Ajankohtaista

Bannonin levottomat liikkeet eivät pitkälle kanna, Maaseudun Tulevaisuus

10.8.2018

Euroopassa viime vuosina aktivoituneet kansallismieliset ryhmittymät ovat tunnetusti saaneet tukea itänaapuriltamme. Putinin hallinto on osoittanut tyytyväisyytensä hajaannukseen, jota nationalismi EU:n piirissä aiheuttaa. Venäjän suunnalta on raotettu kyseenalaisesti myös kukkaron nyörejä kansallisaatteen edustajien tueksi.

 

Nyt oikeistopopulistit pistävät kapuloita EU:n rattaisiin myös lännestä. Trumpin entinen ykkösnyrkki, Steve Bannon, liittyi heinäkuussa eurooppalaisten nationalistien rintamaan. Bannon rantautuu vanhalle mantereelle ensisijaisena pyrkimyksenään heikentää Euroopan unionia.

 

Vastikään Belgiassa lanseerattu Liike, ”The Movement”, jonka johtohahmoksi Bannon on ilmoittautunut, pyrkii kokoamaan joukkoja Euroopan liberaalin järjestyksen ravistelemiseksi. Liikkeen perustaja, Trumpin voitosta inspiroitunut belgialaispoliitikko Mischaël Modrikamen sai idean yhdistää Euroopan populistiset voimat, ja visiota toteuttamaan kutsuttiin rapakon takaa suuren maailman menestystarina.

 

Bannon teki kyseenalaisen uroteon johtaessaan Donald Trumpin voitokasta presidentinvaalikampanjaa. Ansioluettelosta löytyy myös valkoisen talon päästrategin virka, sekä alt-right liikkeen johtopositio. Viekas ja nokkela Bannon on onnistunut haalimaan rutkasti kannatusta, vaikka suhteet valkoiseen taloon ovatkin jo katkenneet Trumpille epämieluisten lausuntojen myötä.

 

Liike haaveilee oikeistopopulistien voittavan ensi vuoden europarlamenttivaalit ja aloittavan mullistuksen, jossa euroskeptisyys määrittää tulevaisuuden suuntaa. Populistien liikkeisiin onkin syytä suhtautua vakavasti. Demokratiassa mandaatti tulee kansalta ja vaaleissa voi tapahtua mitä vaan. USA:ssa tyytymättömyys vallitsevaan tilaan ja valtaapitävään ”eliittiin” riitti nostamaan Trumpin presidentiksi — voitto, jonka taustalla hääräsi juuri Bannon.

 

Liike yrittänee alkuun saada riveihinsä puolueita ainakin Italiasta, Unkarista, Puolasta ja Ranskasta. Näistä löytyy vaatimuksiin sopivia kandidaatteja jo entuudestaan. Le Pen, Orbán, Salvini ja muut saattavat hypätä mieluusti mukaan. Muihinkin maihin siirryttäneen, mikäli pyörät lähtevät pyörimään.

 

Suomalaisittain mielenkiintoista on, että Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-Aho on myöntänyt (HS 27.7.) neuvottelevansa ainakin Italian sisäministeri Matteo Salvinin johtaman Lega Nordin kanssa ensi vuoden vaalien jälkeen europarlamentissa tehtävästä yhteistyöstä.

 

Eurooppa on kuitenkin Liikkeelle haastava työmaa. Mantereellamme on pitkät juuret myös amerikkalaisvastaisuudelle, ja pelkästään Bannonin mukanaolo riittää aiheuttamaan epäluuloa. Hänen aatteensa tunnetaan — Bannon on kivenkova patriootti, eikä amerikkalaisintoilu herätä varauksetonta sympatiaa Euroopan nationalistipiireissä.

 

Euroopan kansallismieliset ovat myös varsin sekalainen seurakunta. Niiden kokoaminen yhdeksi poliittiseksi voimaksi europarlamenttiin on vaikeaa, eri valtioiden poliittisilla liikkeillä kun on runsaasti keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Samat oikeistovoimat, joita Liike toivoo riveihinsä, ovat jo pitkään yrittäneet punoa omiakin juoniaan samanmielisten yhteensaattamiseksi.

