Valmiina taistelemaan maataloustukien puolesta, Maaseudun Tulevaisuus
26.8.2016
Euroopan parlamentti palaa maanantaina istuntotauolta vaikeiden haasteiden äärelle. Saman tien alkaa myös jokavuotinen vääntö seuraavan vuoden budjetista. Vuoden 2017 talousarvioesitys saatiin komissiolta heinäkuun kynnyksellä ja jäsenmaat antoivat siihen oman mielipiteensä juuri ennen lomakautta. Nyt on parlamentin vuoro muodostaa oma kantansa. Sen jälkeen on edessä tiukat neuvottelut pääkaupunkien edustajien kanssa.
Alun perin komissio ehdotti 42,9 miljardia euroa maataloustukiin vuodelle 2017. Neuvosto haluaa kuitenkin leikata 18 miljoonaa maatalouden kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävistä tuista ja 129 miljoonaa tuottajien suorista tuista. Kun pääosa budjetin rahoista kerätään jäsenmailta ja taloustilanne on mikä on, ymmärrän tiukan asenteen.
Vaikeassakin tilanteessa pitäisi kuitenkin olla malttia toimia järkevästi. Juustohöylällä päätön suhiminen ei sitä mielestäni ole. Pitäisi pikemminkin katsoa, mihin asioihin on järkevää panostaa ja leikata enemmän kannattamattomista toimista.
Ja maataloudessa on saatu myös hyviä tuloksia. Esimerkiksi edellisellä kaudella 2007–2013 annettiin start-up tukea yli 165 000 nuorelle maanviljelijälle ja nykyaikaistettiin 430 000 maatilaa.
Venäjän asettamat pakotteet ovat tietenkin olleet kova isku, mutta maanviljelijät ovat sitkeää porukkaa. Yhdessä EU:n vienninedistämistoimien avulla pakotteiden asettamista seuranneen 12 kuukauden aikana maataloustuotteiden vienti nimittäin kasvoi kuusi prosenttia.
EU:n vienti nousi merkittävästi muun muassa Yhdysvaltoihin (+19 prosenttia) ja Kiinaan (+39 prosenttia). EU:n maataloudessa onkin rutkasti enemmän potentiaalia kuin tukia kritisoivissa piireissä kuvitellaan. Tässä vaikuttavat myös korkeiden eurooppalaisten standardien pitkällä tähtäimellä tuomat hyödyt: sääntely takaa sen, että kuluttajat voivat luottaa tuotteiden laatuun, puhtauteen ja turvallisuuteen. Tästä halutaan yhä enemmän maksaa myös Euroopan ulkopuolella.
Alun perin budjettiesitys piti saada jo hyvissä ajoin ennen kesää, mutta julkaisua siirrettiin Brexit-äänestyksen vuoksi. Komissio ei tätä tietenkään myönnä – myöhästymisen syyksi tarjoiltiin siirtolaiskriisiä. Fakta kuitenkin on, että britit ovat tärkeä maksumies, joten päätöksiä ei haluttu tehdä ennen kuin tulevaisuudesta oli varmempaa tietoa.
Ylipäätään EU:n budjettiväännön yhteydessä kaikkien vallan ääntä käyttävien olisi hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, mikä Euroopan unioni lopulta on. Se kun on vain ja ainoastaan jäsenvaltioidensa tahdon summa. On täysin hyödytöntä päivitellä EU:n hidasta päätöksentekoa ja päättämättömyyttä, jos jäsenvaltioissa ei samalla katsota peiliin.
EU:n tarkoituksena on tehdä asioita, jotka pidemmän päälle hyödyttävät kaikkia. Tässä ei pitäisi olla kyse puhtaasta sulle-mulle -jakopolitiikasta. Jos olisi, niin rahaa ei olisi mitään järkeä kierrättää Brysselin kautta. EU ei voi onnistua ilman resursseja. Ei pidä julistaa, että tehdään yhdessä sitä ja tätä, jos haluttuja toimia ei olla valmiita rahoittamaan.
Tukien vähentyessä moni viljelijä joutuu lopettamaan työnsä, kun tuottajahinnat eivät mitenkään riitä kattamaan kustannuksia. Samaan aikaan tukien hakeminen ja valvonta rasittavat viljelijöitä kohtuuttomasti. Budjetin sijaan ensisijainen iskun paikka olisikin tämän vuoden lopulla ajankohtaiseksi tuleva yhteisen maatalouspolitiikan välitarkastelu, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa sääntöviidakkoa.
Julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 26.8.
