Ei millään pahalla, Nykypäivä
4.4.2014
Kriittisyys, kyynisyys, besserwisseriys, determinismi ja journalismi. Kuuluvatko ne erottamattomasti yhteen? Jostain syystä minulta tuli nipussa viisi sanaa, joista ainakaan kolmea tai neljää ei voi edes ymmärtää normaalilla kielitaidolla. Avataanpa hiukan.
Saska Saarikoski valittiin vuoden journalistiksi, ja ihan syystä. Hän on ärhäkkä ja teräväkynäinen yhteiskunnan ja maailmanmenon tarkkailija. Toteuttaa siis journalismin perimmäistä tehtävää. Hyvä niin. Olen minäkin niistä Saskan jutuista nauttinut ja niitä somessa jakanut.
Viime viikonloppuna yhteiskunnallinen kirjoittaja Saarikoski kommentoi Vasemmistoliiton lähtöä hallituksesta. Yhdyn Saarikosken viestiin, mutta yksi lause pomppasi outoon suuntaan: ”Onneksi fiksuimmat nuoret kehittelevät nykyään pelejä eivätkä harrasta nuorisopolitiikkaa” (HS 30.3.).
Ei millään pahalla, Saska – mutta tätä täytyy vähän ruotia. Joudun tässä raottamaan journalistien ammattikunnan arkun kantta, mutta minulla on epäpyhään tekoon mielestäni hyvä syy.
Se on se sama syy, jonka voimalla uskon sinun kirjoittaneen tuon ajatuksesi Helsingin Sanomiin. Tai ehkä jopa sama syy kuin se, joka sai Taneli Heikan taannoin argumentoimaan, ettei hän halua olla tekemisissä poliitikkojen kanssa, kun kirjoittaa näiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Jotta pystyisi havainnoimaan ja kirjoittamaan täysin riippumattomasti.
Minun syyni, motiivini ja perusteluni on, että haluan yhteiskunnasta paremman. Minä tiedän, että se on sinunkin motiivisi. Ja Tanelin, ja lukemattomien muiden hyvien journalistien. Tunnistan myös tuon puhtauden tavoittelun perimmäisen kutkan. Olinhan minäkin ”riippumaton” journalisti noin 25 vuotta elämästäni.
Kunnes tulin omalla kohdallani toisenlaiseen tulkintaan. Ei ole olemassa toisistaan täysin erillään olevia yhteiskunnallisia todellisuuksia; sitä, jossa kirjoitetaan ja kerrotaan ympäröivästä yhteiskunnasta, ja sitä, jossa toimitaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Toisin sanoen, koen edelleen olevani tavallaan se sama journalisti kuin aiemmin. Lähestyn asioita hakien tietoa, analysoimalla sitä ja puntaroimalla sen eri kulmien merkitysten painoarvoja. Sitten teen omalta osaltani päätöksiä, perustuen siihen miten olen asiat mieltänyt. Ja minkä koen oikeaksi.
Niin kuin sinäkin teit päätöksen kirjoittaa nuorisopolitiikan merkityksestä. Sillä senhän sinä teit selväksi, minkä verran arvostat nuorisopolitiikkaa. Vähemmän kuin pelien kehittämistä.
En tiedä, oletko yllä olevasta kanssani samaa mieltä. Ehkä et, koska muuten et pitäisi onnellisena sitä, että fiksuimmat nuoret kehittelevät nykyään pelejä, eivätkä harrasta nuorisopolitiikkaa. Jos havaintosi on totta, se ei mielestäni ole kovinkaan onneksi yhteiskunnalle.
Mitä tällä sitten on väliä? Sinä olet yhteiskunnallinen vaikuttaja. Siksi on merkityksellistä, mitä kirjoitat. Olisi hyvä tietää, ajatteletko oikeasti niin? Että sen parempi, mitä vähemmän fiksuimmat nuoret osallistuvat politiikkaan.
Julkaistu Nykypäivässä 4.4.2014.
