22.5.2019
Monet povaavat jatkokautta kokoomuksen nykyedustajalle, europarlamentaarikko Petri Sarvamaalle (kok., EPP). Politiikan toimittaja Anita Simola arvioi, että mitä tunnetumpi ehdokas on, sen todennäköisempää on hänen läpimenonsa eurovaaleissa.
21.5.2019
Heinäkuussa alkaa kansainvälisessä politiikassa suomalaisittain merkittävä aika. Suomi nimittäin tarttuu Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajan nuijaan. Tämä tarkoittaa kokousten johtamista ja neuvoston edustamista komission ja parlamentin kanssa käytävissä neuvotteluissa. Käytännössä Suomi johtaa jäsenmaiden orkesteria ja varmistaa, että eurooppalaista politiikkaa viedään eteenpäin.
Vastuutehtävä on erityisen tärkeä nyt, sillä se osuu EU:n tulevaisuuden kannalta taitekohtaan. Euroopan parlamentti menee uusiksi toukokuussa järjestettävissä eurovaaleissa. Heinäkuussa alkaa korkeiden EU-virkojen nimitys ja marraskuussa aloittaa työnsä uusi komissio. Samaan aikaan neuvotellaan vuosien 2021-2027 rahoituskehyksestä ja yhteisestä maatalouspolitiikasta, aletaan toteuttamaan EU:n uutta strategista viisivuotisohjelmaa ja koitetaan saada Brexit-mylläkkä maaliin. Suomella on tässä puheenjohtajana oiva mahdollisuus kasvattaa poliittista painoarvoaan kiistojen ratkojana.
Kansainvälisellä kentällä on pelissä myös monia suomalaisten elämää suoraan muovaavia kysymyksiä, joihin voimme vaikuttaa EU:n päänä viemällä niitä eteenpäin:
Mikä on EU:n turvallisuusyhteistyön tulevaisuus ja sen vaikutukset Suomeen? Mitä tapahtuu Suomen vientiteollisuudelle, jos Brexit toteutuu ilman selviä sopimuksia? Mikä on Suomen rooli EU:n yhteisessä rajavalvonnassa? Miten meidän pitäisi suhtautua taloudelliseen yhteistyöhön Kiinan tai Venäjän kanssa?
Nyt muodostettavalla hallituksella toivoisi olevan kannat valmiina näihin edellä mainittuihin kysymyksiin, jotta voimme käyttää parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi puheenjohtajuuskauden tarjoaman vaikuttamisen paikan.
Yksi asia näyttäisi jo olevan varmaa: Suomi tulee johtamaan neuvotteluita oikeusvaltioperiaatteen kytkemisestä EU-rahoituksen ehdoksi. Kyseessä on uusi budjettilaki, jonka olen toisena pääneuvottelijana ajanut läpi Euroopan parlamentissa. Lain lopullista toteutumista on tähän asti jarruttanut EU:n neuvoston nykyinen puheenjohtajamaa Romania, joka ei ole halunnut avata neuvotteluita parlamentin ja komission kanssa. Suomi on onneksi jo ilmoittanut tämän yhdeksi kautensa päätavoitteista. Näin ollen ensi syksynä laista voi olla neuvottelemassa puheenjohtaja-Suomen lisäksi suomalainen meppi, jos minut valitaan uudelle kaudelle.
Suomen hetki EU-politiikan keskiössä tulee ratkaisevalla hetkellä. Euroopassa on tapahtumassa isoja rakenteellisia muutoksia. Niihin pitäisi löytää ratkaisuja, joissa EU ja jäsenvaltiot pelaavat yhteen, eivätkä toisiaan vastaan. Siksi puheenjohtajamaalla pitää myös olla selkeä ajatus siitä, millä strategialla peliin mennään. Suomella on tähän kaikki edellytykset.
Julkaistu IL-blogissa 21.5.2019
Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan kokoomus on nousemassa jälleen Suomen suurimmaksi puolueeksi eurovaaleissa. Politiikan tutkijan Antti Ronkaisen mukaan Kokoomuksen ykkössijaan gallupissa vaikuttaa vahva ehdokaslista, jolta löytyy esimerkiksi istuva korkean profiilin meppi Petri Sarvamaa (kok., EPP).
20.5.2019
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on arvioitu kokoomuslaisten mielestä kokoomuksen vahvimmaksi läpimenijäksi HS-gallupissa, jossa suomalaisilta kysyttiin, keitä he voisivat ajatella äänestävänsä europarlamenttivaaleissa.
Suomi on yksi ainoista maista EU:ssa, joka kerää kohtuuttoman suurta autoveroa. Alun perin vain tilapäiseksi tarkoitettu autovero otettiin Suomessa käyttöön jo vuonna 1958. Tuolloin autoveron avulla kerättiin 0,75 prosenttia valtion verotuloista. Tänään suomalainen joutuu pulittamaan uuden auton rekisteröimisestä vähintään 2,7% ja enintään 48,9% auton hinnasta. Tämä tuotti noin miljardi euroa valtion kassaan vuonna 2018. Tässä ei ole enää mitään järkeä.
