28.2.2019
EPP:n sisällä pohditaan Unkarin pääministerin Viktor Orbánin erottamista hänen EU-vastaisen kampanjointinsa takia. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mielestä Fidesz ei jaa EPP:n arvoja. ”Orbán on Troijan hevonen, joka haluaa syödä EPP:n sisältä päin”, Sarvamaa kommentoi.
27.2.2019
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mielestä Unkarin EU-vastaisen pääministerin Orbánin ei pitäisi olla EPP:ssä. ”Orbánin johtama Fidesz-puolue ei jaa EPP:n arvoja. Se on Troijan hevonen, joka haluaa syödä EPP:n sisältä päin. Menisin jopa niin pitkälle, että kutsuisin heitä epädemokraattiseksi voimaksi”, Sarvamaa kommentoi.
25.2.2019
Viime vuonna muovista ja varsinkin sen haitoista uutisoitiin poikkeuksellisen paljon. Otsikoissa mässäiltiin meristä, rannoilta, maaperästä ja juomavedestä löytyneen muovin määrällä. Muovista maalattiin nykyisen talouden vertauskuva, jossa luonnonvaroja otetaan käyttöön uusien, mutta ennen pitkää kaatopaikalle päätyvien tuotteiden valmistamiseksi.
Luonnonvarojen ylikäytön katkaisemiseen tähtäävä kiertotalous puolestaan perustuu jakamiseen, uudelleenkäyttöön, korjaamiseen ja kierrätykseen. Materiaaleja arvostetaan ja jäte minimoidaan. Muovin ei kuitenkaan uskottu siihen taipuvan, koska kiertääkseen jätteellä pitäisi olla arvo. Ja silti esimerkiksi Indonesiassa bussilipun voi maksaa muovipussilla.
Tällä hetkellä muovin käytössä on kieltämättä haasteita, kun rahanarvoista materiaalia kipataan kaatopaikoille. Lisäksi sillä saattaa olla haitallisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Uuden lainsäädännön ja vaatimusten kanssa pitää olla kuitenkin tarkkana, koska ratkaisujen löytymiseksi tarvitaan yrityksiltä uskallusta investoida. Lainsäätäjien tempoilevuudelle tai sooloilulle ei EU:n sisämarkkinoilla ole sijaa.
Viimeisimmät muovidirektiivit
Vuosi sitten EU:sta tuupattiin ulos muovistrategia uutta muoviaikaa edistämään. Ongelmiksi tunnistettiin muovin vähäinen uudelleenkäyttö ja kierrätys, tuotannosta ja poltosta syntyvät kasvihuonepäästöt sekä merten muovijäte. Muovin arvoketjun korjaamiseksi pitäisi strategian mukaan ennen kaikkea lisätä muovin laadukasta ja taloudellisesti järkevää kierrätystä, uudelleenkäyttöä sekä materiaaleihin ja tuotteisiin liittyviä kiertotalouden mukaisia innovaatioita.
Strategian tavoitteena on, että vuonna 2030 kaikki muovipakkaukset suunniteltaisiin uudelleenkäytettäviksi tai helposti kierrätettäviksi. Lähemmäs 40 % muovintuotannosta menee nimittäin pakkauksiin ja muovijätteestä lähes 60 % on pakkauksista peräisin. Euroopassa yritysten maksamilla valitun pakkauksen kierrätettävyyteen perustuvilla maksuilla ollaan saatu hyviä tuloksia aikaan pakkausjätteen keräyksessä, kierrätyksessä ja kuluttajien tietoisuuden lisäämisessä. Loputtomiin tuottajavastuuta ei kuitenkaan pidä laajentaa eikä sillä mielestäni voida kaikkea ratkaista.
