ovat osoittaneet maanosaa hallitsevien puheenaiheiden nousevan yllättäen. Kuka väittää pystyvänsä ennustamaan, miltä viiden vuoden päästä näyttää? Epävakauteen voidaan kuitenkin varautua, jos työkalut ovat kunnossa.
Julkaistu Eurooppalainen Suomi ry:n internetsivuilla 19.10.2015