Idea suuripäästöisten autojen verotuksen kasvattamisesta ja pienipäästöisten autojen pienemmästä verotuksesta on teoriassa järkevä. Suomalaisten automarkkinoiden dynaamisuuden vahvistamisen näkökulmasta se on kuitenkin lyhytnäköinen ja vanhanaikainen. Autoveron takia autojen hinnat Suomessa ovat Euroopan korkeimpien joukossa. Tämä on tietysti vaikuttanut autokauppaan, ja siksi yhä useampi ostaa autonsa käytettynä Ruotsista tai Saksasta.
Tällaista kehitystä on vahvistanut syksyllä 2018 voimaan tullut autoverotuksen uudistus, joka valitettavasti kannustaa kuluttajaa ostamaan käytetyn suuripäästöisen auton ulkomailta uuden auton sijaan Suomesta. Tämä vääristää automarkkinoita entisestään.
Hallitusten päätökset autoveron ylläpitämisestä ovat siis johtaneet myös ympäristön kannalta haitallisiin ratkaisuihin, koska ulkomailta ostettavat käytetyt autot ovat useimmiten raskaita dieselautoja. Autoveron poistaminen vähentäisi hiilidioksidipäästöjä 700 000 tonnia vuoteen 2030 mennessä Tieliikenteen Tietokeskuksen tutkimuksen mukaan.
Euroopan Unionissa autojen rekisteröintiveron poistoa on valmisteltu jo pitkään. Autoveron EU-tasolla kieltävän direktiivin valmistelu aloitettiin jo vuonna 2005. Hankkeen eteneminen raukesi kuitenkin vuonna 2015, kun jäsenmaat eivät päässeet neuvottelupöydässä asiasta yhteisymmärrykseen.
Euroopan komission täytyisi ehdottomasti aktivoida kyseinen lakiesitys uudelleen, jotta Suomenkin tilanteeseen saataisiin jotain järkeä. Nykytilanne ei voi millään jatkua entisellään. Autovero on poistettava, mikäli haluamme elävöittää suomalaiset automarkkinamme, estää negatiiviset vaikutukset ilmastoon ja kannustaa kuluttajia enenevissä määrin vähäpäästöisiin ajoneuvoihin investoimiseen. Lisäksi dynaamiset markkinat kompensoisivat verotulot valtion kassaan muun muassa tienkäyttöoikeuteen perustuvien maksujen kautta.
EU-laki, joka poistaisi autojen rekisteröintiveron EU:ssa kokonaan olisi Suomelle lottovoitto ja ratkaisu vuosikymmenten päättämättömyyteen. Verotuksen poistaminen olisi järkevää niin kuluttajahintojen, liikenneturvallisuuden kuin ympäristönkin kannalta. Tämän ratkaisun myötä voisimme sanoa hyvästit Suomen kehitystä jarruttavalle vanhanaikaiselle politiikalle.
Julkaistu IL-blogissa 20.5.2019.
18.5.2019
Suomalaismeppi voi pelastaa meille elintärkeitä asioita, jos hän on maamme asioiden kannalta tärkeässä valiokunnassa, kirjoittaa Helenä Petäistö kolumnissaa. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on pelastanut suomalaiset maanviljelijät ahkeralla lobbauksellaan ja voittamalla muiden maiden ymmärryksen Suomen erikoisolosuhteille. Petäistö suosittelee äänestämään meppiä, jolla on poliittista pelisilmää, sosiaalisia taitoja, kansainvälistä kokemusta, kielitaitoa, uutteruutta ja valmiutta pistää itsensä likoon.
17.5.2019
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) pyytää poliisia tutkimaan ainakin kunniansa loukkaamista sekä vaaleihin vaikuttamista liittyen Heidi Hautalan julkaisemaan kuvaan. ”Kyse on mietinnöstä, jossa yksi kohta koskee aborttioikeutta. Minut on esitetty siinä vastaan äänestäneenä. Se on virheellinen tieto ja se ei pidä paikkaansa”, Sarvamaa sanoo.
Hiljattain Suomessa on noussut esiin yllättävä maatalouspoliittinen näkemys. Ajatuspaja Libera julkaisi 7.5.2019 Fatim Diarran tekstin, jossa hän esitti 141-tuen lopettamisen olevan Suomen kansallinen intressi.
Siis sen EU:n luvalla Etelä-Suomen alueelle maksettavan kansallisen tuen, jolla on tärkeä rooli suomalaisen ruoantuotannon turvaamisessa. Sikatalouden ja siipikarjan lihan tuotannon kannalta tuki on erittäin tärkeä, myös kasvihuonetuotannolle se on varsin olennainen.
