Ajankohtaista

Petri Sarvamaa: EU-budjetin oikeusvaltiomekanismin lässähdys on suuri pettymys

2.10.2019

Petri Sarvamaa: EU-budjetin oikeusvaltiomekanismin lässähdys on suuri pettymys

Kokoomuksen europarlamentaarikko Petri Sarvamaa on pettynyt pääministeri Antti Rinteen julkistamiin tietoihin alustavasta neuvottelusovusta liittyen EU:n budjetin kytkemisestä oikeusvaltion kunnioittamiseen. Sarvamaa toimii europarlamentin pääneuvottelijana oikeusvaltioperiaatteen toteutumista koskevassa EU-lainsäädäntöehdotuksessa. Komission ja parlamentin hyväksymien esitysten mukaan jäsenmaan EU-rahoitus voitaisiin tulevaisuudessa katkaista oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa havaittujen puutteiden perusteella.

”Rinteen mukaan jäsenmaiden neuvoston yhteisymmärrys koskee vain yleistä EU-tukiin liittyvää korruptiota ja rahojen väärinkäyttöä, ei oikeusvaltiota. Ensireaktioni tämän asetuksen pääneuvottelijana on varautunut. Rinteen kuvaama vesisopu on todella kaukana komission esityksestä ja parlamentin kannasta. Tämän vesityksen läpivienti voi olla lopullisissa neuvotteluissa hyvin vaikeaa, sillä parlamentin kanta on niin paljon kunnianhimoisempi”, Sarvamaa sanoo.
Nykyisin EU:n perussopimuksen toisessa artiklassa määriteltyjen arvojen, kuten vapauden, ihmisarvon ja oikeusvaltion loukkaamiseen voidaan puuttua tehokkaasti käytännössä vain, jos jäsenmaat ovat asiasta yksimielisiä artiklan seitsemän mukaisesti.
Sarvamaan mukaan näyttää siltä, että Rinne tarjoaa varojen väärinkäyttäjille uuden mahdollisuuden välttyä takaisinperinnältä.

Rinteen mukaan varojen väärinkäytöstilanteisiin luodaan ”selkeästi uusi keino tilanteen korjaamiseen”. Jos jäsenmaa haluaa riitauttaa komission päätöksen rangaistustoimista, alkaa avoin oikeudellinen prosessi.

”Alkuperäinen esitys ei vain vesittynyt vaan happani etikaksi. Pikemminkin tässä mennään täysin väärään suuntaan, mikäli rangaistustoimenpiteiden kohteena oleva maa saisi lisää valtaa uuden valitusoikeuden kautta. Tämä kevytversio voi olla monille parlamentin ryhmille ongelma”, Sarvamaa sanoo.

Parlamentin keväällä hyväksymässä mallissa komissio pystyisi aloittamaan perusteellisten epäilyjen ja tutkinnan pohjalta menettelyn jäsenmaata kohtaan, joka on EU-varoja käyttäessään sortanut oikeusvaltioperiaatetta esimerkiksi heikentämällä sananvapautta, oikeuslaitoksen riippumattomuutta tai demokratian toimivuutta. Toimintamekanismin laukaisuun ja jäsenmaiden EU-rahoituksen katkaisuun riittäisi, jos jäsenvaltioiden 4/5 määräenemmistö ei vastustaisi komission esitystä kuukauden kuluessa.

”Rinteen esittelemä neuvottelutulos ei siis olisi mikään yleinen oikeusvaltioperiaatetta tukeva malli, vaan yleinen rahametkuja ja varojen väärinkäyttöä torjuva malli. Tätä tehtävää toteuttaa jo nyt esimerkiksi Euroopan petostentorjuntavirasto OLAF. Alkuperäisestä tavoitteesta on vaikea päästä kauemmas. Harva tuskin tämän tiedon myötä enää ihmettelee, miksi Puola ja Unkari eivät tätä edes vastusta”, Sarvamaa päättää.

