Näytetään esimerkkiä EU:lle, Maaseudun Tulevaisuus
Pienen ja syrjäisen kotimaamme asema kansainvälisessä yhteisössä ei ole itsestäänselvyys. Tekojemme ja taitojemme on tultava kuulluksi, jotta nousemme ansaitsemallemme arvostuksen tasolle. Tämän eteen on tehtävä työtä.
Tällä viikolla sain olla erityisen ylpeä suomalaisten ponnisteluista maineemme edistämiseksi.
Olin mukana järjestämässä Euroopan parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan delegaatiomatkaa Suomeen. Valiokunta vastaa EU:n rahankäytön valvonnasta. Itse toimin valiokunnassa parlamentin suurimman ryhmän, EPP:n, ryhmänjohtajana.
Valiokunnan delegaatiomatkat suuntautuvat useimmiten maihin, joissa EU:n rahankäytössä on ilmennyt puutteita. Menneinä vuosina kohteina ovat olleet muun muassa Kreikka, Puola ja useat kolmannet maat, joille EU on tarjonnut ulkopuolista apua. Miksi mallioppilas Suomi siis päätyi kohteeksi?
Muutama vuosi sitten aloin työstää ajatusta siitä, miten Suomi voisi tarjota budjetinvalvojille näkemyksiä parhaista toimintatavoista ja puhtaasta kirjanpidosta. Sain lopulta kunnian johdattaa kollegani suomalaisen rehellisyyden ja tunnollisuuden juurille.
Kävimme alkuviikolla tutustumassa useisiin EU-hankkeisiin Helsingin ja Rovaniemen maisemissa. Saimme kattavan kuvan paikallisesta tavasta hallinnoida julkisen budjetin varoja ja hyödyntää niitä tehokkaimmalla ja taloudellisimmalla tavalla.
Yhdellekään mukana olleelle EU-päättäjälle ei jäänyt epäselväksi, että meillä asiat hoidetaan mallikkaasti.
Tärkeää oli sekin, ettei reissu kuitenkaan mennyt pelkäksi jouluikkunan ihailuksi. Suomen kiiltävään pintaan löytyi myös rosoisuutta, kun puheeksi tulivat päättäjien pienet piirit, hyvä veli -verkostot ja esimerkiksi kunnallispolitiikan ja bisneksen läpinäkymätön yhteys.
Näistäkin suomalaiset julkishallinnon edustajat ja viranomaiset puhuivat hyvin suoraan ja avoimesti. Näin myös suomalaisten itsekriittisyys sai osakseen aitoa ihailua.
Olen syvästi kiitollinen kaikille suomalaistahoille, jotka tekivät matkasta onnistuneen. Koen, että delegaatiomatkan jälkeen on taas piirun verran helpompi saada Brysselin kollegani ottamaan Suomesta mallia, kun päätetään eurooppalaisesta lainsäädännöstä ja EU-budjetista.
Tyylipuhtaan kirjanpidon lisäksi saimme kokea ja kuulla arvokkaita näkemyksiä muun muassa siitä, miten EU-rahalla voidaan Pohjois-Euroopassa edistää energiatehokkaiden ratkaisujen kehittämistä, arktisen alueen elinvoimaa ja haastavissa ilmasto-olosuhteissa toimivien elinkeinonharjoittajien asemaa.
Yhtenä keskeisimmistä ajatuksista matkan taustalla oli osoittaa, miten erilaista budjetin käyttäminen eri puolilla Eurooppaa voi olla.
Suomessa ollaan pääasiassa hyvin tunnollisia, ja siksi olenkin viime vuodet ajanut EU-rahankäytön valvontaan voimakkaasti riskiperustaista tarkastusmenettelyä. Parhaimmin suoriutuvien EU-jäsenmaiden pitää saada kunnollisuudesta muutakin hyötyä kuin hyvä omatunto ja ylpeä mieli.
Erityisesti maatilatarkastuksia on turha tehdä nykyiseen tahtiin siellä, missä virheitä tai väärinkäytöksiä ei juurikaan ilmene. Tarkastukset pitäisi kohdistaa vahvemmin niille alueille, joissa virheet ovat tavanomaisempia ja riskit suuremmat.
Vierailu Suomessa antoi meppikollegoilleni varmasti uusia näkemyksiä siitä, miten hölmöä on rasittaa mallioppilaita turhilla tarkastuksilla, kun EU:n jäsenmaista löytyy julkisen rahankäytön suhteen yhä myös leväperäisyyttä.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 3.11.2017.
