Kyllä kansa tietää, Maaseudun Tulevaisuus

29.8.2014

Ukrainan kriisin jatkuessa EU:n ja Venäjän asettamien pakotteiden ja vastapakotteiden vaikutukset syvenevät. On vaikea kiistää, etteikö pakotteilla olisi hyvin konkreettisia haittavaikutuksia taloudelle ja sen toimijoille aikana, jolloin Suomen ja suomalaisten taloudellinen tilanne on muutenkin vaikea. Vastapakotteet iskevät suoraan elintarvikealaamme ja sen alkutuottajiin.

Mediassa pakotteista on kerrottu kattavasti. Osa tiedotusvälineistä on tosin tuntunut painottavan uutisoinnissaan varsin vahvasti pakotteiden negatiivisia vaikutuksia ja talouden kannalta onnetonta ajoitusta, unohtaen pakotteiden syyt. Otsikoita seuratessa on saattanut jäädä kuva, että kansa vastustaisi päätöksiä. Mielikuvassa pienen ihmisen rooliksi jää kärsiä päättäjien asettamista esteistä kaupankäynnille ja maksaa niistä työpaikoillaan.

Tällä mielikuvalla on oppositiossa ajettu hetkittäin myös poliitikkaa. Eikö Suomi voisi sopia erivapauksista pakotteiden suhteen? Tai luvan puuttuessa jättää muuten vaan noudattamatta? Ettei mene veroeurot sivu suun.

Näkökulma on lyhytnäköinen ja vastuuton. Lopputulos heikentäisi niin Suomen kuin EU:n uskottavuutta tulevissa kriiseissä. EU:n yhteisen linjan horjuttaminen olisi aikamatka kymmenen vuoden takaisiin aikoihin, jolloin unionin uskottavuus hajosi kerta toisensa jälkeen oman edun ajamiseen yhteisen voiman kustannuksella.

Suomessa ei ole yhtään ylimääräistä työpaikkaa uhrattavaksi, mutta toimettomuuskaan ei ole vaihtoehto. Minkä sanoman se antaisi Venäjän toimista Ukrainassa? Hiljaisuutemme ja hyväksyntämme olisi ostettavissa kaupankäynnillä.

Kansalaiset ovat tästä kaikesta hyvin perillä. Ylen viikon takainen kysely paljasti enemmistön vahvan tuen Suomen osallisuudelle EU:n pakotteissa. Tukea riitti yli ammatti- ja puoluerajojen, maaseudulta kaupunkiin.

Mielenkiintoisesti viljelijöiden keskuudessa pakotteita tuki peräti 79 prosenttia haastatelluista. Luku oli selvästi suurin eriteltyjen ammattiryhmien keskuudessa. Mutta tuottajathan kärsivät näistä ratkaisuista eniten?

En voi puhua viljelijöiden puolesta ja kertoa miksi luku on näin korkea. Voin silti todeta, että se ei minua yllätä. Tapaamani tuottajat kun tuntuvat tietävän yhtä ja toista oikeudenmukaisuudesta ja pienemmän tukemisesta ison kiusaajan edessä. Vaikka siinä hetkellisesti itse köyhtyisikin.

Tuottajien kannalta tilanteella voi olla myös yllättäviä positiivisia jälkiseurauksia. Yhden oven sulkeutuessa hetkeksi, nousee joskus esiin kekseliäitä tapoja selvitä. Pakko on vahva kannustin etsiä uusia markkina-alueita tuotteille. Jos toisille avautuu tästä uusia ovia Eurooppaan ja Aasiaan, on koko elintarvikevientimme tulevaisuus taas askeleen terveemmällä pohjalla.

Mahdollinen tuleva hyöty on kuitenkin toissijaista, sitä ei pakotteilla tavoitella. Niihin ryhdyttiin, koska se on tässä tilanteessa moraalisesti oikein. Raja oli vedettävä ja Venäjän toimet tuomittava muutenkin kuin sanoin. Nyt tulee löytää keinot, millä tästä päästään eteenpäin mahdollisimman pienin vahingoin.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 29.8.2014.

Suomen turvallisuus on tärkein asia, Uusi Suomi

28.8.2014

Kiireisin asia ensin: Suomen on nopeasti ryhdyttävä valmistelemaan sotilaallisen liittoutumisen toteuttamista. Olen aiemminkin muistuttanut, että vain maksimaalisella pelotteella Suomi voi maksimaalisesti turvata alueellisen koskemattomuutensa.

