Seurakuntalainen: Petri Sarvamaa: Suomenruotsalaisuus malli kristillisyydelle
15.5.2014
Uskonnollisten symbolien kieltäminen julkisissa tiloissa katkaisisi syvät kulttuuriset juuret. Vähemmistöjen oikeuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Ajankohtaista
Ajankohtaista
Uusi Suomi: Suomi omavaraiseksi ydinvoimalla? – ”Nyt ollaan hämmästyneinä housut kintuissa”
Ydinvoiman lisärakentamisen pitää olla taloudellisesti järkevää ja lisätä Suomen energiaomavaraisuutta. Tässä auttaisi myös kotimaisen bioenergian täysi hyödyntäminen.
Ajankohtaista
Suomenmaa: Ministeri Koskinen ja meppi Sarvamaa oikovat Elsi Kataista
Kokoomus ajaa suomalaisen maatalouden asiaa menestyksekkäästi myös EU-tasolla. Suomen suhteellinen osuus maaseuturahoista kasvaa.
Ajankohtaista
Maaseudun Tulevaisuus: Jatkokausi haussa
12.5.2014
Jatkoaika Etelä-Suomen maataloustuelle osoittaa, että yksi meppi voi vaikuttaa hankaliinkin asioihin kun ryhtyy toimeen.
Ajankohtaista
Uusi Suomi: ”Persut Suomessa köyhän asialla, EU:ssa pankkiirien”
9.5.2014
Perussuomalaisten pitää reilusti kertoa, mihin parlamenttiryhmään aikovat kuulua. Todellinen vaikuttaminen tapahtuu ryhmissä ja ratkaisee sen, mitä asioita edistetään.
Ajankohtaista
Yle: Kokoomuksen Sarvamaa: Yhteisvastuu ei tule ensimmäisenä
7.5.2014
Euromaiden yhteiset lainat eivät ole ratkaisu. EU:n pitää nopeasti lisätä energiaomavaraisuutta ja tiivistää ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä. Myös energiariippuvuutta Venäjästä pitää vähentää lisäämällä bioenergian ja metsien käyttöä.
Ajankohtaista
Yle: Eurovaalit puoluepäivä: Kokoomus – kilpailijat haastavat
Ajankohtaista
Ajankohtaista
Maaseudun Tulevaisuus: ”Maanviljelijät kaupungeissa usein väärinymmärrettyjä”
Maatalousyrittäjien sääntelyä ei saa vetää liian tiukalle luomalla tarpeettoman kireitä ehtoja. Lisäksi pitää keskittyä talouteen, turvallisuuteen ja työpaikkoihin kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Ajankohtaista
Uusi Suomi: ”Tämä painostuskortti otettava Putinilta pois”
2.5.2014
Modernin yhteiskunnan energian tarve kasvaa jatkuvasti. Riippuvuutta Venäjän tuontienergiasta on vähennettävä luomalla EU:lle yhteiset energiamarkkinat.
Ajankohtaista
Tuottajalle kunnon hinta, Maaseudun Tulevaisuus
Elintarvikeketjun reiluus on ollut jo paljon esillä. Onko tuottajien asema reilu? Ovatko kaikki käytännöt reiluja? Vastaus on helppo: eivät ole.
Tilanne, jossa tuottajat ajetaan nurkkaan, koska heillä ei ole mahdollisuutta valita tuotantonsa ostavia liikekumppaneita, ei voi jatkua.
Kyseessä on Euroopan-laajuinen ilmiö. Komissio järjesti viime vuoden alkupuolella julkisen kuulemisen elintarvikeketjuun liittyvistä epäreiluista käytännöistä. Komissioon toimitetusta yli tuhannesta vastauksesta käy selvästi ilmi, että epäreiluja käytäntöjä esiintyy – välillä suoranaista sikailuakin.
On siis selvää, että Euroopasta löytyy hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä yritysten välisessä elintarviketoimitusketjussa. Epäselvää on vain mitä asialle tehdään.
Komissio lupasi kuulemisen jälkeen tutkia asiaa ja esittää toimia, joilla epäreilut käytännöt voitaisiin saada kuriin. Tämän piti tapahtua jo viime vuonna, mutta mitään ei ole kuulunut. Ei esityksiä, ei vaikutusanalyysejä. Ei mitään, millä Euroopan parlamentti olisi saanut työkalun taistella epäreiluja käytäntöjä vastaan.
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää maataloustuottajiin, jotka eivät pysty varastoimaan tuotantoaan pitempiä jaksoja. He eivät pysty pitkittämään neuvotteluja, jotta voisivat saada paremmat ostoehdot.
Kyseessä ovat suomalaisten viljelijöiden oikeudet. Elintarvikeketjun reiluus on tärkeä osa Suomen maatalouden tulevaisuutta, jos haluamme sen taata. Asia on mielestäni niin tärkeä, että olen lähettänyt komissiolle virallisen pyynnön selvittää, miksi mitään toimenpiteitä ei ole esitetty ja mikä on viivytyksen taustalla. Kyllä annetuista lupauksista täytyy pitää kiinni.