Ehdottomasti kohutuin aloite oli kuitenkin muovidirektiivi, joka keskittyi yleisimpien muovisten kertakäyttötuotteiden kieltämiseen ja kulutuksen vähentämiseen. Tästä päästiin sopuun parlamentin ja jäsenmaiden muodostaman neuvoston kesken ennen joulua ja sinetti sille saataneen vielä ennen eurovaaleja. Kieltolistalle laitettiin muoviset ruokailuvälineet, lautaset ja pillit, styroksiset pika- ja noutoruokapakkaukset sekä mukit, oxo-hajoavasta muovista tehdyt tuotteet ja muoviset pumpulipuikot.
Myös päivitetty versio pakkausdirektiivistä hyväksyttiin viime vuoden lopulla. Sen mukaan muovisesta pakkausjätteestä 50 % on kierrätettävä vuonna 2025 ja 55 % vuonna 2030. Kansalliseen lainsäädäntöön nämä tavoitteet on sisällytettävä vuoteen 2020 mennessä. Myös ehdotus jäsenvaltioille asetettavasta kierrättämättömiin muovipakkauksiin perustuvasta uudesta maksusta on pöydällä.
Muovi ei ole ainoa este kiertotalouteen siirtymiselle eikä yhtä materiaalia ole mielestäni tarkoituksenmukaista nostaa tikunnokkaan ja esittää siitä eroon pääsemistä yksinkertaisena ja helppona ratkaisuna maailman ongelmiin. Materiaalina muovi on kevyttä, kestävää, monipuolista ja edullista, minkä vuoksi sen käyttö on itseasiassa usein ympäristön ja tuotteen toimivuuden kannalta paras ratkaisu. Kunhan tuotanto ja kierrätys ovat kunnossa. Toisaalta, muoviteollisuudelle kielteinen huomio voi loppupeleissä kääntyä eduksi, koska se näyttää poikivan enemmän rahoitusta alan kehitystyöhön muovin ja kiertotalouden yhteensovittamiseksi.
EU-rahoitusmahdollisuudet muovialan innovaatioille
Kiertotalouteen siirtymiseksi tarvitaan merkittäviä investointeja sekä materiaalien, tuotteiden että arvoketjujen kehittämiseen. Pelkästään muovipakkausten osalta arviot huitelevat miljardeissa euroissa. Kiertotaloutta pidetään kuitenkin yhteiskunnan kannalta järkevänä tavoitteena, jonka saavuttamiseen kannattaa sijoittaa veroeuroja. Euroopan strategisten investointien rahastosta ja sen suuremmasta seuraajasta InvestEU-takuurahastosta myönnetäänkin lainan takauksia kiertotaloutta edistäville projekteille.
Toinen selvä mahdollinen rahoituslähde muovialalle on Euroopan tutkimuksen- ja innovaatioiden rahoitusohjelma Horisontti. Vuoden 2020 loppuun ulottuvalla rahoituskaudella on muovin tutkimukseen ja tuotekehitykseen haettavana vielä noin 100 miljoonan euron verran rahaa esimerkiksi uusiin materiaaleihin, terveyteen, ruokaturvallisuuteen, biotalouteen, ilmastotoimiin ja resurssitehokkuuteen liittyen.
Myös biotalouteen ja esimerkiksi muovin korvaajiksi sopivien biopohjaisten pakkausten kehittämiseen panostetaan. Alalle on jo suunnattu useampi miljardi EU:n tutkimusrahaa. Seuraavalla budjettikaudella 2021-2027 EU:n tutkimusohjelmasta ollaan kaavailtu 10 miljardia euroa elintarvikehuoltoon ja luonnonvaroihin liittyvään tutkimukseen, mukaan lukien biotalouteen. Tällä hetkellä ollaan perustamassa myös 100 miljoonan euron investointifoorumia avittamaan biopohjaisten tuotteiden markkinoillepääsyä.
Seuraavan kauden EU-rahoitusohjelmista neuvotellaan parhaillaan parlamentissa ja jäsenmaiden kesken. Samalla Euroopan komissiossa valmistellaan jo yksityiskohtaisempia rahoitushakuja. Suomessa on esimerkiksi paljon bioalan osaamista, mikä kannattaa hyödyntää, ja muovipullojen panttijärjestelmä toimii hyvin. Hyvien ideoiden kanssa kannattaakin ehdottomasti olla yhteydessä esimerkiksi Suomen eri alueiden ja maakuntien Brysselin toimistoihin sekä Business Finlandin ammattilaisiin, jotta alan viimeisin tieto saadaan oikeille EU-virkamiehille ja se voidaan ottaa huomioon avattavissa rahoitushauissa.
