Tuotantotuen kohtalo huolestuttaa eniten, Maaseudun Tulevaisuus

25.1.2013

Kirjoitin tämän tekstin päivää ennen tärkeitä äänestyksiä tulevasta EU:n maatalouspolitiikasta. Lukiessasi tätä tiedämme jo miten Euroopan parlamentin maatalousvaliokunta äänesti.

Voin siis rehellisesti vain kertoa, mihin olen maatalousasioissa aikani käyttänyt 10 kuukautta kestäneellä meppiurallani. Voit sitten tarkistaa äänestystuloksista, missä asennossa nämä asiat menevät maaliskuussa täysistunnon hyväksyntään.

Selvää on, että vaikuttaminen täällä on aina monen ihmisen työn tulos, eikä kukaan saa yksin aikaan mitään.

Kerron tässä neljä mielestäni tärkeintä EU:n maatalousuudistukseen liittyvää ja suomalaisiin vaikuttavaa asiaa, joiden kimpussa olen häärännyt:

1) Viherryttämisen ehdot. Niillä ei pidä viljelijää liiaksi kiusata. Komission ehdotus oli monilta osin aivan liian tiukka, varsin byrokraattinen ja todellisuudelle vieras etenkin suomalaisesta vinkkelistä katsottuna. Konkreettinen muutosesitykseni liittyi muun muassa kolmen viljelykasvin vaatimukseen, jota pyrin lievittämään 62. leveyspiirin helpotuksella kahteen kasviin.

Ekologisen alan suhteen pyrimme ryhmässämme siihen, että ehdotettua seitsemän prosentin alaa pienennetään ja sen määrittelyssä otetaan mahdollisimman paljon huomioon tilan valmiiksi luonnonmukaiset piirteet.

Näyttää siltä, että läpi menee myös ehdotus, joka vapauttaisi kaikki ympäristöohjelmissa mukana olevat tilat kokonaan viherryttämisvaatimuksilta. Tämä olisi Suomen linjan mukaista.

2) Tuotantoon sidottu tuki. Suomalaiselle lihankasvatukselle tämä on äärimmäisen tärkeä, elämän ja kuoleman kysymys. Tämä pitäisi saada pidettyä vähintään entisellään, mutta parlamentissa emme saaneet yli 10 prosentin linjaa enää kompromissisopuun. Saa nähdä, miten käy. Tämä huolestuttaa minua eniten.

3) Turvemaiden ja kosteikkojen ensimmäisen kynnön kielto. Tämä on poskettoman epäreilu esitys, suorastaan järjetön. EU:n mittakaavassa suojelu- ja ilmastovaikutus on olematon, mutta Suomen mittakaavassa haitta maataloudelle merkittävä.

Tämän torppaamiseksi tein aivan viime hetkeen asti paljon ponnistuksia. Varmistin esittelijänä toimivan italialaisen ryhmäkollegan kautta EPP:n äänestämään tätä vastaan ja lobbasin valiokunnan sitoutumattomia, liberaaleja, konservatiiveja ja oikeistolaisia brittejä, irlantilaisia ynnä muita.

Pannaan sormet ja varpaatkin ristiin sen puolesta, ettei tätä kieltoa ole parlamentin kannassa mukana.

4) Byrokratian vähentäminen. Kaunis yleistavoite, josta on paljon takavuosina puhuttu, mutta viljelijöihin kohdistunut taakka on vain kasvanut.

Olen mukana muutosesityksessä, jolla parlamentti pyrkisi neuvottelemaan merkittävän kevennyksen tilailmoituksiin liittyen: ajatus on, että ilmoitus tarvittaisiin vain silloin, kun tilalla on tapahtunut muutoksia tuen saamisen ehtoihin liittyen. Ja ilmoitus tehtäisiin vain siltä osin kuin tilanne on muuttunut.

Maatalousvaliokunnan äänestystulokset tämän viikon keskiviikolta ja torstailta ovat hyvin todennäköisesti myös koko parlamentin kannaksi täysistunnon äänestyksissä muodostuvaa tekstiä. Eli näillä mennään neuvotteluihin neuvoston kanssa.