Uutinen julkaistu Iltalehdessä 1.10. https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/7d69bb77-4bbb-4d49-9a59-0204c98ef47d

Ajankohtaista

Päivi Räsänen, sinä teet syntiä ja sinun pitää hävetä?, IL-blogi

18.6.2019

Päivi Räsänen, sinä kirjoitat homoseksuaalisuudesta näin: ”Miten kirkon oppiperusta, Raamattu, sopii yhteen aatteen kanssa, jossa häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi.”

Minäkin uskon Jumalaan kuten Sinä, Päivi. Minun testamentissani ei lue, että homous on syntiä. Siinä lukee, että me kaikki olemme syntyneet saman auringon alla. Siinä lukee, että meidän tulee kunnioittaa ja rakastaa lähimmäisiämme, eikä tuomita heitä.

Minulle on henkilökohtaisesti aivan sama kuta ketäkin rakastaa ja kenen kanssa elämänsä jakaa. Mutta se ei ole sama, toteutuuko ihmisten välinen tasa-arvo. Sen pitää toteutua sukupuolisesta suuntautumisesta huolimatta.

Sukupuolivähemmistöön kuuluvat ja heidän läheisensä kokevat jo nyt turhaa syntiä ja häpeää. Ei ole kristillistä lisätä sitä turhaa häpeän tunnetta väittämällä seksuaalista suuntautumista synniksi ja häpeäksi.

Oletko tietoinen siitä, että homoseksuaaleihin kohdistuva vihaliikehdintä on taas nousussa?

Venäjällä seksuaalivähemmistöjen oikeutta järjestäytymiseen tai sananvapauteen on rajoitettu.

Itäisessä Keski-Euroopassa oikeusvaltioperiaate huojuu jo EU:n alueella, eikä siellä seksuaalivähemmistöön kuuluva voi pitää oikeuttaan tasavertaiseen kohteluun mitenkään selvänä asiana. EU:n portilla kolkuttavassa Serbiassa hallitus ei kykene uudistamaan edes sukupuolien välisen tasa-arvon ohjelmaa, puhumattakaan samaa sukupuolta olevien parien perusoikeuksien turvaamisesta.

Meillä Suomessa on valitettavasti epämääräinen joukko ihmisiä, joiden mielestä homot eivät ole edes ihmisiä.

Voisimmeko keskittyä lähimmäisen rakkauteen, Päivi? Ja pitää huolen siitä, että poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö ei anna muille esimerkkiä homouden ja synnin sotkemisessa toisiinsa.

Päinvastoin, meidän kaikkien Jumalan karitsojen täytyy yhdessä pitää huoli siitä, ettei mikään vähemmistöryhmä joudu enää kivityksen kohteeksi Euroopassa.

Julkaistu IL-blogissa 18.6.2019.

Ajankohtaista

Iltalehti: Näin vastavalitut mepit ajattelevat Euroopan polttavimmista kysymyksistä

27.5.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) ei halua antaa EU:lle oikeutta verottaa suoraan jäsenmaidensa kansalaisia, kuuluttaa ilmastopolitiikassa hiilidioksidipäästöjen kierrättämistä ja kannattaa EU:n ulkopuolisten pakolaiskeskusten perustamista. ”Suurimmat ongelmat liittyvät pakolaiskeskusten isäntämaiden poliittiseen epävakauteen, toisaalta hyötynä olisi tehokas viesti siitä, että EU ei ole halukas ottamaan hallitsemattoman kokoisia väkijoukkoja nopeasti alueelleen”, Sarvamaa perustelee.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Sisäinen turvallisuus alkaa toimivasta ulkorajasta, IL-blogi

15.5.2019

Euroopan unionin sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat kietoutuneet tiiviisti yhteen. Turvallisuuden kahden  ulottuvuuden välinen yhteys konkretisoituu EU:n ulkorajassa. Sen hallinta on sisäisen vakauden perusedellytys.

