31.8.2012
Puhdas luonto, eksoottiset raaka-aineet ja villiruoka voisivat olla niitä markkinointikeinoja, joilla suomalaiset elintarvikkeet saataisiin Euroopan markkinoille. Ruokatuotannostaan tunnetun Etelä-Pohjanmaan maakunnankin kannataa parantaa tunnettuutaan ruoantuottajana myös Euroopassa.
23.8.2012
EU:n talouskomissaari Olli Rehn on tällä hetkellä parhaiten ja eniten verkostoitunut suomalainen, mitä tulee euroa uhkaavaan kriisiin. Kun Olli Rehn sanoo, että Suomi ampuu EU-joukkueessa oman maalin, hän ei ole ajamassa Suomen, eikä minkään muunkaan EU-maan asiaa ja etua. Hänen tehtävänään on tehdä työtä sen hyväksi, että Euroopan unioni pärjäisi globaalissa kilpailutilanteessa taloudellisesti mahdollisimman hyvin.
Suomi taas on kansainvälisesti marginaalinen pieni maa, joka on Euroopan unionin jäsenvaltio. Suomi kuuluu myös EU:n yhdentymisen ytimessä olevaan rahaliittoon, jolla on yhteinen valuutta. Yhteisestä valuutasta on ollut pienelle Suomelle ja sen kansalle täysin kiistattomasti enemmän taloudellista hyötyä kuin haittaa. Se on auttanut suomalaista vientiteollisuutta yli 10 vuotta. Tästä vallitsee asiantuntijoiden ja talouselämän keskuudessa selvä yhteisymmärrys.
Nyt euro on kriisissä, koska finanssilaitokset eri puolilla Eurooppaa toimivat takavuosina liian ahneesti. Ahneus johti vastuuttomiin lainoituspäätöksiin. Suurimman vahingon euron vakaudelle pohjustivat saksalaiset ja ranskalaiset pankit. Eivät esimerkiksi kreikkalaiset tai irlantilaiset.
Suomessa on käyty eurokriisin aikana ankaraa kamppailua poliittisesta vallasta. Kamppailu kärjistyi viime vuonna eduskuntavaaleihin ja tänä syksynä se kärjistyy kunnallisvaaleihin. Kamppailu poliittisesta vallasta on saanut poliitikot ruokkimaan eurokeskustelua, joka alkaa olla jo niin kaukana todellisuudesta, että sitä on muiden EU-valtioiden poliittisten päättäjien yhä vaikeampi ymmärtää.
Minä näen tämän omassa työssäni Euroopan parlamentissa. Olli Rehn näkee samat asiat omassa työssään.
Suomessa on kasvava joukko ihmisiä, jotka luulevat, että jotkut tahot yrittävät ”tukkia suomalaisten suut”. Keskustelupalstoilla ja torikokouksissa on alkanut elää omaa elämäänsä vertaus Neuvostoliittoon ja sen pyrkimyksiin tukahduttaa kansalaisten avoin ja vapaa keskustelu.
Tuosta vertauksesta ammentaa epäsuorasti, mutta ilmiselvästi käyttövoimansa esimerkiksi eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajan Mia-Petra Kumpula-Natrin (sd.) kommentti, jossa komissaari Rehniä kehotetaan sietämään demokratiaan kuuluva avoin keskustelu. Tämä retoriikka näyttää voittavan alaa myös median palstoilla. Vaalien alla se on kiihottavaa ja ilmeisen käypää valuuttaa.
Käsitys on surullisen järjetön. ”Avoin keskustelu” ei ole sitä, että kuvitellaan koko Euroopan pyörivän Suomen ympärillä. Avoin keskustelu voisi olla esimerkiksi sitä, haluammeko todella olla mukana pelastamassa euroa vai emme? Haluammeko samalla tehdä järjestelmästä paremman ja vähemmän haavoittuvan? Kysymys on unionista, liitosta. Siinä ollaan mukana, tai sitten ei olla.
Kysymys ei ole oikeassa olemisesta, vaan tulipalon sammuttamisesta ja paremman paloturvallisuuden rakentamisesta tulevaisuudessa meitä kaikkia varten. Rehellistä on ilmoittaa, onko siinä mukana vai ei.
Olli Rehn on valitettavasti oikeassa. Hän kertoo, miten muut toimijat puntaroivat Suomesta tulevia kommentteja. Vielä kevääseen asti Euroopassa ja maailmalla laajemminkin analysoitiin lähinnä Timo Soinin sanomisia. Nyt kommentteja tulee yhä enemmän myös toiselta maan suurimman puolueen tittelistä kamppailevalta puolueelta, SDP:ltä.Ennen vanhaan työväenliike kysyi: Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat? Se oli rehellinen kysymys. Minä seison siinä joukossa, joka yrittää pitää suomalaisen vientiteollisuuden, työllisyyden ja hyvinvoinnin pystyssä. Uskon siihen, että tämä saavutetaan paremmin kuulumalla suurempaan yhteisöön kuin taistelemalla yksin.
Julkaistu Uudessa Suomessa 23.8.2012.
