4.3.2020
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan mielestä Euroopan toimien pääpainon on oltava ulkorajojen vahvistamisessa, sillä EU:n sisäinen taakanjakojärjestelmä ja turvapaikanhakijoiden uudelleensijoittaminen eivät ratkaisuina toimi.
Lue uutinen täältä>
27.5.2019
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) ei halua antaa EU:lle oikeutta verottaa suoraan jäsenmaidensa kansalaisia, kuuluttaa ilmastopolitiikassa hiilidioksidipäästöjen kierrättämistä ja kannattaa EU:n ulkopuolisten pakolaiskeskusten perustamista. ”Suurimmat ongelmat liittyvät pakolaiskeskusten isäntämaiden poliittiseen epävakauteen, toisaalta hyötynä olisi tehokas viesti siitä, että EU ei ole halukas ottamaan hallitsemattoman kokoisia väkijoukkoja nopeasti alueelleen”, Sarvamaa perustelee.
29.4.2019
Suomalaista poliittista keskustelua leimaa muuallakin Euroopassa ilmenevä vaiva. Maahanmuutosta puhuminen on jäänyt liiaksi yhden porukan harteille. Keskustelua – jos sitä voi sellaiseksi kutsua – käydään tunnepohjalta ja tarjolla on vain rasistin tai isänmaan vihollisen leima. Ei ihme, että valtaosa tyytyy seuraamaan kärkästä kommentointia hiljaisena vierestä tai ostaa parempien vaihtoehtojen puutteessa heikosti perusteltuja heittoja.
Maahanmuuttopoliittisen keskustelun köyhyys on meidän kaikkien tappio. Aihe ei ole helppo. Samalla se on äärimmäisen tärkeä, sillä sitä koskevat ratkaisut ja niissä onnistuminen määrittelevät Euroopan tulevaisuuden. Siksi sen linjaukset on tehtävä vastuullisesti ja realistisen tilannekuvan pohjalta. Mielikuvien varaan rakentamalla ei synny käytännön tasolla toimivaa politiikkaa.
Välillä kannanotoissa eksytään epämääräisille raiteille jo sen takia, että perusteet ovat hukassa. Muuttoliikettä puidessa on aina pidettävänä kirkkaana mielessä, puhutaanko laillisesta maahanmuutosta, laittomasta maahanmuutosta vai kansainvälisestä suojelusta ja turvapaikanhakijoista.
Silloin kun puhutaan laittomasta maahanmuutosta EU:n alueelle, tavoitteenani on ehdoton nollapeli. On täysin kestämätön ajatus, että meillä on vapaan liikkuvuuden alue, jos sen rajat vuotavat kuin seula, kuten vuonna 2015 kävi.
Raivostuttavinta on se, että siirtolaiskriisin paljastamat heikkoudet olivat jo entuudestaan tiedossa, mutta EU-mailta ei löytynyt poliittista tahtotilaa tarttua asiaan ennen kohtalokasta piikkiä muuttoliikkeen volyymissa. Tätä on vaikea ymmärtää, varsinkin kun vastuu ulkorajojen valvonnasta on viime kädessä nimenomaan jäsenvaltioilla itsellään.
Ulkorajojen saralla EU:n rooli on kehittää yhteistä politiikkaa ja mahdollistaa kaikkia hyödyttävä yhteistyö. Hyvä esimerkki on Euroopan parlamentin pari viikkoa sitten hyväksymä päätös Euroopan raja- ja merivartioston vahvistamisesta 10 000 hengen pysyvällä joukolla. Olin osaltani varmistamassa, että vartioston budjetti suunnitellaan vastuullisesti vastaamaan sille uskottua tehtävää: tukea EU-maiden rajavalvontaa, rikollisuuden torjuntaa ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttamista.
Erityisesti palautusten saralla apu on todella tarpeen. Siinä missä paine ulkorajoilla on helpottanut ja laittomien rajaylitysten määrä oli viime vuonna vain 8% vuoden 2015 yli 1,8 miljoonasta, onnistuneiden palautusten osuus sen kuin huononee.
Euroopan komission virallisten lukujen mukaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista tai muuten EU:n alueella laittomasti oleilevista henkilöistä palautettiin onnistuneesti vuonna 2016 45,8 % ja vuonna 2017 36,6 %. Tämä trendi on ehdottavasti saatava kääntymään.
Palautuspäätöksen antaminen laittomasti EU-alueella oleilevalle on jäsenvaltioiden oikeus ja velvollisuus. Palautuksen toteuttamisen suhteen kuvio onkin monimutkaisempi. Silloinkin kun päätös on lainsäädännön ja ihmisoikeuspykälien suhteen selvä, käytännön palautusta hankaloittaa usein henkilön tai vastaanottavan EU:n ulkopuolisen maan haluttomuus yhteistyöhön.
