Ajankohtaista

Sarvamaa, Kaleva, Heikkinen: Miksi emme hakisi juuri nyt Naton jäsenyyttä?

2.4.2019

Turvallisuustilanne Itämeren alueella on viime vuosien aikana heikentynyt. Venäjä on toiminnallaan halunnut osoittaa, että sillä on legitiimi oikeus valvoa aluetta: uudet pitkän kantaman ohjukset muun muassa Kaliningradin alueelle, varuskuntien vahvistaminen lähialueilla ja sotilaskoneiden lennot ilman transpondereita ovat osa valittuja toimenpiteitä.

Krimin valtaaminen sekä sotatoimet Ukrainassa saivat länsimaat varpailleen ja ottamaan talouspakotteet käyttöön Venäjää vastaan. Luonnollisesti tämä sai Venäjän päättämään
vastapakotteista.

Turvallisuuden heikkeneminen on myös saanut Naton lähettämään pienen määrän joukkoja Puolaan ja Baltian maihin signaalina siitä, että puolustusyhteisö on viidennen artiklan mukaisesti valmis puolustamaan jäsenmaitaan mahdollisissa konfliktitilanteissa.

Suomi – poliittisen johtonsa vahvalla myötävaikutuksella – on päättänyt olla liittymättä puolustusyhteisö Natoon, heikentyneestä turvallisuustilanteesta huolimatta. Poliittinen johtomme
on ilmaissut vahvan kantansa siitä, ettei liittyminen ole ajankohtaista ja että Suomella on paras mahdollinen turvallisuusratkaisu nyt käytössään.

Leikkikäämme hetki tällä ajatuksella.

Suomen linja on paras puolustuksellinen valinta. Meillä on yhteinen pitkä raja Venäjän kanssa, kuten Virollakin. Pitääkö tästä vetää johtopäätös, että Baltian maiden sekä erityisesti naapurimme Viron kannattaisi luopua Nato-jäsenyydestään (ja alentaa puolustusmenojaan kahden prosentin BKT-tasostaan Suomen 1,4 prosentin tasolle)?

Kuvitellaan tilanne, jossa Viro jättää puolustusliiton.

Voiko kukaan parhaalla tahdollakaan väittää, että Viron turvallisuustilanne kohenisi tämän muutoksen myötä? Vähenisikö Viroon kohdistuva painostus? Paranisivatko Venäjän ja Viron väliset suhteet, koska Viro olisi poistanut heihin kohdistuvan uhan rajoiltaan?

Voidaanko pitää luultavampana, että Viro tuntisi itsensä yksinäiseksi ja että painostus sitä kohtaan lisääntyisi? Olisiko maa konfliktitilanteessa ilman turvatakuita paremmassa asemassa kuin osana puolustusyhteisöä?

Jos reaktiosi on hämmentävää naureskelua, ihmetystä tai kysymys: Onko kirjoittajalla ”kaikki inkkarit kanootissa”, kysyn heti perään, miksi ihmeessä emme heti, välittömästi, nyt, juuri tällä
hetkellä hae Nato-jäsenyyttä?

Jäsenyys länsimaisessa puolustusyhteisössä on kuin palovakuutuksen ottaminen: sitä kun ei myönnetä siinä vaiheessa, kun lieskat kärventävät nurkkia.

Haikailu jostakin EU-pohjaisesta turvallisuusratkaisusta on niin ikään pelkkää haihattelua. Euroopan Unionista ei rakenneta missään vaiheessa puolustusyhteisöä, sillä länsimailla on jo tätä varten Nato.

Ruotsi ei tule suostumaan puolustusliittoon Suomen kanssa. Sen ovat merkittävät päättäjät Ruotsin pääministerin johdolla ilmaisseet lukuisia kertoja.

Nyt on aloitettava vakava keskustelu: Suomen kansalla on oikeus odottaa ja velvollisuus vaatia päättäjiltä avoimuutta, johtajuutta ja johdonmukaisuutta.

