Euroopan hurjat hassut hirviöt, Uusi Suomi
21.11.2012
Maurice Sendakin lastenkirjaklassikossa ”Hassut hurjat hirviöt” Max-poika nukahtaa kiukkuisena ilman iltapalaa. Hän vaipuu uneen, jossa purjehtii päivän, yön, viikon ja melkein vuoden kaukaiseen maahan, jossa asuu hassuja hurjia hirviöitä. Maxin unimaailma on tuntematon ja utuinen.
Onko kirjaa käytetty apuna, kun EU:n jäsenvaltioiden poliitikot – niin hallituksissa kuin oppositioissa – ovat kirjoittaneet käsikirjoitusta meneillään olevaan keskusteluun EU:n seitsemän vuoden budjetista? Niin utuiselta ja tuntemattomalta näyttää se maailma, joka tästä keskustelusta välittyy kansalaisille. Kuin jokainen haluaisi olla Max, joka kesyttää EU:n budjetin. Tuon hassun hurjan hirviön.
Käsi pystyyn. Kuka tietää, paljonko Euroopan unionin menot ovat nyt käytössä olevassa budjetissa? Entä kuka tietää, paljonko EU-komissio esittää budjetiksi vuosille 2014-2020?
Vastaus: komissio esittää 1025 miljardin euron budjettia eli 146 miljardia per vuosi. Tämä summa jaetaan jäsenvaltioille kunkin koon ja maksukyvyn mukaan. Esityksessä on viiden prosentin lisäys vuosien 2007-2013 rahoitukseen. Suomelle tämä merkitsisi maksuosuuden kasvua. Kuten muillekin. Senkin jälkeen saisimme Euroopan unionin kansalaisuuden alle 35 sentillä päivässä. Jokainen voi miettiä oman kahvikuppivertauksensa itse.
Tässä Maxin unimaailmassa voittajia ovat ne, jotka saavat budjetista enemmän euroja erilaisina tukina ja ohjelmina, kuin maksavat EU:lle. Kukaan ei laske hyötyä sisämarkkinoista tai koulutusvaihdoista. Jos laskisi, näyttäisi Suomenkin nettosaldo plussaa – ei miinusta. Kukaan ei edes yritä laskea, minkä arvoinen kaikille jäsenvaltioille on Euroopassa kohta 70 vuotta kestänyt rauha, jota ei ilman valtioiden liittoa olisi.
Kuka tietää, että vuodesta 2000 laskien jäsenvaltioiden budjettien keskimääräinen kasvuvauhti on ollut yli kaksinkertainen verrattuna EU:n budjettiin? Tällä tiedolla keskustelua pitäisi käydä siitä, miten EU käyttää budjettinsa koko unionin tasa-arvoisuuden ja tulevaisuuden rakentamiseen, kuten tarkoitus on.
Vallitseva kuva tuntuu kuitenkin olevan se, että rahat ”menevät kankkulan kaivoon”. Vähän niinkuin Maxista tuntui siltä, että hän on kaukaisella ja tuntemattomalla maalla.
Euroopan unioni tarvitsee kasvua, tasa-arvoisuutta ja nuorten työllistämistä rakentavan budjetin. Samalla EU tarvitsee budjetin, joka jatkaa yhteistä eurooppalaista maatalouspolitiikkaa, koska ilman sitä suomalainen ruokatuotanto häviäisi lähes olemattomiin ja kuluttajat joutuisivat maksamaan ruoasta vielä nykyistä selvästi enemmän. Unioni tarvitsee myös yhteisen aluetukipolitiikan, koska vaikeuksissa olevia alueita on myös rikkaimmissa jäsenvaltioissa – kuten Suomessa.
Kaiken tämän huomioon ottaen tie EU:n budjettileikkauksiin on vaarallinen tie. Sen tien päässä on koko unionin murentaminen. Kansallinen uho kaikuu yhä kuuluvammin ympäri Eurooppaa. Britannian kansalaisille tätä pajunköyttä ovat liian monet poliitikot syöttäneet jo niin kauan, että jos britit saisivat huomenna painaa nappia, he äänestäisivät valtionsa ulos eurooppalaisesta liitosta. Muutama vuosi lisää vastuutonta ja yhteistä eurooppalaista politiikkaa vähättelevää unimaailmaa, niin koko touhulle saadaan loppu.
Sen jälkeen herätys todelllisuuteen onkin sitten toisenlainen kuin pienellä Max-pojalla, jonka äiti oli unen aikana leppynyt ja tuonut kiukutelleelle pojalleen lämpimänä höyryävän iltapalan yöpöydälle. Meille sitä iltapalaa ei tule, jos emme kanna yhdessä vastuuta tämän kirotun maanosan tulevaisuudesta.
Julkaistu Uudessa Suomessa 21.11.2012.