Kysyin sisämarkkinoista vastaavalta komissaarilta Michel Barnierilta seuraavat kysymykset: aikooko komission jäsen Barnier pitää kiinni lupauksistaan? Miksi asia on kestänyt näin kauan? Mitä toimenpiteitä komissio tulee esittämään, joilla saadaan hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt loppumaan?
Mitä tahansa komissio tulevaisuudessa esittääkään, EU ei tule jatkossa määräämään kuinka paljon kullekin osapuolelle elintarvikeketjussa tulisi maksaa, eikä asettamaan vähimmäishintoja. Selkeät väärinkäytökset tulisi kuitenkin voida kitkeä pois.
Yhtenä ratkaisuna on esitetty eurooppalaisen elintarvikeasiamiehen toimen perustamista. Tälle taholle voisi valittaa hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä ja puolueeton elintarvikeasiamies antaisi suosituksia toimenpiteistä ja ratkaisisi riitatilanteita. Näin ainakin suurimmat väärinkäytökset tulisivat julki ja kansalliset päätöksentekijät voisivat puuttua tilanteeseen.
Maataloustuottajat ovat tällä hetkellä niin ahtaalla, että eurooppalaisen ruoan tulevaisuus täytyy turvata aktiivisin toimin. Komission vastaus tältä osin tulee siis olemaan joko mielenkiintoinen linjaveto – tai viivästystaktiikan jatko-osa.
Maatalous kun on kuitenkin myös elinkeinon harjoittamista ja yrittämistä. Siinä missä tuet saavat paljon huomiota, meidän pitää myös varmistaa, että koko toimintaympäristö on oikeudenmukainen. Reilua kauppaahan me Euroopassa haluamme harjoittaa, eikö niin?
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 2.5.2014.
Ajankohtaista
EU:n energiariippuvuus Venäjästä on katkaistava, Uusi Suomi
Osa III: Energia
Kirjoitus on kolmas ja viimeinen osa näillä sivuilla julkaistavaa trilogiaa, joka käsittelee Suomen, Venäjän ja EU:n tulevaisuutta ja keskinäisiä suhteita Ukrainan kriisin valossa. Osa yksi (EU ja Venäjä) löytyy täältä, ja osa kaksi (Suomi ja Nato) täältä.
Viikon aikaisemmat tekstini käsittelivät niitä askelia, jotka EU:n ja Suomen on otettava selvitäkseen Ukrainan kriisistä vahvana. Tässä tekstissä katse on taloudellisessa riippuvuussuhteessa ja sen vaikutuksissa pitemmällä tähtäimellä. Erityisesti huomio kiinnittyy energiariippuvuuden seurauksiin.
Ukrainan kriisi on vakavin selkkaus Euroopassa tällä vuosituhannella. Tilanteen vakavuus on ymmärretty laajalti sekä Suomessa että Euroopassa. Silti EU:n sekä jäsenmaiden vastaus on ollut hajanainen ja heikko. Syy tähän on yksinkertainen: enemmistö jäsenmaista on taloudellisesti jollain tasolla riippuvaisia Venäjästä. Kukaan halua olla se, joka ensimmäisenä maksaa kriisistä.
Energian saannin turvaaminen ja sen hinnan pitäminen kurissa on Euroopan taloudelle elintärkeää. Samaan aikaan yli kolmasosa Euroopassa käytettävästä öljystä ja maakaasusta tulee Venäjältä. Turvallisuuspoliittisesti jokainen tietää, ettei tämä ole hyvä yhtälö.
Nykytilanteeseen päädyttiin taloudellisesti pätevistä syistä. Eurooppa tarvitsi halvempaa energiaa, ja Venäjä kaipasi uusia, laajempia markkinoita varsinkin maakaasulle. Poliittisesti ajatus ei suuresti innostanut kumpaakaan osapuolta, mutta taloudelliset hyödyt saivat osapuolet elämään siivoa rinnakkaiseloa pitkään.
Nyt toive on, että rinnakkaiseloa on mahdollista jatkaa niin pitkään että muut vaihtoehdot ehditään tutkia ja ottaa käyttöön. Poliittiset syyt muiden keinojen etsimiseen ovat selvät. Kuitenkin myös pitkän tähtäimen taloudellinen järki osoittaa suunnan oikeaksi. EU:n on saatava energiansa tulevaisuudessa varmoista ja luotettavista lähteistä.
