EU laajenee – ehdoista ei jousteta
Syyskausi Brysselissä on täydessä vauhdissa ja nykyisen parlamentin toimikauden viimeinen vuosi on käynnistynyt ennen ensi vuoden vaaleja. Vuosittaisessa unionin tila -puheessaan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen korosti työnteon jatkuvan vaalikauden loppuun, painottaen mm. Ukrainan tukemista, vihreää siirtymää, sekä Euroopan teollista kilpailukykyä. Otsikoihin puheesta nousi erityisesti EU:n laajentuminen nykyisestä 27 valtiosta yli 30 jäsenmaan unioniksi.
Tilanne onkin historiallisesti merkityksellinen. Ehdokasmaista Moldovan ja Länsi-Balkanin maiden liittyminen unioniin voi muuttua ajankohtaiseksi jo muutaman vuoden kuluttua. Mainittujen perässä tulee Ukraina, jonka mahdollinen liittyminen lisäisi painetta myös Georgiassa. Valppaana täytyy olla myös Valko-Venäjän jäsenyyden suhteen, mikäli maan oppositio onnistuisi syrjäyttämään Lukašenkan vallasta.
On ensisijaisen tärkeää, että laajentumispaineen kasvaessa EU:n jäsenyyskriteereistä ei jousteta. Nämä Kööpenhaminan kriteerit pitävät sisällään tärkeitä ehtoja, mm. oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian toteutumisesta. Ehdokasmaiden on pidettävä kiinni avoimesta vuorovaikutuksesta ja osoitettava konkreettisin teoin, että ne muokkaavat normistoaan ja toimintatapojaan kohti EU:n standardeja.
Turkin jäsenhakemuksen edistäminen on toistaiseksi keskeytetty maan demokratian heikon tilan vuoksi, joten Turkista tuskin tulee jäsenmaata lähitulevaisuudessa. Tämä on tärkeä osoitus siitä, kuinka EU:n on edettävä laajentumisprosessissa tiukoin ehdoin ja harkintaa käyttäen. Unkarin kaltaisia valtioita, joille EU:n perusarvojen ja oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on vaikeaa, emme enää voi hyväksyä jäseniksi.
EU:n laajentumisen tiellä on myös Venäjä, joka tällä hetkellä miehittää osittain kolmea aiemmin mainituista maista. Ukrainan sota on kaikkien mielissä, mutta herkästi unohtuu kuinka Venäjä on sotilaallisesti läsnä suuressa osassa Pohjois-Georgiaa, sekä Transnistrian alueella itäisessä Moldovassa. Jotta EU pystyy laajentumaan, täytyy Venäjän joukot saada poistumaan mainituilta alueilta. Tämän takia Ukrainan tukeminen, sekä tehokkaat ja tiukat Venäjä-pakotteet ovat nyt ensisijaisen tärkeitä.
Venäjän raakalaismainen hyökkäyssota on muuttanut geopoliittista tilannetta Itä-Euroopassa ja Balkanilla. EU:n on lähetettävä Venäjälle selvä signaali nykyisten ehdokasmaiden kuulumisesta länteen. Enää ei voi piiloutua sen argumentin taakse, että EU:n laajentuminen provosoisi Venäjää ja täten heikentäisi turvallisuustilannetta. Tämä narratiivi, jota on pitkään Ukrainankin kanssa toisteltu, ylläpitää vallitsevaa tilannetta ja antaa Venäjän toimille hiljaisen hyväksynnän. Itä-Balkanin ja Baltian maiden EU- ja NATO-jäsenyydet puhuvat omaa kieltään siitä, kuinka Venäjän vaikutuspiiristä voidaan onnistuneesti siirtyä länteen.
Unionin uudistaminen on myös välttämätöntä. EU:n valtarakenteiden on tulevaisuudessakin perustuttava demokraattiselle pohjalle. Ranskan ja Saksan hiljattain julkaisema mietintö monitasoisesta EU:sta, joka pitäisi sisällään integraation eri tasoja (ydin-EU, EU, yhteistyömaat, sekä laajempi eurooppalainen yhteisö), on mielenkiintoinen avaus näille keskusteluille. Suomessakin on nyt hyvä aika herätä keskustelemaan tulevasta roolistamme laajentuvassa EU:ssa.
EU:lle on tarjolla loistava mahdollisuus vakauttaa turvallisuuspoliittista tilannetta ympäristössään, sekä levittää liberaalin demokratian käytänteitä loppuunkin maanosaan. Aasian suurvaltojen voimistuessa on EU:n uudistuttava ja näytettävä johtajuudellaan esimerkkiä muulle maailmalle.