Vuonna 2015 ulkorajoille kohdistui ennennäkemätöntä painetta. Muuttovirtojen kohisten kasvanut volyymi paljasti rajavalvontamme puutteet. Rajat ylitettiin laittomasti yli 1,8 miljoonaa kertaa. Sen jälkeen yksi EU:n tärkeimmistä tehtävistä on ollut kehittää ulkorajojen valvontaa niin, että laiton maahanmuutto saadaan lopetettua.

Komissio vastasi puutteisiin esittämällä Eurooppalaisen raja- ja merivartioston sekä Euroopan unionin turvapaikka-asioiden tukiviraston EASO:n vahvistamista. Olin parlamentin suurimman ryhmän EPP:n pääneuvottelijana näitä esityksiä käsittelevissä budjettivaliokunnan lausunnoissa.

Molemmat ehdotukset ovat tarpeen, sillä Eurooppaan suuntautuvat muuttovirrat on pakko ottaa hallintaan ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt voitava palauttaa järkevästi.

Tällä hetkellä pisimmällä valmisteluissa on raja- ja merivartiostoa koskeva ehdotus, jossa uutuutena tulee esimerkiksi 10 000 hengen pysyvä joukko. Olen korostanut läpi neuvotteluiden sitä, että  käytännön tason päällekkäisyyksiä kansallisten ja EU:n yhteisten järjestelmien välillä on vältettävä. Tuplatyöstä ei ole mitään hyötyä, resurssit tarvitaan sinne missä on aukkoja.

Yhteisen tekemisen ei kuitenkaan ole tarkoitus keskittää maahanmuuttoasioita ja rajavalvontaa EU:lle.  Päävastuu ulkorajojen valvonnasta säilyy viime kädessä jäsenvaltioilla. EU:n rooli on kehittää yhteistä politiikkaa ja mahdollistaa kaikkia hyödyttävä yhteistyö. Toisin sanoen EU avaa meille uuden mahdollisuuksien tason kansallisten järjestelmien tueksi.

Siirtolaiskriisin puhkeamisen jälkimainingeissa julkaistiin EU:n globaalistrategia eli ulko- ja turvallisuuspoliittinen suunnitelma. Sen keskeinen ratkaisu vakauden säilyttämiseen Euroopassa on vahvistaa EU:n kykyä reagoida yllättäviin sisäisiin ja ulkoisiin uhkiin sekä sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin.

Mikä sitten on se taikakeino, jolla strategia toteutetaan?

Mielestäni yksi hyvä lähtökohta on varmistaa, että olemassa olevat järjestelmät alkavat toimia niin kuin niiden pitäisi.

Viime vuonna laittomien rajanylitysten määrä oli 92% pahinta piikkiä alhaisempi. Suunta on siis oikea. Seuraavaksi meidän on keskityttävä tehostamaan laittomasti maahantulleiden palautuksia, jotka eivät vielä suju yhteisten pelisääntöjen mukaisesti.

Julkaistu IL-blogissa 15.5.2019.

Ajankohtaista

Maaseudun Tulevaisuus: EU-ehdokkaat tiukkoina: ”Pakotteiden syy tulee muistaa”

3.5.2019

Maaseudun Tulevaisuuden EU-vaalikoneeseen vastanneista ehdokkaista suurin osa ei luopuisi Venäjän ja EU:n keskinäisistä talouspakotteista. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan Suomen kaltaisen Venäjän naapurimaan pitää noudattaa tiukkaa linjaa. ”Erityisesti suomalaisten kannattaa miettiä, mikä merkitys kansainvälisen oikeuden noudattamisella on nimenomaan Venäjän lähialueille”, Sarvamaa muistuttaa.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Maahanmuuttopolitiikka määrittää Euroopan tulevaisuuden, Verkkouutiset

29.4.2019

Suomalaista poliittista keskustelua leimaa muuallakin Euroopassa ilmenevä vaiva. Maahanmuutosta puhuminen on jäänyt liiaksi yhden porukan harteille. Keskustelua –  jos sitä voi sellaiseksi kutsua –  käydään tunnepohjalta ja tarjolla on vain rasistin tai isänmaan vihollisen leima. Ei ihme, että valtaosa tyytyy seuraamaan kärkästä kommentointia hiljaisena vierestä tai ostaa parempien vaihtoehtojen puutteessa heikosti perusteltuja heittoja.