Muovia kierrättämällä taloudellisia ja ympäristövoittoja
Kiertotalouteen siirtymisestä on tulevaisuudessa varmasti hyötyä muoviteollisuudelle myös muilla tavoin. Tilastojen mukaan Euroopan muovijätteestä 41 % poltetaan, 31 % kierrätetään ja 27 % kärrätään kaatopaikoille. Kiertotalousajattelun ja ympäristöetujen lisäksi myös taloudelliset syyt puhuvat muovin kierrätyksen parantamisen puolesta. Kierrätetyn raaka-aineen arvioidaan olevan jopa 10 % uutta halvempaa, minkä lisäksi kierrätyksen kehittämisen lasketaan luovan enemmän työpaikkoja kaatopaikkojen ja polttolaitosten lisäämiseen verrattuna.
Toisaalta muovin kierrätystä pidetään ratkaisuna myös puhtaampiin meriin ja kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Käytännössä siihen liittyy edelleen useita teknisiä ongelmia. Muovia käytetään hyvin erilaisiin tarkoituksiin, minkä vuoksi markkinat ovat sirpaloituneet ja laatuja on useita erilaisia. Tämä tekee muovin mekaanisesta kierrätyksestä vaikeaa ja usein heikentää prosessin lopuksi saatavan materiaalin laatua.
Nykyisin muovin kaupallinen kierrätys on enimmäkseen mekaanista. Kemiallinen kierrätys on kehitysvaiheessa ja sen kustannukset vielä suuria. Kemiallisen kierrätyksen avulla muovi voitaisiin kuitenkin hajottaa takaisin käyttökelpoisiksi molekyyleiksi. Tutkijat ovat myös löytäneet muovia syöviä entsyymeitä ja bakteereita. EU:n tutkimusrahoitus sopisi erittäin hyvin esimerkiksi näiden ratkaisujen edistämiseen.
Noin 90 % maailman muovista valmistetaan fossiilisista polttoaineista. Mutta öljy on tuontitavaraa, sen hinta vaihtelee ja on arvioitujen öljyvarojen lisäksi sidoksissa esimerkiksi maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Kierrätettyihin ja biopohjaisiin raaka-aineisiin siirtymällä voitaisiinkin vähentää joitakin muovin tuotantoon liittyvä riskejä.
Suomalaisen muoviteollisuuden kannattaa satsata etulyöntiasemaan
Kierrätetyn muovin potentiaalin täydessä saavuttamisessa on kieltämättä vielä paljon tekemistä. Ensinnäkin kierrätetyn raaka-aineen käyttö on tällä hetkellä usein kalliimpaa kuin öljyn, minkä lisäksi se ei monessa tapauksessa ole laadultaan tai saatavuudeltaan tarpeeksi hyvää. Toiseksi hyvin erilaisten muovien tehokas kierrätys vaatii uusia teknisiä ratkaisuja. Ja kolmanneksi, näiden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan investointeja ja rahoitusta. Jota on kuitenkin tarjolla ehkä odotettua enemmän.
Suomalaiset muovialan yritykset ovat joustavia ja ketteriä, minkä vuoksi ne pärjäävät ja ovat kannattavia muutostenkin keskellä. Osaltaan se on perintöä öljyn hinnan heittelyihin sopeutumisesta. Samalla se tarkoittaa, että alalla on investointien, innovaatioiden ja kansainvälistymisen edellyttämää tervejärkistä ja tosiasioihin perustuvaa riskinottokykyä. Se kannattaa ehdottomasti käyttää etulyöntiaseman hankkimiseen EU:n sisämarkkinoilla ja muovihysterian avaamista ovista kulkemiseen.