On vaikea ymmärtää näkemystä, jonka mukaan tuki olisi ongelmattomasti lakkautettavissa. Eiväthän Suomen tuotanto-olosuhteet ole muuttuneet ja kotimainen possunliha taistelee edelleen markkinoilla pysyäkseen houkuttelevana vaihtoehtona halvemmille ulkomaisille serkuilleen.
Juuri siksi olen jo useampaan otteeseen taistellut tuen jatkumisen puolesta. Tuoreimmat hyvät uutiset saatiin viime kuussa, kun europarlamentin maatalousvaliokunta hyväksyi tuen jatkon yhteisen maatalouspolitiikan seuraavalle toimintakaudelle eli vuosille 2021-27. Tämän vaalikauden osalta tarvittava työ on siis tehty.
EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ei ole ollut avain helppoon huomiseen, kuten jokainen maatalouden harjoittaja tietää. En usko ylipäätään kenenkään ajattelevan, että CAP nykymuodossaan olisi ongelmaton paketti.
Siksi olisi toki hienoa, jos maatalouden kannattavuus saataisiin tasolle, joka mahdollistaisi markkinaehtoisen tuotannon ilman monimutkaista tukiviidakkoa. Todellisuus meidän leveysasteillamme, kulurakenteellamme, verotuksellamme, säädöksillämme ja kaupan keskittymisellämme on kuitenkin toinen.
Joskus maatalouspolitiikan kansallisia tukia moititaan tulonsiirtona verorahoista tuottajien taskuun. Tällainen sormella osoittelu kertoo yksinkertaisesti suomalaisen maatalouden merkityksen ja realiteettien ymmärtämättömyydestä.
Olen itsekin tiukka markkinaehtoisuuden kannattaja taloudenpidossa. On kuitenkin asioita, joiden kohdalla kolikon toinen puoli on painavampi. Ruoantuotannon vertaaminen mihinkään muuhun yritystoimintaan ei minun maailmassani ole kestävää. Siihen on kaksi painavaa syytä.
Ensimmäinen on se, että yhteisen maatalouspolitiikan nopealla alasajolla olisi tuhoisat seuraukset suomalaiselle ruoantuotannolle. Voisi melkein väittää, että viiden vuoden päästä lähikaupasta saisi etsimällä etsiä muuta kotimaista kuin perunaa, kaalia ja lanttua. Kaiken huipuksi se tuontiruoka olisi kotimaisen tarjonnan puuttuessa pian saman hintaista kuin sitä laadukkaampi kotimainen ruoka nyt.
Toinen ja sitäkin suurempi menetys olisi suomalaisen maaseudun katoaminen. Liian moni suomalainen ei enää ymmärrä, miten tärkeä asia maatalous eri muodoissaan Suomelle on. Paljonko maksaa kilo kansallisidentiteettiä?
Toisaalta viime vuosina on tullut myönteistä viestiä siitä, että kiinnostus ja arvostus kotimaista ruokaa kohtaan on kasvussa. Esimerkiksi joidenkin kauppojen käyttöön ottamat lisämerkinnät kotimaista alkuperää oleviin tuotteisiin ovat saaneet kuluttajilta lämpimän vastaanoton. Trendi ei kuitenkaan yksin riitä tasaamaan kannattavuuden laajempia haasteita.
Meidän päättäjien tehtävänä on huolehtia, että tuottajalla on edellytykset harjoittaa elinkeinoaan. Mutta valitettavasti myös päättäjissä on liian paljon heitä, joille suomalaisen maatalouden tulevaisuus tuntuu olevan yhdentekevää.
Tästä syystä haluan jatkossakin olla vaikuttamassa suomalaisen ruoantuotannon puolesta. Se on minulle sydämen asia.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 17.5.
16.5.2019
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on kokoomuksen vanha kettu ja yksi puolueen kärkinimistä ensi viikon eurovaaleissa. Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen ei usko perussuomalaisten toistavan eduskuntavaalien menestystään eurovaaleissa, vaan luottaa siihen, että kokoomus on tälläkin kertaa eurovaalien voittaja.
15.5.2019
”En usko tällaisen ’veroa veron päälle’ -politiikan ratkaisevan yhtään maailman ongelmaa”, europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) perustelee kielteistä kantaansa EU:n lentoveroon. Äänestäjän kannattaa EU-vaaleissa ottaa ilmastoasiat huomioon, sillä Euroopan parlamentti on tärkeä globaali ilmastopoliittinen toimija.
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan tärkein EU:ssa ajettava asia on koheesio, alueiden tasapuolinen kehittäminen. ”Ei pitäisi ajatella sitä, mistä kukakin on vaan sitä, millä kriteereillä seuraava koheesiokausi toteutetaan. Kyllä siihen pikkuisen pystyy vaikuttamaan, miten rahastovaroja jaetaan”, Sarvamaa sanoo. Meppinä seitsemän vuotta toiminut Sarvamaa on asettanut tavoitteekseen uudelleenvalinnan kevään eurovaaleissa.