 

Elämme tärkeitä aikoja Euroopan historiassa. Meidän on edelleen jatkettava ponnistuksiamme synkän ja sotaisan menneisyytemme lopulliseksi nujertamiseksi. Liikkeen aatepiiriin kuuluvien kansallisten poliittisten puolueiden perusretoriikkaan heijastuu juuri näitä menneisyyden kaikuja; pelkoja, inhoa, epäluuloja ja suoranaista vihanlietsontaa. Tällaisille liikkeille ei ole tilaa minun Euroopassani.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 10.8.2018.

Ajankohtaista

Yle A-studio: Trump ja Eurooppa napit vastakkain

18.7.2018

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan vain aika näyttää Helsingin huippukokouksen seuraamukset. ”Yhdysvallat on kriisissä ja silloin Eurooppa joutuu kokoamaan rivinsä”, Sarvamaa sanoo.

Katso ohjelma ›

Ajankohtaista

Kansainvälinen järjestelmä heikoilla kantimilla, Maaseudun Tulevaisuus

13.7.2018

Suomi saa alkuviikosta paistatella maailmanpolitiikan keskiössä Trumpin ja Putinin tavatessa pohjoisen kotimaamme neutraalilla maaperällä. Kahden suuren kohtaamista jännitetään joka puolella planeettaa. Eikä suotta. Luvassa saattaa pahimmillaan olla suuruudenhullu sielunkumppanuuden näytös tai tragikoominen tahtojen taisto, josta voittajina selviytyvät korkeintaan osapuolet itse, jos hekään.

Kansainvälisellä kentällä ollaan jälleen asetelmassa, jossa passiivis-aggressiiviset ja ennalta-arvaamattomat valtiot saattavat järkyttää yksin, kaksin tai pienen porukan kesken koko maailmanjärjestyksemme tilaa. Monenkeskisen yhteistyön arvo on alkanut unohtua ja itsekkyys ajaa yksittäisiä toimijoita eteenpäin.

Olemme viime kuukausina enenevissä määrin joutuneet todistamaan kauppasotien uhkaa, keskinäisen vihoittelun yltymistä ja sulkeutuvia rajoja. Vakaina ja avoimina pidetyt eurooppalaisetkin valtiot ovat sortuneet populismin tielle suojaamaan kiihkomielisesti kansallista identiteettiään ja vastustamaan yhteistyötä globaalilla kentällä.

Vuosikymmenten kehityksestä nauttinut Eurooppa on hajaantunut ideologisesti. Puola ja Unkari vetävät täysin omaa linjaansa, mutta myös Saksan ja Itävallan kaltaisissa vahvoissa maissa sisäiset jännitteet ohjaavat yhä enemmän politiikkaa ja heikentävät yhteistyökykyä kansainvälisillä foorumeilla. Eilisen päivän ideologiat nostattavat päätään ja yrittävät repiä kansalaisia ääripäiden leireihin.

Vanhan viisauden mukaan saatamme oppia vanhempiemme virheistä, mutta jo isovanhempiemme opit jäävät helposti unholaan. Kansallisvaltioissa ympäri maailmaa löytyy yhä enemmän kannatusta valtiokeskeisten asetelmien palauttamiseksi ja monenkeskisen yhteistyön lakkauttamiseksi. Siis takaisin asetelmiin, jotka kuuluvat historiankirjoissa maailmansotia edeltäneisiin tunnelmiin.

Huolestuttavaa kehitystä ei esiinny ainoastaan autoritäärisissä yhteiskunnissa. Vakaita sivistyneitä yhteiskuntarakenteita on viime vuosina läntisessäkin maailmassa haastettu legitiimisti demokraattisilla vaaleilla. Sulkeutuneiksi on siis alettu tarkoituksellisesti. Tällaistako maailmaa ihmiset todella haluavat?

