30.10.2015
Parlamentti hyväksyi 28.10. budjettikannan, joka on noin neljä miljardia euroa suurempi kuin neuvostossa hyväksytty näkemys. ”Tänä syksynä näyttää jälleen toistuvan aiemmilta vuosilta tuttu tilanne, jossa jäsenmaat ovat puheissa valmiita moniin yhteisiin toimiin, mutta eivät suostu rahoittamaan näitä lupauksiaan”, Sarvamaa toteaa.
24.10.2015
Petri Sarvamaa peräänkuuluttaa kotimaan vähittäiskauppaan lisää kilpailua. Kahden suuren valta-asema kynii sekä kuluttajia että tuottajia kotimaassa, joten uusien markkina-alueiden pioneereille on kysyntää. Sarvamaa uskoo, että eurooppalaisilla markkinoilla Suomen vahvuudeksi voi nousta älyviljelyn innovaatiot.
23.10.2015
Pakolaisen tie vastaanottokeskuksesta integroituneeksi yhteiskunnan jäseneksi on pitkä.
Turvapaikanhakijoiden ilmestyminen katukuvaan ympäri Suomen on lähettänyt sähköiskuja läpi poliittisen kentän. Varsinkin pienillä paikkakunnilla muutos on ollut nopeaa ja mahdotonta olla huomaamatta. Mielipiteet ovat ulottuneet laidasta laitaan.
Ihmisten ja talouden edun vuoksi sokista on kuitenkin toivuttava niin pian kuin mahdollista.
Sisäministeriö arvioi Suomeen saapuvan tämän vuoden aikana 30 000–35 000 ihmistä. Arviota tarkastettiin alaspäin viikko sitten, suurimmillaan se oli lähes 50 000 ihmistä.
Lopullisella lukumäärällä ei ole kuitenkaan ratkaisevaa merkitystä tulevaisuuden kannalta. Ratkaisevaa on, miten käsittely, kotouttaminen ja yhteiskuntaan mukaan ottaminen onnistuvat.
Poikkeuksellisesta tilanteesta on puhuttu ”pakolaistulvana”, ikään kuin luonnonilmiönä, jonka edessä olemme voimattomia. Kyse ei kuitenkaan ole luonnonilmiöstä vaan ihmisistä. He eivät mahdu ennalta määrättyyn muottiin, vaikka mielessämme heille sellaisen luommekin.
Osa ei pidä puurosta. Osa on korkeasti koulutettuja. Kukaan ei vastaa Nälkäpäivän julisteen kuvaa.
Maahanmuutto ei ole mustavalkoista. Yhtälö on monimutkainen ja tie vastaanottokeskuksesta integroituneeksi yhteiskunnan jäseneksi on pitkä ja alku vaikea.
Vanhentuvalle Euroopalle kyseessä on parhaimmillaan kuitenkin suuri mahdollisuus. Me emme tätä tilannetta valinneet tai toivoneet. Tästä huolimatta se on nyt todellisuutta, ja se tulee käyttää hyödyksi.
Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet maahanmuuton hyödyttävän yhteisöä taloudellisesti keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä yli 95 prosentissa tapauksista.
Hyöty ei vaadi koulutetun väestön maahanmuuttoa. Se näkyy toistuvasti myös tapauksissa, joissa tulijat päätyvät suurelta osin matalapalkka-aloille. Ikääntyvä väestö ja heikentyvä huoltosuhde ovat Suomenkin ongelmia, joiden ratkaisemisessa uudet tulijat auttavat. Talouden isossa kuvassa ei vastakkainasettelua näy.
Lyhyen aikavälin vaikutukset sen sijaan ovat ne, jotka ovat keskustelussa korostuneet. Talouskurin keskellä huoli on luonnollinen.
