Trumpin aika, IL-blogi
9.11.2016
Tehdään nyt yksi asia ensin selväksi. Löin näistä vaaleista vain kerran vetoa. Se oli 22. heinäkuuta, panoksena oli olut ja hampurilainen. Löin vetoa Trumpin puolesta Eero Heinäluoman kanssa. Heinäluoma uskoi Clintonin voittoon. Taidan lykätä voiton kuittaamiseen sellaiseen hetkeen, jossa osutaan Eeron kanssa yhtä aikaa Yhdysvaltain maaperälle.
Olen seurannut Yhdysvaltojen politiikaa tarkasti 1980-luvun puolivälistä lähtien. Alkaen presidentti Reaganin Suomen vierailun kenttätuottajan hommista CNN:lle, aina nykyiseen jäsenyyteeni EU:n ja Yhdysvaltain suhteista vastaavan Euroopan parlamentin valtuuskunnan jäsenenä. Väliin on mahtunut aika Atlantassa CNN:llä, kirjeenvaihtajavuodet Washingtonissa, sekä lukuisat työmatkat ja dokumentit YLE:lle.
En menetä yöuniani Donald Trumpin voiton takia. Siitäkään huolimatta, että suuri osa Trumpin vaalipuheista oli vähintäänkin hölynpölyä ja pahimmillaan vaarallista vastakkainasettelun lietsomista. Oleellista on se, millainen presidentti Trump on oleva.
Suomen kannalta ehdottomasti tärkeintä on se, millaista ulkopolitiikkaa presidentti Trump tulee harjoittamaan. Ja siitä emme oikeasti tiedä vielä yhtään mitään.
Suomen kannalta oleellisin asia on Yhdysvaltain sitoutuminen Natoon ja sen 5. artiklaan yhteisistä turvatakuista. Trumpin pari vihjausta tuon suhteen kyseenalaistamisesta on otettu äärimmäisen vakavasti Euroopassa. Ja hyvä niin. Trump vaati kampanjapuheissaan kaikkia Nato-maita pitämään huolta oman panoksen riittävyydestä. Siinä onkin ollut huomattavasti parantamisen varaa. Niinpä seurauksena saattaa yhtä hyvin olla transatlanttisen puolustussiteen vahvistuminen, ei heikentyminen.
Suomen omaan asemoitumiseen tällainen kehitys saattaa myös vaikuttaa. Jos transatlanttinen side rakentuu ikäänkuin uudelleen Brexit-Britannian ja Trumpin USA:n kautta, pitää eurooppalaisten Nato-maiden ottaa lusikka käteen ja seurata perässä. EU ei ole luomassa omaa armeijaa.
Tällaisessa tilanteessa Suomen tarve Nato-jäsenyyteen kasvaisi entisestään. Joka tapauksessa Suomen kannattaa satsata ensi vuonna aivan erityisen paljon vaikuttamiseen Washington DC:ssä. Lähetystön väellä on täysi työ luoda toimivat suhteet uuden presidentin hallinnon uusiin kasvoihin.
Toinen asia, josta itsekin olen kantanut huolta, on Trumpin ja Putinin tuleva presidentillinen suhde. Tässä toivo pitää asettaa arvojen varaan. Amerikkalaiset arvot ja Venäjän nykyhallinnon tapa toimia ovat edelleen kuin yö ja päivä. Saattaa käydä siis niinkin, että Putin kokee melkoisen pettymyksen. Varsinkin, jos hän luulee tekevänsä Trumpin kanssa jonkinlaisen uuden version Molotov-Ribbentrop -sopimuksesta.
Myös Trumpin kauppapolitiikka tulee vaikuttamaan suomalaisiin. Sen vaikutusta ei kuitenkaan pidä dramatisoida. Vaikka Trump on kampanjassaan suhtautunut kauppasopimuksiin suorastaan vihamielisesti, hän tuskin ryhtyy radikaaliin toimiin Yhdysvaltain ulkomaankaupan rajoittamiseksi. Tilanne jatkunee siis osapuilleen nykyisen kaltaisena. Tosin tavoite Yhdysvaltojen ja EU:n kauppa- ja investointikumppanuussopimuksesta pitänee haudata toistaiseksi.
Oman lukunsa on sitten yleinen trendi sisäänpäin kääntymisestä, muukalaisvihamielisyydestä ja vähemmistöjen asemasta. Näissä asioissa meillä kaikilla on nyt tarkka paikka. Yhdysvalloissa presidentti Donald Trumpilla on erityinen vastuu siitä, että hän myös rakentaa siltoja. Kampanjassaan hän keskittyi tuhoamaan niitä, koska vaalistrategia edellytti sitä. Trump luki oikein sen, mitä suuren joukon mielissä liikkui. Seuraavaksi hänen soisi johtavan tätä levotonta liikehdintää kohti positiivisempia aikoja.
Julkaistu IL-blogissa 9.11.