Vielä enemmän ratkaisuille on tarvetta Euroopan ulkopuolella. Niiden rohkeille viejille onkin epäilemättä tarjolla kansainvälisiä mahdollisuuksia. Varsinkin kun muistetaan, että muovin kysynnän on ennustettu nelinkertaistuvan maailmanlaajuisesti vuoteen 2050 mennessä. Kohuttu merten muovijäte on globaali ongelma, mutta suurin osa siitä on tutkitusti peräisin Aasian joista. Näihin maihin pitäisi nyt järjestää toimiva jätehuolto ja kierrätys. Kansainvälinen haloo luo epäilemättä tilaisuuksia esimerkiksi muoviputkien ja säiliöiden valmistajille.
Oman pienen korteni olen kantanut kekoon tilaamalla muovinkierrätysastian kotipihaamme. Julkisia kun ei ole tarpeeksi ja ne muutamatkin ovat aina täynnä. EU:n laajuisia ja globaaleja ratkaisuja tarvitaan, mutta niiden toiminta edellyttää parempaa kierrätystä myös yksityisiltä ihmisiltä.
Julkaistu ABC Plastics News -lehdessä 25.2.2019
22.2.2019
Valeuutiset ovat uhka demokratialle. Viime keväänä julkaistun eurobarometrin mukaan 83 prosenttia eurooppalaisista on tätä mieltä. Alimmillaan luku on Virossa, jossa 74 prosenttia ihmisitä jakaa näkemyksen. Samoin huomattavan suuri enemmistö, jokaisessa jäsenvaltiossa vähintäänkin 70 prosenttia kansasta, pitää valeuutisia todellisena ongelmana omassa maassaan.
Demokraattisessa yhteiskunnassa tarvitaan julkista keskustelua, jotta päätöksiä voidaan tehdä faktojen perusteella. Vapaalla ja riippumattomalla lehdistöllä on tässä iso vastuu. Mutta jos faktat eivät ole totta, myös niiden perusteella tehtävät päätökset ovat auttamatta vääriä. Pahimmassa tapauksessa suorastaan vahingollisia.
Valeuutisilla ja disinformaatiolla tarkoitetaan tarkoituksella levitettyä harhaanjohtavaa tai jopa väärää tietoa. Suurin osa siitä on peräisin Venäjältä. Julkista keskustelua myös manipuloidaan esimerkiksi poliittisen tai taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi. Pidemmän päälle ohjailu johtaa yhteiskunnallisten jännitteiden kärjistymiseen ja luottamuksen rapautumiseen.
Käsissämme on todellinen turvallisuusuhka. Ensinnäkin levitettävä valheellinen tieto saattaa olla jo sinänsä vaarallista vaikkapa terveydelle. Toiseksi, jos tällainen aivopesu onnistuu, olemme huomaamattamme joutuneet ulkopuolisten vietäviksi. Se siitä itsenäisyydestä.
Tässä piilee valeuutisten suurin vaara ja syy sille, miksi Venäjä panostaa informaatiohyökkäyksiin samalla vakavuudella kuin perinteiseen puolustuskykyyn. Naapureihin ja länsimaihin voidaan kätevästi vaikuttaa ilman sen suurempia seurauksia kun luotu eripura ja epäluottamus hoitavat raskaimman työn. Tuloksena Venäjän suurvalta-asema vahvistuu.
Moskovalla on käytössään sekä taitava mediakoneisto että kokenut tiedustelupalvelu, jotka ovat kylmän sodan lisäksi harjoitelleet vastaäänien vaimentamista kotimaassa esimerkiksi Tšetšenian sotien yhteydessä. Trollitehtaiden, teknologian ja sosiaalisen median avulla Kremlin edun mukaista viestiä on viety Krimin valtauksen jälkeen entistä tehokkaammin myös Venäjän ulkopuolelle.