Silti paras investointi, jonka voimme tehdä, on panostaa heihin nyt. Se ei tarkoita löperöä suhtautumista ja avokätisiä tukia vaan apua elämän alkuun pääsemiseen. Jokainen hakemus käsitellään yksilöllisesti ja hyväksytään tai hylätään tapauksesta riippuen.
On syytä muistaa, että väitetyn löysemmän maahanmuuttopolitiikan aikaan vuonna 2008 myönteisen päätöksen sai vain noin 40 prosenttia hakijoista.
Rajavalvontaa on kiristetty jo ja palautusehtoja tarkistettu varsinkin Irakin osalta. Käsittelyaikoja on pyritty lyhentämään mahdollisimman paljon. Toimet ovat olleet ripeitä ja pääosin tehokkaita. Jos tilanne muuttuu edelleen, valmius sopeutua pitää olla hallituksella olemassa − myös tiukempaan suuntaan.
Väkilukuun suhteutettuna Suomi vastaanottaa EU:n sisäisessä taakanjaossa yhtä paljon turvapaikanhakijoita kuin Saksa. Haaste ei ole pieni, eikä kukaan suhtaudu siihen kevyesti. Sitäkin tärkeämpää on suoriutua siitä mahdollisimman hyvin. Kun puhutaan ihmisistä, ei mittakaavamme voi olla yksi, kaksi tai viisi vuotta. Nyt saapuneista osa pysyy seuranamme lopun ikäänsä.
He asettuvat tänne ja luovat elämästään itsensä näköisen. Meistä suomalaisista on paljolti kiinni se, että heidän elämästään tulee samalla tunnistettavasti suomalaisen näköinen. Siitä hyötyy lopulta koko yhteiskunta.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 23.10.2015
19.10.2015
EU:n budjettia vuodelle 2016 valmistellaan paraikaa. Talouskurin aikakaudella on selvää, että jokainen budjettiin haluttu lisäys joutuu todella tiukan syynin alle. Rahoituksen lisäämisen sijaan ajankohtaisempi kysymys onkin, ovatko budjetoinnin vakiintuneet käytännöt edelleen paras tapa saada lisäarvoa yhteisille rahoille.
Suuri osa kohtaamistamme kriiseistä on eurooppalaisia kriisejä. Pakolaiset, kituuttava talouskasvu ja populistisen politiikan luoma paine koskettavat jokaista jäsenmaata. Ratkaisuiksi on löydettävä eurooppalaisia vastauksia. Tämä vaatii joustavampaa ja tuloskeskeisempää budjetointia. Rahan allokointi jäsenmaille siltarumpupolitiikan periaatteiden mukaan ei ole kestävää. EU:n hyöty jäsenmaille ei voi levätä vain sen varassa, kuinka paljon rahaa saadaan ulosmitattua.
Budjetointivaihtoehtoja miettiessä meidän tulisi pitää mielessä EU:n olemassaolon perusta. Unioni rakennettiin ratkaisemaan ongelmia, joihin yksittäisten jäsenvaltioiden on globaalissa maailmassa vaikeampi vaikuttaa. Juuri näihin haasteisiin vastaavia aloitteita ja hankkeita tulisi yhteisestä budjetista nytkin ensisijaisesti tukea. Digitaalisten sisämarkkinoiden rakentaminen, energiaunionin luominen sekä yleisemmin työllisyyden ja talouskasvun tukeminen mantereenlaajuisesti mm. Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) avulla toimivat hyvinä esimerkkeinä kaipaamastani kehityksestä.
Budjetoinnissa tehtävät muutokset − isotkaan − eivät riitä, jos muutosta ei viestitä tehokkaasti ja uskottavasti. Kuten kaikessa EU-aiheisessa kansalaiskeskustelussa, faktojen avoin saatavuus ei takaa niiden päätymistä keskustelun sisällöksi. Päätöksistä viestiminen voikin olla suurempi haaste kuin yhteisen päätöksen aikaansaaminen. Saavutetuista eduista luopuminen tulevaisuudessa saatavan hyödyn vuoksi ei ole suosittu sanoma koskaan, tarpeellisuudestaan huolimatta.