Jos itsekkyys ja sisäänpäinkääntyneisyys voittavat, ei kansainvälisen yhteistyön tarjoamalle kasvulle ja kukoistukselle jää tilaa. Kansojen kisailu yhä enemmän toistensa kustannuksella murentaa hitaasti rauhan ja vakauden rakenteita.

Maailmanpolitiikka painii kasvukivuissaan, eivätkä EU:ssakaan jäsenmaat ole pystyneet kokoamaan joukkojaan yhteiseen poliittiseen rintamaan. Populististen liikkeiden tarjoamat nopeat helpotukset ovat nousseet kansan suosioon ja ratkaisut hetkellisiin ongelmiin on haluttu saavuttaa välittömästi, ilman todellista pohdintaa siitä, mikä toisi parhaan ja oikeudenmukaisimman lopputuleman pitkällä aikajänteellä.

Edustuksellinen demokratia, tasa-arvo, vapaus ja oikeusvaltio ovat kuitenkin edelleen voimissaan. Vika ei ole arvoissamme tai sivistyneissä yhteiskuntajärjestelmissämme. Vika on ihmisluonteessa. Populistien tarjoamiin pikavoittoihin on helppo langeta.

Mutta me olemme kansa, ja me olemme muutos. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kehityksen on lähdettävä omista asenteistamme.

Kysymys kuuluukin: haluammeko me sivistyneenä ihmiskuntana tosiaan vaarantaa kansainvälisen järjestelmän olemassaolon? Epäilen vahvasti. Itse haluan vakaata ja oikeudenmukaista yhteistyötä, jota rakennetaan yhteinen hyvinvointi ja vauraus edellä. Pelkojen ja itsekkyyden varaan emme voi rakentaa mitään kestävää.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 13.7.2018.

Ajankohtaista

Vaalit sementoivat Putinin suurvaltapolitiikan, Nykypäivä

23.2.2018

Venäjä vahvistaa suurvalta-asemaansa sekaantumalla vaaleihin ja rapauttamalla demokratiaa länsimaissa. Räikein esimerkki on Yhdysvaltojen viimeisimmät presidentinvaalit. Venäjä on pyrkinyt vaikuttamaan viime vuosina myös esimerkiksi Ranskan presidentinvaaleihin, Brexit-kansanäänestykseen, Saksan liittopäivävaaleihin, Itävallan parlamenttivaaleihin sekä Hollannin Ukrainan ja EU:n lähentymiseen tähtäävästä sopimuksesta järjestämään kansanäänestykseen ja maan parlamenttivaaleihin.

Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi, Brexit-äänestys ja hollantilaisten kaksi vuotta sitten torjuma EU-Ukraina assosiaatiosopimus menivät Venäjän presidentti Vladimir Putinin toiveiden mukaan. Muissa vaaleissa äänestäjät vaikuttamisyrityksistä huolimatta kannattivat avointa yhteiskuntaa ja yhteisiä demokraattisia arvoja.

Maaliskuussa presidentinvaalit järjestetään vuorostaan Venäjällä. Niitäkään Putin eikä Kremlin koneisto varmasti jätä väliin. Mielenkiintoista on, että vaalit pidetään vaikka voittajasta ei ole epäselvyyttä. Putinin valta ja hyväksyntä perustuvat lopulta kansan ainakin jonkinlaiseen kannatukseen. Vaalit ovatkin Putinille poikkeuksellisen tärkeä mielipidemittaus ja valtakirjan vahvistus. Peukaloinnista ja lukujen vääristelystä huolimatta.

Putinilla ei käytännössä ole vaaleissa varteenotettavaa haastajaa, vaikka muita ehdokkaita on ilmoittautunut kisaan mukaan. Venäjän keskusvaalikomitea myös sulki näkyvimmän oppositiopoliitikon Aleksei Navalnyin ulos vaaleista hänen aikaisemmin saamaansa rikostuomioon vedoten. Päätöksen poliittisuudesta tuskin on epäilyksiä.