P.S. Viime hetken lisäys: Ensimmäiset äänestykset päättyivät juuri ja tuloksissa on iloinen uutinen. Parlamentti lähtee hakemaan 15 prosentin osuutta tuotantoon sidotuille tuille!

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 25.1.2013.

Maaseudun Tulevaisuus: Mepit nostaisivat tuotantoon sidotut tuet 15 prosenttiin

Maatalousvaliokunnan kokouksessa hyväksyttiin esitys tuotantoon sidottujen tukien nostamisesta. Lisäksi kokouksessa hylättiin komission esitykseen uusien turvemaiden raivauskiellosta.

Lue uutinen ›

Ylen aamu-tv: Kovaa vääntöä maataloustuista

EU:sta kuuluu vaihteeksi maatalouden kannalta positiivistakin uutista – maatalouspolitiikan uudistus etenee Suomen kannalta toiveikkaaseen suuntaan.

Katso ohjelma ›

Suomelle täysosuma maatalouspäätöksissä, Uusi Suomi

24.1.2013

Joskus menee putkeen. Euroopan parlamentin maatalousvaliokunnan äänestykset menivät nyt Suomen vinkkelistä siihen malliin, että hetken verran sopii ehkä tuulettaa.

Olen meppityöni alusta alkaen ollut mukana maatalousvaliokunnan työskentelyssä. Kun opiskelin hiukan historiaa ja kuuntelin maatalouskuvioissa kaiken nähneitä kokeneita tekijöitä, tiesin että Suomella on seuraavan EU-maataloussopimuksen kanssa tiukka paikka. Komissio oli antanut lokakuussa 2011 oman esityksensä, jonka punaisena lankana oli eurooppalaisen maatalouden ”viherryttäminen”, luonnon ja ympäristön parempi huomioiminen maataloudessa vuosina 2014-2020.

Kuten komission esitykset aina, tämäkin oli keskimääräinen näkemys siitä, mitä kaikkea jäsenmaiden pitäisi maataloudessa tehdä, jotta siitä tulisi vihreämpää. Koko EU:n laajuisissa määräyksissä on aina varjopuolena se, että väistämättä niissä tallataan joidenkin varpaille.

Koen itse nämä kysymykset aika käytännönläheisesti. Vaikka mepit eivät ole parlamentissa Suomen hallituksen edustajia, on mepin tärkein tehtävä minun mielestäni auttaa isänmaan asiaa varsinkin silloin, kun Suomi on vaarassa joutua väärinymmärretyksi ja kaltoin kohdelluksi.

Niinpä asetin viime maaliskuussa tavoitteet ja tehtävien tärkeysjärjestyksen ensimmäiselle meppivuodelleni aika lailla suomalaisen maatalouden näkökulmasta. Pyrin vaikuttamaan ensisijaisesti omassa ryhmässäni EPP:ssä parlamentin kantaan tulevassa sopimuksessa. Koska EPP on parlamentin selvästi suurin ryhmä, oli lähtökohta hiukan helpompi kuin se olisi ollut pienen ryhmän edustajana.

Asiat, joihin keskityin, olivat seuraavat:

1. Viherryttämisen ehtoihin pitää saada lievennys, joka koskee toteutuessaan Suomen pohjoista sijaintia.

2. Tuotantoon sidotun tuen osuus pitää maksimoida, koska suomalaisen lihantuotannon tulevaisuus on vaakalaudalla.

3. Byrokratiaa pitää keventää.

4. Komission kaavailema turvemaiden kyntökielto pitää pyrkiä kaatamaan parlamentissa. Sen merkitys ilmastomuutoksen ja luonnonsuojelun kannalta olisi EU:n mittakaavassa mikroskooppinen, mutta suomalaiselle maataloudelle selkeästi vahingollinen.