Venäjän toistuvat ilmatilaloukkaukset ovat ikävä muistutus maailmasta, jossa elämme. Venäjä toimii tarkoituksella ja tahallisesti. Se testaa paitsi Suomen ilmapuolustuksen toimivuutta ja uskottavuutta, samalla myös välillisesti koko Suomen puolustuspolitiikan uskottavuutta.

Suomi voi toki vastata toistuviin ilmatilaloukkauksiin nostamalla Hornetit ilmaan ja tarvittaessa vaikka pitää ne siellä. Ainakin muutaman viikon. Mutta Suomen todellinen kyky puolustaa maan koskemattomuutta yksin, ilman puolustusliiton selkänojaa, ei pitäisi olla kenellekään mikään harhakuva.

Suomi ei pysty siihen yksin. Piste.

Suomi harjoitti vuosikymmeniä johdonmukaisesti valitsemaansa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Linja syntyi sotienjälkeisessä maailmassa, jossa Suomi etsi ja löysi paikan suurvaltojen välisen vastakkainasettelun rajapinnasta. Tämän ”Paasikivi-Kekkosen” jatkoaika alkoi lähes 25 vuotta sitten, kun Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliitto hajosi. Niin kauan kuin Venäjän federaatio oli imperiumin hajoamisen jäljiltä heikko ja hajaannuksen tilassa, myös Suomen linja palveli Suomea.

Tavallaan toinen jatkoaika Paasikiven-Kekkosen linjalle syntyi 10 vuotta sitten. Tuolloin Euroopassa uskottiin vielä Boris Jeltsinin jälkeen, että Venäjä pyrkii rakentamaan Euroopan kanssa yhteistä tulevaisuutta puhtaasti rationaaliselta, taloudellisen yhteistyön kehittämisen pohjalta.

Nyt eletään viimeisintä näytöstä tässä monipolvisessa trokeessa. Ne, jotka uskovat, että Venäjä tekee tulevat ratkaisunsa puhtaasti rationaalisesti, taloudellisen keskinäisriippuvuuden pohjalta, voivat yhä jatkaa argumentointia Paasikivi-Kekkosen linjan jatkamisen puolesta.

Me muut olemme inhorealisteja. Mekin toki toivomme, että Venäjä näin toimii. Mutta ratkaiseva ero on siinä, jätämmekö sen kaikkein tärkeimmän asian tämän hurskaan toiveen varaan. Sen Suomen turvallisuuden.

Kansan keskuudessa aika suuri joukko näyttää ajattelevan, että Natoon liittymällä Suomi jotenkin horjuttaisi koko kansainvälistä järjestelmää ja vähintäänkin Euroopan rauhaa. Valitettavasti Suomi ei ole niin suuri ja tärkeä tekijä maailmannäyttämöllä, että asia olisi näin. Suomen Nato-jäsenyys ei muuttaisi Venäjän sotilasdoktriinissa yhtään mitään, ainoastaan nostaisi kynnystä uhata tai painostaa Suomea sotilaallisesti. Alueellisen koskemattomuuden loukkaamisesta puhumattakaan.

Suomen pitäisi liittoutua pahan päivän varalle. Valitettavasti Suomesta ei vieläkään tahdo löytyä poliittista tahtoa tämän ilmiselvän asian hoitamiseen. Tulevat eduskuntavaalit ovat luultavasti tämän monipolvisen näytelmän viimeinen näytös. Oikeasta lopputuloksesta on tällä hetkellä kovin vähän toivoa.

Julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 28.8.2014.

Uusi Suomi: Suomen turvallisuus on tärkein asia

Suomen koskemattomuutta ei pidä jättää sen toiveen varaan, että Venäjä rakentaisi suhdettaan Eurooppaan taloudellisen yhteistyön näkökulmasta. Nato-jäsenyys parantaisi Suomen turvallisuutta.

Lue uutinen ›

Verkkouutiset: ”Suomen on nopeasti liittouduttava sotilaallisesti”

Suomen turvallisuuspolitiikka ei ole sopeutunut Venäjän vahvistumiseen, mutta Nato-jäsenyys maksimoisi maamme turvallisuuden. Suomi ei pysty yksin puolustamaan koskemattomuuttaan.

Lue uutinen ›

Uusi Suomi: Kokoomuslainen Suomen ilmatilan loukkaamisesta: ”Venäjä toimii tahallisesti”

Venäjän ilmatilaloukkaukset testaavat Suomen ilmapuolustuksen ja puolustuspolitiikan uskottavuutta. Ilman Natoa Suomi ei kykene puolustamaan alueellista koskemattomuuttaan.