Venäjän presidentinvaaleissa kiinnostavinta onkin Putinin saama osuus äänistä ja äänestysaktiivisuus. Tuloksen pitää antaa Putinille kiistaton mandaatti, mutta samalla vaalien halutaan näyttävän reiluilta. Venäjälle, ja erityisesti Putinille, länsimaiden arvostus ja hyväksyntä ovat vastakkainasettelusta huolimatta tärkeitä.

Itse vaalipäivä on 18. maaliskuuta. Se on sattumoisin myös Krimin valtauksen vuosipäivä. Valinnan merkitys on selvä ja se vain korostaa Putinin ulkopoliittista linjaa ja Venäjän suurvaltapyrkimyksiä. Kyselyiden mukaan myös suurin osa kansasta tukee Putinin valitsemaa tietä ja pitää Venäjän suurvalta-asemaa tärkeänä.

Venäjän ulkopolitiikan suurin tavoite Putinin aikana on ollut suurvalta-aseman palauttaminen Neuvostoliiton aikaiselle tasolle ja saada sille lännen tunnustus. Kun Putin voittaa vaalit myös Venäjän aggressiivisen ulkopolitiikan jatkaminen saa kansan tuen. Samalla Venäjän ja lännen vastakkainasettelu kiristyy kun Putinilla ei sisäpoliittisista syistä ole mahdollisuutta perääntyä.

Putinin uudelleenvalinta ja sen myötä Venäjän ja lännen vastakkainasettelun vahvistuminen tuntuvat varmasti myös Suomessa. Suomi on kiistatta osa länttä, minkä lisäksi jaamme pitkän maarajan Venäjän kanssa. Venäjän toiminta vaikuttaa myös merkittävästi Suomen kannalta tärkeään Itämeren alueen turvallisuustilanteeseen. Suomi ei siis ole puolueeton suhteessa Venäjään. Esimerkiksi EU:n yhteinen linja on otettava huomioon, vaikka tietenkin keskusteluyhteys Putinin kanssa on järkevää säilyttää.

Julkaistu Nykypäivässä 23.2.2018.

Ajankohtaista

EU-uutiset: Meppi Petri Sarvamaa: Trumpin puheissa ja teoissa on jatkuvaa ristiriitaa

31.5.2017

Europarlamentaarikko (kok., EPP) Petri Sarvamaan mukaan Trump pyrkii ennen kaikkea pitämään äänestäjänsä tyytyväisinä kovilla puheilla. ”Trumpin ydinkannattajakunta ei nimittäin välitä, eikä edes kykene erottamaan näistä puheista niissä olevaa hölynpölyä. Heille riittää kova retoriikka”, Sarvamaa sanoo.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Trumpin puheet ja teot, IL-blogi

2.3.2017

Trump on ollut Yhdysvaltojen presidenttinä reilun kuukauden. Nyt on hyvä hetki kerrata, mitä Trump on presidenttikautensa aluksi saanut aikaan. Hän on käyttänyt ahkerasti asetusoikeuttaan sekä kauppapolitiikassa että ulkosuhteissa.

Ulospäin näyttää siltä, että Trump on keskittynyt lähinnä hajottamaan. Eurooppa on pelännyt hänen sanoutuvan irti perinteisestä, Yhdysvaltojen johtamasta kansainvälisestä turvallisuusyhteistyöstä ja kauppapolitiikasta. Viimeistään Trumpin yleinen EU-vastaisuus on nostanut monen karvat pystyyn.

Puheissaan Trump onkin arvaamaton ja ristiriitainen. Mutta suurin osa niistä on aivan hölynpölyä. Katsotaan siis enemmän presidentin tekoja.