Toisaalta monissa tilanteissa haasteet ovat johtuneet EU-mailta puuttuvista keinoista jakaa tietoja keskenään tai koko turvapaikkajärjestelmän valuvioista. Näihin epäkohtiin puututaan parhaillaan. Työn alla on joukko uudistuksia, joilla halutaan muun muassa yhtenäistää ja nopeuttaa nykyisin varsin epäselvää turvapaikanhakuprosessia. Samalla saataisiin järjestelmän väärinkäytöksiin puuttumiseen paremmat työkalut. Ehdotus jumittaa nyt jäsenvaltioiden pohdiskeltavana neuvostossa, ikävä kyllä.
Pitkittyneet lupaprosessit sekä vaihtelevat säännöt porsaanreikineen hukkaavat resursseja ja tuottavat valitettavia seurauksia kaikille osapuolille. Tarvitsemme johdonmukaiset edellytykset tulijoiden jäämiselle Eurooppaan. Sen jälkeen, kun tulokriteerit ovat selkeät, prioriteetiksi nousevat työllistymistä ja integraatiota helpottavat toimet. Luvan kanssa tulevilla siirtolaisilla on oltava aito mahdollisuus päästä osaksi yhteiskuntiamme.
Viime vuosista oppineina meillä on mahdollisuus tehdä parempaa ja vahvempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Tarvittavat päätökset eivät kuitenkaan synny itsestään. Toivoa sopii, että suomalaiset uskaltavat vaatia kansallisilta ja eurooppalaisilta parlamentaarikoiltaan aitoa johtajuutta maahanmuuttopolitiikassa erilaisten mielikuvien maalailun sijaan.
Julkaistu Verkkouutisissa 29.4.2019
26.3.2019
Euroopan parlamentti äänesti vuoden 2017 vastuuvapauksien myöntämisestä Strasbourgin täysistunnossa tiistaina 26.3. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok, EPP) toimi parlamentin pääneuvottelija EU:n erillisvirastoja koskevissa mietinnöissä. Parlamentin enemmistö tuki äänestyksissä Sarvamaan virastoihin ottamaa linjaa.
Vastuuvapausprosessi on olennainen osa EU:n toiminnan läpinäkyvyyden ja veronmaksajien rahojen demokraattista valvontaa. ”Kysehän ei ollut mistään vapauden antamisesta vastuusta, vaan pikemminkin päinvastoin. Parlamentti valvoo, että eurooppalaisten veronmaksajien varoja käytetään vastuullisesti”, Sarvamaa sanoo.
Sarvamaa ehdotti vastuuvapauden myöntämistä tilintarkastustuomioistuimen raportin pohjalta vuodelle 2017 kaikille virastoille tilikirjojen laillisuuden ja säännönmukaisuuden osalta. ”EU:n budjetista käytetään 2,35 miljardia euroa 32 EU-viraston toimintaan, joten meidän on varmistettava rahankäytön tuloksellisuus ja tehokkuus”, Sarvamaa korostaa.
Poikkeuksena oli Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto EASO, jonka vastuuvapautta lykättiin Sarvamaan esityksen mukaisesti viraston budjetin täytääntöönpanossa havaittujen epäsäännönmukaisuuksien vuoksi.
”Pakolaiskriisi on ravistellut Eurooppaa jo vuodesta 2015. Vaikka kriisi tuntuu tilastojen valossa olevan hallinnassa, on meidän edelleen varmistettava turvapaikkajärjestelmän kestävyys uusien kriisien välttämiseksi. Juuri siksi EU-budjetista käytettävät varat on käytettävä tehokkaasti, ja yhteisten varojen väärinkäyttö tulee estää”, Sarvamaa painottaa.
”Euroopan parlamentilla on yksinoikeus vastuuvapauksien myöntämiseen. Meidän on pidettävä huoli, että EU:ssa turvataan yhteisten rahojen käytön läpinäkyvyys ja sääntöjenmukaisuus”, Sarvamaa toteaa.
Parlamentti myöntää, lykkää tai hylkää vastuuvapaudet instituutioiden ja virastojen budjetin käytöstä tietyn tilikauden ajalta. Vastuuvapauden myöntämisen jälkeen kyseessä olleen tilikauden asioihin ei enää palata ilman erityistä syytä. Euroopan parlamentti tarkistaa erillisvirastojen lisäksi muun muassa komission ja itse parlamentin budjetin käytön.
8.3.2019
Helmikuuta on tahdittanut vilkas valiokuntatyöskentely sekä Strasbourgin täysistunto, jossa äänestettiin muun muassa eläinkuljetuksista sekä EU:n ja Singaporen välisestä vapaakauppasopimuksesta. Kokoomuksen poliittisessa ryhmässä EPP:ssä tunteita on kuohuttanut EU:n ydinarvoja halventava Unkarin Fidesz-puolue, joka olisi korkea aika erottaa ryhmän riveistä.