Maahanmuuttopoliittisen keskustelun köyhyys on meidän kaikkien tappio. Aihe ei ole helppo. Samalla se on äärimmäisen tärkeä, sillä sitä koskevat ratkaisut ja niissä onnistuminen määrittelevät Euroopan tulevaisuuden. Siksi sen linjaukset on tehtävä vastuullisesti ja realistisen tilannekuvan pohjalta. Mielikuvien varaan rakentamalla ei synny käytännön tasolla toimivaa politiikkaa.

Välillä kannanotoissa eksytään epämääräisille raiteille jo sen takia, että perusteet ovat hukassa. Muuttoliikettä puidessa on aina pidettävänä kirkkaana mielessä, puhutaanko laillisesta maahanmuutosta, laittomasta maahanmuutosta vai kansainvälisestä suojelusta ja turvapaikanhakijoista.

Silloin kun puhutaan laittomasta maahanmuutosta EU:n alueelle, tavoitteenani on ehdoton nollapeli. On täysin kestämätön ajatus, että meillä on vapaan liikkuvuuden alue, jos sen rajat vuotavat kuin seula, kuten vuonna 2015 kävi.

Raivostuttavinta on se, että siirtolaiskriisin paljastamat heikkoudet olivat jo entuudestaan tiedossa, mutta EU-mailta ei löytynyt poliittista tahtotilaa tarttua asiaan ennen kohtalokasta piikkiä muuttoliikkeen volyymissa. Tätä on vaikea ymmärtää, varsinkin kun vastuu ulkorajojen valvonnasta on viime kädessä nimenomaan jäsenvaltioilla itsellään.

Ulkorajojen saralla EU:n rooli on kehittää yhteistä politiikkaa ja mahdollistaa kaikkia hyödyttävä yhteistyö. Hyvä esimerkki on Euroopan parlamentin pari viikkoa sitten hyväksymä päätös Euroopan raja- ja merivartioston vahvistamisesta 10 000 hengen pysyvällä joukolla. Olin osaltani varmistamassa, että vartioston budjetti suunnitellaan vastuullisesti vastaamaan sille uskottua tehtävää: tukea EU-maiden rajavalvontaa, rikollisuuden torjuntaa ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttamista.

Erityisesti palautusten saralla apu on todella tarpeen. Siinä missä paine ulkorajoilla on helpottanut ja laittomien rajaylitysten määrä oli viime vuonna vain 8% vuoden 2015 yli 1,8 miljoonasta, onnistuneiden palautusten osuus sen kuin huononee.

Euroopan komission virallisten lukujen mukaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista tai muuten EU:n alueella laittomasti oleilevista henkilöistä palautettiin onnistuneesti vuonna 2016 45,8 % ja vuonna 2017 36,6 %. Tämä trendi on ehdottavasti saatava kääntymään.

Palautuspäätöksen antaminen laittomasti EU-alueella oleilevalle on jäsenvaltioiden oikeus ja velvollisuus. Palautuksen toteuttamisen suhteen kuvio onkin monimutkaisempi. Silloinkin kun päätös on lainsäädännön ja ihmisoikeuspykälien suhteen selvä, käytännön palautusta hankaloittaa usein henkilön tai vastaanottavan EU:n ulkopuolisen maan haluttomuus yhteistyöhön.

Toisaalta monissa tilanteissa haasteet ovat johtuneet EU-mailta puuttuvista keinoista jakaa tietoja keskenään tai koko turvapaikkajärjestelmän valuvioista. Näihin epäkohtiin puututaan parhaillaan. Työn alla on joukko uudistuksia, joilla halutaan muun muassa yhtenäistää ja nopeuttaa nykyisin varsin epäselvää turvapaikanhakuprosessia. Samalla saataisiin järjestelmän väärinkäytöksiin puuttumiseen paremmat työkalut. Ehdotus jumittaa nyt jäsenvaltioiden pohdiskeltavana neuvostossa, ikävä kyllä.