Tähän mennessä Trump on presidentin asetuksella irtisanoutunut Tyynenmeren vapaakauppasopimuksesta, asettanut maahantulokiellon tietyistä muslimimaista tuleville matkustajille, lopettanut aborttineuvontaa antavien järjestöjen rahoituksen ja tilannut muurin Meksikon vastaiselle rajalle. Lisäksi hän on esittänyt Nato-maille vaatimuksia puolustusmenojen lisäämisestä.

Paitsi että. Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimus oli jo käytännössä tuhoon tuomittu kongressin vastustuksen vuoksi. Sopimus olisi todennäköisesti hylätty, vaikka Trumpia ei olisi valittu presidentiksi.

Maahantulokiellolla olisi todellisuudessa jäädytetty kaikkien pakolaisten tulo Yhdysvaltoihin kuudeksi kuukaudeksi, jonka aikana tulijoiden taustojen tarkistusprosessit olisi uudistettu. Muslimeita ei varsinaisessa asetuksessa mainittu sanallakaan. Paljon kohuttu lista maista oli Obaman aikaisen lainsäädännön peruja. Tämän asetuksen takana Trump aikoo pysyä antamalla sen uudestaan tarkistetussa muodossa.

Republikaanipresidentti Ronald Reagan puolestaan kielsi aborttineuvontaa antavien järjestöjen rahoituksen ensimmäisen kerran 1984. Tämän jälkeen jokainen demokraattipresidentti on kumonnut säädöksen ja jokainen republikaanipresidentti tuonut sen takaisin. Päätöksen järkevyydestä toki voidaan olla eri mieltä.

Meksikon rajalle rakennettavan muurin rahoitus taas on edelleen aivan auki. Selvää on, että Meksiko ei sitä maksa. Toisaalta rajalla on jo lähemmäs 1000 kilometriä aitaa, jonka rakentaminen aloitettiin 1994. Lisäksi rajajoki Rio Grande kattaa lähestulkoon 2000 kilometriä 3100 kilometrin mittaisesta rajasta.

Trump antoi myös vihdoin tukensa Natolle ja kiitteli sen jäseniä puolustusmäärärahojen lisäämisestä Suomen aikaa aikaisin keskiviikkoaamuna ensimmäisessä kongressille pitämässään puheessa. Lisäksi varapresidentti Mike Pence vakuutti viikon takaisella vierailullaan Brysselissä Yhdysvaltojen tukevan EU:ta jatkossakin. Yhteistyö jatkuu sekä turvallisuuden että kansainvälisen kaupan saralla.

Tähän mennessä Trumpin tekemät todelliset muutokset ovat siis olleet melko pieniä. Vertailun vuoksi: Obama vei ensimmäisen kuukautensa aikana läpi esimerkiksi 787 miljardin dollarin elvytyspaketin, joka vaati myös kongressin hyväksynnän.

Yhdysvaltoja voidaan pitää yhtenä maailman vanhimmista ja vahvimmista demokratioista puutteistaan huolimatta. Se on toisen maailmansodan jälkeen ottanut itselleen johtavan aseman liberaalin oikeusvaltion arvojen levittäjänä. Presidentin puheita ei voi jättää huomioimatta, mutta teot näyttäisivät vievän Trumpia ja hänen politiikkaansa melko perinteiseen suuntaan.

Trumpin nostattama meteli pitää laittaa mittasuhteisiinsa. Useat hänen kommenttinsa ovat huolestuttavia ja niihin pitää suhtautua vakavasti. Mutta meidän on pidettävä pää kylmänä ja mieli kirkkaana. Trumpin retoriikka ja teot on erotettava toisistaan. Muuten kritiikiltä menee kärki.

Julkaistu IL-blogissa 2.3.2017.

Ajankohtaista

Ilta-Sanomat: EU liian tiukkana Trumpille vai ei?

