Ajankohtaista

Tosi nainen ei tarvitse turkkia

4.10.2010

Paljastan sidonnaisuuteni heti kättelyssä: olen saanut Pro Animalia –palkinnon A-studion tuotantoeläinjutuista vuonna 2008. Voi pojat olen ylpeä siitä palkinnosta. Minulla on myös kotikissa ja voi pojat olen iloinen siitä kissasta.

Tänään alkaa eläinten viikko. Eläinten viikko nostaa taas huomioon sen minkä me A-studiossa minusta näytimme varsin hyvin eli eläinten kohtelun. Monet ehkä muistavat kuvat ruokakipoilleen kuolleista broilereista, tosiaan syövistä sioista tai silmättömistä turkiseläimistä. Ihmiset raivostuivat, valvontaa luvattiin lisätä ja maa- ja metsätalousministeri selitteli selittelemästä päästyään.

Suomi ei valitettavasti ole eläinten kohtelun mallimaa. Me emme näytä hyvää esimerkkiä tuotantoeläinten kohtelussa: sikojen tilavaatimuksissa, kalkkunoiden kuljetuksissa tai turkistarhauksen kieltämisessä. Muut länsimaat ehtivät aina edelle, Suomessa ehditään lähinnä selitellä ja kuulua samaan kastiin Itä-Euroopan ja Puolan kanssa.

Eläinten eettinen kohtelu on muotia. Ei ole sattumaa, että Yhdysvaltain presidentti kertoo haluavansa ottaa löytökoiran tai että hänen perheensä lahjoittaa rahaa eläintensuojelulle. En epäile lainkaan presidentin vilpittömyyttä, mutta presidentin sanoja siivittää myös yleinen mielipide ja neuvonantajien kaarti. Michelle Obama on asettunut julkisesti vastustamaan turkiksia kuten myös Carla Bruni-Sarkozy, hän sentään muodin pääkaupungista. Yritykset hakevat eettistä arvostusta tukemalla eläinten suojelua kuten Nokia tekemällä kesällä merkittävän lahjoituksen saimaannorpalle, joita on muuten enää 260. Siis vain 260 eikä edelleenkään täyden suojelun piirissä.

Siinä missä maailmannaiset piilottavat perintöturkkinsa kaapin perille, Suomen pääministeri Mari Kiviniemi liitelee avoimesti turkis kaulassa. Yhtä avoimesti hän ei esittele turkistarhaajilta peräisin olevaa vaalirahoitustaan. Pääministerin perheessä on turkiksiin laajempikin sidonnaisuus, pääministerin puolison mainostoimisto on toteuttanut turkistuottajien kampanjat. Tuottaja tuo siis leivän ainakin yhteen pöytään vai miten se MTK:n kampanja meni.

Eläimet eivät ole sielutonta selluloosaa. Eläimet osaavat ajatella ja tuntea kuten kissani, joka ei koske silakkafileisiin, mutta syö hampaat kirskuen tuoreet särjet sisälmyksineen. Tai kuten se amerikkalaisen oikean cowboyn työhevonen, joka tajusi minut selässään vaaralliseksi pois pudotettavaksi amatööriksi, mutta antoi silti maistaa todellista kyytiä kun selässä oli niin kaukainen vieras.

Otsikosta vielä sen verran, että ei sitä turkkia tarvitse tosi mieskään. Tämä muusikko Lauri Tähkälle pikku vinkiksi tähän loppuun painettakoon.