Ideologia ajaa umpikujaan, Nykypäivä
3.7.2015
Kreikan vetäytyminen neuvotteluista viikko sitten oli vuoden eurooppalainen uutistapaus. Ratkaisu oli karu ja odottamaton. Se tuhosi luottamuksen neuvottelijoiden välillä täysin. Alexis Tsiprasin tapa hoitaa neuvotteluja ärsytti ja turhautti muita EU-jäseniä koko alkuvuoden. Irtautuminen pöydästä ja kansanäänestyksen järjestäminen olivat vain viimeinen pisara.
Moni on ehtinyt jo irvailla, eikö EU-maita kiinnosta demokratia, kun kansanäänestystä näin paheksutaan. Kysymyksellä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tsipras on järjestämässä kansanäänestystä sopimuksesta, jota ei missään vaiheessa Kreikalle tarjottu. Kyseessä oli keskeneräinen, neuvotteluissa yhtenä ajatuksena pohdittu vaihtoehto. Tällainen toiminta tunnetaan paremmin kiristyksenä.
Tsiprasin toimintamallit ovat kuin toisesta maailmasta. Neuvottelujen aikana vallitsevana ilmapiirinä on pitkin vuotta ollut toivottomuus – miten voimme ikinää löytää ratkaisua, jos toisen käsitys todellisuudesta on niin erilainen? Selitystä sille miksi näin on, ei tarvitse hakea kaukaa. Tsipras on hirttäytynyt ideologiaansa niin vahvasti, että on valmis kulkemaan kohti kammottavia seurauksia.
Kiristykseen EU-maat eivät voi suostua. Mikäli tästä vielä taivutaan, käy selväksi, että uhkailemalla on mahdollista saada aina parempia ehdotuksia. Rajojen kokeilemiselle ei olisi loppua. Haluan Kreikan pysyvän eurossa, mutta näistä lähtökohdista ei ole hääviä jatkaa neuvotteluja.
Paitsi kiristystä, on kansanäänestyksen järjestäminen myös vastuun ulkoistamista ja silmänlumetta. Ajatus siitä, että tavallinen kreikkalainen ymmärtäisi mistä äänestyksessä tarkalleen äänestetään, on käsittämätön, ja näin monisyisen ongelman tiivistäminen yhteen lauseeseen on absurdi lähestymistapa. Myönteinen äänestystulos ei takaa yhtään mitään jatkon suhteen.
Mikäli Kreikka eroaa eurosta, nousee esiin myös mahdollinen ero EU:sta. Sitä pidän suurena virheenä. Selän kääntäminen Kreikalle ajaa maan suoraan Venäjän syliin, ja Putinin rajallisesta arkusta saadaan kyllä kaivettua Kreikan avuksi riittävästi rahaa luomaan valtasuhde. Vuonna 2015 kaikessa on kyse myös geopolitiikasta.
Kävi kansanäänestyksessä miten vain, tulee EU:lla olla vastaus Kreikalle maanantai-aamuna. Siteiden katkaiseminen saisi aikaan korvaamatonta vahinkoa pitkällä tähtäimellä. Yhden maan hylkääminen yhteistyökyvyttömän, ylimielisen ja röyhkeän pääministerin toimien vuoksi ei palvele ketään eikä anna oikeaa kuvaa EU:n arvoista. Hallitukset vaihtuvat ja Kreikkakin nousee joskus – sitä odotellessa he ovat edelleen eurooppalaisia.
Julkaistu Nykypäivässä 3.7.2015.