Varsinkin vaalit ovat mehukkaita tilaisuuksia disinformaatiokampanjoille. Vaakalaudalla on länsimaisen demokratian olennaisimman instituution uskottavuus, minkä lisäksi yhteiskuntaa jakavat kysymykset ovat jo valmiiksi tapetilla. Venäjä on todistetusti käyttänyt tätä hyödykseen jo lukuisia kertoja ja käyttää varmasti jatkossakin.
Venäjän salakavalasti levittämiin valheisiin onkin puututtava entistä hanakammin tarkistamalla faktoja, lisäämällä läpinäkyvyyttä ja parantamalla medialukutaitoa. Yksi esimerkki vastatoimista on yhdessä romanialaisen meppikollegani Siegfried Mureșanin kanssa ajamani StratCom Plus -projekti, joka seuraa ja korjaa Venäjän levittämää harhaanjohtavaa tietoa.
Totuus kuitenkin on, että meillä on vastassamme erittäin laajalle levinnyt, tarkasti kohdennettu ja runsaasti rahoitettu propagandakampanja. Mikään määrä vastatoimia tai resursseja tuskin riittää sen selättämiseen, jos emme pitkällä aikavälillä panosta myös omien arvojemme, demokratian ja yhteiskunnallisen luottamuksen puolustamiseen.
Valeuutisten horjuttaman luottamuksen vahvistaminen ja kriittinen ajattelu on kaikkien vastuulla. Samalla on muistettava puhua painavasti tärkeiden, yhteisten arvojen puolesta. Yhteiskunnallinen luottamus on jokaisen asia ja kaikkien etu silloinkin, kun päivänpolttavat kysymykset jakavat mielipiteitä.
Julkaistu Nykypäivässä 22.2.2019
Suomi on vientimaa. Taloutemme on riippuvainen siitä, kuinka onnistuneesti kauppaamme kotimaista osaamista ja sen synnyttämiä tuotteita maailmalle.
Tämän luulisi tarkoittavan, että meillä osataan haistaa vientikapasiteettia kasvattavat mahdollisuudet jo kaukaa. Ja luoda puitteet uusille aluevaltauksille.
Valitettavasti meillä on vahva perinne myös toisella saralla: päättömän alkoholipolitiikan harjoittamisessa. Viime maaliskuussa voimaan tullut uusi alkoholilaki ei tuonut tilanteeseen helpotusta.
Päinvastoin, väkevien alkoholijuomien osalta sosiaali- ja terveysministeriön tavoitteena tuntuu olevan viedä suomalaiset kuluttajat entistä syvemmälle jäykän holhouksen syövereihin.
Kansallisten päättäjien kummallinen suhtautuminen alkoholikauppaan ei kuitenkaan ole pois vain kuluttajilta. Lainsäädäntömme on haaste suomalaisille viinitilallisille ja erityisesti liköörin valmistajille – kauppaa ei synny, kun tuotetta ei saa myydä.
Tilaliköörien myyntilupaa on odoteltu jo vuosien ajan, toistaiseksi turhaan.
Nykyisen lainsäädännön puitteissa tilat saavat myydä myymälöistään vain vahvuudeltaan alle 13-tilavuusprosenttisia alkoholijuomia. Väkevämpiä tuotteita saa anniskella tilan anniskelupaikassa.
Potentiaaliset ostajat pääsevät siis maistelemaan tuotteita, mutta ilman mahdollisuutta ulosmyyntiin tilalikööreiden valmistuksesta ei saa kannattavaa.
Tämä on sanalla sanoen haaskausta. Uskon nimittäin, että suomalaisista marjoista taitaen valmistettujen liköörien kauppa kyllä kävisi, jos sille annettaisiin mahdollisuus. Puhtaan luontomme raaka-aineista taidolla valmistetuille tuotteille on aina vientiä.
Lennän työssäni useita kertoja viikossa. Lentokentillä liikkuessa on ollut ilo huomata, kuinka palkitut suomalaiset ginit ovat viime vuosina vakiinnuttaneet paikkansa tax free -myymälöiden paraatipaikoilla. Ne ovat kansainvälisesti tunnettua ja haluttua laatutavaraa.