Lue uutinen ›

Kaikella on hintansa, Nykypäivä

15.8.2014

Keskustelu Ukrainan kriisistä on viime aikoina keskittynyt lähinnä taloudellisiin pakotteisiin ja niiden perustana oleva kriisi on jäänyt taka-alalle. Keskustelussa on unohdettu, miksi EU:n oli välttämätöntä asettaa taloudelliset pakotteet Venäjälle.

Euroopan unioni on kokoluokaltaan niin merkittävä toimija, ettei se voi seurata sivusta kansainvälisen oikeuden loukkauksia lähialueillaan. EU:n on pystyttävä puuttumaan Venäjän mielivaltaiseen lähialueidensa hallitsemispolitiikkaan jo historiallisistakin syistä. Pitää muistaa, että kauppasodan sijaan kriisissä on kyse Ukrainan valtion oikeudesta alueelliseen yhtenäisyyteen, jota on loukattu. Separatistit, joita Venäjän valtio tukee, rikkovat kansainvälisen oikeuden säädöksiä ja rikkomukset tulee tuomita.

Kriisi pyrittiin ensisijaisesti ratkaisemaan neuvottelemalla osapuolten kanssa. Valitettavasti neuvottelut eivät tuottaneet ratkaisua, joten EU:n oli välttämätöntä turvautua talouspakotteisiin. EU:n on edelleen säilytettävä yhtenäinen linjansa, jotta pakotteet tehoavat. Yhden jäsenmaan, erityisesti Suomen, vetäytyminen vesittäisi pakotteet ja antaisi EU:sta kuvan toimijana, jota ei tarvitse ottaa todesta sen sisäisten ristiriitojen takia.

Venäjän asettamien vastapakotteiden vaikutus Suomen talouteen on ilman muuta negatiivinen. Venäjä on edelleen Suomen kolmanneksi suurin vientimaa, vuonna 2013 viennin arvo oli 5,4 miljardia euroa. Esimerkiksi Valiolle Venäjä on tärkein vientimaa, joten vastapakotteiden vaikutukset ovat selvät. Nyt jo Valio on ilmoittanut 800 työntekijää koskettavien yt-neuvotteluiden aloittamisesta.

Pitääkin arvioida sitä, miten EU voi tukea Suomea ja suomalaisia yrittäjiä, kun vastapakotteet aiheuttavat taloudellisia menetyksiä. Suomalaiset työpaikat tulee turvata pakotteista huolimatta. Vuonna 2013 toteutettu EU:n maatalouspolitiikan uudistus toi yhteisen maatalouspolitiikan käyttöön joustavan kriisirahaston. Kriisirahaston vuosittainen suuruus on noin 400 miljoonaa euroa, joka on tarkoitettu markkinahäiriöiden aiheuttamista hintavaihteluista kärsivien toimijoiden tukemiseen.

Pakotteet ovat osa unionin yhtenäistä ulkopolitiikkaa ja päätökset sanktioiden asettamisesta on tehty yhtenäisenä unionina. Siksi myös Venäjän EU:lle asettamista vastapakotteista kullekin jäsenmaalle aiheutuvat kustannukset tulee arvioida tarkasti ja niitä pitää tasapainottaa valtioiden kesken.

Maatalouden kriisirahaston käyttö niiden toimijoiden tukemiseen, jotka tulevat ja ovat jo kärsineet tämän poikkeuksellisen markkinahäiriön vaikutuksista, on yksi keino lievittää vastapakotteiden vaikutuksia. Kriisirahasto on saatava nopeasti ja joustavasti käyttöön, jotta kriisin vaikutukset EU:n talouteen saadaan minimoitua.

Ukrainan kriisi velvoittaa Eurooppaa ja Suomea aivan erityisellä tavalla, koska on kyse EU:n lähialueesta. Venäjää vastaan asetettujen pakotteiden merkitys onkin ensisijaisesti poliittinen, ei taloudellinen. On myönnettävä, että maatalouden kriisirahastoa ei suunniteltu näin monitahoisen kriisin hoitoon, joten sen koko ei riitä kuittaamaan kaikkia kriisin aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia. Eviran joustavuus Venäjälle suunnattujen tuotteiden myynnin suhteen osoitti, että on olemassa muitakin keinoja, kun tahtoa löytyy. Kriisiin oli välttämätöntä reagoida yhtenäisenä unionina ja työtä on jatkettava, jotta Ukrainan tilanne saadaan rauhoitettua. Taloudellisia kustannuksia siitä tulee koitumaan, mutta valitettavasti kaikella on hintansa.