Asianmukaista ja tehokasta rahankäyttöä valvomassa
Kansalaisvapauksien ja talousarvion valvontavaliokunnissa tenttasimme ehdokkaita Euroopan ensimmäiseksi pääsyyttäjäksi, joka tulee Euroopan syyttäjänvirastossa tutkimaan EU-varoihin kohdistuvia petoksia ja rahanpesua. Keskustelin myös Euroopan petostentorjuntaviraston pääjohtajan Ville Itälän kanssa uuden viraston mahdollisuuksista parantaa talousrikollisuuden torjuntaa EU:ssa.
Talousarvion valvontavaliokunta tuki ajamaani linjaa äänestyksissä vastuuvapausraporteista, joiden avulla varmistetaan EU-rahankäytön sääntöjenmukaisuus ja tehokkuus. Painotin kannassani, että virastojen valvonnassa tulisi paremmin ottaa huomioon veronmaksajien rahoilla aikaansaadut konkreettiset tulokset. Raportit siirtyvät seuraavaksi parlamentin täysistunnon äänestykseen Strasbourgiin.
Turvallisuus etusijalle
Esitin talousarvion valvontavaliokunnassa Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto EASO:n vastuuvapauden lykkäämistä epäsäännönmukaisuuksista johtuen. Eurooppalaiset odottavat EU:lta ratkaisuja turvallisuuteen ja maahanmuuttoon. Siksi väärinkäyttöihin pitää tarttua järein keinoin, jotta turvapaikkajärjestelmän tehokkuus saadaan taattua. Tämän varmistamiseksi tapasin myös EASO:n pääjohtajaa Jamil Addouta sekä hänen seuraajaansa Nina Gregoria.
Ajan jatkuvasti vahvaa eurooppalaista rajavalvontaa. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta äänesti 11.2. kannastaan eurooppalaisen raja- ja merivartiosto Frontexin vahvistamiseen. Valiokunta tuki muutosehdotuksiani, jotka tähtäävät ulkorajojen valvonnan lujittamiseen ja päällekkäisyyksien välttämiseen jäsenmaiden oman rajavalvonnan kanssa.
Asiantuntijoita ja kansalaisia kuulemassa
Helmikuuhun on mahtunut paljon hyviä tapaamisia järjestöjen, ryhmien ja asiantuntijoiden kanssa. Energia-asioissa olen ollut yhteydessä Nord Stream 2:n viestintäpäällikköön Tapio Pekkolaan. Kantani on ollut alusta lähtien Nord Streamia vastaan, eikä se ole muuttunut. Tapasin myös M&L Corporate Advisors Oy:n Peder Maneliuksen, joka esitteli minulle puhtaaseen teknologiaan ja päästöjen vähentämiseen keskittyviä suomalaisia yrityksiä. Tarvitsemme taloudellisesti kannattavia innovaatioita, jotka edistävät siirtymistä vähähiiliseen talouteen.
Meppinä on tärkeää myös vaikuttaa Euroopan komissioon. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen komissaarin Phil Hoganin kabinetin edustajan kanssa keskustelin unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta. Budjettikomissaari Günther Oettingerin kanssa taas vaihdoimme mielipiteitä monivuotisesta rahoituskehyksestä.
Brysselissä vieraanani kävi lisäksi ryhmä kokoomuslaisia tutustumassa EU:n toimintaan sekä kaksi edustajaa Iranin Kurdistanin demokraattisesta puolueesta ja Edustamattomien valtioiden ja kansojen yhteisöstä, joiden kanssa keskustelin kurdien vaikeasta tilanteesta Iranissa.
Nuoret ja koulutus ovat lähellä sydäntäni. Esittelinkin suomalaista koulutusjärjestelmää Madridin itsehallintoalueen puheenjohtajaehdokkaalle Isabel Diaz Ayusolle.
Tapahtumia Suomessa
Kevät on polkaistu käyntiin. Helmikuussa tapasin äänestäjiä Hakaniemen markkinoilla ja olin mukana Kokoomusnuorten valtakunnallisessa kevätstartissa Helsingissä. Tulevina kuukausina tulen kiertämään ympäri Suomea kertomassa tavoitteistani.
Terveisin,
Petri
28.6.2018
Suomalaiset ovat muiden eurooppalaisten tavoin huolissaan maahanmuutosta ja sen vaikutuksista talouteen, turvallisuuteen ja omaan elämäänsä. Euroopan lähialueilla on käynnissä useita pitkittyneitä ja monimutkaisia konflikteja. Afrikan väestö kasvaa. Ilmastonmuutos tekee monista alueista elinkelvottomia. On enemmän kuin todennäköistä, että ihmisiä tulee tänne jatkossakin.