Nyt kun parlamentin maatalousvaliokunnan äänestykset on äänestetty, on saldo seuraava:

1. Oma muutosesitykseni viljelykasvien lukumäärästä oli lopulta se, joka läpäisi tiiviin kompromissikamman. Valiokunta päätti esittää parlamentin kannaksi, että 62. leveyspiirin pohjoispuolella edellytetään kolmen sijasta kahta viljelykasvia. Tämä tarkoittaa Etelä-Pohjanmaata, Keski-Suomea, Etelä-Savoa ja kaikkia niiden pohjoispuolella olevia alueita Suomessa.

Valiokunta päätyi lopulta hieman yllättävästi myös siihen päätökseen, että kaikki ympäristöohjelmissa olevat tilat vapautetaan kokonaan viherryttämisvaatimuksista. Tämä tarkoittaisi jo kaikista Suomen tiloista jopa 90 prosenttia, mutta tästä tulee vielä erimielisyyksiä kevään neuvotteluissa neuvoston (=jäsenmaiden) ja komission kanssa.

2. Tuotantoon sidotun tuen ehtoihin tuli äänestyksessä lopulta peräti 15 prosentin linjaus ja joustavat ehdot. Tämä oli Suomen vinkkelistä yli odotusten, ja antaa hyvän lähtökohdan kevään neuvotteluihin.

3. Yhdessä italialaismeppi Herbert Dorfmannin kanssa tekemämme muutosesitys usean vuoden voimassa olevasta tukihakemuksesta tai maksupyynnöstä meni valiokunnassa läpi osana pääneuvottelijamme sorvaamaa kompromissia. Useita vuosia kattava hakemus edellyttää, että tuensaaja vahvistaa asian vuosittain ja ilmoittaa muutoksista. Joka tapauksessa tämä on varmasti tervetullut muutos byrokratiarumbaan!

4. Erityisen kovan ponnistuksen tein turvemaiden kyntökiellon kaatamiseksi. Ensin vakuutin pääneuvottelijana toimineen ryhmäkollegani komission esityksen kohtuuttomuudesta, koska se koskisi pääasiassa vain Suomea ja lisäksi jonkin verran Ruotsia, Irlantia ja Britanniaa. Loppusuoralla ratkaiseva lobbaus kohdistui konservatiiveihin (ECR) ja EU-skeptikoihin (EFD). Näillä äänillä sosialistit ja vihreät jäivät vähemmistöön, ja muutosesityksemme meni läpi. Suomalaismepeistä tarkistuksen olivat allekirjoittaneet itseni lisäksi Nils Torvalds, Hannu Takkula, Riikka Manner ja Anneli Jäätteenmäki.

Seuraavaksi äänestämme maatalousvaliokunnan äänestystulosten pohjalta maaliskuun täysistunnossa, jossa uskon edellä mainittujen kantojen tulevan lopullisesti vahvistetuiksi parlamentin kannoiksi.

Sen jälkeen pallo siirtyy neuvotteluihin neuvoston ja komission kanssa. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että parlamentin kanta on maatalouspäätöksessä nyt ensimmäistä kertaa otettava tasavahvana huomioon.

Hyvältä näyttää.

Julkaistu Uudessa Suomessa 24.1.2013.

MTV3: Turvemaiden raivauskielto nurin EU-parlamentissa

Komission esitys oli järjetön, sillä EU:n mittakaavassa turvemaiden raivauskiellon ympäristövaikutukset olisivat niin pieniä, ettei niitä pystyisi edes mittaamaan millään tavalla.

Lue uutinen ›

Turun Sanomat: Turvemaiden raivauskielto nurin EU-parlamentissa

EU-parlamentin maatalousvaliokunta äänesti torstaina nurin komission esityksen turvemaiden raivauskiellosta. Lisäpeltojen raivaamista estävä kielto koskisi käytännössä vain Suomea ja Irlantia.

Lue uutinen ›

Verkkouutiset: Sarvamaa kiittelee EU-parlamenttia kyntöpäätöksestä

Komission esitys turvemaiden kyntökiellosta kumottiin maatalousvaliokunnassa. Ja hyvä niin sillä, se olisi ollut jälleen yksi suomalaisten maatilojen toimeentuloa vaikeuttava esitys. Toteutuessaan kyntökielto estäisi uusien turvemaiden raivaamisen pelloksi. Kyntökielto on myös sikäli järjetön esitys, että sen ilmastovaikutukset olisivat täysin olemattomat.