6.2.2017

Kokoomusmeppi Petri Sarvamaan mielestä EU on ryhtynyt tuomitsemaan Yhdysvaltojen tuoretta presidenttiä Donald Trumpia liian varhain. Vaikka Trump Sarvamaan mielestä pelaakin ”vaarallista peliä” antaessaan rohkeita lausuntoja, niin pitkällä aikavälillä jotain hyvääkin voi koitua. Uusi tilanne on luonut kaikille paineita itsetutkiskeluun.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

EU:n on näytettävä tietä kauppapolitiikassa, IL-blogi

3.2.2017

Kansainvälinen kauppapolitiikka on historiallisessa taitekohdassa. Sen takaa Yhdysvaltojen presidentti. Donald Trump veti heti virkakautensa alkajaisiksi maansa pois Tyynenmeren vapaakauppasopimuksesta TPP:sta. Lisäksi hän on uhannut neuvotella uusiksi Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen NAFTA:n. Myös EU:n ja Yhdysvaltojen välisen vapaakauppasopimuksen TTIP:n tulevaisuus näyttää äärettömän epävarmalta.

Trump hylkäsi presidentin asetuksella muun muassa Australian, Japanin, Malesian, Meksikon, Perun ja Vietnamin kanssa neuvotellun vapaakauppasopimuksen, koska piti sitä amerikkalaisten työläisten etujen vastaisena. Teon välittömien taloudellisten vaikutusten arvioidaan olevan pieniä. Trumpin huolellisesti allekirjoittaman käskyn laajempi maailmanpoliittinen merkitys on kuitenkin huomattava.

Trump on vastustanut vapaakauppasopimuksia vuosikymmenten ajan. Hänen ajamansa poliittinen linja ei ole yllätys. Taustalla on lyhytnäköinen yritys suojata Yhdysvaltojen teollisuutta ja työpaikkoja kansainväliseltä kilpailulta.

Yllättävää sen sijaan on, että kaikista maailman päämiehistä juuri Yhdysvaltojen presidentti suhtautuu vastahakoisesti vapaakauppaan ja globalisaatioon. Yhdysvallat on 1930-luvun suuresta lamasta ja toisesta maailmansodasta lähtien johtanut monenkeskisiin vapaakauppasopimuksiin perustuvaa maailmanlaajuista taloudellista integraatiota.

Yhdysvallat oli merkittävässä roolissa heti toisen maailmansodan jälkeen solmitussa tullimaksuja ja kauppaa koskevassa yleissopimuksessa GATT:ssa ja myös sen 1994 syntyneessä perillisessä Maailman kauppajärjestö WTO:ssa. Tarkoituksena oli luoda kaikille maille tasapuoliset mahdollisuudet käydä kauppaa alentamalla tulleja ja muita kaupan esteitä.

Maailmankauppa on GATT:n ja WTO:n myötä kasvanut huikeasti. Samalla yhteisiin sääntöihin perustuva kansainvälinen kauppa ja talouskasvu ovat vähentäneet köyhyyttä, parantaneet elintasoa ja lisänneet vakautta. Tämän voi todeta vertailemalla esimerkiksi niitä kehitysmaita, jotka ovat osallistuneet erilaisiin vapaakauppajärjestelyihin ja niitä, jotka nojaavat suljettuun talouteen.

Amerikalle suotuisempien kauppasopimusten neuvottelun lisäksi Trump on uhannut korottavansa tulleja erityisesti Kiinasta ja Meksikosta tuleville tuotteille. Se, että tämä on WTO:n sääntöjen vastaista, ei haittaa. Trumpin mukaan myös WTO on katastrofi, josta Yhdysvallat voi erota.

Paluu tiukasti kahdenvälisiin sopimuksiin perustuvaan järjestelmään ja kansainvälisten järjestöjen näivettyminen olisi kuitenkin kaikkien kannalta kohtalokasta. On totta, että Dohan kehityskierros on saanut WTO:n vaikeuksiin. Yhdysvaltojen eroaminen olisi lopun alku nykyiselle yhteisiin sääntöihin perustuvalle kansainväliselle kauppajärjestelmälle.

