Ajankohtaista

Ydinvoimaratkaisu, olkaa hyvä

14.3.2011

Ydinvoimaa ei pidä kieltää. Ydinvoima täytyy tehdä tulevaisuudessa tarpeettomaksi.Tässä on kiteytettynä nykyhetken ja tulevaisuuden realismi. Näin ajattelee aidosti sinivihreä ihminen. Enkä tarkoita tässä talouskasvun kääntämistä peruutusvaihteelle.

Ydinvoiman kanssa joudumme elämään vielä vähintään sata vuotta, ehkä pidempäänkin. Mutta emme pääse siitä koskaan eroon, jos emme ryhdy suhtautumaan asiaan poliittisesti vakavalla tavalla.

Vihreän puolueen suurin poliittinen ongelma on se, että se kieltää ydinvoiman. Kielto on hedelmätön, mitään merkitsemätön huutomerkki. Vihreät kieltävät ydinvoiman jokaisessa mahdollisessa käänteessä ja äänestyksessä, mutta eivät tarjoa tarpeeksi realistisia näkemyksiä siitä, mitä pitäisi tehdä.

Minua häiritsee aivan yhtä lailla myös se, miten ”juupas-eipäs ydinvoima” keskustelussa ydinvoimaan kriittisesti suhtautuvat tyrmätään. Kaikki pyrkimykset todelliseen, tulevaisuuteen tähtäävään energia- ja ympäristöpolitiikan yhdistämiseen vaiennetaan aina samalla kaavalla: Se on ”viherpiipertäjien” juttuja. Argumentointi jää ydinvoiman välttämättömyyteen nykyhetkessä, eikä katso vaihtoehtoihin tulevaisuudessa.

Meidän täytyy huolehtia lähitulevaisuuden energiatarpeesta taloudellisesti järkevällä ja kestävällä tavalla. Tämä saattaa tarkoittaa käytännössä vielä Loviisan korvausluvan myöntämistä, koska valmiita vaihtoehtoisia energiamuotoja ei ole riittävästi.

Mutta aivan yhtä tärkeää on ryhtyä satsaamaan energiainnovaatioihin, eikä vain väistellä vastuuta tulevaisuudesta. Keskustelu on puuduttavaa, jos siinä ei sallita vakavaa kurkistusta edes lastenlastemme elämään. Tällaisella asenteella ydinvoimaäänestykset menevät saman jaarittelun merkeissä hamaan horisonttiin asti.

Itse kannatan realismia, mutta samalla teen parhaani sen eteen, että loistava suomalainen innovointi päästetään näyttämään kyntensä. Toimivien vaihtoehtoisten energiantuotantotapojen innovoimiseen riittäisi vallitseva yritystukien taso. Mutta se edellyttää sitä, että miljoonat jaetaan vuosittain ihan muille tahoille kuin Nokia -yhtymälle. Suomessa on energiainnovoinnin saralla pellepelottomia jonoksi asti.

Pidetään huolta siitä pellepelottomuudesta, niin Suomenkin tulevaisuus on menestyksekäs. Veikkaan, että muiden taloudellisesti kannattavalla pohjalla energiaa tuottavien vaihtoehtojen määrä moninkertaistuu 50 vuodessa, jos vain haluamme valita painopisteemme avoimesti. Ja jos suomalaiset eivät tähän innovointiin 50 vuodessa kykene, muut sen kyllä tekevät. Tässä sijoitan roponi USA:n ja Kiinan laariin. Yhdysvalloissa rohkeita ideoita ei tapeta, ja Japanin tapahtumat panevat siellä miettimään esimerkiksi Kalifornian ydinvoimatonta tulevaisuutta entistä vakavammin. Kiinalaiset puolestaan ovat pragmaattisia. He rakentavat nyt tarvittavan määrän ydinvoimaa, mutta vaihtoehtoisten ratkaisujen tarpeellisuus ja markkinat tuntuvat kiinnostavan.

Näin asiassa päästään eteenpäin.