Pienyrityksemme tuottavat myös tasokkaita viskejä, joita ostetaan ympäri maailman.
Tislattujen alkoholijuomien vienti on ollut lisääntymään päin jo tovin: Elintarviketeollisuusliitto arvioi niiden viennin kasvaneen vuonna 2017 noin 12 prosenttia. Miksi kotimaisten liköörien pääsy osaksi tätä nousevaa aaltoa on evätty?
Uusi alkoholilaki on herättänyt hämmästystä myös rajaamalla rypäleet pois tilaviinin valmistuksessa sallituista raaka-aineista. Pohjoiset olosuhteemme vaativat rypäleiltä paljon, mutta talvenkestäviä lajikkeitakin löytyy. Niiden käytön kieltäminen tilaviineissä tuntuu käsittämättömältä.
Näille linjauksille on vaikea löytää hyviä perusteluja, eikä asiasta juuri uskalleta puhua. Alkon monopoliasema väkevien alkoholijuomien vähittäismyynnissä oikeutetaan useimmiten epämääräisillä uhkakuvilla alkoholin väärinkäytön tuomista ongelmista.
On kuitenkin selvää, että kansanterveys tai muut alkoholin saatavuuden parantumiseen liittyvät huolet eivät ole pätevä peruste viinitilojen kaupan hankaloittamiselle. Artesaanimaisella otteella valmistettujen laatutuotteiden potentiaali ei pääty ruskeaan pussiin, vaan tuotoksi suomalaisen tekijän taskuun.
Vauhtiin päästessään tilaliköörien kauppa voisi tuoda mukanaan laajoja hyötyjä. Vientitulojen lisäksi suomalaisten viinitilojen houkuttelevuus turistikohteina kasvaisi varmasti kohisten, jos vieraat pääsisivät liköörimaistiaisten lisäksi myös ostoksille.
Uudistumiskyky ja hyödyntämättä jääneen potentiaalin valjastaminen ovat tärkeimpiä avaimia maaseudun elinvoimaisuuden turvaamisessa. Meillä on osaamista, meillä on tekijöitä. Enää puuttuu lupa tehdä.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 22.2.2019
21.2.2019
Talousarvion valvontavaliokunta äänesti vastuuvapauksien myöntämisestä EU-insituutioille ja toimijoille tilivuoden 2017 osalta keskiviikkona 20.2. Menettely on olennainen osa EU:n toiminnan läpinäkyvyyden ja veronmaksajien rahojen demokraattista valvontaa. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on parlamentin pääneuvottelija EU:n erillisvirastojen vuoden 2017 vastuuvapausmenettelyssä.
”32 erillisviraston varojen käytön tarkastelussa on selvää, että eurooppalaisten veronmaksajien rahat on turvattava. 72% EU-virastojen rahoituksesta on peräisin suoraan EU-budjetista, joten virastoille myönnettyjen varojen käytön on oltava sääntöjenmukaista,” Sarvamaa painottaa. ”Lisäksi on tärkeää, että voimme arvioida EU-budjettia toiminnan tulosten ja lisäarvon perusteella”, Sarvamaa toteaa.
Sarvamaa ehdottaa vastuuvapauden myöntämistä tilintarkastustuomioistuimen raportin pohjalta vuodelle 2017 kaikille virastoille tilikirjojen laillisuuden ja säännönmukaisuuden osalta.
Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle, EASO:lle, esitetään vastuuvapauden lykkäämistä johtuen epäsäännönmukaisuuksista viraston budjetin täytäntöönpanossa. ”Turvallisuus ja maahanmuutto ovat nousseet eurooppalaisen prioriteettilistan kärkeen pysyvästi. Turvapaikkajärjestelmän tehokkuus on taattava, ja siksi yhteisten varojen väärinkäyttöön on tartuttava järein keinoin. Se on meidän kaikkien etu”, Sarvamaa sanoo.