Julkaistu Nykypäivässä 15.8.2014.

Taloussanomat: Venäjä pelaa eikä pelkää – ”Pinnaa katsotaan pitkään”

8.8.2014

EU:n ei pidä antaa periksi pakotekiistassa vaan maksaa korvauksia pakotteista kärsiville maatalousaloille.

Lue uutinen ›

Sääntely ei saa tukahduttaa biotalouden investointeja, Maaseudun Tulevaisuus

1.8.2014

Viime vuodet ovat olleet kotimaassa vaikeaa aikaa. Taantuma Suomessa jatkuu kolmatta vuotta ja uutisiamme ovat hallinneet tänä kesänä toistuvat irtisanomisuutiset. Tämän hetken poliittisen todellisuuden akuutein kysymys on kansantaloudellinen: millä keinoin kotimaan talous saadaan nousuun ja miten olemme valmistautuneet kun se hetki viimein koittaa?

Jälkimmäinen kysymys on keskeinen kilpailukyvyn ylläpitämisen kannalta. Kun kasvun tielle päästään, siellä pysytään vain joustavan, työtä ja sen luojia tukevan yhteiskunnan avulla. Tulevaisuuden aloilla tulee olla tilaa toimia, kasvaa ja kehittyä.

Mitä tämä tarkoittaa? Asiaa voi tarkastella yhden tulevaisuuden alan, biotalouden, kautta. Alassa yhdistyy suuri potentiaali kasvulle, olemassa oleva osaaminen sekä luontaisten resurssiemme hyödyntäminen. Kaiken lisäksi biotalouden kasvu on taloudellinen piristysruiske sinne, missä sitä maantieteellisesti eniten kaivataan. Tämä hanke ei saa hukkua liian sääntelyn alle.

Hallituksen tavoitteena on luoda 100 000 uutta työpaikkaa biotalouteen vuoteen 2025 mennessä. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta ei epärealistinen. Toteutuakseen se vaatii alan kasvun edellytykseksi sellaista puitelainsäädäntöä, joka ei hirtä innovaatiota byrokratian köysiin vaan kannustaa ja tukee yrittäjiä, työntekijöitä ja metsänomistajia.

Kokoomus on jo pidempään puuhannut Suomeen normitalkoita, toivoen turhan sääntelyn vähentämistä ja valvonnan keskittämistä niihin tapauksiin, joissa se on välttämätöntä. Vaalien aikaan omankin kampanjani teema oli “EU:n pitää tehdä vähemmän, mutta parempaa.” Vanhan purkaminen on aina vaikeampaa kuin uuteen vaikuttaminen, joten päähuomioni on tulevissa kuukausissa.

Konkreettisesti sääntelystä väännetään seuraavaksi Euroopan parlamentissa tulevan syksyn aikana, kun sekä ILUC-direktiivi epäsuorasta maankäytön muutoksesta että EU:n yhteinen metsästrategia saapuvat parlamentin käsittelyyn. Ilouutinen onkin, että ILUC-direktiivin raportööriksi valittiin Nils Torvalds. Molemmissa tapauksissa on suomalaisittain todella korkeat panokset, ennen kaikkea biotalouden tulevaisuuden kannalta.

Bioperäisiä raaka-aineitamme pitää tulevaisuudessa voida hyödyntää tehokkaasti, kestävästi ja monipuolisesti hyvinvoinnin edistämiseksi. Tämä edellyttää päättäjiltä vakaata, ennustettavaa ja riittävän kevyttä sääntelyä, niin EU:n kuin kotimaan tasolla. Ilman näitä kolmea ominaisuutta emme anna sijoittajille uskoa sijoittaa, emmekä yrityksille edellytyksiä investoida. Annamme mahdollisuuden lipua käsistämme.

Biotalouden innovaatio liikkuu kovaa vauhtia. Toistaiseksi suomalaiset yritykset ovat etujoukoissa, mutta ala on nuori ja kehitys nopeaa. Tehtävämme on nyt pitää huoli, että kotimaisilla osaajilla on mahdollisuus ei vain pysyä kehityksen kyydissä, vaan olla osa sitä porukkaa, joka näyttää minne alan tulevaisuus seuraavaksi vie.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 1.8.2014.