Pitkittyneet lupaprosessit sekä vaihtelevat säännöt porsaanreikineen hukkaavat resursseja ja tuottavat valitettavia seurauksia kaikille osapuolille. Tarvitsemme johdonmukaiset edellytykset tulijoiden jäämiselle Eurooppaan. Sen jälkeen, kun tulokriteerit ovat selkeät, prioriteetiksi nousevat työllistymistä ja integraatiota helpottavat toimet. Luvan kanssa tulevilla siirtolaisilla on oltava aito mahdollisuus päästä osaksi yhteiskuntiamme.

Viime vuosista oppineina meillä on mahdollisuus tehdä parempaa ja vahvempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Tarvittavat päätökset eivät kuitenkaan synny itsestään. Toivoa sopii, että suomalaiset uskaltavat vaatia kansallisilta ja eurooppalaisilta parlamentaarikoiltaan aitoa johtajuutta maahanmuuttopolitiikassa erilaisten mielikuvien maalailun sijaan.

Julkaistu Verkkouutisissa 29.4.2019

Ajankohtaista

Verkkouutiset: Petri Sarvamaa: Väärinkäytökset Romaniassa tuomittava

16.4.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on huolissaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimeen valittavan uuden jäsenen poliittisesta riippumattomuudesta. ”Romanian tilanne on todella huolestuttava. Maan hallitus on viime aikoina rikkonut räikeästi oikeusvaltioperiaatetta ja muita EU:n perussopimuksen mukaisia arvoja”, Sarvamaa toteaa.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Suomi ja muu maailma, IL-blogi

15.4.2019

Onhan se kummallista. Mitä enemmän maailmalla myllertää, sitä vähemmän Suomen poliittisessa keskustelussa sitä pohditaan. Eduskuntavaalien alla puhuttiin kuukausikaupalla sotesta, vanhustenhoidosta ja ilmastomuutoksesta. Kaksi ensimmäistä olivat puhtaasti suomalaisia aiheita ja ilmastomuutosta käsiteltiin sitäkin hyvin suomalaisesti, ikään kuin me suomalaiset voisimme jotenkin erityisesti vaikuttaa ilmakehän lämpötilaan.

Ainoa seikka, joka tunki ulkomaailmasta tähän ummehtuneeseen tilaan, oli Suomen tuleva EU-puheenjohtajuus. Mutta sekin sai takuuvarman suomalaisen käsittelyn. Miten Suomi pärjää? Miten Suomi pärjää, jos hallituksen muodostaminen menee liian lähelle puheenjohtajuutemme alkamista 1. heinäkuuta? Selviämmekö ME tehtävästä kunnialla?

Nyt vaalit on käyty ilman, että äänestäjiä olisi juuri ollenkaan vaivattu todellisilla ja konkreettisilla kysymyksillä kansainvälisen politiikan asettamista haasteista Suomelle ja suomalaisille:

Millainen on Itämeren sotilaallinen jännitystila? Miksi Suomen pitää korvata käytöstä poistuvat Hornet-hävittäjät vähintään täysimääräisesti? Mitä tällä hetkellä tapahtuu täysillä riehuvassa kybersodassa, jossa Suomikin on mukana? Miten hallitsematon kansainvaellus voidaan ehkäistä tulevaisuudessa? Miten Suomi on mukana EU:n yhteisessä rajavalvonnassa? Mitä Suomen vientiteollisuudelle oikeasti tapahtuu seuraavan vuoden aikana, jos Brexit toteutuu ilman selviä sopimuksia? Tai jos Brexit ylipäätään toteutuu? Mikä on EU:n kauppapolitiikan merkitys Suomelle ja suomalaisille? Miksi ja miten Suomi voi parhaiten vahvistaa suomalaisten  turvallisuutta toimimalla maksimaalisesti EU:n turvallisuusyhteistyössä, kuten tietojen sujuvassa vaihtamisessa? Miten meidän pitäisi suhtautua taloudelliseen yhteistyöhön Kiinan kanssa? Entä Venäjän kanssa? Mitenkäs tämä Nordstream-kaasuputki ja Yhdysvaltain suhtautuminen siihen? Niin ja kaiken kaikkiaan kansainvälinen energiapolitiikka…

Tuossa vain muutamia kysymyksiä, jotka kaikki vaikuttavat suomalaisten elämään.

