Realismia hiilinielutavoitteisiin
Euroopan unionissa on tekeillä muutos lulucf-asetukseen, jossa EU:lle on esitetty 310 miljoonan tonnin hiilinielutavoite vuodelle 2030. Muutos on osa pakettia, jossa unionin lainsäädäntöä yhdenmukaistetaan ilmastolain kanssa. Maankäyttösektorin tulisi olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.
Ympäristövaliokunnan raportööri Ville Niinistö väittää, että komission ehdottama hiilinielutavoite ei riittäisi työssämme ilmastonmuutosta vastaan ja esittää sen nostamista 490 miljoonaan tonniin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Komission ehdotus ylittää sellaisenaan ilmastolaissa esitetyt tavoitteet.
Raportöörin tehtävä on löytää kompromisseja, mutta tässä on ammuttu ohi maalitaulusta. Yliampuvat tavoitteet eivät palvele ketään vaan vaikeuttavat entisestään hankalaksi povattuja neuvotteluja.
Suomelle uusi laskentamalli on tervetullut, sillä se heijastelee paremmin metsien ja maankäytön todellista kehitystä. Osalle maista uudet tavoitteet ovat kuitenkin karvasta nieltävää, kuten Ruotsin kohdalla olemme huomanneet.
Vihreät ovat löytäneet hyvän suunnan ydinvoimassa ja Nato-kysymyksessä, mutta metsäkantojen järkevöitymisen suhteen en pidättäisi hengitystä.
Niinistön esitys on järjetön suomalaisen metsänhoidon näkökulmasta. Lyhyt matematiikka riittää laskemaan, mitä Suomen hiilinielutavoitteen kasvattaminen vajaasta 20 miljoonasta tonnista 30 miljoonaan tonniin tekisi metsäsektorille ja sen tarjoamille työpaikoille.
Vihreiden esitys unohtaa, että fossiilisten energialähteiden käytön vähentämiseksi tarvitsemme maankäyttösektorin tuottamia vaihtoehtoja.
Käsissämme on elinvoimaisen biotalouden avaimet. Voimme valita, teemmekö kestävästi Euroopassa vai ajammeko tuotannon unionin ulkopuolelle mahdottomien kriteerien vuoksi.
Biopohjaisilla valmisteilla voimme varastoida hiiltä ja aktiivisella metsänhoidolla kasvattaa nielujen kokoa sekä auttaa metsiä sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Kyseessä on win-win-tilanne, jossa voittajia voivat olla niin ilmasto ja luonto kuin metsänomistajatkin.
Edellytyksenä on kestävän metsänhoidon toimintaedellytysten turvaaminen myös jatkossa.
Tikunnokkaan on vihreiden esityksessä joutunut metsien lisäksi myös maataloussektori. Vihreät haluavat jouduttaa maataloudesta syntyvien maankäytön päästöjen hiilineutraaliustavoitetta viidellä vuodella verrattuna komission ehdottamaan tavoitteeseen.
Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen juna kuitenkin meni jo, eikä Niinistön kaavailema vauhti ole sovitettavissa yhteen todellisuuden kanssa.
Maatalousvaliokunta laati joulukuussa lulucf-asetukseen oman lausuntoehdotuksensa, jossa muistutetaan ruuantuotannon olevan edelleen maatalouden ensiarvoinen tehtävä, vaikka hiiliviljelyyn panostamista tullaankin lisäämään.
Ehdotus kaikkien maatalouden päästöjen sisällyttämisestä asetuksen piiriin vähentäisi sektoriin kohdistuvia paineita, mutta ajatus on toimiva vain, jos siihen sovelletaan jäsenmaakohtaista tarkasteltua. Tilanne, jossa metsäiset maat kompensoisivat maatalousvaltaisten maiden päästöjä, ei ole hyväksyttävä.
Kaiken kaikkiaan komission esitys on varsin tasapainoinen, eikä ole kenenkään etu lähteä venyttämään sitä liikaa suuntaan tai toiseen.
Kolumni julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 14.1.2022
