Ajankohtaista

Tieto lisää turvaa, Maaseudun Tulevaisuus

8.9.2017

Terroriteoissa kulminoituu sairaasta ja vaikutusalttiista mielestä kumpuava pahuus. Turussa harhaluuloinen ja moraaliton rikollinen riisti kaksi henkeä ja haavoitti kahdeksaa. Kuvitteliko puukkomies saavuttavansa teoillaan oikeudenmukaisuutta ja elämää suurempaa kunniaa, vai purkiko hän viattomiin uhreihin ahdistusta ja onnettomuuttaan?

Päätekijän taustoja alettiin iskun jälkeen kaivaa nopeasti esiin ja spekulaatioita tarjoiltiin kattavasti koko kansan pureskeltavaksi. Hyökkäyksen syitä ja seurauksia on pohdittu joka kodissa — miksi näin kävi ja mitä nyt pitäisi tehdä?

Jälkiviisaus ei auta uhrien omaisten suruun, mutta järkyttävistä tragedioista on otettava opiksi, jotta raukkamaisia rikoksia voidaan jatkossa estää. Syihin on puututtava niiden alkulähteillä ja seurauksia on ehkäistävä uhkaavan toiminnan joka vaiheessa.

Suomessa on vaarallisia yksilöitä jo omasta takaa ja lisäpainetta puskee yhä enemmän rajojemme ulkopuolelta. Suomeen saapuva siirtolainen ei tietenkään lähtökohtaisesti ole sen vaarallisempi kuin kantasuomalainenkaan, mutta radikalisoitumisen riskit on pystyttävä tunnistamaan ja aktiiviseuranta tarvittaessa kohdistamaan huolestuttaviin yksilöihin.

Nykyiset valvontapuitteet eivät ole riittävät. Poliisi ei voi havaita jokaista uhkaa, eikä käsitellä kaikkia vinkkejä. Tieto ei kulje riittävän luotettavasti rajojen yli, eikä aina edes kansalliselta viranomaiselta toiselle. Jotain siis pitäisi tehdä. Päätelmän luulisi olevan yksinkertainen: turvallisuusviranomainen tarvitsee lisää resursseja ja vahvempia tiedusteluvaltuuksia.

Näin helposti se ei kuitenkaan käy. Uutta tiedustelulakia koskevissa keskusteluissa näkemykset ovat vahvasti jakautuneet. Toiset haluavat lisää valvontaa, toiset taas vastustavat sitä hanakasti. Keskustelu on mustavalkoista, vaikka realistinen välimuoto olisi helposti toteutettavissa.

Politiikassa joutuu valitettavan usein puolustamaan näkemyksiään viranomaisten toimivaltuuksien lisäämisestä. Vihervasemmisto leimaa vahvemman tiedustelulain kannattajat totalitaristisiksi valtiovallan kätyreiksi, eikä järkevästi argumentoivalle keskustelulle jää tilaa. Yksityisyydensuoja nostetaan pyhimyksen asemaan, vaikkei se olisi edes uhattuna.

Tiedustelulain säätämistä pitääkin toki käsitellä kriittisesti ja huolellisesti, mutta sivistysvaltiossa realiteetit on pystyttävä tunnustamaan niin viranomaisvaltuuksien kuin yksityisyydensuojan osalta. Riskejä ei pidä piilotella, eikä niitä pidä mielivaltaisesti keksiä. Turvallisuusviranomaisten ensisijainen tehtävä on suojata, ei sortaa kansalaisia.

Vihervasemmisto saattaa pelotella ääriharhoillaan, mutta tiedustelulakeja ei viattomien ihmisten kyttäämiseksi säädetä. Miten suuri tragedia tarvitaan, että kaikki ymmärtäisivät tämän ja tunnustaisivat tarpeen ennaltaehkäistä hirmutekoja entistä tehokkaammin?

Ajatus täydellisen yksilönvapauden auvoisuudesta on kaunis, mutta toteutus ontuu. Karu totuus on, että syrjäytymistä, radikalisoitumista, mielisairauksia ja muita vastaavia kompastuskiviä on, vaikka niiltä kuinka yrittäisi silmät sulkea. Ymmärtäväisyyttä ja lähimmäisenrakkautta ei ole koskaan liiaksi, mutta tosiasiat on silti tunnustettava.

Siviilitiedustelussa tärkeintä on tunnistaa henkeä uhkaava toiminta. Kun tietyt varoitusmerkit rikollisesta toiminnasta hälyttävät, voidaan uhkaan reagoida. Ihmishenkien suojelu on tarkoituksistamme pyhin. Kansalaisten henki ja turvallisuus ovat aina vaarallisen yksilön vapautta arvokkaampia.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 8.9.2017.