Eduskuntavaalissa päätetään siitä, mitkä puolueet muodostavat maahan seuraavan hallituksen. Uudella hallituksella pitää olla kannat valmiina ja jonkinlaiset vastaukset selvillä näihin edellä mainittuihin kysymyksiin, koska ne kaikki vaikuttavat suoraan suomalaisten elämään.

Viime kuukausien aikana käydyt vaalikeskustelut eivät antaneet kansalaisille juuri minkäänlaista kuvaa siitä, miten eri puolueet ovat näihin kysymyksiin valmistautuneet. Vastaukseksi puolueelle ei voi riittää se, että ”meillä ei ole varaa uusiin hävittäjiin”. Eikä yleiseksi syyksi koko maailman poissaololle vaalikeskusteluista (lukuun ottamatta sitä ilmastonmuutosta, jonka lähes kaikki puolueet antoivat ymmärtää voivansa ratkaista) riitä se, että keskustellaan näistä sitten europarlamenttivaalin alla. Koska se on se Suomen hallitus, jolla pitää olla vastaukset näihin kysymyksiin.

Ehkä juuri tästä keskustelun puuttumisesta osaltaan johtuu se, että meille saattaa tulla hallitus, jolla on entistä vähemmän vastauksia maailman kysymyksiin. Jotka ovat juuri niitä kysymyksiä, jotka vaikuttavat suomalaisten elämään lähiaikoina enemmän kuin kertaakaan sitten 1930-luvun.

P.S. Vastaan kuitenkin omalta osaltani kaikkiin edellä esittämiini kysymyksiin tulevien päivien ja viikkojen kirjoituksissani ja keskusteluissa suomalaisten kanssa ympäri maata.

Julkaistu IL-blogissa 15.4.2019

Ajankohtaista

Sarvamaa, Kaleva, Heikkinen: Miksi emme hakisi juuri nyt Naton jäsenyyttä?

2.4.2019

Turvallisuustilanne Itämeren alueella on viime vuosien aikana heikentynyt. Venäjä on toiminnallaan halunnut osoittaa, että sillä on legitiimi oikeus valvoa aluetta: uudet pitkän kantaman ohjukset muun muassa Kaliningradin alueelle, varuskuntien vahvistaminen lähialueilla ja sotilaskoneiden lennot ilman transpondereita ovat osa valittuja toimenpiteitä.

Krimin valtaaminen sekä sotatoimet Ukrainassa saivat länsimaat varpailleen ja ottamaan talouspakotteet käyttöön Venäjää vastaan. Luonnollisesti tämä sai Venäjän päättämään
vastapakotteista.

Turvallisuuden heikkeneminen on myös saanut Naton lähettämään pienen määrän joukkoja Puolaan ja Baltian maihin signaalina siitä, että puolustusyhteisö on viidennen artiklan mukaisesti valmis puolustamaan jäsenmaitaan mahdollisissa konfliktitilanteissa.

Suomi – poliittisen johtonsa vahvalla myötävaikutuksella – on päättänyt olla liittymättä puolustusyhteisö Natoon, heikentyneestä turvallisuustilanteesta huolimatta. Poliittinen johtomme
on ilmaissut vahvan kantansa siitä, ettei liittyminen ole ajankohtaista ja että Suomella on paras mahdollinen turvallisuusratkaisu nyt käytössään.

Leikkikäämme hetki tällä ajatuksella.