Tämä ei tarkoita, että tuonti Venäjältä pitäisi lopettaa kokonaan. Ilman itänaapurin energiaa eläminen on käytännössä mahdottomuus, ja suomalaisittain siihen pyrkiminenkin heikentäisi kotimaisten yritysten lähtökohtia huomattavasti. Kyse on energiaomavaraisuuden parantamisesta, tuotantopohjan monipuolistamisesta sekä ennen kaikkea toimitusvarmuuden takaamisesta. Mitä laajemmalla ja terveemmällä pohjalla tuomme ja tuotamme energiaa Eurooppaan, sitä varmempia voimme olla etteivät kuljetukset häiriinny kriisin yllättäessä.
Energian kasvava tarve on varmimpia totuuksia mitä tulevaisuudesta tiedämme. Kysessä on modernin yhteiskunnan kriittisin hyödyke. Geopoliittisesti on selvää, että tämä painostuskortti on syytä ottaa Putinilta pois. Mitä vaihtoehtoja meillä on syntyvän energiavajeen paikkaamiseksi?
Sekä kotimaista että mantereen laajuista omavaraisuutta on lisättävä. Energiaa on tuotava useammasta eri kohteesta, tuotettuna useammasta eri lähteestä. EU-maiden välille on luotava toimivat yhteiset energiamarkkinat ja verkko, jolla ylimääräisen energian siirto sinne missä vajetta on olisi yksinkertaista, energiatehokasta ja kannattavaa kaikille osapuolille.
Ydinvoima on edelleen tehokas ja turvallinen vaihtoehto, jota voidaan lisätä. Saksan päätös ajaa ydinvoimalansa alas näyttääkin nykytilanteen valossa hätiköidyltä ja epärealistiselta.
Tulevaisuus on edelleen uusiutuvissa energialähteissä, mutta se vaatii suurta teknologista kehitystä. Erilaisia uusiutuvia tulee kehittää ja käyttää kestävästi niin paljon kuin mahdollista. Tähän pääseminen vaatii vääristävien ohjausmekanismien osittaista purkamista niin, että panostaminen teknologian kehittämiseen ei kuitenkaan kriittisesti vaarannu. Kannustinten tulee olla oikeassa suhteessa ja oikeassa paikassa tulosten luomiseksi. Painotuksen tulee olla innovaatiossa, ei tehottoman energian tuottamisessa lähes täysin valtion tuella.
Kotimaisittain uusiutuvaan panostaminen tarkoittaa ennen kaikkea metsästä saatavan biomassan käyttöä energiantuotantoon. Suomessa on suuri reservi uusiutuvaa, helposti saatavaa energiaa joka kerätään vaivattomasti metsäteollisuuden sivutuotteena. Metsänhoitomme on tällä hetkellä erittäin kestävällä tasolla, raaka-ainetta kasvaa selvästi enemmän kuin ehdimme kaataa.
Liuskekaasun saapuminen mahdollistaa myös omavaraisuuden lisäämisen, kunhan eurooppalaiset löydökset saadaan hyödynnettyä. Tähän mahdollisuuteen tarttumista on eri maissa epäröity pitkään, mutta nykyisessä tilanteessa valinta on lähes välttämätön jos energiariippuvuutta Venäjästä halutaan vähentää.
Tuontienergian suhteen olisi tietenkin oleellista suosia demokraattisista valtioista tuotavaa raaka-ainetta aina kun tämä on mahdollista, yksinkertaisesti siitä syystä että riskit ja häiriöiden todennäköisyydet ovat pienemmät. Markkinaehtoisessa maailmassa mahdollisuudet tähän ovat lopulta rajalliset, mutta kustannusten yhtälössä vakaudella ja ennustettavuudellakin on syytä olla arvonsa.
Jokainen askel on suuri muutos nykyisestä ja vie aikansa toteuttaa. Realistisesti ajatellen aikajänne esitetylle kokonaisuudelle on lähellä kahtakymmentä vuotta, eli akuuttiin tilanteeseen ratkaisua ei ole nähtävissä. Nämä askeleet on kuitenkin syytä toteuttaa, jos haluamme luoda edellytykset vakaalle ja rauhanomaiselle Euroopalle pitkälle tulevaisuuteen asti.
Venäjän etu on ylläpitää nykyistä riippuvuussuhdetta mahdollisimman pitkään. Tilanne antaa maalle avaimet Euroopan ohjaamiseen taloudellisten voimien kautta.
Putin ei ole vallassa ikuisesti ja on hyvin mahdollista, että tulevaisuuden Venäjä näyttää taas hyvin erilaiselta kuin nykyinen pullisteleva pyrkyrisuurvalta. Jos näin käy, on se positiivinen asia koko mantereellemme. Mutta tämäkään kehitys ei poistaisi sitä tosiasiaa, että päätöksentekomme avaimet eivät ikinä saisi olla yhden ja saman tahon kontrolloitavissa.
Hajauttamalla ja monipuolistamalla energian tuotanto- ja tuontipohjaamme turvaamme yhden, kriittisen osan tulevaisuudestamme.
Julkaistu US:n puheenvuorossa 2.5.2014.