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa
Varakansanedustaja Atte Kaleva
Oulun kaupunginhallituksen jäsen Janne Heikkinen

Ajankohtaista

Näin Rail Baltica auttaa Suomeakin, Verkkouutiset

30.3.2019

Suomalaisin silmin katsottuna Eurooppa vaikuttaa joskus kaukaiselta, vähintäänkin lentomatkan päässä olevalta ulkomaalta. Vastaavasti toisista meren takana oleva Suomi saattaa helposti näyttää hieman eristyksissä olevalta saarelta. Suomi on kiistatta osa Eurooppaa, mutta liikennevaihtoehtoja ei todellakaan ole liikaa. Rail Baltica tulee kuitenkin helpottamaan tilannetta.

Ensi vuosikymmenellä Suomenlahden eteläpuolelta pääsee nopealla junalla Puolaan ja sieltä sujuvasti Varsovan kautta edelleen pidemmälle. Raiteet yhdistävät Viron, Latvian ja Liettuan vielä nykyistä tiiviimmin osaksi Euroopan sisämarkkinoita ja arvoyhteisöä. Mutta niin ne liittävät Tallinnasta lyhyen lauttamatkan päässä olevan Suomenkin. Uusi rata on meille suomalaisille paljon tärkeämpi kuin sille valittu nimi Rail Baltica antaa ymmärtää.

Rail Balticaa on kypsytelty ja valmisteltu 90-luvun puolivälistä saakka ja sen rakentaminen aloitettaneen viimeistään ensi vuonna. Kyseessä on mittava lähemmäs kuuden miljardin euron ja noin 900 kilometrin pituinen infrastruktuurihanke, jonka toteutukseen osallistuminen on mielenkiintoinen tilaisuus Suomen rakennusalan yrityksille. Rata on tavoitteena saada valmiiksi viimeistään 2026, minkä jälkeenkin se tarjoaa suomalaisille uuden vientiväylän ja ympäristöystävällisen matkustusreitin.

Parempien kansainvälisten yhteyksien lisäksi Rail Baltica ehkä hieman yllättäen mahdollistaa liikenneinfrastruktuurin kehittämisen myös Suomessa.

Nyt käydään nimittäin viimeisiä neuvotteluita Euroopan kaikkein tärkeimmät liikennekäytävät kartalle piirtävästä ja niiden rahoitusta linjaavasta lakiesityksestä. Helsinki-Tornio -välin lisääminen tälle Euroopan liikennekartalle jo nykyisin mukana olevan Turusta rannikkoa pitkin Venäjän rajalle kulkevan reitin lisäksi alkaa olla varmaa. Lopputulos vaikuttaa siis Suomen kannalta erittäin lupaavalta.

Pohjoisen ulottuvuuden parempi huomioiminen on tulosta monien suomalaisten tahojen yhdessä tekemästä pitkäjänteisestä vaikutustyöstä. Mutta ilman Rail Balticaa ja sen takaamaa rajat ylittävää linkkiä tehtävä olisi ollut täysin mahdoton. Tämä tarkoittaa sitä, että Rail Baltican ansiosta Suomen on mahdollista saada näiden kahden liikennekäytävämme parantamiseen vuodessa jopa 80 miljoonaa euroa enemmän EU-tukea kuin nykyisin.

Käytännössä lisääntynyt EU-rahoitus kääntyneekin esimerkiksi Turun tunnin junaksi ja nopeammaksi Suomi-radaksi Tampereelle ja siitä pohjoiseen. Rail Baltican vuoksi myös Helsinki-Tallinna -tunneli ja Jäämeren rata voivat olla tulevaisuudessa todellisuutta.

Syrjäisen pohjoisen sijainnin ja harvan asutuksen takia liikenneyhteyksien parantaminen ja monipuolistaminen on Suomelle paljon tärkeämpää kuin monelle muulle valtiolle. Ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vaivaton liikkuminen kotimaassa ja kansainvälisesti merkitsee lopulta lisääntyvää kauppaa, talouskasvua ja hyvinvointia. Rail Baltican merkitystä Suomelle ei voi aliarvioida.

Julkaistu Verkkouutisissa 30.3.2019