Suomen linja on paras puolustuksellinen valinta. Meillä on yhteinen pitkä raja Venäjän kanssa, kuten Virollakin. Pitääkö tästä vetää johtopäätös, että Baltian maiden sekä erityisesti naapurimme Viron kannattaisi luopua Nato-jäsenyydestään (ja alentaa puolustusmenojaan kahden prosentin BKT-tasostaan Suomen 1,4 prosentin tasolle)?

Kuvitellaan tilanne, jossa Viro jättää puolustusliiton.

Voiko kukaan parhaalla tahdollakaan väittää, että Viron turvallisuustilanne kohenisi tämän muutoksen myötä? Vähenisikö Viroon kohdistuva painostus? Paranisivatko Venäjän ja Viron väliset suhteet, koska Viro olisi poistanut heihin kohdistuvan uhan rajoiltaan?

Voidaanko pitää luultavampana, että Viro tuntisi itsensä yksinäiseksi ja että painostus sitä kohtaan lisääntyisi? Olisiko maa konfliktitilanteessa ilman turvatakuita paremmassa asemassa kuin osana puolustusyhteisöä?

Jos reaktiosi on hämmentävää naureskelua, ihmetystä tai kysymys: Onko kirjoittajalla ”kaikki inkkarit kanootissa”, kysyn heti perään, miksi ihmeessä emme heti, välittömästi, nyt, juuri tällä
hetkellä hae Nato-jäsenyyttä?

Jäsenyys länsimaisessa puolustusyhteisössä on kuin palovakuutuksen ottaminen: sitä kun ei myönnetä siinä vaiheessa, kun lieskat kärventävät nurkkia.

Haikailu jostakin EU-pohjaisesta turvallisuusratkaisusta on niin ikään pelkkää haihattelua. Euroopan Unionista ei rakenneta missään vaiheessa puolustusyhteisöä, sillä länsimailla on jo tätä varten Nato.

Ruotsi ei tule suostumaan puolustusliittoon Suomen kanssa. Sen ovat merkittävät päättäjät Ruotsin pääministerin johdolla ilmaisseet lukuisia kertoja.

Nyt on aloitettava vakava keskustelu: Suomen kansalla on oikeus odottaa ja velvollisuus vaatia päättäjiltä avoimuutta, johtajuutta ja johdonmukaisuutta.

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa
Varakansanedustaja Atte Kaleva
Oulun kaupunginhallituksen jäsen Janne Heikkinen

Ajankohtaista

Verkkouutiset: ”Miksi emme hakisi juuri nyt Naton jäsenyyttä?”

30.3.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) sanoo lausunnossaan Janne Heikkisen ja Atte Kalevan kanssa, että vakava keskustelu Suomen Nato-jäsenyydestä on vihdoin aloitettava. ”Jäsenyys länsimaisessa puolustusyhteisössä on kuin palovakuutuksen ottaminen: sitä kun ei myönnetä siinä vaiheessa, kun lieskat jo kärventävät nurkkia”, he toteavat.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Verkkouutiset: Petri Sarvamaa: Nato-jäsenyys takaisi rauhan

19.3.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) pitää lähes uhkarohkeana, että Suomi on päättänyt pysytellä vakautta ja lisäarvoa tuottavan transatlanttisen puolustusyhteistyön ulkopuolella. ”Muut pienet eurooppalaiset valtiot ovat tämän ymmärtäneet jo hyvän aikaa sitten. Nato-jäsenyys olisi rauhan tae myös meille”, Sarvamaa sanoo.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Nato-jäsenyys takaisi rauhan Suomessa, IL-blogi

18.3.2019

Uskottava armeija ja kunnollinen sotilaallinen pelote ovat parhaat rauhan takeet nykymaailmassa. Itärajan taakse ei saa antaa aihetta edes leikitellä ajatuksella Suomen turvallisuuden uhkaamisesta. Järkevin puolustusteko olisi katkaista tällaisilta kuvitelmilta siivet jo etukäteen ja pysyvästi. Se tarkoittaa pelotteen kasvattamista mahdollisimman suureksi.

