Ennustuksia ja shown elkeitä, Nykypäivä
20.3.2013
Muistatko kun Suomessa keskusteltiin kuukausi sitten EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosille 2014-2020? Voin virkistää muistia.
Se oli silloin, kun Timo Soini sai sanoa viimeisen repliikin YLE:n A-talk keskusteluohjelmassa. Soinin sutkautus meni suurin piirtein näin: ”Parlamentti lisää sinne 2-3 miljardia ja sen jälkeen saksalaisen sosialistisen (puhemies) Schulzin määräyksestä äänestetään salaisessa äänestyksessä, ja kyllä se läpi menee.”
Soini oli väärässä, väärässä ja väärässä. Hänen olisi entisenä meppinä pitänyt tietää paremmin, ja ehkä hän tiesikin. Niin kauan kuin media nielee pahemmin kyselemättä melkein mitä hyvänsä, kannattaa suuta soittaa.
Tällä viikolla soinilainen retoriikka eli vahvana valtakunnan suurimmassa aviisissa. Eikä ainoastaan kerran, vaan varmuuden vuoksi parina eri päivänä, printissä ja verkossa. Eikä Soinin suusta siteerattuna, vaan toimittajan kynästä savuten. Paperilehden pääkirjoituksessa valistettiin maanantaina, että parlamentti haluaa budjettiin lisää rahaa ja meppien on helppo esittää vaatimuksia, kun he tietävät laskun lankeavan lopulta jäsenmaille eli veronmaksajille. Keskiviikon kommentissa kerrottiin, että ”pohjimmiltaan kyse on siis suuresta showsta ja parlamentin voimannäytöstä”.
Väärin ja väärin. Ja aika kyynistä. On syytä kerrata pari seikkaa.
Euroopan parlamentin keskiviikkona murskaäänin hyväksymässä päätöslauselmassa tuomitaan avoimuuden puute, jolla EU:n huippukokouksen MFF-sopu synnytettiin. Parlamentti vaatii saada tietää, minkä verran rahaa jäsenvaltioille lopulta jaettiin maatalous- ja koheesiopolitiikkaan, mukaan lukien jäsenmaksuhelpotukset ja kirjekuoret. Eikö tämä ole läpinäkyvyyden ja demokratian lisäämistä?
Parlamentti haluaa, että myös seuraavalla parlamentilla ja komissiolla on mahdollisuus tarkastella nyt päätettävän monivuotisen rahoituskehyksen toimivuutta ja järkevyyttä. Siis parlamentilla, jonka voimasuhteet voivat ensi vuoden vaalien jälkeen näyttää aivan toisenlaisilta kuin nyt. Parlamentilla, jonka EU-kansalaiset valitsevat suorilla vaaleilla. Eikö tämä ole demokratian vahvistamista?
Parlamentti asettaa ehdoksi lopulliselle hyväksynnälle, että EU:n budjettipolitiikkaa vakavasti uhkaava alijäämäkierre katkaistaan alkuunsa ja rahoituskehyksen rakenteellinen epätasapaino korjataan. Eikö tämä ole järkevää taloudenpitoa? Parlamentti haluaa myös, että unioni rahoittaa itse toimintansa, jonka seurauksena kaikki jäsenmaksuhelpotukset voitaisiin lopettaa ja kansallisia maksuosuuksia pienentää. Eikö tämä ollutkaan sitä, mitä haluttiin?
Salainen äänestys, suuri show, helppoheikkien (helppomeppien?) puuhastelua ja voimannäyttö? Vai vastuullinen ja vakava yritys tuoda EU:n budjetintekoon läpinäkyvyyttä, tehokkuutta ja demokratiaa?
Päätä itse, mikä tässä on suurta showta. Tämä ei ole salainen äänestys. Niinkuin ei ollut keskiviikon budjettiäänestyskään.
Kirjoittaja on Kokoomuksen europarlamentaarikko ja mm. EU:n talousarvion valvontavaliokunnan jäsen.
Julkaistu Nykypäivässä 15.3.2013.