”Vastuuvapauksien myöntäminen on Euroopan parlamentin yksinoikeus, ja siitä on vuosien varrella tullut tärkeä työkalu EU-rahojen käytön tarkistamiselle”, Sarvamaa muistuttaa. Parlamentti myöntää, lykkää tai hylkää vastuuvapaudet instituutioiden ja virastojen budjetin käytöstä tietyn tilikauden ajalta. Vastuuvapauden myöntämisen jälkeen kyseessä olleen tilikauden asioihin ei enää palata ilman erityistä syytä. Euroopan parlamentti tarkistaa erillisvirastojen lisäksi muun muassa komission ja itse parlamentin budjetin käytön.
EPP-ryhmän puheenjohtajana talousarvion valvontavaliokunnassa toimiva Sarvamaa päättää vastuuvapauksissa EPP:n poliittisesta linjasta. Valiokunnan enemmistö tuki äänestyksissä Sarvamaan linjaa. Menettelyiden on seuraavaksi määrä edetä koko europarlamentin äänestettäväksi maaliskuun täysistuntoon.
16.2.2019
”Merkittävin asia on EU-budjetin sitominen oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa. Tarkoitus on, että jäsenvaltion saamaa EU-rahoitusta pienennetään, jäädytetään tai kokonaan perutaan, jos jäsenvaltiossa ei ole riippumaton tuomioistuinlaitos, vapaa media tai kansalaisjärjestöjen toimintaan puututaan hallituksen toimesta. Toinen asia on maatalouden tukitarkastusten järkevöittäminen” kertoo europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) asioista, joihin hän on Euroopan parlamentissa vaikuttanut.
13.2.2019
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan komission pitäisi pystyä puuttumaan tiukemmin Euroopassa tapahtuvaan tuotantoeläinten kaltoinkohteluun. ”Suomessa ollaan mallioppilaitten joukossa, mutta muualla Euroopassa näin ei välttämättä ole”, Sarvamaa toteaa.
Euroopan parlamentista on tullut isoihin asioihin vaikuttava vallankäyttäjä, vaikka Suomessa ei asiasta juuri puhuta. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok,. EPP) on budjettivaliokunnan varapuheenjohtaja ja Euroopan 70 vaikutusvaltaisimman mepin joukossa kansalaisjärjestö Votewatchin listalla.
12.2.2019
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) toimii parlamentin pääneuvottelijana EU-virastojen vastuuvapauksien myöntämisessä, josta äänestetään talousarvion valvontavaliokunnassa keskiviikkona 20. helmikuuta. ”72% EU-virastojen rahoituksesta on peräisin suoraan EU-budjetista, joten virastoille myönnettyjen varojen käytön on oltava sääntöjenmukaista”, Sarvamaa painottaa.
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) ehdottaa vastuuvapauden myöntämistä tilintarkastustuomioistuimen raportin pohjalta vuodelle 2017 kaikille virastoille tilikirjojen laillisuuden ja säännönmukaisuuden osalta. ”Vastuuvapauksien myöntäminen on Euroopan parlamentin yksinoikeus, ja siitä on vuosien varrella tullut tärkeä työkalu EU-rahojen käytön tarkistamiselle”, Sarvamaa toteaa.
7.2.2019
Vuoden ensimmäisinä viikkoina minua on pitänyt kiireisenä ajamani uusi budjettilaki, joka mahdollistaisi jäsenvaltion saaman EU-rahan jäädyttämisen, jos se ei kunnioita oikeusvaltioperiaatetta. Yhteistä rahaa ei sovi käyttää jaettujen arvojen vastaisesti. Alkuvuotta värittivät myös mutkat Britannian EU-eron etenemisessä. EU:n pitää seisoa yhtenäisenä ja järkkymättömänä neuvottelemamme Brexit-sopimuksen takana.