Lue uutinen ›

Suomi rauhan asialla? Nykypäivä

5.1.2013

Vuonna 2009 Suomen ja Ruotsin ulkoministerit, Alexander Stubb ja Carl Bildt tekivät yhteisen aloitteen Eurooppalaisen rauhaninstituutin, EIP:n perustamisesta. Kolme ja puoli vuotta myöhemmin ajatus on toteutumassa, mutta ilman Suomen painavaa osallistumista. Mitä tapahtui? Ja miksi tällainenkin instituutti vielä tarvitaan?

Ajatuksen takana oli ja on edelleen se tosiasia, että Eurooppa ei maanosana vaikuta maailmannäyttämöllä painonsa mukaisesti. Tämä koskee myös konfliktien ehkäisemistä ja rauhanvälitystä. EU ei tahdonilmauksistaan huolimatta ole lunastanut paikkaansa rauhantekijänä oman alueensa ulkopuolella puhjenneissa konflikteissa.

Suomen  ja Ruotsin ulkoministeriöissä selvitettiin Stubbin ja Bildtin aloitteen siivittäminä, miten ja millä edellytyksillä Eurooppalaisen rauhaninstituutin toiminta voitaisiin aloittaa, ja miten Suomi ja Ruotsi voisivat sitä edesauttaa. Keväällä 2012 hanke alkoi kerätä taakseen voimaa myös Euroopan parlamentissa. Parlamentti nähtiin mahdollisena kokoavana voimana hankkeelle, jossa täytyy sovittaa yhteen monia kansallisia ja institutionaalisia näkemyksiä.

Viime vuoden jälkimmäisellä puoliskolla tämä EIP-hanke vauhdittui aivan erityisesti juuri Euroopan parlamentissa. Jo vuotta aiemmin EU:n budjettiin oli saatu 200 000 euron määräraha pilottihankkeelle, jolla selvitettiin EIP:n käynnistämistä. Pilottiselvityksen valmistuessa vuoden 2012 lopulla parlamenttiin oli muodostunut ydinryhmä, joka oli valmis kutsumaan koolle EIP:n ohjausryhmän.

Olennaista EIP-ideassa on se, että nyt EU:n sisälle ei muodosteta jälleen yhtä himmeliä. Tarkoitus on luoda rauhanvälityksen mahdollistaja, ei hallintokoneistoa. Asiantuntijatasolla mukaan kutsutaan kaikki keskeiset vaikuttajat, myös EU:n ulkopuolella olevista valtioista kuten Norjasta ja Sveitsistä. Pyrkimyksenä on rakentaa laukaisualusta, joka kykenee nopeasti ja joustavasti reagoimaan missä tahansa maailmalla kytevään tai puhkeavaan konfliktiin parhailla mahdollisilla neuvottelijoilla ja sovittelijoilla.

Ruotsi on ollut Carl Bildtin johdolla asiassa johdonmukaisesti aktiivinen. Bildt vieraili parlamentissa syyskuussa hanketta vauhdittamassa ja Ruotsin ulkoministeriö on sijoittamassa EIP:n käynnistämiseen tarvittavan pesämunan. Sen sijaan Suomi on siirtynyt taka-alalle seuraamaan hankkeen rakentumista ja on tällä hetkellä vain symbolisesti mukana.

Vielä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä. Suomelta ei pyydetä mitään. On meistä itsestämme kiinni, haluammeko olla Ruotsin rinnalla, kun eurooppalainen rauhantoimija aloittaa julkisesti toimintansa tämän vuoden aikana. Rahat pitäisi löytää jo olemassa olevista ulkoministeriön määrärahoista, koska nyt ei ole menolisäysten aika. Kyse on puolesta miljoonasta eurosta.

Yllätyksenä tämä mahdollisuus ei tullut.

Julkaistu Nykypäivässä 4.1.2013.