Kaikella on hintansa, Nykypäivä
15.8.2014
Keskustelu Ukrainan kriisistä on viime aikoina keskittynyt lähinnä taloudellisiin pakotteisiin ja niiden perustana oleva kriisi on jäänyt taka-alalle. Keskustelussa on unohdettu, miksi EU:n oli välttämätöntä asettaa taloudelliset pakotteet Venäjälle.
Euroopan unioni on kokoluokaltaan niin merkittävä toimija, ettei se voi seurata sivusta kansainvälisen oikeuden loukkauksia lähialueillaan. EU:n on pystyttävä puuttumaan Venäjän mielivaltaiseen lähialueidensa hallitsemispolitiikkaan jo historiallisistakin syistä. Pitää muistaa, että kauppasodan sijaan kriisissä on kyse Ukrainan valtion oikeudesta alueelliseen yhtenäisyyteen, jota on loukattu. Separatistit, joita Venäjän valtio tukee, rikkovat kansainvälisen oikeuden säädöksiä ja rikkomukset tulee tuomita.
Kriisi pyrittiin ensisijaisesti ratkaisemaan neuvottelemalla osapuolten kanssa. Valitettavasti neuvottelut eivät tuottaneet ratkaisua, joten EU:n oli välttämätöntä turvautua talouspakotteisiin. EU:n on edelleen säilytettävä yhtenäinen linjansa, jotta pakotteet tehoavat. Yhden jäsenmaan, erityisesti Suomen, vetäytyminen vesittäisi pakotteet ja antaisi EU:sta kuvan toimijana, jota ei tarvitse ottaa todesta sen sisäisten ristiriitojen takia.
Venäjän asettamien vastapakotteiden vaikutus Suomen talouteen on ilman muuta negatiivinen. Venäjä on edelleen Suomen kolmanneksi suurin vientimaa, vuonna 2013 viennin arvo oli 5,4 miljardia euroa. Esimerkiksi Valiolle Venäjä on tärkein vientimaa, joten vastapakotteiden vaikutukset ovat selvät. Nyt jo Valio on ilmoittanut 800 työntekijää koskettavien yt-neuvotteluiden aloittamisesta.
Pitääkin arvioida sitä, miten EU voi tukea Suomea ja suomalaisia yrittäjiä, kun vastapakotteet aiheuttavat taloudellisia menetyksiä. Suomalaiset työpaikat tulee turvata pakotteista huolimatta. Vuonna 2013 toteutettu EU:n maatalouspolitiikan uudistus toi yhteisen maatalouspolitiikan käyttöön joustavan kriisirahaston. Kriisirahaston vuosittainen suuruus on noin 400 miljoonaa euroa, joka on tarkoitettu markkinahäiriöiden aiheuttamista hintavaihteluista kärsivien toimijoiden tukemiseen.
Pakotteet ovat osa unionin yhtenäistä ulkopolitiikkaa ja päätökset sanktioiden asettamisesta on tehty yhtenäisenä unionina. Siksi myös Venäjän EU:lle asettamista vastapakotteista kullekin jäsenmaalle aiheutuvat kustannukset tulee arvioida tarkasti ja niitä pitää tasapainottaa valtioiden kesken.
Maatalouden kriisirahaston käyttö niiden toimijoiden tukemiseen, jotka tulevat ja ovat jo kärsineet tämän poikkeuksellisen markkinahäiriön vaikutuksista, on yksi keino lievittää vastapakotteiden vaikutuksia. Kriisirahasto on saatava nopeasti ja joustavasti käyttöön, jotta kriisin vaikutukset EU:n talouteen saadaan minimoitua.
Ukrainan kriisi velvoittaa Eurooppaa ja Suomea aivan erityisellä tavalla, koska on kyse EU:n lähialueesta. Venäjää vastaan asetettujen pakotteiden merkitys onkin ensisijaisesti poliittinen, ei taloudellinen. On myönnettävä, että maatalouden kriisirahastoa ei suunniteltu näin monitahoisen kriisin hoitoon, joten sen koko ei riitä kuittaamaan kaikkia kriisin aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia. Eviran joustavuus Venäjälle suunnattujen tuotteiden myynnin suhteen osoitti, että on olemassa muitakin keinoja, kun tahtoa löytyy. Kriisiin oli välttämätöntä reagoida yhtenäisenä unionina ja työtä on jatkettava, jotta Ukrainan tilanne saadaan rauhoitettua. Taloudellisia kustannuksia siitä tulee koitumaan, mutta valitettavasti kaikella on hintansa.
Julkaistu Nykypäivässä 15.8.2014.