Uusi budjettilaki läpi parlamentissa
Tammikuun alun Strasbourgin täysistuntoviikon merkittävin päätös oli neuvottelemani budjettilain hyväksyminen parlamentin täysistunnossa äänin 397-158. Uusi laki varmistaisi, että EU-tukia maksetaan vain maille, joissa toteutuvat kansalaisten perusoikeudet, median ja kansalaisjärjestöjen vapaudet sekä tuomioistuinten riippumattomuus. EU pyrkiikin nyt uusin keinoin puuttumaan epädemokraattiseen kehitykseen muun muassa Unkarissa ja Puolassa. Unkarin tilanteesta keskusteltiin jälleen Brysselin täysistunnossa kuun lopussa.
Myös kansainvälinen lehdistö pitää tätä lakia ratkaisevana Euroopan tulevaisuuden kannalta. Olen antanut aiheesta useita haastatteluita esimerkiksi Euronewsin, Arten sekä Politicon toimittajille. On tärkeää, että työstämme Euroopan parlamentissa raportoidaan kattavasti.
EU-virastojen vastuuvapaus valiokunnassa
Työtahti talousarvion valvontavaliokunnassa tiivistyy, sillä pöydälläni on 32 EU-viraston työn tarkastaminen. Näiden virastojen rahoitus tulee veronmaksajien pussista, joten on olennaista valvoa, että ne tekevät työnsä tehokkaasti ja läpinäkyvästi. Tämän varmistaakseni olen tavannut eri virastojen johtoporrasta, kuten Euroopan satelliittinavigointijärjestelmäohjelmista vastaavan GNSS-viraston johtajaa Carlo des Doridesia sekä Euroopan unionin perusoikeusviraston johtajaa Michael O’Flahertyä. Lisäksi toimin EPP-ryhmän pääneuvottelijana budjetti- ja talousarvion valvontavaliokunnan EU-virastojen demokraattista valvontaa parantavissa lausunnoissa.
Suomen asialla
EU:n maatalouspolitiikan pitää ottaa huomioon Suomen erityisolosuhteet. Keskustelinkin Suomelle merkittävistä kysymyksistä komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston apulaispääjohtajan Rudi Mögelen kanssa. Talousarvion valvontavaliokunnan yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevissa äänestyksissä puolustin suomalaisia maanviljelijöitä ja onnistuin neuvottelemaan ajamalleni linjalle laajan poliittisen tuen.
Tieteen tietotekniikan keskuksen toimitusjohtajan Kimmo Kosken ja ohjelmajohtajan Irina Kupiaisen kanssa keskustelin eurooppalaisessa yhteistyössä tehtävästä supertietokonehankinnasta, joka olisi hienoa saada Kajaaniin. Se auttaisi Suomea pysymään tietotekniikan kehityksen kärkimaana. Tästä olin myös yhteydessä suoraan hankkeesta vastaavaan komissaariin, Mariya Gabrieliin. Kiinnitin hänen huomionsa lopullisessa päätöksessä vaikuttaviin kriteereihin, jotta ne olisivat varmasti kaikille jäsenmaille tasapuoliset.
Kuluneen kuukauden aikana tapasin Kauniaisten Työväen Akatemian EU-oikeuskurssilaisia ja Kulosaaren yhteiskoulun lukiolaisia, jotka hämmästyttivät aktiivisuudellaan ja tiedoillaan. Nuoret ja koulutus tulevat olemaan painopisteeni, jos minut valitaan uudelle kaudelle Euroopan parlamenttiin. Vaalikeväälle annettiinkin lähtölaukaus, kun kokoomusmeppien ja muiden eurovaaliehdokkaiden kanssa esittäydyimme Narinkkatorilla ja kokoomusristeilyllä.
Euroopan parlamenttiin tulivat vierailulle myös Akavan jäsenliittojen viestintäasiantuntijat, joiden kanssa keskustelimme EU-päätöksenteosta ja parlamentin tulevaisuudesta. On hienoa nähdä, että EU kiinnostaa suomalaisia. Tänä keväänä elämme merkittäviä aikoja, ja teidän kansalaisten kiinnostus Euroopan tulevaisuuteen on ratkaisevampaa kuin koskaan.
Terveisin,
Petri