Amerikkalaisten voimakas kotimaisen tuotannon, työpaikkojen ja talouden näennäinen suojelu tulleja ja muita kaupan esteitä käyttämällä voi johtaa taloudellisen keskinäisriippuvuuden murenemiseen maailmanlaajuisestikin. Ulkopolitiikan näkökulmasta sulkeutuneen ja sisäänpäin käpertyvän ajattelun leviäminen kansainvälisen kaupan ulkopuolelle olisi hirvittävää.

Varmaa on, että epävakaus lisääntyy sitä nopeammin mitä enemmän maailmanpolitiikka perustuu pelkästään kahdenvälisiin suhteisiin. Se olisi Suomen kannalta katastrofi. Siksi meidän täytyykin nyt itse toimia eikä vain toivoa parasta.

Syksyllä viimeisiä allekirjoituksia vaille valmis EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus CETA tyssäsi Belgian ranskankielisen alueen Vallonian vastustukseen. Lopulta sielläkin ymmärrettiin sopimuksen tuomat hyödyt. Tämä farssi ei saa kuitenkaan toistua enää 15.2. Euroopan parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa. Meidän on otettava kynä kauniiseen käteen ja osoitettava maailmalle, että pystymme ja haluamme toimia. CETA on eurooppalaisten ja kanadalaisten mahdollisuus edistää vakautta ja osoittaa, mihin suuntaan me haluamme kansainvälistä järjestelmää viedä.

Julkaistu IL-blogissa 3.2.2017

Ajankohtaista

Lempäälän-Vesilahden Sanomat: Trumpia monesta kulmasta

1.2.2017

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (EPP, kok.) osallistui Lempäälän lukion järjestämään ”Minne maailma on menossa” –tapahtumaan 20.1.2017. Nuoret olivat kiinnostuneita kuulemaan mepin mielipiteitä tämän päivän maailmanpoliittisesta tilanteesta, Yhdysvaltojen uudesta presidentistä  ja siitä, miltä tämä kaikki näyttää Euroopan unionin kannalta katsottuna. Mukana tilaisuudessa olivat myös mm. emeritustutkija Unto Vesa sekä The Ulkopolitist -lehden toimituspäällikko Matti Pesu.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Yle Nyheter: Sarvamaa: Trump som kaosgenerator och narcissist

28.1.2017

Petri Sarvamaa ja Erkki Tuomioja arvioivat Trumpin ensimmäisen viikon antia Ylen ruotsinkielisille radiouutisille. Sarvamaan mukaan transatlanttinen suhde on tärkeä Euroopalle, minkä vuoksi Trumpin luoma kaaos on huolestuttavaa. ”Meidän on kuitenkin pidettävä pää kylmänä”, kehottaa Sarvamaa. Hän toivoo Trumpin tietävän, mitä tekee.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Yle Aktuellt: Donald Trump och den nya världsordningen

27.1.2017

Petri Sarvamaa arvioi Trumpin ensimmäisen viikon antia Ylen ruotsinkielisille radiouutisille. Haastattelu kohdasta 2:40 alkaen.

Kuuntele ohjelma ›

Ajankohtaista

Trumpille pitää antaa mahdollisuus onnistua presidenttinä, Maaseudun Tulevaisuus

20.1.2017

Yhdysvaltojen uusi presidentti Donald Trump astuu tänään virkaansa. Hetki on tärkeä myös Euroopalle. Yhdysvaltojen ja Euroopan yhteenlaskettu osuus maailma bruttokansantuotteesta on noin 50 prosenttia ja niiden välinen kauppa vilkasta. Lisäksi Eurooppa on hyvin riippuvainen Yhdysvaltojen halukkuudesta puolustaa maanosaamme sotilaallisesti.

Presidenttinä Trumpilla tulee Yhdysvaltojen perustuslain mukaan olemaan huomattavan paljon valtaa sekä kauppasuhteissa että ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Hänen mahdollisuuksiinsa onnistua uudessa tehtävässään suhtaudutaan kuitenkin epäilevästi.

