Itsenäisyyspäivän blogi: Hiljentäisikö Nato murahtelevan karhun
Tänään on arvokas päivä. Suomen itsenäisyyspäivän merkitys tuntuu tänä vuonna, Euroopan kiristyvässä turvallisuustilanteessa, erityisen konkreettiselta ja kouriintuntuvalta. Viimeisten viikkojen tapahtumien myötä ajatukset itsenäisyydestä ovat kääntyneet sen kaikista merkityksellisempiin asioihin; turvallisuuteen, kansalliseen päätösvaltaan, vapauteen, suomalaisten keskinäiseen luottamukseen. Nämä ovat kenties korkeimpia ja tärkeimpiä arvoja, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa voidaan vaalia.
Suomen rajojen ulkopuolisessa maailmassa on kuitenkin erilaisia intressejä pyrkiä näitä arvoja ja läntisiä demokratioita horjuttamaan. Venäjältä on kuultu viime päivinä vaatimuksia Naton kokoonpanon suhteen, ja nähty joukkojen siirtämisiä Ukrainan rajalle. Naton suunnasta on puolestaan annettu Venäjälle vähintään yhtä kovat vastalauseet. Samanaikaisesti kuitenkin kulisseissa USA:n ja Venäjän valtionjohtajat neuvottelevat – eikä kukaan tiedä tarkalleen, mistä. Viime aikojen ulkopoliittinen peli on ollut kovempaa kuin aikoihin.
Vaikuttaminen on monialaisempaakin, kuten tiedetään. Laajat disinformaatiokampanjat ja hybridivaikuttaminen ovat tulleet valitettavan tutuiksi muun muassa taannoisissa USA:n presidentinvaaleissa, Britannian EU-erossa ja viimeisimpänä Valko-Venäjän rajojen siirtolaisvyöryssä. Venäjä on antanut siunauksensa näillekin kyseenalaisille toimille.
Venäjän vaatimuksille ja uhkailuille ei pidä antaa pienintäkään painoarvoa. Päinvastoin, Venäjälle pitäisi näyttää äärimmäisen selkeästi kaapin paikka: että sillä ei ole sananvaltaa läntisten demokratioiden sisäisiin asioihin eikä niiden välisiin suhteisiin.
Suomessa on ainakin aiemmin ollut tapana puhua itänaapuristamme ”nukkuvana karhuna”. Taas tuon nukkuvan karhun murahtelua kuuluu. Talviuni voi pahimmassa tapauksessa loppua kesken – mutta ei karhua siinäkään pelossa pidä mennä silittämään takaisin uneen. Sieltä se heräisi vaan entistä nälkäisempänä – historia on tämän opettanut. Suomettuminen ja myöntyväisyyspolitiikka voidaan molemmat jättää historiankirjoihin.
Suomen itsenäisyys ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys, eikä se ole sitä vieläkään. Meidän täytyy turvata selustamme ja tulevaisuutemme. Tämä saavutetaan mahdollisimman yhtenäisellä läntisten demokratioiden yhteistyöllä, niin valtioiden kesken kuin Natonkin kanssa. Optimaalisin tilanne olisi olla jo nyt Naton jäsen, kuten olen vuosikymmeniä tuonut esiin. Eikä vielä ole liian myöhäistä – Suomen edun mukaista olisi hakea Naton täysimääräistä jäsenyyttä viipymättä.
Suomi sai juuri kansainväliseltä turvallisuusyhteisöltä osoituksen myös historiallisen tärkeästä Helsingin hengestä, kun Suomi valittiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön puheenjohtajamaaksi vuodeksi 2025, juhlavuoden kunniaksi.
Näillä ajatuksilla, rauhallista ja arvokasta Suomen itsenäisyyspäivää!
Petri Sarvamaa
Julkaistu Uuden Suomen blogipalstalla 6.12.2021
