Verokannustimet kuntoon, Nykypäivä
4.9.2015
Kesälomien jälkeen on hyvä palata jälleen perusasioiden ääreen – eli veropolitiikkaan ja Euroopan unionin rooliin siinä. Verotus ei suoranaisesti kuulu Euroopan unionin toimivaltaan. Yritysten rajat ylittävän toiminnan helpottamiseksi sekä veronkierron lopettamiseksi tarvitaan kuitenkin unionitason toimia. Verojärjestelmät kaipaavat uudistamista, mutta jäsenvaltiot pitävät luonnollisesti viimeiseen asti kiinni omista käytännöistään.
Komissio julkisti kesäkuussa yritysverotusta koskevan toimintasuunnitelman, jonka tarkoituksena on luoda EU:hun kilpailukykyinen ja kasvua edistävä verotusympäristö sekä saattaa yritysten verotulot sinne, missä yritykset tuottavat voittonsa. Komission toimintasuunnitelma sisältää hyviä tavoitteita, jotka on liitettävä laajempaan keskusteluun veropolitiikasta ja Suomen asemasta kilpailussa ulkomaisista investoinneista.
Jotta Euroopan unionin alue on houkutteleva toimintaympäristö yrityksille, on tärkeää, että verokäytännöt ovat selkeitä sekä kansallisesti että rajat ylittävästi, ja etteivät verokäytännöt kuormita yrityksiä hallinnollisesti. Veropohjaa ja verokäytäntöjä harmonisoimalla voidaan vähentää byrokratiaa sekä tuoda varmuutta investoijille.
Komissio antaa esityksensä tarvittavista lainsäädännöllisistä toimista vuoden 2016 puolella. Toivottavasti esityksessä nähdään käytäntöjen ja veropohjan harmonisoinnin lisäksi keinoja poistaa yrityksiä rasittava kaksinkertainen verotus. Sen sijaan veroasteiden yhtenäistäminen ei välttämättä ole tarpeellista. Tärkeintä on, että verokilpailu mahdollistaisi kilpailukykyisen toimintaympäristön luomisen yrityksille. Samalla erilaisilla talouksilla pitää olla osittain mahdollisuus asettaa veroasteensa haluamalleen tasolle. Mutta tässäkin tapauksessa yhteisen veropolitiikan pitäisi tasata ääripäitä lähemmäs toisiaan.
Unionin alueen valtiot on karkeasti jaettavissa kahteen leiriin, suuriin ja pieniin talouksiin. Suuret taloudet, kuten Saksa ja Ranska ovat riippumattomampia ulkomaisista investoinneista ja kysynnästä kuin pienet jäsenvaltiot. Verrattain pienten talouksien, kuten Suomi, pitää löytää tapa, jolla ne pystyvät kilpailemaan ulkomaisista investoinneista.
Ulkomaisten investointien määrä laski vuoden 2007 jälkeen koko EU:n alueella talouskriisin sekä kehittyvien talouksien houkuttelevuuden kasvun seurauksena. Viime aikoina EU-alueen houkuttelevuus on kasvanut kokonaisuutena, mutta jostain syystä Suomeen suuntaavat ulkomaiset investoinnit eivät ole täysin seuranneet tuota kehitystä.
Suomi tarjoaa yrityksille vakaan toimintaympäristön sekä koulutettua työvoimaa – usein kuultu mainoslause. Niin tarjoaa moni muukin valtio. Ulkomaisille investoijille, kuten myös kotimaisille, pitää tarjota etuja, jotka houkuttelevat heidät sijoittamaan juuri Suomeen.
Verokilpailu on yksi keino houkutella investointeja. Esimerkiksi Alankomaat houkuttelee yrityksiä alhaisella verotuksella sekä laajalla kahdenvälisten verosopimusten verkostolla, jolla poistetaan yrityksiltä kaksinkertaisen verotuksen rasite.
Verohoukuttimien lisäksi tarvitaan toki myös muita keinoja houkutella investointeja. Toimintaympäristön byrokratialla, kilpailukykyisillä työvoimakustannuksilla, työvoiman saatavuudella ja työmarkkinoiden toimivuudella on merkittävä vaikutus yrittämisen, työnteon ja riskinoton kannustimiin.
Unionitason verouudistusten myötä myös Suomessa pitää miettiä, miten pärjäämme kilpailussa ulkomaisista investoinneista. Yritysverouudistukset ja veroasteen vähittäinen laskeminen ovat välttämätön osa Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kasvattamista.
Julkaistu Nykypäivässä 4.9.2015