Keskustelu EU:n rahankäytön tehokkuudesta kiihtyi toden teolla kuukausi sitten. Erityishuomio on rahankäytön tulosten arvioinnin parantamisessa ja toimivien indikaattoreiden luomisessa. Hanke käynnistettiin komissaari Kristalina Georgievan johdolla näyttävästi, kun Euroopan suurimmat julkisesta rahankäytöstä ja sen valvonnasta vastaavat tahot kokoontuivat seminaariin pohtimaan budjetoinnin tulosvastuuta.
Budjetoinnin tehokkuus on toinen puoli yhtälöä. Sen päälle vaaditaan toimivia, riskiperusteisia ja kustannustehokkaita valvontamekanismeja takaamaan rahankäytön oikeutus. Meillä tulee olla julkista näyttöä, että rahat on käytetty paitsi sääntöjen mukaan, myös tuloksia aikaansaaden. Jälkimmäinen on toistaiseksi jäänyt usein puuttumaan.
Komission tavoite, todennettaviin tuloksiin keskittyvä EU-budjetti, olisi askel eteenpäin nykytilanteesta. Olen budjettiasioissa päätöksenteon keskiössä parlamentin budjettivaliokunnan varapuheenjohtajana ja talousarvion valvontavaliokunnan EPP-ryhmän koordinaattorina. Toivon olevani väärässä, mutta odotan muutoksesta hidasta ja vaiheittaista.
Realistisesti tuloksia on odotettavissa aikaisintaan vuoden 2020 jälkeen, nykyisen rahoituskauden päätyttyä. Tällöinkin se riippuu ennen kaikkea vallitsevasta poliittisesta tilanteesta, ajankohtaisista kriiseistä ja jäsenvaltioiden hallitusten kokoonpanoista. Muuttuvien tekijöiden määrä on lukematon ja poliittinen muisti lyhyt.
Viime vuodet ovat osoittaneet maanosaa hallitsevien puheenaiheiden nousevan yllättäen. Kuka väittää pystyvänsä ennustamaan, miltä viiden vuoden päästä näyttää? Epävakauteen voidaan kuitenkin varautua, jos työkalut ovat kunnossa.
Julkaistu Eurooppalainen Suomi ry:n internetsivuilla 19.10.2015
12.10.2015
Petri Sarvamaan mukaan turvapaikkaa odottavat ihmiset on saatava töihin mahdollisimman nopeasti. Lisäksi akuutissa hädässä olevia ihmisiä on autettava ja samalla kuitenkin tehostettava rajavalvontaa, vaikutettava pakolaistulvan lähtöalueilla ja nopeutettava palautuspäätösten toimeenpanoa. ”Työnteko ja verojen maksu on kaikkein parasta kotouttamispolitiikkaa”, Sarvamaa toteaa.
5.10.2015
EU:n maatalousbudjettia korruptiolta ja väärinkäytöksiltä suojelevat järjestelmät ovat nykyisellään hajanaiset ja puutteelliset. Osa jäsenmaista vaatii enemmän läpinäkyvyyttä maataloustukien takaisinperintään liittyviin tutkintoihin. Parlamentin hyväksymässä, avoimuutta ja riskiperusteisuutta korostavassa Petri Sarvamaan mietinnössä vaaditaan kehittämään välineitä, joilla tahattomat laiminlyönnit voidaan erottaa petoksista.
4.10.2015
EU:n maatalouspolitiikka on vuosikymmenten saatossa muuttunut yhä byrokraattisemmaksi järjestelmäksi. Tukijärjestelmät ja tukien valvonta ovat työläitä ja usein kalliita prosesseja yksittäiselle viljelijälle. Maatalouspolitiikan valvonnasta mietinnön valmistellut Petri Sarvamaa ajaa tukipolitiikkaan muutosta Euroopan parlamentissa.