Huoli ei johdu pelkästään Trumpin poliittisista linjauksista vaan ennen kaikkea niiden epävarmuudesta. Hän saattaa esittää saman päivän aikana täysin ristiriitaisia kommentteja eikä ole tunnettu yksityiskohtiin paneutumisestaan. Tällainen epävarmuus sopii huonosti maailmanpolitiikkaan.

Toisaalta Trump on johdonmukaisesti kritisoinut maansa sotilaallista liittoutumista ja vaatinut muita valtioita maksamaan Yhdysvaltojen tarjoamasta kansainvälisestä turvallisuudesta. Pahimmassa tapauksessa tämän pelätään tarkoittavan, että Yhdysvallat vetäytyy Natosta ja irtisanoutuu Euroopan puolustamisesta. Toisaalta Trump saattaa saada eurooppalaiset johtajat vihdoin panostamaan omaan puolustukseensa ja nostamaan siihen tarkoitetut määrärahat riittävälle tasolle.

Myös vapaakauppaan Trump on suhtautunut kielteisesti jo 90-luvulta lähtien, jolloin hän kritisoi Yhdysvaltojen Kanadan ja Meksikon kanssa solmimaa Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimusta. Nyt Trump on luvannut suojata amerikkalaisia työpaikkoja ja tuotantoa pakottamalla suuryritykset säilyttämään ja jopa palauttamaan toimintaansa Yhdysvaltoihin. Tällä saralla hän on pannut jo tuulemaan.

Esimerkiksi Ford peruutti suunnitelmansa Meksikoon rakennettavasta tehtaasta, kun Trump uhkasi asettaa tuontiautoille huimat tullimaksut. Sen sijaan yhtiö nykyaikaistaa Yhdysvalloissa sijaitsevia tehtaitaan ja luo amerikkalaisille 700 uutta työpaikkaa.

Sekä taloustieteilijät että yritysjohtajat pitävät Trumpin puheita korkeista tuontitulleista ja vapaakauppasopimusten purkamisesta päättöminä. Nykyaikainen talous kun perustuu nimenomaan suhteellisen edun periaatteelle, jonka mukaan valtioiden kannattaa erikoistua ja käydä kauppaa.

Trumpin presidenttikausi tulee vaikuttamaan sekä Eurooppaan että laajemminkin maailmanpolitiikkaan, vaikka muutosten tarkkaa sisältö ei vielä tiedetä. Ajatusmaailman murroksessa voi piillä myös hyviä puolia kun Trumpin politiikka ravistelee vanhoja itsestäänselvyyksiä. Selvää on ainakin, että Trump on saanut jo nyt enemmän aikaan kuin kukaan aiempi presidentti ennen Valkoiseen taloon muuttoa – niin hyvässä kuin pahassa.

Trump on Eisenhowerin jälkeen ensimmäinen, joka nousee politiikan ulkopuolelta Yhdysvaltojen presidentiksi. Hän ei piittaa Washingtonin eliitistä tai vakiintuneista käytännöistä. Nämä ominaisuudet epäilemättä auttoivat Trumpin kampanjaa ja vetosivat amerikkalaisiin. Virkaanastujaisten jälkeenkin ne vaikuttavat uuden presidentin politiikkaan ja parhaassa tapauksessa synnyttävät uusia ratkaisuja vanhoihin ongelmiin.

Vaaleissa toteutuva kansan tahto on demokratian olennainen piirre. Riittävä osa amerikkalaisista yksinkertaisesti haluaa enemmän teollisuuden työpaikkoja ja vähemmän muiden maiden turvallisuuden puolesta kuolleita sotilaita.

Yhdysvaltojen marraskuinen vaalitulos on hyväksyttävä ja Trumpin presidenttikautta aidosti kunnioitettava. Hänelle on annettava sama mahdollisuus kuin muillekin. Trumpilla on nyt ennennäkemätön tilaisuus palauttaa politiikka takaisin juurilleen.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 20.1.2017.