Venäläinen kenraali puuttui Suomen sisäisiin asioihin, mutta Suomi vapautuu pikkuhiljaa Venäjä-traumasta, Uusi Suomi
13.6.2012
Kirjoitin tässä blogissa 11.10. 2010 näin: ”Venäjä on testannut Suomen turvallisuuspoliittisen keskusteluilmapiirin suvereenisuutta melko säännöllisin väliajoin, 1-2 kertaa vuodessa.”
http://petrisarvamaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/48634-suomalainen-historia…
Tuolloin tuorein esimerkki näistä venäläisistä, Suomen keskusteluilmatilaan ammutuista ohjustesteistä oli saatu duuman ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan suusta, kun hän oli varoittanut Suomea Nato-jäsenyydestä.
Nyt äänessä on ollut Venäjän asevoimien yleisesikunnan päällikkö, armeijankenraali Nikolai Makarov. Harmi että en ollut Maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa Helsingissä. Olisi ollut pari kysymystä Koljalle.
Lähden olettamuksesta, että Makarov ei esittänyt omia, yksityisiä ajatuksiaan. Näin ei nimittäin tällä tasolla yleensä tapahdu. Jos nyt tapahtui, pitäisi lähiaikoina kuulua uutinen Makarovin yllättävästä eläköitymisestä. Epäilen, että kuuluu.
Mutta tällä kertaa uutinen tuleekin Suomesta. Ja hyvä uutinen tuleekin: Suomi reagoi täydellisen normaalisti viimeisimpään koepalloon. Suomen viralliset ensireaktiot on varmasti pantu Venäjän ulkoministeriössä merkille:
Ulkoministeri Erkki Tuomioja: Suomen ja Naton yhteistyö ei uhkaa ketään. http://yle.fi/uutiset/tuomioja_venalaiskenraalin_puheista_suomen_ja_nato…
Puolustusministeri Stefan Wallin: Suomi tekee arvionsa ja ratkaisunsa itse ja itsenäisesti. http://yle.fi/uutiset/puolustusministeri_wallin_suomi_tekee_ratkaisunsa_…
Suomeksi sanottuna, Nikolai Makaroville: Höpö höpö.
Mitä muuta esimerkiksi seuraavasta Makarovin lausunnosta voisi sanoakaan:
”Venäjän ja Naton sotilaallinen yhteistyö etenee hyvin ja on molemmille osapuolille hyödyllistä. Suomen ja Naton välinen yhteistyö uhkaa sen sijaan Venäjän turvallisuutta.”
Puhumattakaan siitä, että meidän pitäisi edes reagoida puheisiin siitä, missä päin maata Suomen puolustusvoimien on sopivaa harjoitella ja missä ei.
Kirjoitin lokakuussa 2010 myös näin:
”Joka ikinen kerta, kun Moskovasta heitetään koepallo suomalaisille, on reaktio hämmästyttävän yksinkertainen; Venäjän varjo kummittelee vahvana mielissä.”
Toivottavasti tuo maksiimi voidaan viimein heittää samalle tunkiolle, jonne koko kylmän sodan aikainen retoriikka kuuluu.
Valitettavasti toive taitaa olla ennenaikainen. Jos Suomi onkin kasvanut aikuiseksi, on Venäjän retoriikka menossa vain huonompaan suuntaan. Ainoa näkökulma, josta sitä voi nykyisellään ymmärtää, kumpuaa syvältä kansallisen itsetunnon ja historian syövereistä. Niitä näkökulmia ei tietenkään pidä väheksyä.
Mutta suomalaisten ei nyt kannattaisi vauhkoontua enää tästä kierroksesta. ”Höpö höpö”, ystävällisellä hymyllä höystettynä, käynnistää ehkä viimeinkin uuden arvion Venäjän ulkoministeriön käytävillä. Tuo arvio olisi se, että Suomessa on tapahtumassa muutos. Suomi on vapautumassa Venäjä-traumastaan.
Se olisi vain ja ainoastaan hyvä muutos kaikkien kannalta. Myös Venäjän mielestä.
Uskon siis päinvastoin kuin useissa ensikommenteissa, että Makarovin mylväisyissä oli enemmän kyse kansan ja yleisen keskustelun kuin uuden Tasavallan presidentin testaamisesta. Jos presidentin reaktio poikkeaisi ministerien kommenteista, sitten meillä vasta uutinen olisikin.
Julkaistu Uudessa Suomessa 6.6.2012.