Kamppailu poliittisesta vallasta on saanut poliitikot ruokkimaan eurokeskustelua, joka on jo niin kaukana todellisuudesta, että sitä on muiden EU-valtioiden poliittisten päättäjien yhä vaikeampi ymmärtää.
17.8.2012
On yksi asia suhtautua epäluuloisesti yhdentymisen syventämiseen talousunionin vahvistamisella, ja kokonaan toinen asia lausua henkilökohtainen epäluottamus julkisesti raskaimmalla mahdollisella tavalla.
Erkki Tuomioja on Suomelle vaarallinen ulkoministeri.
Tuomiojan mukaan euron hajoaminen ”voisi saada Euroopan unionin toimimaan paremmin”. Samassa brittilehti Telegraphin haastattelussa Tuomioja puhuu myös EU:n talousliittoon tähtäävistä pyrkimyksistä. Suomen ulkoministeri sanoo, että hän ”ei luota näihin ihmisiin”, EU:n sisäpiiriläisiin.
Brittilehti Telegraphille annettu lausunto on tyrmistyttävä. Jutusta ei käy täsmällisesti ilmi, kehen Tuomioja ei luota, mutta toimittajan mukaan ulkoministeri puhuu tässä yhteydessä ”neljän koplasta”, johon kuuluu Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi. Muita koplan jäseniä ovat varmasti ainakin EU:n komission puheenpohtaja Jose Manuel Barroso ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy.
Selvää on joka tapauksessa, että Erkki Tuomioja on jälleen vastustamassa Euroopan yhdentymistä. Tahtoen tai tahtomattaan.
Tuomiojan lausunnot ovat vieneet aamukahvin väärään kurkkuun todella monessa eurooppalaisessa kahvipöydässä. Ja meidän suomalaisten olisi hyvä ymmärtää mahdollisimman hyvin, miksi tämä on tärkeää – ja hyvin huolestuttavaa.
Ensinnäkin Tuomioja lyö raskaalla lekalla rikki Suomen maineen EU:n rakentavana voimana. On yksi asia suhtautua epäluuloisesti yhdentymisen syventämiseen talousunionin vahvistamisella, ja kokonaan toinen asia lausua henkilökohtainen epäluottamus julkisesti raskaimmalla mahdollisella tavalla. Erkki Tuomioja on Suomen ulkoministeri ja hänen lausuntonsa jää EU:n historiaan lähtemättömästi.
Vielä suurempi asia on kuitenkin Tuomiojan ajattelun taustalla oleva käsitys, jonka mukaan EU voisi jotenkin onnellisesti palata poliittiseksi unioniksi euron hajoamisen seurauksena. Ajatus voi tuntua eurokriisiin kyllästyneistä kansalaisista houkuttelevalta, mutta on historialliselle kehitykselle ja todellisuudelle vieras. Pohjimmiltaan se tarkoittaa integraation eli yhdentymisen kieltämistä. Yhdentymisen kieltäminen, hidastaminen, jarruttaminen taas merkitsevät automaattisesti löyhempää unionia. Löyhempi unioni merkitsee automaattisesti heikompaa yhteistä voimaa. Tuomiojan ajattelun tuloksena olisi paluu vuosikymmenten takaiseen ruutuun. Siitä aukeaisi helposti tie kansallisvaltioajattelun renesanssiin, uudelleen kukoistukseen.
Niinpä lopputuloksena olisi vahvojen eurooppalaisten suurvaltojen, etunenässä Saksan taistelu hegemoniasta, valta-asemasta. Tämä on suoranainen unelma Moskovassa vahvana elävästä voimailluusiosta ammentavalle Venäjän ulkopolitiikalle. Lopulta otteluun Euroopan herruudesta osallistuisi myös Venäjä. Mitä löyhempi unioni sillä olisi vastassa, sen paremmin se pärjäisi.
Että tällaisella tiellä ajelee Suomen ulkoministeri. Älykäs, kokenut ja oppinut mies, jonka poliittinen lukutaito on menneisyyden vankina. Ehkä juuri siksi hän manaa paluuta vanhaan maailmaan. Suomalaisten on syytä kaivaa arkistofilmit esiin ja katsoa, millainen oli Suomen todellinen asema ja hyvinvointi tuossa maailmassa.
15.8.2012
Ohjelmassa tutustutaan Sarvamaan persoonaan ja puhutaan muun muassa EU:n maatalouspolitiikasta.
4.8.2012
Euroopan parlamentti on dynaaminen ja demokraattinen paikka, joka tarjoaa valtavia vaikutusmahdollisuuksia yksittäisillekin mepeille. Suomen etuja pitää ajaa kaikissa kysymyksissä, eikä ole ollenkaan samantekevää, kuinka tärkeäksi esimerkiksi suomalaisten satamien merkitys koetaan Euroopan liikenneverkossa.
2.8.2012
Italian pääministeri ei antanut konkreettista vastausta kysymykseen siitä, miten EU:ta voitaisiin vahvistaa poliittisena unionia. On kuitenkin hyvä, että sopimusta noudatetaan ja jokainen euromaa hyväksyttää budjettinsa Brysslissä.
