Saimaan juomakelpoinen vesi on vaakalaudalla – kaivosonnettomuus pilaisi vesistöt
20.11.2019
Heinäveden Kermajärvi on suurin Saimaan vettä juoksuttavista altaista. Kyseessä ovat maailman kauneimmat ja puhtaimmat vedet. Pelkkä ajatuskin kaivoksesta näissä maisemissa on järjetön, minkä vuoksi brittiläisen Beowulf Miningin graffittikaivoshanke olisi erittäin vakava virhe. Seutukunta elää metsä- ja maataloudesta, ja kyse on ainutlaatuisen puhtaasta vesistöstä ja luonnosta.
Kaivoshanke sai ympäristön kannalta vakavan kolauksen 16.11., kun Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin ympäristöviranomaisten, eli aluehallintavirastojen (avi) puutteellisista resursseista ympäristölupien käsittelyssä. Artikkelissa ympäristöviranomainen toteaa, että valvontaa ei tällä hetkellä pystytä tekemään riittävällä tavalla.
Tilanteen karuudesta kertoo se, että lupaviranomainen ei kertomansa mukaan edes tarkista kaivoshankkeiden ympäristölupahakemusten tietojen yksityiskohtia vaan lähinnä sen, että hakemuksessa on vastattu lain vaatimiin kohtiin.
Miettikää tätä. Suomen kaltaisessa maassa kaivoshanke voi mahdollisesti täysin pilata korvaamattoman ympäristön, koska viranomainen ei ole kyennyt validoimaan kaivosyhtiöiden ympäristölupia kunnolla. Yhtiöiden antamat tiedot ja lupaukset otetaan ikään kuin annettuina, ilman tarkempaa syynäystä. En ole kaivannaisteollisuuden vastustaja, mutta tällaisissa tapauksissa hälytyskellojen on soitava jokaisella. Ympäristölupien arviointi ei toimi.
Tässä tilanteessa yksikin virhe voi johtaa peruuttamattomaan tuhoon suojellulle luonnolle ja vesistöille. Ympäristöhaitat, äänihaitat ja pölyhaitat olisivat ilman virheitäkin merkittäviä. Puhdas luonto on koko Heinäveden matkailuvaltti, ja jos ympäristölupa myönnetään, se on käytännössä lupa pilata ympäristöä. Etelä-Savon maakunnan linjaus on, että alueella kehitetään nimenomaan luontomatkailua. Kaivoshanke veisi maakuntaa täysin päinvastaiseen ja väärään suuntaan.
Kaivoslainsäädäntö sallii pahimmillaan sen, että kaivosyhtiöt voivat Suomessa marssia paikkakunnalle ja pystyttää sinne saastuttavan ja korkeariskisen avolouhoskraatterin lähes ilmaiseksi. Samalla tällainen hanke heikentää muiden alueen yrittäjien mahdollisuuksia juurikin esimerkiksi puhtaan luontomatkailun saralla.
Kaivoshanke tulisi itsessään varjostamaan koko Saimaan alueen kehitystä. Järviveden pilaantuminen olisi katastrofaalista. Pahinta on se, että kyseessä ei ole edes kaukainen pelko, vaan sille olisi olemassa aito riski. Tämän vuoksi kaivos ei ole vain Heinäveden asia, vaan se vaikuttaisi matkailuelinkeinon mielikuviin ja imagoon koko Saimaalla. Yksikin virhe, ja vesistö kärsisi peruuttamatonta tuhoa ja mielikuva juotavasta Saimaan vedestä olisi kerralla kuollut.
Heinäveden reitti on yksi Suomen 27 kansallismaisemasta. Ei tarvitse kuin katsoa kartasta ymmärtääkseen, kuinka herkästä ja veden täyttämästä alueesta on kyse. Tänne ei voi kuvitella 19 miljoonan tonnin grafiittiesiintymän päällä jököttävää kaivosta. Veden äärellä ovat myös Suomen ainoat ortodoksiluostarit, Lintula ja Valamo.
Kaivoshankkeen tuomat riskit ovat niin valtavia, että niitä ei pienillä ympäristövakuutuksilla paikata. Öljyvahinkokin olisi kaivosonnettomuuden rinnalla pientä, sillä Saimaan vesistöä pilaavaa vaikutusta ei voi perua – se jatkuisi ikuisesti. Kansalaisten ja päättäjien on nyt luotava vahvaa painetta julkisuudessa, jotta Heinäveden arvokas luonto voidaan pelastaa.
Olen pulikoinut lapsuuteni ja nuoruuteni Kermajärvellä. Sanon siksi sen suoraan: viekää kaivosrojunne pois Heinävedeltä! Kyse ei ole oman tontin varjelemisesta, vaan siitä, että tiedän mistä puhun.