Huoli maahanmuutosta nousee toistuvasti esiin erilaisissa mielipidemittauksissa, viimeisimpänä toukokuun lopussa julkistetussa Eurobarometrissa. Näistä kyselyistä käy selkeästi ilmi, että eurooppalaiset odottavat EU:lta enemmän maahanmuuttopolitiikan saralla vaikka pahin paine rajoilla on toistaiseksi helpottanut. Homma halutaan hoitaa yhdessä järkevällä tavalla.
Vuonna 2015 alkanut siirtolaiskriisi on kuitenkin muuttunut pitkittyneeksi poliittiseksi kiistaksi EU:ssa. Näin siitäkin huolimatta, että Eurooppaan pyrkivien määrä on laskenut kolmen vuoden takaisesta huipustaan merkittävästi. YK:n pakolaisjärjestön lukujen mukaan kolme vuotta sitten Välimeren poikki tuli yli miljoona ihmistä. Viime vuonna luku oli noin 172 000 ja tänä vuonna ensimmäisen kuuden kuukauden aikana noin 43 000. Myös turvapaikkahakemuksia koskevat luvut noudattavat samaa laskevaa suuntausta.
EU on tehnyt todella paljon maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ulkoisten ulottuvuuksien haltuun ottamiseksi. Eurooppalaista rajavalvontaa on vahvistettu. Yhteistyötä siirtolaisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa on parannettu esimerkiksi palautus- ja takaisinottosopimuksilla. Afrikkaan pyritään investoimaan koko ajan enemmän. Tuloksena EU:n ulkorajat ovat tiiviimmät, tänne pyrkivien ihmisten määrä laskee ja rajojen yli tapahtuva liike on paremmin hallussa.
EU:n yhteisessä turvapaikkapolitiikassa ei kuitenkaan ole saatu aikaan kestävää ratkaisua. Tulijoiden määrän väheneminen ei nimittäin ratkaise nykyisen turvapaikkajärjestelmän sisäänrakennettua ongelmaa: mitä tehdään, kun yhteen EU-jäsenmaahan tulee seuraavan kerran merkittävästi enemmän turvapaikanhakijoita, kuin mitä se pystyy ottamaan vastaan.
Tällä hetkellä voimassa olevan Dublin-asetukseksi kutsutun lainsäädännön mukaan turvapaikkahakemusten käsittely on nimittäin sen maan vastuulla, johon ihminen ensimmäiseksi Euroopassa tulee. Mikään maa ei kuitenkaan kykene vastaamaan tulijoiden räjähdysmäiseen kasvuun. Kreikka ja Italia helisevät edelleen eikä Suomessakaan ollut helppoa.
Kaikki EU-maat ovat vastuussa yhteisistä ulkorajoista, vapaasta liikkuvuudesta ja turvallisuudesta. Euroopan komissio esittikin Dublin-asetuksen uudistamista jo vuoden 2016 keväällä. Ehdotuksen mukaan turvapaikanhakijoiden aiheuttamaa painetta tasattaisiin jäsenvaltioiden kesken maan koon ja vaurauden mukaan. Sakko rapsahtaisi, jos jokin maa ei suostuisi ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita.
Ehdotuksessa unohtui, että pelkästään maan koko ja taloudellinen tilanne eivät ratkaise sen kykyä ottaa vastaan turvapaikanhakijoita ja kotouttaa pakolaisia. Mielestäni myös kansalaisten huolet esimerkiksi turvallisuudesta ja työmarkkinoista pitäisi ottaa jakokriteereissä huomioon. On mietittävä, paljonko esimerkiksi Suomi pystyy oikeasti vastaanottamaan turvapaikanhakijoita ja kuinka monta pakolaista Suomi kykenee kotouttamaan vuosittain.
Nämä ovat sisäpoliittisesti hyvin vaikeita kysymyksiä. Jäsenmaat eivät ole lähelläkään sopua. Tilanne on tällä hetkellä erittäin herkkä Italian ja Kreikan lisäksi muun muassa Saksassa ja Unkarissa. Tosiasia kuitenkin on, että turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan on löydettävä yhteinen ratkaisu. Muuten voimme ennen pitkää heittää hyvästit vapaalle liikkuvuudelle ja pahimmassa tapauksessa koko EU:lle.
Tänään alkavan EU-päämiesten huippukokouksen pitää päästä edes jonkinlaiseen sopuun yhteisestä turvapaikkapolitiikasta ja sitä toteuttavista lainsäädäntöhankkeista. Muuten ratkaisun mahdollisuus venyy hamaan tulevaisuuteen ja EU-maiden kansalliset toimet, kuten turvapaikanhakijoiden totaalinen torjuminen ja sen myötä ihmisoikeuksien loukkaaminen, alkavat murentaa Unionia sisältä päin.
Julkaistu IL-blogissa 28.6.2018.