Vasta julkaistun puolustusvoimien, sisäministeriön ja ulkoministeriön yhteisen raportin mukaan Venäjä pyrkii vaikuttamaan Suomessa käytävään turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, puolustustoimintaan ja päätöksentekoon sitä enemmän mitä tiiviimmin olemme osa lännen puolustusjärjestelyjä. Ratkaisu tähän ei kuitenkaan ole liittyminen Venäjän puolustusjärjestelyihin tai pesäeron tekeminen länsimaiden kanssa vaan uskottava puolustus.

Kansallisen puolustusjärjestelmämme suorituskyky riippuu olennaisesti paitsi sotilaiden osaamisesta myös puolustuksemme takana olevasta kokonaisvoimasta. Tarvitaan sekä laatua että määrää. Mutta liittoutumalla saadaan ennen kaikkea uskottava pelote.

Kansallisen itsemääräämisoikeuden sydämessä olevaan maanpuolustukseen on suhtauduttava vakavasti. Perinpohjaisen harkinnan lopputulema on kuitenkin selvä. Mitä enemmän teemme puolustusyhteistyötä länsimaiset arvomme jakavien maiden kanssa, sitä parempaan pystymme. Käytännössä se tarkoittaa EU- ja Nato-maita.

Molemmat perustettiin Euroopan raunioille toisen maailmansodan jälkeen. Molempien tehtävä on turvata maanosamme rauhaa ja luoda vakautta. Molemmat ovat demokraattisia kansainvälisiä järjestöjä. Molemmissa tehtävät päätökset koskettavat meitä suomalaisia. Vain yksi kuitenkin antaa jäsenilleen sotilaalliset turvatakuut. Se, jonka jäseniä me emme ole.

Eurooppalainen puolustusyhteistyö on toki ottanut pikkuhiljaa tulta alleen, mutta Natoon verrattuna se on hyvin vaatimatonta. Siitäkin huolimatta, että EU:lla on maailman toiseksi suurin puolustusbudjetti ja armeija, kun kansalliset puolustusbudjetit ja aktiiviset joukot lasketaan yhteen. Eurooppa ei kuitenkaan ole maailman toiseksi suurin sotilasmahti. Isoin budjetti on Yhdysvalloilla ja armeija Kiinalla.

Kylmä totuus on, että Nato on Suomelle paras paikka taata sotilaallinen koskemattomuutemme ja saada äänemme kuuluviin. Viimeiset 70 vuotta rauhaa ovat käytännössä perustuneet Yhdysvaltojen Euroopalle antamille takuille. Transatlanttinen puolustusyhteistyö edistää kiistatta vakautta ja tuo kaikille osapuolille lisäarvoa. On suorastaan uhkarohkeaa jättäytyä sen ulkopuolelle.

Suomen on sitouduttava sekä eurooppalaiseen että transatlanttiseen monenkeskiseen puolustusyhteistyöhön. Muut pienet eurooppalaiset valtiot ovat tämän ymmärtäneet jo hyvän aikaa sitten. Puolustuksesta puhuttaessa Suomen ja Ruotsin rinnastaminen toisiinsa ei ole paikallaan. Suomen nykyinen tilanne ja historia muistuttavat paljon enemmän Baltian maita. Nato-jäsenyys olisi rauhan tae myös meille.

Suomessa on vihdoin ymmärrettävä, että me emme ole liittoutumattomia. Olemme EU-maa. Lisäksi meillä on lukuisia eri maiden, myös Yhdysvaltojen, kanssa tehtyjä yhteistyösopimuksia. Olemme puolemme valinneet ja hyvä niin. Meiltä kuitenkin puuttuu se pahan päivän varalta olennainen tapaturmavakuutus.

Erilaiset yhteistyösopimukset tai EU:n niin kutsutut turvatakuut eivät tiukan paikan tullen ole haitaksi. Mutta niissä on yksi ratkaiseva puute: Ne eivät takaa sotilaallista apua. Naton ulkopuolelle jäämisessä ei yksinkertaisesti ole järkeä.

Julkaistu IL-blogissa 18.3.